Vauva-arkea

Vaikuttaa se suklaan syönti vauvan ihoon!
Kuten sitrushedelmät ym. Helposti allergisoivat :)

Meillä alkaa ehkä pikkuhiljaa soseet tuoda rauhaa öihin.. Ehkä.. En sano sitä ääneen, etten vaan ammu itteeni nilkkaan!

Äidillä hoidettiin selkäydinkanavan ahtaumaa tuona nivelpussin tulehduksena. Onneks kiusas lääkäreitä alvariinsa ja pääsi kunnon tutkimuksiin. Nyt odottaa leikkaukseen pääsyä :/
 
Voi kun noi ikävät uutiset on niin ahdistavia. Tuntuvat vielä eri tavalla tulevan ihon alle, nyt kun on oma lapsi tossa tuhisemassa. Mun on vaan pakko ummistaa niiltä mieleni, etten jää niitä liikaa miettimään. :sad001

Mua ärsyttää oma laiskuuteni. Haluaisin niin oppia pitämään kotia siistimpänä, mutta miten se onkaan niin vastenmielistä ryhtyä siivoamaan... Huoh. Tuntuu että noihin perushommiin menee jo energia; tiskit, pyykit, ruokahuolto. Olis kiva, että joskus voisi ex tempore pyytää jonkun kylään (tai ilahtua yllätysvieraista), mutta tällä hetkellä meillä on päivä tai parin raivokas siivoamissessio aina ennen kuin ketään voi päästää kylään (ja silloinkin makkarin ovi suljetaan visusti...). Oon yrittänyt sitä "vähän joka päivä" ja "vie mennessäsi, tuo tullesasi" meininkiä, mutta meillä se ei selkesästikään ole riittävää. Lisää vinkkejä? :banghead:
 
Et varmasti Omena ole ainoa palstalainen, joka painii saman ongleman kanssa tällä hetkellä :) Itsellä vielä esikoinen, joka tahtoo kuljetella lelunsa joka paikkaan ym. Mä olen vähän semmonen, että mua alkaa sotku ja sekaisuus ahdistaa aika äkkiä..vähän kuin tekemättömät työt olisis siinä koko ajan muistuttamassa ja sitten välillä saankin sellasien hurrikaani kohtauksen, että on taas tovin siistiä. Jokatapuksessa, esikoinen on opettanut aika hyvin sietämään jo pientä epäjärjestystä.. ei pikkulapsi perheessä mikään tavara ole ikinä ihan tip top paikallaan, eikä tarvikaan. Kotona saa ja pitääkin leikkiä niin paljon kuin sielu sietää.

Mä olen yrittänyt satsata tavaroiden säilytykseen, naulakoihin ym. että kaikelle olisi joku paikka, mihin laittaa niin isoja tavaraläjiä tai vaateläjiä ei lojuisi missään. Esikoisella on huoneessan useampi muovinen laatikko, johon saa lelut kerättäyä alta aika yksikön. Ja sit meillä on robottipölynimuri, ei ihan viikottaista imurointia korvaa mutta pitääpähän paikat vähän siistimpinä.

Pahoittelut muuten siitä uutisen jakamisesta, itselle tuli vaan jotenkin niin kamala olo ja yksin olin vielä himassa tuolloin. Heinukka taisi jotain puhuakin "silmä silmästä".. En tiedä, mikä voisi olla niin paha kohtalo sille äijälle, että se vastais lähellekään sitä, mitä se on tehnyt. Itsellä ei tule ihan heti mieleen. Että pistää tommoset vatipäät vihaksi. Onneksi ne on linnassakin sitä alinta kastia, siellähän niitä "kaatumisia" aina silloin tällöin tapahtuu.
 
