Vauva-arkea

Apua, enaa viikko armonaikaa, miehen "isyysloma" loppuu ja sitten olen kotona 10 h yksin vauvan kanssa joka arkipaiva. Loppuu perheen yhteiset laiskat aamut. Jannittaa ihan sikana, etta miten mies jaksaa rikkonaisten oiden kanssa ja miten itse jaksan paivisin. Yritan opettaa vauvalle aamupaiva- ja iltapaivanokosten ottamista. Iltapaivanokoset onnistuvat hyvin autossa tai vaunulenkilla, mutta aamulla en itsekseni paase kummallekaan. Ehka se siita paiva kerrallaan sitten.
 
Triina: Vitsit oli helpottavaa lukea teidän mahdollisesti aikaistuneesta 6. viikon tiheän imun kaudesta. Olen ollut ihan hätää kärsimässä tän pienen imuttajan kanssa, kun tuntuu ettei mikään riitä. Yöllä nukkuu hyvin, mutta sillon onkin pulloruokinnassa. Päivällä taasen ei enää maistu kun pari kertaa max 1h päikkärit ja nekin taistelun tuloksena. Ja kaikki muu aika syödään ja itketään ( niin kauan kunnes äiti tajuaa, että pojulla on kuin onkin TAAS nälkä). Ajattelin jo, että onko maidontuotantoni jotenkin ehtynyt, kun kaveri tuntuu olevan nälkäinen koko ajan, mutta ehkä tässä voisi olla kyse aikaistuneesta kuudennen viikon tiheästä imusta.
 
Noniin Syksyinen, meidän pojat ovat edellä aikaansa!

Meillä on kyllä taas niin helvetilliset iltahuudot menossa... Neljäs tunti lähtee. Ei auta syöminen eikä mikään. Alan olla aika lopussa......
 
Taalla yritetaan opetella nukkumaan kopassa. Poika inhoaa koppaa, paitsi eilen keksin nukuttaa pojan siihen kyljelleen reuna selkaa vasten ja sitten viltti tiukasti ymparille. Nukkuma-ajat tai pituudet vaihtelee kovasti. Kapaloliinay tms ei ole toimineet. Muutoin vauva on nukkunut vieressani ja mies toisessa huoneessa, jotta jaksaa kayda toissa ja elattaa meita. Onneksi on ollut anoppi auttamassa kun mies on pois kotoa noin 13-14h paivassa tyomatkoineen ja muutoin olisin kovin yksin. Mitenkahan sita sitten parjaa kun anoppi lahtee??

Vauvalla on ollut vatsakipuja muttei ole viela selvinnyt etta mista tarkalleen johtuvat. Sympatiat niille, joiden vauvat itkee pitkia aikoja.
 
Libra, varmasti kaikki menee hyvin! Itse olen sillä asenteella, että köllitään sit vaikka päivä nakuna sängyllä jos ei muuten pysy langat käsissä.
Siiiiiis, pojat nakuna kun siitä niin tykkäävät. En minä suinkaan, ovesta kun saattaa ampua sisälle kuka vaan :D
Ja sekään ei minua haittais, mutta saattais naapurin sedästä tulla impo samantien! Selitänkö vielä vähän?

Mutta onko siis joku erityinen syy miks ei vaunuilu päivällä onnistu?

Triina, voi jos jotenkin voisin auttaa. Alkaa hävettää oma purnaaminen A:n nukkumattomuudesta.. Mutta hän on kuitenkin tyytyväinen hihkuja.

Kävin muutes äsken Prismassa. Ilman miesväkeä. Matkoineen kaikkineen reissu kesti pari tuntia. Olin ajanut viitisen minuuttia, kun mieheltä tulee kuvaviesti nukkuvista vauvoista.
Mitäs on niin tylsää seuraa, ettei poikia kiinnosta. (Oikeesti minua ärsytti. Mutta ihan vaan vähän eikä kerrota sille!)
 
Mä oon ollut ihan alusta, eli nyt kuukauden, yksin vauvan kaa.. Ja musta se on kyllä ollu tavallan helpompaa ku sillon ku on joku käymässä. Tai edes ku mieskään on kotona. Ollaanhan me oltu kahdestaan ku hän oli mahassakin ja tiedän mikä hänet rauhoittaa ja tuntuu et vauvelikin on rauhallisimmillaan ku ollaan vaan toistemme seurassa :) minun pikku mussuliini kun hän on <3
 
Mymme, kiitos tsempistä. Syy vaunuttelun vaikeuteen on se, että asumme hissittömässä kerrostalossa, jonka aulaan ei voi jättää vaunuja, joten vaunut pitää raahata ylös ja alas omin pikkukätösin. Ja tokihan sen voisin tehdä, mutta olen vielä sen verran lonkkakivuissa, että alas pääsenkin, mutta lenkin jälkeen en pääse enää ylös. :) Kantoliinaa tai -reppua ei vielä ole, koska ne ovat vielä kaupassa. :)

Ajattelen positiivisesti, 15 päivää yksin kotona päivisin ja sitten joululoma Italiassa. 15 päivää selviää vaikka väkisin, sen laskemiseen riittää sormet ja varpaat!;) Ja Italiassa anoppi saa lelliä vauvan pilalle, minä menen kylpylään mieheni kanssa hemmotteluun pariksi tunniksi. Haaveissa kiiltää istua poreissa lumen keskellä ja ihailla Alppeja. Ja laskea vähän pulkallakin.
 
