Vauva-arkea
- Ketjun aloittaja vastavirrassa
- Aloituspäivämäärä
Ccix, samaa mietin! Että se pikkuvauva on kadonnut. :) Tilalla on vauva, joka osaa jo kaikenlaista. Ja joka on omanlaisensa persoona ja jonka kasvonpiirteet ovat jo sellaiset, että voi jo kuvitella, miltä hän näyttää vuoden päästä.
Moni ihastelee esim. Kaupassa että onpa hän pieni. Itsestä taas tuntuu et on jo niiin iso tyttö. Tänään on tasan 3kk. :)
Me ollaan myös ihan tulossa, jos jossain vaiheessa jotain tapaamista järkättäis. Siis jos nyt kohtuumatkan päässä..
Sultti, mietin myös kättärillä et onkohan täällä muita foorumilaisia. Siinä vaiheessa en foorumilla kauheesti käynyt, kun piti vaan ihastella pientä nyyttiä. <3
Me ollaan myös ihan tulossa, jos jossain vaiheessa jotain tapaamista järkättäis. Siis jos nyt kohtuumatkan päässä..
Sultti, mietin myös kättärillä et onkohan täällä muita foorumilaisia. Siinä vaiheessa en foorumilla kauheesti käynyt, kun piti vaan ihastella pientä nyyttiä. <3
mmmustikka
Puuhakas puhuja
Tulin tänne ihan varta vasten päivittämään voittajafiiliksiä kun yleensä nukun aina vauvan kanssa perhepedissä mutta nyt olen koittanut nukuttaa hänet kehtoon jo parina yönä. Yleensä se on ollut max 4 tuntia mitä viihtynyt siellä yksistään mutta nyt nukkui 7 tuntia putkeen! olisi jopa nukkunut pidempään mutta mamman rinnat oli niin pinkeinä että pikkuinen oli pakko herättää aamupalalle ja tässä sitä ollaan tovi jo syötettykin ja köllötelty yhdessä sunnuntaita vietellen :) mamma sai maitolasin ja suklaata myöskin. Minullekin tuli jo pikku ikävä tuhisijaa viereen :) Hänellä on ihana tapa vetää joko minun hiuksista tai myssynsä nauhasta syödessä.
Emmy'
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Sultti: Minä myös olen miettinyt kuinka moni teistä oli Kättärillä samaan aikaan kuin minä! :D Varmasti joku oli. 
Hahahahaa - arvelin sitäkin oliko huonekaverini joku teistä - en kehdannut kuitenkaan kysyä. Sieltä taisin jtn sillon kirjoittaakin tänne foorumille.
Minä voisin olla myös kiinnostunut näkemään teitä kesällä. Olisi aika jännää. Odottaa ihmisiä, joita ei ole koskaan nähnyt, mutta jotka tuntee kuitenkin aika hyvin. Kyllä sitä sitten ihmisiä tunnistaisi, kun vauvoja ja äitejä alkaisi kerääntymään yhteen reilusti. :D
Hahahahaa - arvelin sitäkin oliko huonekaverini joku teistä - en kehdannut kuitenkaan kysyä. Sieltä taisin jtn sillon kirjoittaakin tänne foorumille. Minä voisin olla myös kiinnostunut näkemään teitä kesällä. Olisi aika jännää. Odottaa ihmisiä, joita ei ole koskaan nähnyt, mutta jotka tuntee kuitenkin aika hyvin.
Kyllä sitä sitten ihmisiä tunnistaisi, kun vauvoja ja äitejä alkaisi kerääntymään yhteen reilusti. :Dlupu: Meillä on kans ollut viime päivinä tuota, että jossain vaiheessa päivää, yleensä aamun ekat tai toka päkkärit, nukahdetaan ihan tyytyväisenä, sitten herätään max. puolen tunnin päästä ja heti ihan kurkku suorana huutoa, eikä rauhoitu oikein millään. Siitä sitten syliin, kunnes rauhoittuu ja uudelleen sänkyyn, vähän huutoa, tuttia suuhun ja uneen taivuttelua ja yleensä nukahtaa uudelleen. Yöt on yleensä olleet hyviä mutta viime yönä valvoin varmaan kolme tuntia laitellen sinnikkäästi tuttia suuhun ja välillä rintaa tarjoten, en tiedä mikä lie oli.
Itse olen laittanut nämä kohtaukset ihan kasvun piikkiin, keskushermosto kehittyy, opitaan uusia taitoja jne. Ne vaikuttaa niin kovasti pieneen ja yleensä nämä muutokset näkyy ensimmäisenä unissa. On ihan ohimenevä vaihe, tuttua jo esikoisen ajoilta :) Jaksamista siis itse kellekin näiden kanssa.
