Vauva-arkea

Me kaikki ollaan super-äitejä ja juuri oikeita omille pienillemme! Mutta kaikkien teidän kannustus, sympatia ja ymmärrys auttaa mua enemmän kuin varmaan pystytte aavistamaankaan. KIITOS! Toivottavasti tämä foorumi pysyy näin aktiivisena vielä pitkään :) <3 <3

Me kävimme äsken koko perhe jouluostoksilla. Poikanen ei itkenyt yhtään kertaa liki kolmen tunnin reissulla! Äiti tirautti onnen kyyneleen kotimatkalla. Pikkuinen voitto tämäkin!
 
Tottahan se Triina on :) <3

Me saatiin tänään lahjaksi punaviinipullo, ekat alkoholit tässä talossa. Saa nähdä milloin se sitten korkataan.

Kohta on kaksi kuukautta synnytyksestä, no ei ihan vielä, mutta mies ei vieläkään ole pitänyt varpajaisia ja nyt hänelle niitä yllätyksenä järjestän! Tosi jännää! Meinaaan koko ajan lipsauttaa :D saa nähdä säilyykö salaisuus loppuun asti :P

Pienoinen on illan itkeskellyt ja huuli rullalla mököttänyt. Onneksi tunti sitten viimein nukahti.. Viime yö heräiltiin tunnin välein. Saa nähdä miten tänään :)

Kauniita unia ja rauhallista yötä, toivottavasti saatas kaikki nukuttua! :)
 
Kiitos Libra, Villivadelma ja Etanainenkin: Alan olemaan taas elävien kirjoissa vatsataudista selvinneenä. :) Ei se oireilu kestänyt onneksi kauaa, mutta vetämätön olo oli useamman päivän. :(

Triina on tosiaankin joutunut jaksamaan kohtuuttoman paljon itkua ja vauvan kärsimystä. Ihana äiti olet varmasti. Sinulla on juuri oikea asennekin. Positiivisuus auttaa pitkälle. Elä sitä menetä.

Ei sitä äitinä voi muuta kuin tehdä parhaansa. Yrittää ja välillä epäonnistuakin, mutta siitä aina oppii.
Ei pidä olla itselleen liian ankara. Kaikki tekevät virheitä. On niin monta tapaa olla hyvä äiti, eikä yhtä oikeata.
 
Eilen yritin tehdä iltapalaa itselleni ja imettää samalla. Raejuustopurkki lens lattialle ja kaikki pitkin lattioita, tuli kyllä sellanen itkuhepuli äiskälle. Totesin vaan et parempi mennä nukkumaan. Noh, neiti nukahti kunnolla vasta puoli kolmen aikaan..

Oon nykyään niin huono pyytämään miehen apua kun tuntuu et mun ei kuuluis joutua pyytämään, vaan et toinen vois ihan oma-aloitteisesti mennä pienen luo kun se itkee. Toki meneekin välillä mut silti. Mies usein roikkuu illat koneella pelaamassa nettipokeria, niin se vielä päälle. Tosin voittaa välillä satoja euroja niin siks en oo valittanu siitä. :grin

Mut eilen nostin kyllä Triinalle hattua kun ilta itkettiin täällä..
 
Miten tää kämppä voi olla ku pommin jäljiltä... mä en vaan tajua...

Karpo nukkuu kun tukki, kun annoin villakoirille kyytiä. Mut en vaan ymmärrä, et miten kaksi aikuista, vauva ja kissa saa aikaan tän. Joka päivä luutun kanssa heilun, kone pyörii, roskat ulos... etc. Eipähän käy aika pitkäksi... vähän vaan yksitoikkosta tää siivoaminen.
 
Miten sä Ccix saat siivottua! Musta tuntuu että aina ku liikun niin lapsi herää.. En saa mitää aikaseksi oikeesti, istun vaan tattina aina vieressä.

Just taas miehen kaa puhuttiin ku hänen sitä gradua täytyisi tehdä ja täällä ei saa työrauhaa ja nyt kun työt hetkeksi lopetti että saisi sen gradun tehtyä niin tuntuu että hän ei tee oikein mitään enää. Aina kun sanon että pitäisi siivota niin alkaa raivarit että hänen täytyisi opiskella vaikka oli katsomassa telkkaria.. Raivostuttaa. Ja joka kerta kun sanon että matot pitäisi tampata ja lattiat luututa niin hän olisi valmis vaan imuroimaan, kuulema ajaa samaa asiaa, meillä kaksi koiraa ja hiekkaa tulee mukana pihalta, niin mielestäni pitäisi perusteellisemmin siivota. Kaksi kerrosta vaikeuttaa kyllä asiaa.