Ihan jo kuudennesta apteekista löysin juuri niitä d-vitamiineja, jotka on todettu meille hyviksi!! Meinas usko olla koetuksella. Neljännessä apteekissa myyjä lässytti ensin jotain ihanasta vauvasta ja totes sitten pojalle, että: "sulle ei näköjään ihan mikä vaan kelpaakkaan..", seuraavassa apteekissa kysyttiin että: "miksikäs niiden täytyy juuri niitä olla? Meillä olis näitä muita.." Siellä, jossa oli niitä hakemiani tippoja tiedettiin ja keskusteltiin paljon enemmän esim siitä, kuinka yksilöllistä on mikä sopii kellekin, miksi näin on ja mikä muu voisi olla kokeilun arvoinen.
 
Jännä kuulla, miten Mymmen ja poikien yö sujui! :)

Innolla odotan huomista päivää..minuuttiakaan en oo vielä nukkunut.. :/ Ei vaan väsytä yhtään..veikkaan, että aamusella tekis mieli kääntää kylkee..
 
No sehän sujuu niin, etyä B the tissipiski piti ottaa viereen, mutta sitten nukkui kumpikin tänne asti.. Nyt oottelen röyhyjä ja sit jatketaan, toivottavasti kukin omassa sängyssään ;)
 
Tissipiski?? En minä koiria sentään syötä pullosta keskellä yötä! Vaikka saattaa sekin erhe vielä tapahtua. Vannomatta paras :p
 
Apua, auttakaa, kuolen täällä nauruun! Tissipiski, sori Mymme, aivan mahtava typo. Vauva hytkyy mahan päällä. Kyyneleet valuvat jo ja kohta varmaan rakko pettää. :D Mistä huomaa, että mamma on vähän väsynyt. Halvat on huvit. ;)
 
Tissipiski pistää täälläki vähä hihityttämää :grin On muuten hauska katsoa täällä näitä kellonaikoja ku porukka tänne kirjottelee :p

Nii juu ja vastavirrassa: Mitä tipoi teil käytetää?
 
Ratiopharmin d-tipat on meillä käytössä. Ostin jo välissä muuta, kun ei noita löytynyt. Mutta poika oli niiiin paljon itkuisempi niitä otettaessa..
 
Tissipiski :D Vähän hupia tänkin väsyneen mutsin arkeen.

Tiedättekö, mulla loppuu voimat ihan kohta. Yritän pysyä toiveikkaana, joka ikinen aamu ajattelen että ehkä tänään on parempi, mutta kun ei. Eilen rakas lapseni suorastaan kirkumalla huusi 16-24. Sitten nukkui kolme tuntia ja ähisi tuskissaan aamuyön.

Tiistaina on lastenpolin aika, mutta tuntuu että tiistaihin on ihan loputtoman pitkä aika. Olen ihan turta. Mun lapseen koskee enkä osaa auttaa. Eikä ne tietysti ihmeitä saa aikaan siellä polillakaan....

Mulla ei ole ruokahalua enkä saa nukuttua. Huolestuttaa aivan hirveästi ja pelottaa kuinka kauan tätä jatkuu. Kuinka mun pää kestää? Mutta ennen kaikkea, kuinka mun pieni poikani jaksaa?

Olen nyt reissussa pojan kanssa. Mieheni on työpaikkansa pikkujouluissa. Kohta lähdemme ajelemaan kotiin. Jospa kotiolot ja miehen näkeminen saisi taas uskaan parempaan huomiseen.

Olen huolesta rikki ja rakkaudesta syrjällään. Mutta. Ehkä tänään ei itketä niin paljon.
 
Kännykän syy! :D

Meillä sit herättiin 9:30 ja nyt jos koskaan on tämän mutsin kuuppa tillin tallin! Tais tulla yliannostus unta!
 
Voi Triina!Toivon niin että teillä olisi tänään parempi päivä! Hui en voi edes tajuta kuinka raskasta teillä täytyy olla ku itse olen hätää kärsimässä jos pieni itkee edes tunnin..itku tulee jo siinä ajassa itselläkin kun tuntuu etten voi auttaa toista mitenkään. Vauvan itku tosiaan on maailmassa kaikista kauheinta kuultavaa...en kestä sitä yhtään :(
 
Täältä Triinalle ihan hirmuisesti tsemppiä ja jaksamista! Toivotaan, että siellä lastenpolilla pääsevät kärryille teidän poitsun oireista. Sen vinkin annan, ettei kannata vähätellä niitä oireita siellä, mielummin vähän liioitella, että saatte varmasti tarvittavat hoitotoimenpiteet.

Täällä poitsu tuntuu olevan tyytyväinen vain tissillä. Ehkä tehoimu on alkanut näin 5vkoa3pvän iässä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top