Vauva-arkea

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja HP86
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
HP86

HP86

Vauhtiin päässyt keskustelija
Aloitampa nyt keskustelun tästä vauvantuoksuisesta arjesta, joka meillä kaikilla edessäpäin :)

Meillä vauvan kanssa on lähteny tosi mukavasti yhteiselo sujumaan, imetys vain ei valitettavasti tämänkään lapsukaisen kohdalla lähtenyt onnistumaan. Sairaalassa hän väsähti rinnalle jo ekan 20 millin jälkeen (syynä mm. varhaiset syntymäviikot, bilirubiinin nousu yms), eikä sit oikein jaksanut pullostakaan syödä. Siks meille suositeltiin sairaalassa, että mie lypsän vauvalle, syötän pullosta koska se vauvalle helpompaa ja käytän tissillä vain "jälkkäriks", mikäli hän jaksaa. Syöttöpunnituksia ollaan tehty kotonakin välillä, mutta ei hän edelleenkään saa tissistä imettyä kuin sen maks 20ml.

Maitoa tuli aluks tosi hyvin, reilua 100 milliä lypsin kerrallaan, mut nyt on vähän hiipumaan päin jo. Eilen illalla koitin saada maitoo irtoamaan oluella..ja paremminhan sitä tulikin :) Ykkösolut ei tehonnu, mut kaveri vinkkas kokeilemaan kolmosta ja sehän toimi :D.Olutta en normioloissa jois ollenkaan, kun en siitä tykkää, mut epätoivonen ku on niin ryhtyy vaikka mihin. Vauva syö nyt kerrallaan sellasta 80 milliä..joskus tankkaa enemmänkin.

Isoveli on ottanu vauvan vastaan ihmeen hyvin. Eilen halusi jo pitää sylissäkin :). Tietysti hän hakee nyt enempi huomiota, kun isi ja äiti on paljon kiinni vauvan hoidossa.

Miehen kanssa ollaan tää kulunut viikko hoidettu vauvaa öisin yhdessä. Mies siis pääasiassa syöttää ja mie lypsän sillä aikaa seuraavalle "aterialle". Vauva on nyt syönyt 2 kertaa yön aikana. Jatkossa tehään kai samalla tavalla kuin esikoisen kanssa, eli vauvan hoitovuorot vuoroöin. Ainakin sitten, jos oma maidontuotanto hiipuu kokonaan. Viimeks vuorottelusysteemi ainakin toimi hyvin, kun saatiin joka toinen yö nukkua.
 
Kiva, kun aloittelit tämmöistä ketjua, miekin ajattelin juuri eilen, että ainakin meille ensisynnyttäjille tää vauva-arjen jakaminenkin vois olla täällä ihan mielekästä. Onhan se toki varmasti aina erilaista eri lapsen kanssa, vaikka olisi jo lapsia ennestäänkin ja asiat ehtii unohtua :D
Harmillista, että imetys ei suju niin hyvin kuin voisi, mut hyvä että pullo kuitenkin kelpaa ja maito maistuu. :) Siitä se kasvu lähtee. :)
 
Meillä on kanssa arki alkanut. Miehen isyyslomakin loppui, ja palasi tänään töihin kolmen viikon jälkeen. Tuntuu että siitä on kulunut ikuisuus kun soitin sille töihin että pitäs lähtee käymään sairaalassa :D

Meidän poika oli myös aluksi sairaalassa tosi väsynyt syömiseen. Juurikin bilirubiinit ja ennenaikaisuus väsyttivät. Muutaman päivän oli nenämahaletkukin, kun ei jaksanut syödä. Mä myös lypsin omat maidot sairaalassa jo, joten sai letkustakin mun maitoani, joka oli silloin aluksi niin paksua tavaraa, ettei meinannut mennä letkun läpi :) Pikkuhiljaa kun poika voimistui, niin syöminen lähti käyntiin. Lypsän enää tosi vähän valmiiksi pulloon, kun nyt oon huomannu että rinnasta syöminen riittää. Olin tosi epävarma siitä, kun aluksi sai just sen 30 ml rinnasta syöttöpunnituksen mukaan, ja loput pullosta. Nyt oon huomannu että jos rinnan jälkeen ottaa vielä pullosta, puklaa aika pian. Oon tosi iloinen että imetys onnistuu nyt ainakin vielä ihan ongelmitta. Stressasin etukäteen et mitenhän onnistuu ja miten kerkeen kun esikoinenkin tässä vaatii huomiota. Toivottavasti jatkuu myös hyvin. Esikoista täysimetin kiinteiden antoon asti, kokonaan lopetin kun tyttö oli 1,5v.