Itse olen laittanut nämä kohtaukset ihan kasvun piikkiin, keskushermosto kehittyy, opitaan uusia taitoja jne. Ne vaikuttaa niin kovasti pieneen ja yleensä nämä muutokset näkyy ensimmäisenä unissa. On ihan ohimenevä vaihe, tuttua jo esikoisen ajoilta :) Jaksamista siis itse kellekin näiden kanssa.
mmmustikka
Puuhakas puhuja
tässä taas romaania pukkaa :) hieman synnärimuistoja osa1
Berliinissä minulla oli vaaleansininen sairaalapaita. Aina tuotiin uusi samanlainen jos edellinen oli maitoläikissä tai muuten nuhjaantunut. Tykkäsin sairaalassa kertakäyttöverkkoalushousuista joihin sai hyvin maxisiteet itselle laitettua. Ne pystyi aina pistämään roskiin kun vaihtoi seuraavat vaipat itselle. Oli aina kaksi jättivaippaa että pystyi olla makuuasennossa. Kotona sitten aloin käyttämään tenalady alkkareita ja ne oli tietty vielä paremmat. Taisin käyttää niitä kuukauden ja sitten oli taas kaikki ok eikä mammavaippoja tarvinnut tai virtsa karkaillut. Sairaalassa patistivat heti ekana päivänä jo ulos kävelylle ja mentiin sitten illalla kävelylle vaunujen kanssa sairaalan puistoon. Mieleiset vaunut sai valita ns. vaunuhuoneesta jossa niitä oli ainakin kymmenen parkissa.
Olin siis synnyttänyt aamuyöllä neljän aikaan ja mentiin ulos kahdeksalta illalla vauvan kanssa. Silloin kävelyllä tuli vielä jälkisupistuksia niin että tuntui että tulee iso megakakka housuun. Oli vaikea kävellä. Onneksi oli mies mukana ns. taluttamassa minua ja vauvaa vaunuissa kun myös vähän huimasi väsymyksestä. Ja olihan minulla ne vaipat vaikka suureksi yllätykseksi ei kakka housuun tullutkaan vaan ne oli jälkisupistuksia jotka tuntui samalta. Muistan myös siltä eka kävelyltä kun naurettiin sitä kun sairaalasta kuului jonkun muun äidin karjuntaa. Mies sanoi että jos haluat toisen lapsen niin tullaan taas kävelemään synnytyssalin ikkunan alle niin mieli voi muuttua sitä kuunnellessa :) On ehkä muitakin äitejä Berliinissä jotka eivät saaneet mitään puudutusta. Tai se on jopa tuon sairaalan tapa että epiduraalia ei ihan helpolla anneta. Tai sitten on vain niin kiire ettei kaikkia ehdi palvella ajoissa, vaan jätetään yksin huutamaan kunnes huomataan että mitä se täällä karjuu, oho oletkin auki jo 9 cm. Aha olis pitänyt varmaan antaa sille jotain mutta nyt on liian myöhäistä että kärsi se vaan pois, kyllä se siitä.
No hard feelings :) koska minun kätilö oli kuitenkin tosi mahtava tyyppi. Puhui minulle jopa eglantia koko ajan. Hänen työvuoronsa alkoi juuri silloin kun minun synnytys ns. alkoi ja loppui kun sain aamiasta huoneessani pikkuperheeni kanssa ekaa kertaa.
Minulle oli varattu aika supistuskäyrien mittaukseen kymmeneltä illalla ja kätilöni alkoi niitä mittailla ja olin erillisessä huoneessa. Siellä oli sermin takana toinenkin äiti aluksi mutta hän lähti siitä huoneesta aiemmin. Ehkä se oli juuri se toinen synnytys jonka takia minut jätettiin niin pitkäksi aikaa yksin ja aikaa minun tsekkaukseen ei riittänyt usein niin että en saanut mitään puudustusta tai vettä jota ryystin suoraan kraanasta janoissani. Muistan että toisella äidillä oli aivan tajuttoman suuri vatsa minun vatsaan verrattuna. Olimme istuneet ensin odotushuoneessa yhdessä ja hän hieroi koko ajan pallomahaansa lempeän äidillisesti. Hänellä oli myös oma äiti mukana. Koko päivän ajan jonka olin jo viettänyt sairaalassa tsekattuani sisään aamulla 13.10, minulle oli tullut alemmuuskompleksi muiden pyöreistä mahoista. Täydellisiä mahoja oli kaikkialla. Tämän nuoren äidin maha oli kuin täydellisesti noussut pulla. Omani oli pinkeä kumpu. Laitan kuvan liitteeksi jossa oma vatsani näkyy pari viikkoa ennen synnytystä. Minulla oli sama mekko päällä sinä aamuna kun menin sairaalan laskettuaika tarkastukseen. Tuossa kuvassa minun mahalle tehdään Tarot ennustusta yksillä taidemarkkinoilla Berliinissä.
Ja Tarot kysymys kuului milloin lapsi syntyy? Vastaus oli kuolemakortti nro 13. Pelkäsin vähän miten käy vaikka monet on sanoneet että kuolemakortti on hyvä, että se symboloi metamorfoosia. Se tarkoittaa jonkin asian poistumista, katoamista tai uudelleensyntymistä. Minun laskettu aika oli 13.10, joten siksi tuntui että voisi käydä ihan hyvinkin.
Synnytyskäyrähuoneessa ollessani koitin lukea kirjaa ja tekstailin miehelleni jota en vielä ollut hälyttänyt sairaalaan. Hän lähetti mm. minulle rauhottavia kuvia kissasta ja kuinka rentoutunut kissa oli korissaan. Minulle oli puhuttu siitä että poika syntyisi vasta seuraavana päivänä ja mies komppasi lukemalla ohjeita isyyskirjastaan siitä miten jos on auki 2cm niin kestää vielä ainakin 6 tuntia ennen kuin synnytys alkaa ja hän voisi nukkua vielä kotona. Minulle oli tarjottu myös unipilleriä, josta olin kieltäytynyt. Halusin olla tajuissani ja ymmärtää kaiken. Olin pyytänyt epiduraalia kun olin auki 2cm mutta oli kuulemma liian aikaista saada sitä.