Siivoisin itse ja hän voisi vahtia lasta mutta sekin tuntuu olevan vaikea saada välillä läpi..
 
Hemppuliina, kaverista on tullut vähän itsenäisempii (on toki niitä äidissä-kiinni-päiviä, jolloin mihinkään ei voi mennä) ja viihtyy sitterissä ja kattelee kun siivoon. Imuriin poitsu nukahtaa (: Meillä on kuitenkin tosi pieni kämppä, eli se helpottaa... oon koko ajan lähellä, vaikka tiskaisin keittiössä.

..toisaalta tän kämpän pienuus voi olla syy tähän sekasortoon. Siis ainahan mä oon asunut vähän niin ku pellossa, pienen kaaoksen keskellä, kun ollaan miehen kanssa yhteinen koti jaettu, mut tää menee jo vähän yli :D sinkkuaikoina elin tosi askeettisesti ja kaiken piti aina olla just eikä melkein. Plus et vihaan kaikkea ylimääräistä pikkutavaraa, ja tätä ylimääräistä pikkutavaraa on alkanut ilmaantumaan tähän huusholliin... kauhulla jo ajattelen kaiken maailman legoja sun muita... argh.
 
Beibi jo 2kk! Pääsin vasta kuulumisienne lukemisessa alkuun mutta ajattelin jo kirjoitella jotain ennen kuin vauveli herää, olen nyt nettikahvilassa Sontagstrassella. Meillä on tosiaan se netti poikki siitä asti kun lapsi syntyi ja netin tilauksessa kestää. Kun se kaapelimies vihdoin tuli viime ma niin tietty sillä ei ollut avaimia meidän kellariin ja taas tapaaminen siirtyi 10 päivällä eteenpäin. Eli näin sitä erakoidun teistä hyvät kanssamammat. Olisi niin ihana päästä lulemaan kuulumisianne useammin. Olen jo lukaissut kaikki mahdolliset naistenlehdet mitä talosta löytyy ja J.R.R Tolkienin elämänkerran ja kohta olen lukenut Silmarillioninkin :) ainakin tulee luettua kirjoja imettäessä!

Nimijuhlat oli 6.12 ja ne meni tosi hienosti. Kaksi viikkoa ennen juhlia vaihdoin juhlapaikan ja se kyllä kannatti. Kansalaisjärjestön tilat olivat tosi viihtyisät mukavine sohvineen. Se toinen tila mitä olin ajatellut olisi ollut katastrofi 1 tunnin valmistelulla koska nyt sai tulla jo pe valmistelemaan, samoin la ennen juhlia. Saatiin paikka tosi hienoksi. Oli ihan kotoisa olo siellä ja juhlat venähti paljon pidemmäksi kun oli suunniteltu. Eli juhlat oli la 4pm-10pm. Mutta tässä tilassa ei ollut aikarajaa joten ei ollut mihinkään kiire. Syötävää jäi niin paljon yli että sovittiin että tavataan osan vieraiden kanssa siellä uudestaan sunnuntaina 11am brunssin ja siivoilun merkeissä. Eli tavallaan juhlista tuli kaksipäiväiset.
Juhlassa oli nimiarvailu niin että olin antanut vieraille kaikki kirjaimet jotka ovat lapsen nimessä, sukunimi myös. Nimiarvailusta tuli tosi suosittu ja vieraat keksivät vaikka mitä kivoja nimiä. Yksi vieraista jopa ratkaisi arvoituksen mutta hänellä olikin yksi sama nimi kuin pojallani. Palkinnoksi annettiin belgioluita. Oli kuulemma heti nähnyt nimensä kirjaimissa ja loppu oli helppoa kun tiesi jo ensimmäisen nimen. Annoin tosiaan kolmanneksi nimeksi aika perinteisen suomalaisen nimen.
Juhlan toinen kohokohta oli se kun yksi vieraista oli tehnyt suuren vaippakakun. Heidän piti tulla taksilla että saivat sen raahattua juhliin. Laitan siitä kuvan tähän kun se oli aivan upea. Spontaanisti ohjelmaksi tuli myös vaippakakun vaippojen määrän arvailu. Kaikenkaikkiaan ihanat juhlat ja vieraita oli lähemmäs kolmekymmentä.
 