Omena, minulle tuo järjestyksen pitäminen on ollut haaste jo ihan yksinkin eläessä. Nyt pikkulapsen kanssa meillä on useimmiten kaaos, joten ehkä olen jäävi antamaan vinkkejä. :D Mutta olen yrittänyt kaikkea, koska en ole ainoastaan sotkuinen, vaikka rakastan siistiä kotia, vaan myös äärimmäisen laiska siivoamaan. Ja siis ainoa tapa, jolla minulla pysyy edes hieman homma hanskassa, on karsia tavaramäärä ihan minimiin ja panostaa säilytysratkaisuihin. :) Ja karsiminen toi muuten muutenkin mielenrauhaa, kun ei joka nurkka tursota käyttämätöntä krääsää. :)
 
No jos se oikeasti on se suklaa, niin enpä ainakaan salaa pääse siitä nauttimaan enää! :D Söin myös joulun aikoihin mandariineja ja poitsun pierut alko haiseen! :p Niistä en huomannut mitään muita vaivoja..

Mä oon ajatellut kans opetella tuota vauvahierontaa ihan netistä löytyvillä ohjeilla. :) Ja jotain äiti-vauva jumpan liikkeitäkin voisi googletella.

JaneDoe toivottavasti teillä yöt rauhottuu nyt sitten! :)

Triinan pikkumiehelle paranemisia! Kunpa ei olisi influenssaa..
 
Pikkumiehen kuume ei ole noussut. Nenä vaan raukalla ihan tukossa. Kävin äsken vähän ulkonakin pojan ja koiran kanssa. Päikkärit ei maistuneet lainkaan ja koira söi jonkun rotan! Hyi yööökk! Yöllä varmaan ripuliralli by koiruus...
 
Mitä ihmettä tää nyt on,toinen ilta putkeen tismalleen samaan aikaa.tapahtuu seuraavaa: yökkäri päälle,syöttö-nukahtaa tyytyväisenä. 15min päästä herää täyteen huutoon kurkkusuorana niinkun koskis kovasti johonkin??!
Rauhoittelua yritetty,tissi kelpaa uudestaan tai jopa ei kelpaa. Loppunut yleensä uudelleen syöttöön siis huom 15min entisestä! Sitten taas nukkumaan ja sama rumba alkaa ja tätä kestää 2tuntia! Päivällä on naantalin aurinko.

Kuulun siihen sakkiin jotka yrittää pitää lapsen tyytyväisenä tavalla tai toidella koska "pelkään" vauvan itkua juuri sen takia että iskee ahditus saanko tilantee hallintaan.
 
Meillä on harvinaisen juhlava ilta, neiti nukutettiin jumppapallolla hytkyen niinku nykyään joka ilta, mutta nyt se jäi yksin pinnikseen nukkumaan! Ja me saahaan kattoa telkkaria miehen kans kahestaan! En muista koska viimeksi on ollu tämmöstä :)
 
Taas vierähti aikaa viimeisestä kerrasta foorumilla ja paljon on kivoja juttuja odottamassa lukemista. Kiitos Mymme hienosta suklaarrakkaustarinasta. Panda <3 Pihistin tässä juuri vaihteeksi sitä belgisuklaata miehen megajemmasta. Joku itsensäpalkitsemisjuttu kaiketi kun olen just yksin kotona kun hän on reissussa ja vastuulla on koko arjen pyöritys pari viikkoa. Onneksi on suklaata :p

Tervetuloa uudet osallistujat eli kanssasiskot. Vertaistuki on kyllä tosi hienoa ja avoin ja aktiivinen keskustelu on tosi tarpeellista aivan kuten syksyinen totesi. Let´s keep it rolling. Hain vertaistukea myös tänään lähtemällä ulos talosta kun vedin vaihteeksi muistikirjatyöpajan. Siellä tapasin äidin ja pojan jotka asuvat samalla alueella kuin me ja aiotaan tavata taas seuraavalla viikolla. Poika on 2v ja syntynyt melkein samana päivänä kuin oma vauvelini. Oli jännä miten tämä 2v oli kuin isoveli minun pikkuiselle vaikka tapasivat ekaa kertaa. Kummatkin tykkäsivät kuikuilla toisiaan.