Supistukset alkoivat tuntua kivuliaammilta. Aluksi niitä tuli joka 10 minuutti ja sitten aika tippui 7 minuuttiin. Silloin tajusin että akku oli lopussa kännykästäni ja laturi oli sairaalahuoneessani. Pyysin hoitajalta lupaa lähteä kävelemään huoneeseeni ja hakemaan laturia. Puhelin oli siinä vaiheessa sammunut ja mielessä oli hätä etten saisi yhteyttä mieheeni. Samsungin galaksin signaali oli kirjaimellisesti sulkeutunut. Pääsin käymään huoneessani mutta sinne oli aika kävelymatka ja ainakin kerran muistan matkalla sinne pidelleeni seinästä kiinni kun supistus tuli. Olin myös varustaunut hieman huonosti sairaalaan. Minulla oli korolliset nilkkurit ja liian lyhyt mangayöpaita joka näytti siltä kuin olisin tullut juuri bileistä eli maha pystyssä minimekossa. Jouduin sairaalaan ma aamulla normaali laskettuaika tsekkauksen yhteydessä ja mies toi minulle myöhemmin iltapäivällä sairaalakamppeet ja toi tietty aika hullunkurisia juttuja kuten tuo yöpaita ja kutimet. Oikeasti kuvitteli että minä neuloisin synnytyssalissa :D Tohveleita ei tuonnut vaan kylmät muovisandaalit, joten käytin mustia korkonilkkureitani. Oli minulla onneksi muhkea punainen aamutakki ettei tarvinnut siinä hihattomassa mekossa puolialastomana kulkea. Käydessäni huoneessani minulle tuli hyvä tilaisuus tankata vähän muutakin mukaan. Vetäisin kefirin naamaan ja päiväkirjan sekä laturin lisäksi otin mustikkasuklaatakin mukaan.
Berliinissä minulla oli vaaleansininen sairaalapaita. Aina tuotiin uusi samanlainen jos edellinen oli maitoläikissä tai muuten nuhjaantunut. Tykkäsin sairaalassa kertakäyttöverkkoalushousuista joihin sai hyvin maxisiteet itselle laitettua. Ne pystyi aina pistämään roskiin kun vaihtoi seuraavat vaipat itselle. Oli aina kaksi jättivaippaa että pystyi olla makuuasennossa. Kotona sitten aloin käyttämään tenalady alkkareita ja ne oli tietty vielä paremmat. Taisin käyttää niitä kuukauden ja sitten oli taas kaikki ok eikä mammavaippoja tarvinnut tai virtsa karkaillut. Sairaalassa patistivat heti ekana päivänä jo ulos kävelylle ja mentiin sitten illalla kävelylle vaunujen kanssa sairaalan puistoon. Mieleiset vaunut sai valita ns. vaunuhuoneesta jossa niitä oli ainakin kymmenen parkissa.
Olin siis synnyttänyt aamuyöllä neljän aikaan ja mentiin ulos kahdeksalta illalla vauvan kanssa. Silloin kävelyllä tuli vielä jälkisupistuksia niin että tuntui että tulee iso megakakka housuun. Oli vaikea kävellä. Onneksi oli mies mukana ns. taluttamassa minua ja vauvaa vaunuissa kun myös vähän huimasi väsymyksestä. Ja olihan minulla ne vaipat vaikka suureksi yllätykseksi ei kakka housuun tullutkaan vaan ne oli jälkisupistuksia jotka tuntui samalta. Muistan myös siltä eka kävelyltä kun naurettiin sitä kun sairaalasta kuului jonkun muun äidin karjuntaa. Mies sanoi että jos haluat toisen lapsen niin tullaan taas kävelemään synnytyssalin ikkunan alle niin mieli voi muuttua sitä kuunnellessa :) On ehkä muitakin äitejä Berliinissä jotka eivät saaneet mitään puudutusta. Tai se on jopa tuon sairaalan tapa että epiduraalia ei ihan helpolla anneta. Tai sitten on vain niin kiire ettei kaikkia ehdi palvella ajoissa, vaan jätetään yksin huutamaan kunnes huomataan että mitä se täällä karjuu, oho oletkin auki jo 9 cm. Aha olis pitänyt varmaan antaa sille jotain mutta nyt on liian myöhäistä että kärsi se vaan pois, kyllä se siitä.
No hard feelings :) koska minun kätilö oli kuitenkin tosi mahtava tyyppi. Puhui minulle jopa eglantia koko ajan. Hänen työvuoronsa alkoi juuri silloin kun minun synnytys ns. alkoi ja loppui kun sain aamiasta huoneessani pikkuperheeni kanssa ekaa kertaa.