Liitteet

  • vaippakakku.jpg
    vaippakakku.jpg
    383.5 KB · Katsottu: 30
Suostuuko teidän vauvat olemaan vatsallaan? Tuntuu että meillä alkaa minuutin jälkeen harmittamaan kun ei jaksa enää pitää päätä ylhäällä eikä näe mitään enää..
 
On kyllä hieno vaippakakku. :)
Meidän neiti viihtyy vatsallaan niin hyvin et vaikka on nenä kiinni matossa niin ei haittaa. Oon kääntäny sit päätä tai koko tytön..
 
Mahallaan ollaan niin kauan kun jaksaa vaan päätään kannattaa,sitten kun voimat loppuu niin alkaa itkettään :)
 
Täälläkin meni viime yö kehnommin ku yleensä ja nyt oon aivan järjettömän väsyny! Meinaan pystyyn nukahtaa

Nii joo ja täälläki poitsu jaksaa hetken olla mahallaa. Pää pysyy kyl hyvin mut aika vähä aikaa se suostuu olemaa pois äitin sylistä
 
Muokattu viimeksi:
Poitsu 2kk tykkää kovasti olla mahallaan nostaa päätä ja hartioit tosi hyvin ja tykkää nukkuankin vatsallaan. Jos ei jaksa kantaa päätä saattaa vaan laskea pään sivuttain käsien päälle ja katsella-on se niin suloinen rakkaus!
 
Tulipa jotenkin hämmentynyt olo - mä nimittäin en ole juuri edes laittanut tyttöä mahalleen muuta kuin rinnan päälle... Muutamia kertoja valokuvaa varten on yritetty, mutta meidän tyttö ei viihtynyt sitten ollenkaan mahallaan. Selällään sen sijaan on kiva olla, siinä saa aina parhaat hymyt. :)

Ristiäiset oli eilen ja meni hyvin, mutta ai että, kun valmistelukiireissä ja nimistressissä olo kireä tunnelma meidän huushollissa. Mieheen meni kyllä kerran jos toisenkin hermo, kun yritin leipoa ja tuntui, ettei hän pärjää vauvan kanssa pientä hetkeä kauempaa. Ja vauva kyllä olikin varsin vaativainen, aisti varmaan meidän kireyden... Mutta juhlat oli onnistuneet ja nyt on taas ihanasti rauha talossa. Tänään vietettiin tytön kanssa "krapulapäivää", löhöttiin sohvalla sylikkäin, tyttö veti kunnolla unta palloon ja mä söin kakkua ja katselin telkkaria.
 
Meillä vauva on alkanut itkemään iltaisin 1-3h putkeen ennen nukkumaanmenoa :/ aiemmin ollut tosi rauhallinen vauva vaikka masussakin ollut kuplia, iso muutos siis aiempaan. Itkuista ja refluksivaivoista huolimatta on usean yön nyt nukkunut hyvin, 4h pätkiä..paitsi eilen illalla itki 3h ja sitten syömään 2h välein läpi yön. Nyt vauva nukahti syliin ja jännään täällä et alkaako huutokonsertto kun hän herää :| katellaan telkkaria että mies saa nyt vähän aikaa nukuttua rauhassa kun hänellä jäi viime yönäkin unet pariin tuntiin (reppana on vuorotyössä..).
 
Meidan poika olis koko ajan mahallaan ja usein kaantyyn nukkumaankin vatsalleen. Nytkin vieressa tuhisee. Paataan han nosti heti kolmen paivan ikaisena ja nyt melkein 7 viikkoisena kannattelee paataan hyvin.

Otin yhteytta imetysohjaajaan, joka neuvoi hiiva-asiassa ja kaski etta laakarin pitaisi ottaa viljely rinnoista.

Pojalla on kuoppa alaselassa ja tanaan kaytiin ultrassa tarkastamassa, etta iho on kiinni kuopan pohjalla jottei bakteerit paase selkarankaan. Onneksi kaikki on hyvin.
 
Lopetettuani imetyksen, olemme saaneet tutustua ihan toisenlaiseen vauvaan. Poikanen on helposti kiihtyvää sorttia, mutta tykkää nukkua ja osaa nykyään nukahtaa jopa yksin. Lisäksi hän viihtyy hyvin sitterissä ja jutustelee oikein mielellään! Kovasti hän ei hymyile, mutta kun sen tekee niin voi hyvänen aika kuinka suloinen hän on!