Samastun teidän juttuihin siitä miten omaa aikaa arvostaa ihan eri lailla nykyään. Eilen kun pikkuinen nukahti tyyväisenä kehtoon (yleensä nukkuu minun vieressä tissi suussa) niin nautiskelin ottamalla kylvyn kynttilänvalossa täydessä hiljaisuudessa. Siinä alkoi muodostua päätös mielessä siitä että ollsi hienoa jos pikkuisen opettaisi nukkumaan kehtoon tästä lähin. Otan kuitenkin hänet kehdosta takaisin viereeni aamuyöllä kun rinnat pakahtuu ja on pakko syöttää, joten aluksi tämä olisi vain puoliyötä järjestely. Syötän edelleen vain pelkkää rintaa koska pelkään että muuten oma maidontuotanto voisi häiriintyä kun nyt se on kohdiillaan. Annan lapsen myös tankata tosi pitkään yöksi ja luulen että se voisi olla salaisuus sille että hän ei heräile koska on syönyt mahansa ihan täyteen tissin pohjia myöten.
Rota aiheuttaa meilläkin ns. räjähtäviä keittokakkoja. Kerran sellainen pommi tuli kun oltiin ekaa kertaa museossa. Viikinkinäyttelystä jäi se lainehtiva keltainen kakka päällimmäiseksi mieleen :D

Mitäpäs muuta tänne kuuluu. Pikkuinen höpöttelee ihanasti ja usein. Ei syö tuttia niin suu käy juttumiehellä kehdossa vielä jos jätän hänet pupunsa kanssa yksin keinumaan. Harjoittelee paljon r äännettä ja pörisee ja pärisee. Kaksi asiaa rauhoittaa tämän pikkumiehen tissin lisäksi. Valokilppari ja apinasoittorasia. Valokilpparista tulee kehtoon tähtitaivas, jonka värejä voi säädellä mieleiseksi. Yleensä pistän vihreän tähtitaivaan. Kummatkin tuli meille lahjoina nimiäisissä. Sitten tykkään lukea yhtä kirjaa iltasaduksi, jonka hankin hänelle Boxhagenin torilta. Se on ruotsalaisvalmisteinen Oskar&Ellen pehmokirja. He tekevät tosi hienoja interaktiivisia pehmokirjoja ja leluja. Kirja on pikkuiseni suosikki. Kirjassa on tarralla kiinni asioita ja päähenkilönä seikkailee nalle joka on menossa nukkumaan. Nallelle pitää pukea yöpaita jne. Se kirja antaa kivan tilaisuuden jutella pienelle kun tarina pitää kertoa omin sanoin ja on irrotettavia osia ja tuttuja asioista meidän arjesta.
http://www.oskarellen.com
 
Kiva kuulla, etta Triinan poikaan ei nousut kuume. Meidan pojalla on mnyt nuha ja nena rohisee kovasti. Olen imenyt rakaa pois. Poika istui taas minun suihkun aikana kylpparissa ja odotteli kylpyvuoroaan. Henki ei rohissut yhtaan mutta nyt taas rohisee. Minulla on vahan huon oma-tunto, etta vein pohan eilen ulos kun oli aika kylma ja ehka vaatetusta ei sitten kuitenkaan ollut riittavasti.

Eilen kun valittelin, etta pyoritan arkea yksin niin tanaan mies valitteli kun ei nae meita enemman ja on aika tyytymaton tahan meidan elamaan tallaisenaan. Puitteet olisi hyvat, mutta hanella tyo-ja matkat vie kohtuuttoman paljon aikaa. Tanaan huomasin, etta mina olen tavallaan ottanut vauvan hoitovastuun silloinkin kun voisin sen antaa miehelle, joka puolestaan on vahan arka ollut esim kylvettamaan. No tanaan pyrin antamaan pojan miehelle, joka niin mielellaan oli pojan kanssa ja jopa kylvetti. Eli nyt taytyy vaan antaa poika miehelle enemman viikonlopuisin, jotta saan vahan aikaa hengittaa. Onneksi pojan imetysvalit alkavat hieman pidentya, jotta voin vaikka menna kaupungille yksin.
 