Minulle oli varattu aika supistuskäyrien mittaukseen kymmeneltä illalla ja kätilöni alkoi niitä mittailla ja olin erillisessä huoneessa. Siellä oli sermin takana toinenkin äiti aluksi mutta hän lähti siitä huoneesta aiemmin. Ehkä se oli juuri se toinen synnytys jonka takia minut jätettiin niin pitkäksi aikaa yksin ja aikaa minun tsekkaukseen ei riittänyt usein niin että en saanut mitään puudustusta tai vettä jota ryystin suoraan kraanasta janoissani. Muistan että toisella äidillä oli aivan tajuttoman suuri vatsa minun vatsaan verrattuna. Olimme istuneet ensin odotushuoneessa yhdessä ja hän hieroi koko ajan pallomahaansa lempeän äidillisesti. Hänellä oli myös oma äiti mukana. Koko päivän ajan jonka olin jo viettänyt sairaalassa tsekattuani sisään aamulla 13.10, minulle oli tullut alemmuuskompleksi muiden pyöreistä mahoista. Täydellisiä mahoja oli kaikkialla. Tämän nuoren äidin maha oli kuin täydellisesti noussut pulla. Omani oli pinkeä kumpu. Laitan kuvan liitteeksi jossa oma vatsani näkyy pari viikkoa ennen synnytystä. Minulla oli sama mekko päällä sinä aamuna kun menin sairaalan laskettuaika tarkastukseen. Tuossa kuvassa minun mahalle tehdään Tarot ennustusta yksillä taidemarkkinoilla Berliinissä.
Ja Tarot kysymys kuului milloin lapsi syntyy? Vastaus oli kuolemakortti nro 13. Pelkäsin vähän miten käy vaikka monet on sanoneet että kuolemakortti on hyvä, että se symboloi metamorfoosia. Se tarkoittaa jonkin asian poistumista, katoamista tai uudelleensyntymistä. Minun laskettu aika oli 13.10, joten siksi tuntui että voisi käydä ihan hyvinkin.
Synnytyskäyrähuoneessa ollessani koitin lukea kirjaa ja tekstailin miehelleni jota en vielä ollut hälyttänyt sairaalaan. Hän lähetti mm. minulle rauhottavia kuvia kissasta ja kuinka rentoutunut kissa oli korissaan. Minulle oli puhuttu siitä että poika syntyisi vasta seuraavana päivänä ja mies komppasi lukemalla ohjeita isyyskirjastaan siitä miten jos on auki 2cm niin kestää vielä ainakin 6 tuntia ennen kuin synnytys alkaa ja hän voisi nukkua vielä kotona. Minulle oli tarjottu myös unipilleriä, josta olin kieltäytynyt. Halusin olla tajuissani ja ymmärtää kaiken. Olin pyytänyt epiduraalia kun olin auki 2cm mutta oli kuulemma liian aikaista saada sitä.
Supistukset alkoivat tuntua kivuliaammilta. Aluksi niitä tuli joka 10 minuutti ja sitten aika tippui 7 minuuttiin. Silloin tajusin että akku oli lopussa kännykästäni ja laturi oli sairaalahuoneessani. Pyysin hoitajalta lupaa lähteä kävelemään huoneeseeni ja hakemaan laturia. Puhelin oli siinä vaiheessa sammunut ja mielessä oli hätä etten saisi yhteyttä mieheeni. Samsungin galaksin signaali oli kirjaimellisesti sulkeutunut. Pääsin käymään huoneessani mutta sinne oli aika kävelymatka ja ainakin kerran muistan matkalla sinne pidelleeni seinästä kiinni kun supistus tuli. Olin myös varustaunut hieman huonosti sairaalaan. Minulla oli korolliset nilkkurit ja liian lyhyt mangayöpaita joka näytti siltä kuin olisin tullut juuri bileistä eli maha pystyssä minimekossa. Jouduin sairaalaan ma aamulla normaali laskettuaika tsekkauksen yhteydessä ja mies toi minulle myöhemmin iltapäivällä sairaalakamppeet ja toi tietty aika hullunkurisia juttuja kuten tuo yöpaita ja kutimet. Oikeasti kuvitteli että minä neuloisin synnytyssalissa :D Tohveleita ei tuonnut vaan kylmät muovisandaalit, joten käytin mustia korkonilkkureitani. Oli minulla onneksi muhkea punainen aamutakki ettei tarvinnut siinä hihattomassa mekossa puolialastomana kulkea. Käydessäni huoneessani minulle tuli hyvä tilaisuus tankata vähän muutakin mukaan. Vetäisin kefirin naamaan ja päiväkirjan sekä laturin lisäksi otin mustikkasuklaatakin mukaan.
Liitteet
Oi vitsit, mmmmustikan kirjoituksen myötä aloin muistelemaan omaa synnytystä! Rytyytettiin meidän pakulla sairaalaan kun toinen auto oli huollossa. Voi jösses että oli elämäni hirveimmät 8km! Yhtä suurta supistusta ja pakettiauton olematon jousitus. Se oli synnytyksen ainoa kohta, jolloin kirosin miehelleni :D
Muistan myös kuinka soitin sairaalasn kun supistusten väli oli 2min ja olin jo saanut sairaalasta kotiin Litalgin-särkylääkettä. Mulla oli joku outo selkäkipu, joka huolestutti vähän kaikkia (minua, lääkäriä, kätilöitä). Soitin siis sairaalaan että saadaanko jo tulla synnyttämään, niin hoitaja kehoitti minua ottamaan Panadolia ja nukkumaan. Siinä vaiheessa olin siis käynyt jo kahdesti sairaalassa hakemassa sitä Litalginia. Että panadolit ei varmaan olis paljoakaan mieltä lämmittäneet!! Voin kertoa, että teki mieli toivottaa tälle hoitajalle vähän tiukemmin hyvää loppuelämää :D
Onneksi kuitenkin saimme mennä synnyttämään sitten. Ja kätilö oli jo odotellutkin meitä :)
Asiasta toiseen, Joko Libra kokeili vauvahierontaa?
