Vauva-arkea

Tuosta veden keittämisestä..mä varmaan olisin antanut ihan suoraan hanasta lyhyen juoksutuksen jälkeen. Onko se joku suositus? Kun suomessa juomavesi on yleisesti ottaen aika puhdasta..ellei asuta jossain Nokialla (köh köh, vanha juttu). Siis meillä ei ole vielä vettä tai muutakaan oikein annettu, ei ole ollut tarvista. Tuttejakaan en juuri keittele, silloin tällöin mikrosteriloijassa pyöräytän, jos tarvin rintapumppua ja pulloja tms. En kyllä muista ,että oisin esikoisellekaan keitellyt, ainakaan sen jälkeen kun on saanut jo muutakin suuhunsa kuin pelkkää äidin maitoa. Olenko mä kenties vähän turhan huoleton näiden asioiden kanssa.. toinen lapsi kun on jo kyseessä niin oikeesti välillä hiipii se fiilis, että ottaako tän toisen kanssa asiat vähän turhankin rennosti jo, pitäisikö olla vähän tarkempi?
 
Kyllä meille ainakin annettiin suositus keittää juomavesi ensimmäisten kuukausien ajan. Sama oli esikoisenkin aikaan.
Nopsastihan tuo kattilassa käy :)
Pulloja ja tutteja keitän sillon tällön..
 
Eilen luin jotain ohjeistusta alle vuoden ikäisen ruokavaliosta ja siinä sanottiin, että keittämisen voi lopettaa, kun vauva alkaa syömään muutakin kuin äidinmaitoa tai korviketta.
 
Vedenkeittimessä vielä nopeampaa :).. ajattelin vain, että meilläkin ollaan kohta 4 kk, ymmärrän ja muistan myös tuon, että ihan vastasyntyneelle pitäisi vesi keittää, jos tarjoaa. Meillä ei siis ole tarjottu. Sillä vaan mietin, kun ei nuo lelut tai kaverin omat nyrkitkään taida ihan steriilejä olla ja silti siellä suussa koko ajan pyörii.. että onko se hanavesi oikeasti niin paha? En mä tiedä.. vuoden äiti fiiliksiä jälleen..
 
Meille sanottiin että hanasta saa antaa vasta kun siirrytään kiinteisiin. Muuten niin kylmässä kuin kuumassakin hanavedessä elää niitä mikrobeja mitä vauvan elimistö ei ole vielä kykenevä kestämään ja helposti tulee kaikenmaailman mahavaivaa.

Omaa: Täällä nauretaan kaikelle ääneen! vitsit silmät märkinä äiti kulkee kun niin mahtava olo kun vauva voi hyvin!
 
Alaa kun opiskelen, ni en ota riskejä :)
Vedenkeitin on itseasiassa melkonen bakteeripesä, mutta tokkopa nyt kuolemaksi sentään!
Induktioliesi on nopeampi ku keitin. Testattu on, ku olin tuota liettä vastaan ja mies halusi perustell sen hyviä puolia :D
 
Tuskinpa siitä keittämisestä tosiaan haittaa on, varsinkaan jos ei voi mennä takuuseen veden laadusta. Tämä taitaa olla vähän näitä ikuisuuskysymyksiä ja ohjeistus vaihtelee paikkakunnasta riippuen.

En ole ikinä ajatellutkaan, että vedenkeitin olisi bakteeripesä, siellä kun keitellään vettä aika tasaiseen, joten luulisi senkin desinfioituvan siinä samalla.
 
Mymme, mä oon miettiny tota vedenkeitintä koko ajan että tokkopa on ihan puhdas ikinä.... Oon siinä kuitenki keittäny. Oon keittäny kyllä kattilassakin... induktioliesi meilläkin ja nopeasti kiehahtaa.

Bataatti on meilläkin aikamoinen menestys! En kerkee lusikoimaan murkinaa suuhun niin nopeasti kuin tuntuis olevan tarve!

Mulla jää tosi moni asia aina sanomatta (kirjoittamatta) kun puhelimella aina näpytän. Hirveen huonoa äidinkieltäkin tulee kirjoitettua muuten puhelimella, oon yleensä varsinainen kielipoliisi ja tänne kirjoitan mitä sattuu. Mutta siis kuten Libra totesi, tää teidän juttujen lukeminen on hauskaa!

Hauskan lisäksi tämä on kannustavaa! Libran innoittamana olin menossa tänään pojan kanssa kahvilaan tapaamaan ystäviä (mutta en päässyt kun poika on niin räkäinen). Heinukan kommentti siihen, ettei kukaan tarjoutunut meille yöavuksi, lämmitti todellakin mieltä. Lisäksi taisin heinukan jutuista bongata, että lapsi kannattaa välillä yöllä laittaa toisellekin kyljelle (joo minä olen idiootti) ja kas kummaa, unipätkä piteni kahdella tunnilla. Etanaisen karstan poistovinkeillä karstaa lähti! Ja vaikka ja mitä muuta. Kiitos teille ihanat!
 
Voihan vee mikä yö täällä takana. Likka heräsi tunnin välein koko yön ja välillä en ite ehtiny edes nukahtaa uudelleen kun taas se jo heräs. Mies tuli aamulla yötöistä kotiin ja sai mun raivot päälleen..hups.
Käynpäs kahvin keittoon, josko tää tästä.
 
Emmaf huh, mikä yö siellä takana! :( Toivottavasti ensi yö on parempi!