Minäkin suunnittelen Suomeen tuloa kesällä. :) Olen vähintään sen kolme viikkoa. Ja minullakin on suunnitelmissa mökkeily sekä ystävät ja sukulointi. Aah!

Juhannus mökillä, siinäpä olisikin nostalgiaa! Voi että, kaipaan jo grillikodan suojissa vietettyä sateista juhannusta ja hyttysten ininää. ;) Ja sitä, että järveen viilenemään laitettuja juomapulloja joudutaan pyydystämään soutuveneellä venähtäneen saunaillan päätteeksi... Tai siis ei minulle niin ole käynyt, kaverit kertoivat. ;)
 
Enpä oo ajatellut et vauvakin tykkää lukemisesta, vaikka tottakai tykkää kun tykkää höpötyksestä muutenkin. Esikoiselle iltasadun lukeminen on jääny tosi vähiin, mut perjantaina lukiessani tajusin et se vois olla vauvallekkin iltarutiini sinä missä isommallekkin. Mä oon ihan surkea rutiinien kanssa. Iltarutiinit nyt on jonkinlaiset mut päivällä, etenkään viikonloppuisin ei mitään tolkkua. Totesin tänään et täytyy vkloppunakin pitää niitä vähiä rutiineja yllä et saa neiti kunnon päikkärit. Eli aamusta oon 8.30 vienyt esikoisen eskariin jollon tyttö nukkuu ekat päikkärit jopa neljä tuntia. Tänään on nukkunut max. tunnin.

Onpas tylsää kun puhelimella ei samanaikaisesti nää muiden tekstejä enkä muista mitään, sen verran on pää tässä lahonnut. :D

Ylitin perjantaina itseni ja menin leikkipuiston vauva treffeille, mut siellä ei ollut ketään! Vähän tylsää kun ei lähipiirissä oo muita vauvoja..
Mut onneks on tää foorumi. Antaa kyllä hurjan paljon, kiitos! :)
 
Ite myös huomannut et ottaa hoitovastuun vaikka mieskin on kotona.ja usein vaikka mies on vauvan kanssa niin en osaa tehdä niitä omia juttuja vaan jään ihastelemaan heitä. Yks päivä kun olisin "kerrankin saanut syödä rauhassa" niin meninkin kesken ruokailun olkkarin lattialle leikkimaton viereen syömään, jossa mies oli tytön kanssa. Ei kauheesti tolkkua. :D
 
Huh, kylläpä menee aika hirmu vauhtia, siis tää perheen yhteinen aika...

Mä ootan hirveesti sitä värikylpyä, kun haluun nähdä, kuinka Karpo suhtautuu muihin vauvoihin :D Kaveri piirissä on yksi 3 vko nuorempi tyttövauva, joka meidän ois tarkoitus treffaa enskuun puolella, kun niillä viimein arki tasaantuu. Toivottavasti saapi tästä tylleröisestä kivan vauvakaverin ja että nähdään useammin kuin kerran puolessa vuodessa. Karpon eka tyttöystävä <3

Mutta siis jos täällä foorumilaisten keskuudessa löytyy tahtoa järjestää tapaamisia, niin kyllä me ollaan mukana ja varsinkin te ulkomailla asustelevat, niin kesällä voidaan ainakin Karpon kanssa tulla morjestaa, jos siis aikatauluissa on aikaa, Ah, vauvoja :D (mehän siis ollaan helsingissä)

Tää 3 kk taitaa olla joku kehityskeskittymä, ainakin täällä. Ihan kuin kaveri ois siirtynyt pikkuvauvavaihessta vauva-tilaan. Iso poika! Jotenkin kanssakäyminenkin on muuttunut, on todella kiinnostunut ja tarkkaavainen, keskustelee erilailla kuin esim 3 vkoa sitten, ei todellakaan pysy aloillaan (siis sitteriin ei enää ilman turvavöitä) ja sit jotenkin tuo luonne on voimistunut, hirveän käskyttävä kaveri, tahtova :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top