Muistan myös kuinka soitin sairaalasn kun supistusten väli oli 2min ja olin jo saanut sairaalasta kotiin Litalgin-särkylääkettä. Mulla oli joku outo selkäkipu, joka huolestutti vähän kaikkia (minua, lääkäriä, kätilöitä). Soitin siis sairaalaan että saadaanko jo tulla synnyttämään, niin hoitaja kehoitti minua ottamaan Panadolia ja nukkumaan. Siinä vaiheessa olin siis käynyt jo kahdesti sairaalassa hakemassa sitä Litalginia. Että panadolit ei varmaan olis paljoakaan mieltä lämmittäneet!! Voin kertoa, että teki mieli toivottaa tälle hoitajalle vähän tiukemmin hyvää loppuelämää :D
Onneksi kuitenkin saimme mennä synnyttämään sitten. Ja kätilö oli jo odotellutkin meitä :)
Asiasta toiseen, Joko Libra kokeili vauvahierontaa?
Hemppuliina
Vauhtiin päässyt keskustelija
äääää... miksen enää kerkiä kirjottamaan tänne!! Ei vaan riitä tunnit päivässä.
Meillä kait jäbä on liian vanha jo päikkäreille (siis hänen mielestään), koska ei sitten millään halua niitä nukkua. Koko päivä siis aktiviteettia saa pukata koska yksin tylsistyy nykyään helpommin, ja toisen osan päivästä hypin jumppapallolla että sais edes vähän torkahdettua toinen.
AAh, se ihanakamala synnytys. Voin kyllä sanoo että se oli elämäni kauhein kokemus tavallaan. Ja se hetki ku kaikki puhuu että unohtuu kivut ku saa lapsen rinnalle ja istukan synnyttää huomaamatta. Vielä mitä. Olin ihan paiseessa koko ajan ku mietin et kohta se pitää synnyttää ja se sattuu ja hyvä ku siinä vaiheessa sen hirveen shokeeraavankipeen, ja hel-vetin pitkän ponnistus vaiheen, (yli tunnin, joka päätyi imukuppiin väärän tarjonnan seurauksena, ja pään jumiutumisen takia. Episiotomiaa ei kuitenkaan tehty koska venyi paikat niin hyvin. Tosin se taas sattui ihan HIRMUSESTI, koska oli puuduslääkkeiden vaikutus lakannut kokonaan. Arvioitiin puudutus silleen et synnytän ennen viittä mutta meni yli kuuden) Toivoin jo että olis viety ja tehty hätäsektio niiiin hirveetä se oli..
En tosin ihmettele miks sit sokerit laskee yms. ku yli vuorokaus vesien menosta ja sit tyyppi on synnytyskanavassa jumissa yli tunnin ja napanuora kaulan ympärillä ja napanuorassa hirrrrvee solmu ihan tiukalle vedetty. Ai niin ja napanuora oli yyber pitkä. Yli metrin.
No mutta onneks se on koettu ja se siitä
Meillä edelleen iltarutiinit on menestys, eilenki nukahti puol 7 illalla ja heräs sit 12 ekan kerran syömää. Sitten jostain syystä, varmaan ku oli jo nukkunu sen 9h, niin klo 2 ruokailun jälkeen jäiki kukkumaan ja vasta 4 taas nukahti.. Ihan hyvät treenit tulee ku herää keskellä yötä ja suoraan jumppapallolle hyppimään.
Mäkiin on IN jos nähdään kesällä! Asutaan tosiaan ebooos ja muutenkin, ollaan jo nähtykin tosiaan yhden kaa tältä palstalta mutta jos muutkin haluu nähdä aiemmin, niin se on vaan järjestelykysymys :)
Nyt pitäs siivota loppuun ja sit T:n mummi palas tänää Miamista niin tuo tuliaisia! Saa nähdä mitä värikkäitä kukkapaitoja on tiedossa..
Monesti sanottu ettei tarvii tuoda mitään ku makumieltymykset vähän eroaa.. mutta saas nähdä.. Ei noi isovanhemmat koskaan kuuntele.
Musta on myös hassua ku just puhutaan tääl nimimerkeil; Triina ja Libra ja Mmustikka yms.. niin ois varmaan hassua sit puhutella siellä ku nähdään et ootkos sä se Ccix vai mmustikka vai lupu.. :D Ja tottua niihin oikeisiin nimiin..
Mutta pakko taas mennä
luutu odottaa 
P.s ja me oltiin jorvissa 27.10.-4.11. Oliko muita sillon siellä? :)
Meillä kait jäbä on liian vanha jo päikkäreille (siis hänen mielestään), koska ei sitten millään halua niitä nukkua. Koko päivä siis aktiviteettia saa pukata koska yksin tylsistyy nykyään helpommin, ja toisen osan päivästä hypin jumppapallolla että sais edes vähän torkahdettua toinen.
