Vauva-arkea

Voi Triina, tsemppiä ja jaksamista kovasti! Jotenkin noita sun viestejä lukiessa aina tajuaa, miten kiitollinen saa olla tästä tyytyväisestä hyvin nukkuvasta vauvasta. Vaikka siis ihan varmasti siitä olis kiitollinen ja onnellinen vaikka se valvoisi ja itkisi 24/7, mutta silti. En tiedä miten itse jaksaisin. Olet tosi vahva, ja paras mahdollinen äiti sun vauvalle ihan varmasti! Toivottavasti saatte edes jotain apua sieltä polilta, vaikka ei se käynti toki varmaan saman tien ongelmaa ratkaise... Koeta vaan jaksaa ajatella, että ei tää kausi loputtomiin kestä :Heartred
 
Olisko se Triina sit sitä kuuluisaa koliikkia? :/ Ei tietyst kiva ollenkaa mut helpottais varmaa kuitenki tietää mitä se on. Voimia :Heartpink
 
P.s Triina voimia sulle kovasti, mulla ei koppa kestä 2 nukkumatonta vuorokautta.. Puhumattakaan tän pääsäryn lisäks ku viel laitettas itku.. :/ ei kait tässä muu auta kun tosiaan miettiä että väliaikasta on. Mun veljen pojallakin oli kolikkia se oli kyllä raskasta. Monia kilometrejä kävelivät asunnossa öisin vauva sylissä.. Sitten se vaan yhtäkkiä helpottaa :) <3
 
Triinalle hurjasti tsemppiä!!! Uskon että olipa syy mikä tahansa ja vaikka sinusta tuntuu ettet en jaksa niin yleensä juuri kun tuntuu että nyt loppuu voimat, niin vauva antaa 'jotain pientä' jonka voimalla jaksaa taas. Esim. Hymy tai kun vauva nukahtaa lopulta; se näky! Nukkuva vauva awwwws <3
Onko tein paikkakunnalla perhetyötä?
Pk-seudulla on ja siihen ei tarvitse olla edes syytä kun pyytää heiltä apua. Esim. Edes pari tuntia viikossa joku hoitaisi vauvaa jotta saat levätä tai vaikka vaan olla ja rentoutua jos nyt on sitä koliikkia esimerkiksi joka helpottaa sitten ajanmyötä :)
 
Kiitos kaikille teille tsempeistä, sympatiasta ja ymmärryksestä. Vauva nukkui koko kolmituntisen matkan kotiin ja nyt yrittää unia ulkona. Toivottavasti yö kotioloissa onnistuu paremmin kuin reissussa. Onnistuneita öitä meillä kuitenkin takana.

Ja niin, pahoin pelkään että kyse on koliikista, johon ei juuri apuja löydy. Täytyy vaan keksiä miten kestämme vielä pari kuukautta ainakin tätä. Päivä kerrallaan varmaan.

Aion kuitenkin nyt karsia ruokavaliostani maitotuotteet, kananmunan ja viljan. Ainakin nyt tiistaihin saakka, jolloin voin keskustella lääkärin kanssa.

Vauva sai myös ihan järkyttävän ripulin Amorion-kuuristaan (siihen korvatulehdukseen). Lopetin kuurin nyt kesken vaikka ei saisi. Mutta voin siitäkin keskustella tiistaina. Tämä elämä on tarpeeksi stressaavaa nyt ilman ripuliakin. Ja nuha on jo melkein poissa.

Tätä epätoivon tunnetta on ihan hirveän vaikea selittää. Tarvitsen unta, sitten taas jaksan helposti. En vaan osaa nukkua päivisin, joten täytyy toivoa parempia öitä jälleen takaisin.
 
Hemppuliina: luin pari päivää taaksepäin keskustelua ja mulla sama tilanne! Oon tosi huono juttelemaan vauvalle kun en keksi sanottavaa. Meillä kanssa kakskielinen perhe ja pelkään että vauva oppii vain suomea kun en tajua puhua sille ruotsia :( yritän kyllä mahdollisimman paljon puhua silt. Sitten toinen ongelma on etten tiedä pitäisikö mun aina puhua vauvalle ruotsia, myös kun ollaan miehen kanssa vai vaihdetaanko sillon suomeen? :D kaksikielisyys on vaikeampaa kun olin kuvitellut..
 