Kovista refluksikohtauksista kuitenkin on jäänyt jäljelle lihasjumeja ja muun muassa "ongenkoukku" -nukkumisasento. Poika siis nukkuu pää aivan taakse taivutettuna selkä mutkalla. Tuo asento on todella hurjan näköinen ja tekee pojan kipeäksi. Asento on pahasta refluksiasta kärsiville vauvoille hyvin tyypillinen, mutta koska se on normaalista voimakkaasti poikkeavaa, joudumme nyt neurologinkin arvioon.

En osaa olla asennosta nyt huolissani (varsinkin kun tänä yönä asento ei ollut yhtään niin voimakas). Se on jäänyt pojalle varmasti vain tavaksi kun on yrittänyt helpottaa ruokatorven korvennusta. Olen asiaa paljon tutkinut netissä... Neurologin arvion jälkeen saamme lähetteen fyssarille. Sitä ennen käytän poikaa varmaan osteopaatilla.

Refluksivauvojen äideille vinkiksi. Meillä auttaa todella paljon yöuniin jls illan viimeinen ruokailu on n. 1h ennen nukkumaan menoa. Jos poika syö juuri ennen sänkyyn siirtymistä, on koko yö yhtä ähräämistä. Ja kohottakaa sängyn päätyjä kunnolla, jopa 40 astetta!

Olen saanut vähennettyä pojan lääkitystä. En ole halunnut hänelle happosalpaajia (esim. Nexium) vielä, joten Gavisconilla on menty. Pari päivää olen antanut sitä vain yötä vasten. Meillä myöskään ei voi yksikään ruoka-annos mennä ilman sakeuttajaa. Vatsan sain toimimaan opettelemalla vauvahierontaa ja luumumehulla. Refluksivauvoilla vatsan olisi hyvä toimia joka päivä, koska ummetus todella pahentaa oireita. Ei sitä haluaisi noin pieneen kovin paljon lääkettä pumpata. Vaikka voi olla hyvin mahdollista että meillä on vain hyvä kausi ja pian happosalpaajiin on siirryttävä.

Neuvolassa mua syyllistettiin imetyksen lopettamisesta ja peloteltiin pojan nukkumisasennosta. Melkein jo vaivuin itsesääliin, mutta sitten katsoin kivutonta vauvaani ja muistin miksi olen toiminut niinkuin olen. Ja neuvolan tätien mainitsemia "muita spastisia" oireita ei pojassa ole, joten eiköhän noi lihasjumit ole ihan jumppaamalla hoidettavissa.

Vitsit mua kiinnostaisi tietää teidän vauvojen nimet! Oon ihan nimi-friikki :) Mutta siis, ymmärrän ettei niitä nimiä jotenkin täällä halua kertoa.

Mmmmustikka, tuo Sonntagstrasse on yks mun lempparipaikoista Berliinissä! Mulla on suunnitelmissa tutustuttaa poika lentomatkustukseen pääsiäisenä Berliinin reissun muodossa.
 
Huh, kylläpäs Triina siellä tapahtuu. Ja toi on must niin kamalaa, kun neukkutädit "syyllistää" imetysasiassa... kuten jo aiemmin kirjoitin, niin oma hoitaja on todella ymmärtäväinen eikä pidä imetyksen lopetusta maailman loppuna, mutta kannusti ja auttoi imetysasioissa. Toista oli esim. se vanhus, joka tuuraili yhden kerran. Voi jeesus sitä painostusta ja syyllistämistä... Ei oo voittaja olo käynnin jälkeen.

Kuitenkin ihana kuulla, että asiat on mennyt eteenpäin siellä ja hymyjäkin irtoilee. Todellakin toivon, ettei enempää negatiivisia uutisia sulle tule.

Täällä ollaan tänään 2 kk :D kylläpä tää aika rientää. Huomenna sitten neuvola ja ilmisesti nyt otetaan se rokete ja jännäillään tuleeko oireita.

Oon tosi onnellinen, kun täällä nukutaan yöt todella hyvin. Nyt 2 viikkoa oikeastaan aivan täydellisiä öitä ja jopa ilman kapaloa. Jos iltaisin on levottomat kädet niin sitten rullalle (: Hissiremontti melkein ohi, ei enää pauketta ja kolinaa - eli kohta uloslähtökin on helpompaa. Ilmat vois kyllä vähän muuttua. Lumen tulo ei haittais yhtään. Täällä on niin kamalan pimeetä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top