AAh, se ihanakamala synnytys. Voin kyllä sanoo että se oli elämäni kauhein kokemus tavallaan. Ja se hetki ku kaikki puhuu että unohtuu kivut ku saa lapsen rinnalle ja istukan synnyttää huomaamatta. Vielä mitä. Olin ihan paiseessa koko ajan ku mietin et kohta se pitää synnyttää ja se sattuu ja hyvä ku siinä vaiheessa sen hirveen shokeeraavankipeen, ja hel-vetin pitkän ponnistus vaiheen, (yli tunnin, joka päätyi imukuppiin väärän tarjonnan seurauksena, ja pään jumiutumisen takia. Episiotomiaa ei kuitenkaan tehty koska venyi paikat niin hyvin. Tosin se taas sattui ihan HIRMUSESTI, koska oli puuduslääkkeiden vaikutus lakannut kokonaan. Arvioitiin puudutus silleen et synnytän ennen viittä mutta meni yli kuuden) Toivoin jo että olis viety ja tehty hätäsektio niiiin hirveetä se oli..
En tosin ihmettele miks sit sokerit laskee yms. ku yli vuorokaus vesien menosta ja sit tyyppi on synnytyskanavassa jumissa yli tunnin ja napanuora kaulan ympärillä ja napanuorassa hirrrrvee solmu ihan tiukalle vedetty. Ai niin ja napanuora oli yyber pitkä. Yli metrin.
No mutta onneks se on koettu ja se siitä
Meillä edelleen iltarutiinit on menestys, eilenki nukahti puol 7 illalla ja heräs sit 12 ekan kerran syömää. Sitten jostain syystä, varmaan ku oli jo nukkunu sen 9h, niin klo 2 ruokailun jälkeen jäiki kukkumaan ja vasta 4 taas nukahti.. Ihan hyvät treenit tulee ku herää keskellä yötä ja suoraan jumppapallolle hyppimään.
Mäkiin on IN jos nähdään kesällä! Asutaan tosiaan ebooos ja muutenkin, ollaan jo nähtykin tosiaan yhden kaa tältä palstalta mutta jos muutkin haluu nähdä aiemmin, niin se on vaan järjestelykysymys :)
Nyt pitäs siivota loppuun ja sit T:n mummi palas tänää Miamista niin tuo tuliaisia! Saa nähdä mitä värikkäitä kukkapaitoja on tiedossa..
Monesti sanottu ettei tarvii tuoda mitään ku makumieltymykset vähän eroaa.. mutta saas nähdä.. Ei noi isovanhemmat koskaan kuuntele.Musta on myös hassua ku just puhutaan tääl nimimerkeil; Triina ja Libra ja Mmustikka yms.. niin ois varmaan hassua sit puhutella siellä ku nähdään et ootkos sä se Ccix vai mmustikka vai lupu.. :D Ja tottua niihin oikeisiin nimiin..
Mutta pakko taas mennä
luutu odottaa P.s ja me oltiin jorvissa 27.10.-4.11. Oliko muita sillon siellä? :)
Libra - unohdin eilen vastata sinun siihen ehdotukseesi, etta ehka poika viihtyisi rattaissa jos nakee paremmin. Kiitos vaan ehdotuksestasi. Poika malttaa olla rattaissa tai matkarattaissa niin kauan, kun ei ole vasynyt mutta kun pitaisi nukahtaa niin silloin pitaa paasta syliin tai siis kantoreppuun.
Minulle jai aika traumat synnytyksen kaynnistyksesta ja varsinkin, kun se ei edennyt eika kivunlievitys auttanut. Olen menossa parin viikon paasta katilon luo juttelemaan siita.
Tuommoinen riippukeinu kuulostaa hyvalle, mutta taitavat olla aika kalliita ja kun ei ole takeita nukkuisiko poika siella kuitenkaan.
Minulle jai aika traumat synnytyksen kaynnistyksesta ja varsinkin, kun se ei edennyt eika kivunlievitys auttanut. Olen menossa parin viikon paasta katilon luo juttelemaan siita.
Tuommoinen riippukeinu kuulostaa hyvalle, mutta taitavat olla aika kalliita ja kun ei ole takeita nukkuisiko poika siella kuitenkaan.
mmmustikka
Puuhakas puhuja
etanainen: minulla on käytössä kindekeklein riippukehto sänkynä http://www.hanging-cradle.com
Uskon että siitä on kyllä apua siihen että poika viihtyy siellä vaikka olisi hereillä. Kehto alkaa keinua itsekseenkin jos poika liikahtaa siellä. Tietty se voi olla aika kallis sijoitus tässä vaiheessa.
En muista kuka se sanoi mutta oli myös hyvä vinkki että lapsen kädet voisi pitää tumpuilla lämpöisenä päikkäreillä. Ajattelin kokeilla jatkossa yöksikin tätä koska viime yön jälkeen pienen sormet oli tosi kylmät kun oli nukkunut yksin kehdossaan. Ulosmentäessä paketoin pienen aina kunnolla ettei tule kylmä. Laitan aina puuvillaisen kypärän villamyssyn alle niin että kaula-aluekin varmasti suojautuu.
Niin olisi kiva nähdä kesällä Suomessa vauvojen kanssa. Ajattelin tulla juhannuksen aikoihin ja olla siitä eteenpäin. Onhan tässä jo pitkä tie yhdessä kuljettu niin löytyy varmasti livenäkin paljon yhteistä juteltavaa mutta aivan ihana olisi nähdä teidän vauvat :)
ja hemppuliina: kyllä se synnytys oli pelottava kokemus. Minun synnytys käynistettiin antamalla alateitse jotain geeliä klo 8 illalla ja siksi ne supistukset yllätti kai hoitajankin kun ne supistukset lähti kiihtymään tosi vauhdilla tunnissa. ajattelin kirjoittaa vielä jossain välissä osa 2:en synnytyksestäni jossa huusin kurkku suorana about 4 tuntia putkeen ilman kivunlievitystä.