Kiva että joku muu painii saman ongelman kanssa :) Mäkin oon miettiny just tota et mitä iltasin pitäis puhua miehen kaa.. Koska sittenhän lapsi tajuaa että hei, äitiki puhuu suomea ja ei tarvii vaivautua venäjää edes puhumaan..

Minut oli helppo opettaa puhumaan venäjää kun koko perhe oli yks kielinen ja suomea opin luonnollisesti tarhassa, mutta just ku on tää et kotona jo on kaks kieltä.. Pari tuttua tapausta on, ja lapset täytyy sanoo on kyl helkutin viisaita ja yrittää päästä helpolla..

Eniten mietin kuitenkin kun menee tarhaan niin sielläkin on sit suomi ja kotona.. Mitäs sitten. Onhan noita venäjänkielisiä tarhoja onneksi täällä stadissa mutta en tiiä sitten oisko se oikee vaihtoehto..

Nyt oon yrittäny tosiaan jtn selitellä ja puhella poitsulle, niitä näitä. Luonnollisemmin tulee lauleskelu niin olen sitä sitten harrastanut enemmän. Kun edes joku tykkää mun lauluäänestä :D ;D
 
Me laitetaan kyllä varmaan ruotsinkieliseen päiväkotiin kun muuten se ruotsi jää sitten ainoastaan mun vastuulle, suomea kuitenkin puhutaan ympärillä niin paljon että sen oppii muutenkin :) toivon vaan että lapselle tulee molemmat kielet yhtä vahvaksi, niin kun mulla. Tuntuu niin isolta hommalta yksin opettaa kieli kun suomea puhuu kaikki mummot ja ukitkin.. Mutta uskon että sit ku vauva alkaa ilmeillään ja hymyillään vastaamaan puheeseen ni on myös luonnollisempaa se puhuminen vauvalle :)
 
Kaksikielisyys on haaste, mutta sen perusteella, mitä lähipiirissäni ja työssäni olen vuosien varrella nähnyt, niin onnistumisen ydin on, ettei lapselle anneta edes vaihtoehtoja, vaan vanhemman kanssa puhutaan vauvasta asti aina sillä samalla kielellä. Myös muiden läsnäollessa lapsen ja vanhemman välinen kommunikointi on aina systemaattisesti tietyllä kielellä. Moni on aikuisena katunut sitä, että lapsuudessa vanhempi ei "pakottanut" oppimaan toista kotikieltä.:)

Jos haluaa, että molemmista kielistä kehittyy vahvoja, kannattaa opettaa kieltä monipuolisesti, kuunnella, puhua, näyttää visuaalisesti ja myöhemmin myös kirjoittaa. Muuten kieli jää helposti ns. sosiaaliselle tasolle eikä lapsi voi esimerkiksi oppia abstrakteja konsepteja kielen avulla. :)
 
Täälä on poitsu just kohta 10vrkauden. Nyt nukkunu öitä niin hyvin, et pitää vielä herätellä kolmen tunnin välein syömään, ja tuppaa menemään niin, et se herätyskello mut herättää eikä vauva. Tuntuu niin ilkeeltä herättää toista pakosti syömään.
Maanantaina siis neuvola, niin katotaa nyt mihi suuntaan paino mennyt. Painohan on siis ollut yli syntymäpainon vaikka kuinka kauan, mutta oli laskenut sairaalan jälkeen (meidän poika synty to, pääsi vasta ke kotiin... pitkä ja kamala tarina, mut nyt kaikki hyvin) mut tosiaan siis turvotusta oli paljon sairaalassa hoitojen takia... En jaksais mitään pullorumbaa tän imetyksen päälle...

