Kyllä tyttö välillä riehaantuu, huitoo käsillä, polkee jaloilla ja hihkuu. Erityisesti hoitopöydällä ja alasti ollessaan. Ja lelukaaren tietyille leluille myös. :) On niin kovin rauhallinen luonne, että naurattaa nuo hetket. :)
Täällä tehoimukausi on ohi ja sanonnat , joissa tehdään jotain "täysin rinnoin" ovat saanut uuden, kirjaimellisen merkityksen.

Oioioi ja voivoivoi.
Yöt ovat meilläkin huonontuneet. Olen joutunut nyt kolmena yönä vaihtamaan vaipan ja kaikki vaatteet klo 4-5, kun on tullut läpi. Sen jälkeen on vaikea enää nukahtaa. Todella siis sympatiani kaikille, jotka valvoitte!
Meilläkin on anopilla noita taipumuksia päsmäröidä ja tuputtaa apuaan. Onneksi asuu kaukana. Olen miehelle sanonutkin, että jos joskus muutamme hänen perintötäloonsa, voin jo nyt sanoa, että anoppini tulee ajamaan minut hulluuden partaalle, vaikka tarkoittaakin vain hyvää. En ole tottunut siuhen, että joku on kokoajan "kimpussa". :)
Ja tuosta hoitoonjättämisestä. Minusta vauvani paikka on meidän kanssa, mutta olen jättänyt hänet kerran viikossa 1,5 h hoitoon, kun teen töitä. Ja joka kerta kaipaan vauvaa. En käsitä, miten olen muka menossa töihin huhtikuussa. Itken varmaan silmät päästäni ekan viikon. Tai syön lohtusuklaata niin paljon, että muutun finniksi. Apua.