Uskon että siitä on kyllä apua siihen että poika viihtyy siellä vaikka olisi hereillä. Kehto alkaa keinua itsekseenkin jos poika liikahtaa siellä. Tietty se voi olla aika kallis sijoitus tässä vaiheessa.
En muista kuka se sanoi mutta oli myös hyvä vinkki että lapsen kädet voisi pitää tumpuilla lämpöisenä päikkäreillä. Ajattelin kokeilla jatkossa yöksikin tätä koska viime yön jälkeen pienen sormet oli tosi kylmät kun oli nukkunut yksin kehdossaan. Ulosmentäessä paketoin pienen aina kunnolla ettei tule kylmä. Laitan aina puuvillaisen kypärän villamyssyn alle niin että kaula-aluekin varmasti suojautuu.
Niin olisi kiva nähdä kesällä Suomessa vauvojen kanssa. Ajattelin tulla juhannuksen aikoihin ja olla siitä eteenpäin. Onhan tässä jo pitkä tie yhdessä kuljettu niin löytyy varmasti livenäkin paljon yhteistä juteltavaa mutta aivan ihana olisi nähdä teidän vauvat :)
ja hemppuliina: kyllä se synnytys oli pelottava kokemus. Minun synnytys käynistettiin antamalla alateitse jotain geeliä klo 8 illalla ja siksi ne supistukset yllätti kai hoitajankin kun ne supistukset lähti kiihtymään tosi vauhdilla tunnissa. ajattelin kirjoittaa vielä jossain välissä osa 2:en synnytyksestäni jossa huusin kurkku suorana about 4 tuntia putkeen ilman kivunlievitystä.
Muokattu viimeksi:
Niin ja piti sanomani myös, että mielelläni teitä tapaisin jos sellainen järjestyy :) asumme siis lohjalla. Itse käyn aktiivisesti espoossa ja helsingissä ja vantaalla.
Ja mmmustikka, mun rakas ystävä asuu Berliinissä. Mun olis jossain vaiheessa tarkoitus käydä häntä vauvan kanssa tapaamassa. Mahdollisesti voisimme treffata Berliinissäkin?
Ja mmmustikka, mun rakas ystävä asuu Berliinissä. Mun olis jossain vaiheessa tarkoitus käydä häntä vauvan kanssa tapaamassa. Mahdollisesti voisimme treffata Berliinissäkin?
En ole ollut aktiivinen osa tätä yhteisöä kauaa, mutta mikäli jokin tapaaminen järjestetään pääkaupunkiseudulla, osallistun mielelläni :) kesällä voisi esim joku puistopiknik olla kiva, vaikkei täällä ihan niin upeita puutarhoja olekaan kuin joissain vähän suuremmissa ja vanhemmissa kaupungeissa. Kauniita merimaisemia kuitenkin löytyy!
Emmy'
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla jäi tästä toisesta synnytyksestä positiivinen kuva. Ihanaa, kun ei tarvinnut käynnistää (eka piti käynnistää) ja ihanaa, kun onnistui alateitse vauvan 4,7kg:n painosta huolimatta. :D (eka syntyi sektiolla vaikka oli kilon kevyempi: 3,7kg). Kolmatta kokemusta odotellessa.. Alan kyllä olemaan varma, että kolmannenkin lapsen haluan, se on sitten asia erikseen suodaanko sitä koskaan meille. Niin ja kolmas on sitten varmaan 5,7 kiloinen! :D
Alan kyllä olemaan varma, että kolmannenkin lapsen haluan, se on sitten asia erikseen suodaanko sitä koskaan meille. Niin ja kolmas on sitten varmaan 5,7 kiloinen! :D
Muistelin synnytystäni tässä mmmustikan ja muiden tekstejä lukiessa. Olette kyllä aikamoisen urakan läpi käyneet. Omaa synnytystäni muistelen lämmöllä. En vieläkään voi uskoa, että kroppani pystyi luomaan tuollaisen ihanan pikkutytön. :)
Triina, en ehtinyt vielä kokeilla hierontaa. Päätin, että kokeilen tässä parin tunnin sisällä.
Meillä on tänään isä-tytärpäivä. En oikeastaan ole noussut sängystä kuin syömään. Kunnon darrapäivä ilman darraa. :D Mies tuossa totesikin, että onpa uskomattoman haastavaa tämä vauva-arki yksin, onneksi pääsen huomenna töihin lepäämään. :) Olin vain, että voitko pliis muistaa tuon sitten ensi kerralla, kun marmatat, etten ole saanut jotain tehtyä päivän aikana...
P.S. Meillä toimii tytölle tosi hyvin tämä tuutulaulu: https://www.youtube.com/watch?v=EbWi4MUpHjE
Triina, en ehtinyt vielä kokeilla hierontaa. Päätin, että kokeilen tässä parin tunnin sisällä.