Syö kyllä päivisin TODELLA usein. Miten sitä muka pääsee mihinkään treenihommiin jossain vaiheessa? :o Harveneeko tää syöminen jossain vaiheessa?
Me ollaan siis vasta alotettu tää arki kotona, on kyllä hurjaa ja tulevaisuus pelottaa. Ja kaikki itkettää. Huh, ehkä tää kaikki kuuluu tähän... Ehkä tolla rankalla alullakin on osansa asiaan... :/
 
Ps.iloveyou aluksi tosiaan tuntui ettei muuta ehtinyt tehdäkään kun imettää, mutta aika äkkiä se siitä helpottaa...ainakin meillä. Tai no meillä syödään kahden tunnin välein mutta se helpottaa kun tietää että syöttämisen jälkeen voin käydä hoitamassa asioita kunhan olen kahden tunnin kuluttua kotona. Meidän poitsu nyt 8 viikkoa.

Aluksi kaikki itketti myös minua ja oli tosi epävarma olo kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Se kuuluu ilmeisesti asiaan :) ja sekin tasoittuu siitä aika nopsaa.
 
Jadesiru oli oikeassa. Juuri kun tuntui etten pysty tähän enää, vauva yllätti. Hän oli eilisen illan lähes kokonaan tyytyväinen. Eilinen oli ehdottomasti koko poikamme viisiviikkoisen elämän rauhallisin ilta. Itku tuli vasta väsymyksestä. Lisäksi hän syö nyt tosi tiiviiseen tahtiin, joten jokin tehoimu on menossa.

Vähän ahdistaa kun jätin sen pojan antibiootin kesken... katsotaan mitä tapahtuu.

Olen pyörinyt aivan oman napani ympärillä, mutta lukenut kyllä kaikki teidän viestit. Tuosta kaksikielisyydestä olen kyllä ihan kateellinen. Ja juuri niin se homma etenee, että johdonmukaisesti puhuu aina lapselle omaa äidinkieltään. Lapsi hoksaa kyllä missä mennään :)
 
Ps.iloveyou, mä kans mietin ekat kaks kolme viikkoo että miten helkutissa pystyn tekemään mitään muuta kuin imettämään enää ikinä :D Mutta lapsen imuote kehittyy tehokkaammaksi ja maitoa tulee koko ajan enemmän, joten pian lyhyempi imetys riittää täyttämään mahan pidemmäksi aikaa.
 
Hohhoijaaa! Kylläpäs väsyttää. On se kyllä vain niin, että jos en nuku päikkäreitä, en jaksa. Viikkoon en niitä ole nukkunut ja nyt tuli stoppi. Tänään nukuin nyt tunnin ja olo on jo parempi. Kissamuori jahtaa tässä vierellä häntää, mies tekee crepejä ja vauvaa nauraa mobilelle. Kaverit tulevat tänään kylään. Kyllä se tästä. :)

Hyvää sunnuntaita kaikille teille upeille naisille!
 
Kertokaas miten meikäläinenkin oppisi nukkumaan päikkärit? En oo oikeen koskaan osannu, mutta nyt se taito tulisi tarpeeseen!

Tää äiti tarttee laittaa (päivä)unikouluun :D
 
Meillä on rytmi sitten kääntynyt. 18-24 nukutaan ja 24-06 valvotaan.. Pää on niiin räjähtämispisteessä koska en itse toki tajua mennä nukkumaan ilta 6 ja lopputulos on että ei miehen kaa nukuta ollenkaan. Viime vuorokauden saldo 3h. Sitä edellisen about sama.. Tänää sitten lähdettiin puol 3 nyt lenkille ja vauveli nukkuu vieläkin, heräsi vaan nopeasti syömään äsken. Jospa jos nyt nukkuu niin illalla valvoo ja yöksi asettuisi.

Oon niiiiiiiiiiiin riippuvainen nukkumisesta että tää vie mut kyllä hullujen huoneelle :D
 
Oijoi Hemppuliina, kuulostaa tylsälle :( mitä vauva tekee kun yöllä herää? Itkee vai juttelee vai?

Ymmärrän hyvin että pää räjähtämässä. En itse selviä nukkumatta lainkaan.
 
Päikkäreiden vaikein osa on mennä makaamaan. Sitten se uni kyllä tulee, ainakin minulle.:) Ja jos ei meinaa tulla, se on yleensä keskittymisestä kiinni. Kannattaa katsoa nukahtamistekniikoita, niistä on apua. Ja kannattaa muistaa, että kaikessa voi kehittyä paremmaksi, kun harjoittelee.:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top