Vauva-arkea parhaimmillaan: mies tulee pojan kanssa päiväunilta ja sanoo, että kato, täällä korvan takana on luomi! Sitä siinä katselin ja kokeilin, juu, ihan vaalealta hieman koholla olevalta luomelta näyttää. Tökinkin vähäsen sormella. Hetken päästä aloin imettään poikaa ja mua alko häiritseen, miten en oo aiemmin muka huomannut, että mun pojalla on luomi päässä sillä kohtaa, jota usein imettäessä tuijottelen.. :o Pyysin miestä tuomaan kostutetun talouspaperin ja sillä kevyesti hinkkailin niin johan katos luomikin! :D Jotain sosetta tai muuta, mutta näytti kyllä kättelyssä ihan luomelta! :D
 
Vastavirrassa, näitkö mun kirjoituksen että olit mun unessa? Sulla oli isot vihreät silmälasit ja musta tukka :)
 
Vastavirrassa, haha! Mullekin kävi samantyylisesti. Mies löysi lonkasta luomen, joka myöhemmin paljastui kuivuneeksi kakaksi. Kakka yritti maastoutua! :D Ja sitten taas tuli vuoden äiti -fiilis: lapseni on likainen. Noh, kylvetin sitten tuplapitkästi.

Triina, harmi, ettet päässyt kahvilaan! Mutta ensi kerralla sitten. :) Toivottavasti poika voi pian paremmin!
 
Onko teidän vauvoilla muuten luomia tai syntymämerkkejä?

Meillä on siis niskassa syntymämerkki, jota koitin rasvata pois :D (luulin, et ois ihottumaa) ja yksi luomi löytyy takapuolesta (tai paremminkin pakarasta).

Tänään ollut kyllä hankala päivä, mitään en oo päässyt tekee (pyykit, tiskit) paitsi pikaisesti imuroin. Tosi seurankipee ja sit taitaa noi ikenet kutista, sen verta kiukkuaa välistä ja nyrkki on kohta jyrsitty puhki... ja nyt mun paita revitään päältä ku koitan kirjottaa... argh.
 
B:llä on haikaramerkit silmäluomissa ja niskassa/takaraivossa. Eli varsin näkyvät ovat..
A:lla on ihon myötäinen luomi/maksaläiskä selässä. Esikoisella samanlainen melkein samalla kohtaa selässä :)
 
Oot libra aivan oikeassa! Oli siinä teessä nyt mitä vaan. :D Pitäis osata nauttia juuri tästä hetkestä, se olikin mun uuden vuoden lupaus..

Mä oon myös miettinyt mun kännykän käyttöä, vaikka niin ihanaa onkin lukea foorumia esim. lasta nukuttaessa, mutta toisaalta se siinäkin hetkessä eläminen unohtuu. Eilen pötköteltiin lämpöisen peiton alla ja tuijoteltiin toisiamme silmiin, mun pieni tuhisija. <3 Oon huomannut et nautin arjesta enemmän, jos keskityn vaan yhteen tekemiseen. Jos yritän saada pyykkejä laitettua silloin, kun lapset vaativat huomiota niin en mä siitä pyykkien laittamisesta nauti. Mut jos saan rauhassa ne laittaa niin ihan mukavaa puuhaa sekin. Sama se on lasten kanssa olemisessa, ihanaa jos ei tarvitse tehdä mitään muuta.

Vaikka ne sukulaiset on joskus (tai aina) rasittavia, niin lapselle niistä voi tulla todella tärkeitä. Esikoinen oli hoidossa paljon mummilla ja kummitädillään, ja nyt on ihanaa kun sillä on niihin niin läheiset välit. Mun harvemmin tarvi pyytää ketään hoitamaan sitä, kun muut halus niin hoitaa. Se oli kyllä kullan arvoista kun yksin oli.
Nyt taas en pääse käymään juuri missään, tuntuu et mieskään ei jotenkin uskalla jäädä pitkäks aikaa tytön kanssa.
Ei mua sinänsä haittaa, vaikka vähän sitä omaakin aikaa kaipaan, kuitenkin tietäen et ei tää täysimetys muutamaa kuukautta kauempaa kestä..
 
Meillä on mansikkaluomi, joka onneksi lakkasi kasvamasta ja sitten on yläreidessä on vaaleanruskea luomi tai syntymämerkki. Varmaan niitä luomia alkaa tulla kun mulla niitä riittää. Ja kivasti kasvoivat jotkut niistä raskauden aikana, mikä kuulemma on normaalia.
 
Ah, Triina, hyvä kun muistutit! Sitä mun pitikin kommentoida! :) Oon siis onnistunut täällä foorumilla sen verran hienosti, että tuun jo jonkun uniinkin! :D Valitettavasti mulla ei oo silmälaseja, eikä mustaa tukkaa.. :/
 
Mullakin on jonkun verran luomia, kuten miehelläkin, mutta pojalla ei vielä näy yhtään. Varmaankin rupeaa kyllä tulemaan.

Mun pieni räkätautinen poikanen on hiljalleen oppinut nukkumaan päikkäreitä myös sisällä. Nyt nukkuu jo toista tuntia omassa sängyssään. Tuntuu tosi hyvältä. Itse asiassa meidän päivät ovat rauhoittuneet ihan älyttömästi kiinteiden maistelun myötä. Jotenkin tuo lapsi on tyynempi. Tänään söi maitoa hyvin ja bataattia vielä paremmin. Eikä ole itkenyt ollenkaan. Hyyyyyvin harvinainen aamu!

Mun pikkuiselta otettiin muuten verikoe eilen. Labran henkilökunta oli ihan super-ammattitaitoista! Ja poikanen oli ihan hirmu urhea. Tuntui ihan hassulta että noin pieneltä otettiin verta tuosta taipeesta. Sairaalassa kun veriryhmäjuttuja seurattiin syntymän jälkeen, koe otettiin vielä jalkapohjasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top