Meillä on tänään isä-tytärpäivä. En oikeastaan ole noussut sängystä kuin syömään. Kunnon darrapäivä ilman darraa. :D Mies tuossa totesikin, että onpa uskomattoman haastavaa tämä vauva-arki yksin, onneksi pääsen huomenna töihin lepäämään. :) Olin vain, että voitko pliis muistaa tuon sitten ensi kerralla, kun marmatat, etten ole saanut jotain tehtyä päivän aikana...
P.S. Meillä toimii tytölle tosi hyvin tämä tuutulaulu: https://www.youtube.com/watch?v=EbWi4MUpHjE
ccix
Piirimestaruustason postaaja
Mulla on aika kullannut muistot, vaikkakin jo nyt pelottaa ajatus synnytyksestä - ei mulla suoranaista synnytyspelkoa ole, mutta koska repeilin, niin toki mietityttää, et kui paikat kestää seuraavan mahdollisen tulokkaan kohdalla. Jos ois sentin tai pari pienempi päinen kaveri tulossa :D ja kunpa ei olis jotain koulutussessioo ponnistusvaiheen aikana, jotenkin ne ihmiset ahdisti... ja häiritsi mun "keskittymistä" itse suoritukseen :P
Niin ja Sultti on just päässyt kotiutumaan kättäriltä, kun meikä päätti tulla :D (15.-19.10.)
Niin ja Sultti on just päässyt kotiutumaan kättäriltä, kun meikä päätti tulla :D (15.-19.10.)
Libra, tuo on ihana tuutulaulu! 
Minäkin nyt jo pystyn muistelemaan yli 12 h avautumisvaihetta lämmöllä. Sain niin hyvin epiduraalia, että kaikki sujui lopulta suhteellisen ok! Ja mullehan ei tullut mitään repeämiä. Yksi pieni tikki johonkin ulkoseinämään.
Muistan, että kun kätilö ja mies sanoivat, että poika on ulkona, olin ihan hämmästynyt! Että nytkö jo?! :D
Minäkin nyt jo pystyn muistelemaan yli 12 h avautumisvaihetta lämmöllä. Sain niin hyvin epiduraalia, että kaikki sujui lopulta suhteellisen ok! Ja mullehan ei tullut mitään repeämiä. Yksi pieni tikki johonkin ulkoseinämään.
Muistan, että kun kätilö ja mies sanoivat, että poika on ulkona, olin ihan hämmästynyt! Että nytkö jo?! :D
Ihanaa Emmy, ei muuta kuin uutta putkeen Musta on tällä viikolla tuntunut, että kyllä se meidän perhe on tässä vaikka iso perhe olisikin ihana juttu. Itse jotenkin koen, että kolmas muuttaa sitä asetelmaa jo niin paljon.. onko täällä muuten kolmen tai useamman äitejä vahvistamassa mun luuloja? Siis Mymme ainakin mutta nämä nuorimmaiset on varmaan niin paita ja peba, että voidaan laskea melkein yhdeksi vaikka töitä on varmasti ihan joka kädelle :D
Siis olen miettinyt, että jos se kolmas tulee niin se lapsista, kun siitä ehkä eniten kärsii..(siis jos kärsii) on tämä meidän lokakuinen.. keskimmäinen siis. Esikonenhan saa aina kaiken huomion ja kuopus tietty myös ja keskimmäinen menee vähän siinä mukana. Ja mitä kolmen äidit on mulle kertoneet, niin harvoin ne lapset keskenään leikkii..siis että kaikki kolme yhdessä, aina joku kolmesta on vähän ulkopuolella. Ja sitten..mihis autoon mahdutat kaikki turvaistuimet, talokin menee jossain vaiheessa vaihtoon.. huoh sitä hoitomaksun määrää ja kaikki perheliput on 2+2 ja ja ja.. Äh, tekosyitä, tiedän. Kyllä se kolmas ois silti ihana..:) ja menis kait se sitten se neljäskin. Tää on tätä sydämen ja järjen kaksintaistelua, mie en kestä, mie romahan
Musta on tällä viikolla tuntunut, että kyllä se meidän perhe on tässä vaikka iso perhe olisikin ihana juttu. Itse jotenkin koen, että kolmas muuttaa sitä asetelmaa jo niin paljon.. onko täällä muuten kolmen tai useamman äitejä vahvistamassa mun luuloja? Siis Mymme ainakin mutta nämä nuorimmaiset on varmaan niin paita ja peba, että voidaan laskea melkein yhdeksi vaikka töitä on varmasti ihan joka kädelle :D Siis olen miettinyt, että jos se kolmas tulee niin se lapsista, kun siitä ehkä eniten kärsii..(siis jos kärsii) on tämä meidän lokakuinen.. keskimmäinen siis. Esikonenhan saa aina kaiken huomion ja kuopus tietty myös ja keskimmäinen menee vähän siinä mukana. Ja mitä kolmen äidit on mulle kertoneet, niin harvoin ne lapset keskenään leikkii..siis että kaikki kolme yhdessä, aina joku kolmesta on vähän ulkopuolella. Ja sitten..mihis autoon mahdutat kaikki turvaistuimet, talokin menee jossain vaiheessa vaihtoon.. huoh sitä hoitomaksun määrää ja kaikki perheliput on 2+2 ja ja ja.. Äh, tekosyitä, tiedän. Kyllä se kolmas ois silti ihana..:) ja menis kait se sitten se neljäskin. Tää on tätä sydämen ja järjen kaksintaistelua, mie en kestä, mie romahan