Trina, tein niin, että aloitin iltarutiinin ensin. Tein joka päivä samat jutut samaan aikaan ja samassa järjestyksessä: (kylpy), vaipan vaihto (rupattelin kuinka olet menossa nyt nukkumaan), yökkäri päälle, iltasyöttö aina sängyllä hämärässä kapaloinyipeitto päällä enkä enää puhunut vaan hyräilin unilaulua (sitä yhtä jonka osaan), sitten lapsi sänkyyn kapalossa, unilelu viereen ja hyvät yöt. Pidin vauvaa sylissä, kunnes hän oli väsynyt, muttei unessa. Laitettuani hänet sänkyyn poistuin huoneesta. Kun vauva alkoi itkeä, odotin hetken, menin rauhoittelemaan hyssyttelemällä, laitoin tutin suuhun mutten nostanut enää pois sängystä. Jos metakka oli todella kova, nostin syliini siksi aikaa, että rauhoittui ja laskin takaisin sänkyyn ja peittelin.
Aloitin rutiinin klo 20, jotta olin pirteä. Poikkeuksetta uni tuli ysiin mennessä ja pääsimme kaikki nukkumaan.
Nukutin myös päivisin samalla tekniikalla mutta eri paikkaan. Pyrin päivisin muutenkin laskemaan vauvaa eri paikkoihin sylissäkantelun lomassa, jotta hän oppii, että on ok ilman minuakin. Ja selostin koko ajan, mitä teen ja miksi. Pikkuhiljaa homma on helpottunut ja saan iltaisin omaakin aikaa.:)