Meillä isosisko hoitaa mielellään, mut huomasin heti myös toisenlaisen muutoksen. Tyttö on tosi itkunen ollut ja kiukkuaa ja raivoaa myös ihan pikkujutuista. Toiset päivät menee tosi kivasti ilman raivareita. Välillä haluaa isosiskokin heittäytyä ihan vauvaksi. Tosin osottaa myös ison tytön elkeitä. Nyt on viikon verran tehny kaikki kakat pottaan, kun ennen ei kertonu hädästä ennen kun kakka oli vaipassa.

Nyt tuolla pinnasängyssä jo vähän kitistään, taitaa olla maitoa vailla ja sitten yöunille. Saa nyt nähdä miten tää kaikki tästä lähtee sujumaan nyt kun mies töissä, ja yksin pitäis pärjätä lasten kanssa :) Tänään ainakin sujunut hyvin :D
 
Ihana kun jaksatte tulla kertomaan miten arki on lähtenyt sujumaan. Ennen kaikkea minulla kiinnostaa miten arki on lähtenyt sujumaan vauvan ja taaperon kanssa kun se minulla kovasti mietityttää miten tuo isoveli tulee vauvaan suhtautumaan. :)
 
Vauva on nyt viikon ikäinen ja arki on lähtenyt sujumaan oikein mukavasti. 
Imetys on onnistunut hyvin ja syntymäpaino saavutettiin tänään :)

Kotiuduimme siis jo vauvan ollessa 1vrk. Kävimme kontrollikäynnillä keskiviikkona synnytyssairaalassa vauvan ollessa 4vrk. Tällöin havaittiin että vauvan bilirubiiniarvot olivat koholla (arvo 290). Jouduimmekin yllättäen jäämään sairaalaan vuorokaudeksi sinivalohoitoon. Tänään kävimme vielä uudessa kontrollissa, ja arvot olivat nousseet torstaisesta. Saatiin kuitenkin tulla kotiin. Nyt pitää olla vain tarkkana vauvan voinnin suhteen. 

Esikoinen on suhtautunut uuteen tulokkaaseen myös mukavasti. On kiinnostunut vauvasta ja haluaa usein tulla silittelemään. Jos vauva on esim. nukkumassa niin esikoinen saattaa alkaa etsiä vauvaa hokien "vauva, vauva". Mitään mustasukkaisuuden merkkejä ei ole ollut.

Mies piti isyylomaa vain pari päivää tässä alkuvaiheessa, kun koen että hänestä on lastenhoidossa enemmän apua sitten keväällä. Olen jotenkin yllättynyt kuinka hyvin sitä onkin pärjännyt näiden kahden kanssa. Ulkoilut on esikoisen kohdalla jääneet valitettavan lyhyiksi useina päivinä. Sää on ollut niin kylmä, etten ole vauvan kanssa uskaltanut olla ulkona liian kauaa. Sisarusrattaita pääsin torstaina jo testaamaan, ovat kyllä loistavat.
 
Me saatiin just ja just kotiutumislupa sillo sairaalasta, kun bilirubiinit oli 229..seuraavana päivänä käytiin kontrollissa omassa tk:ssa, ja oli laskenu ad 209..jos ois yhtään sillo noussu, oltas mekin jouduttu valohoitoon. Siis uudestaan. Korkeimmillaan bili kävi meilläkin tuolla 290 tienoilla.

Meillä tuo tissittely on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois. Ehkä kerran päivässä annan vauvalle sen ilon ;)..nukahtaa ainakin hetkessä, eikä edelleenkään saa tissistä irti kun sen 20 ml. Tai no toissapäivänä jopa 25ml :D. Omalla maidolla edelleen ollaan pärjätty, sellasta 150 ml saan kerrallaan lypsettyä. Neuvolassa sanottiin, että mikäli tää vauva syö näin harvoin (3,5-4,5tunnin välein) pitäs kerta-annoksen olla 125ml..mietimpähän vain että mihin mahaan sellanen määrä pitäs mahtua. En herättele toista syömään sen tiuhempaan, koska en näe siinä järkeä. Painon nousu kuitenkin on normaalia, ja syntymäpainokin saavutettiin jo aikoja sitten. Eka oikee lastenneuvola ois 5.11, saa nähä minkä kokoinen ukkeli on silloin.

Esikoinen on kiinnostunut vauvasta aina vain enemmän. Jopa siinä määrin, että yrittänyt itse saada vauvaa syliinsä..sit tietenkin suuttuu, ku kielletään..uhmaikä on sit ihana ikä :P. Ajoittain ns. käämi palaa tän uhmiksen kanssa, tuntuu ettei mikään oo hänellä ikinä hyvin, joka asiasta vedetään kilo hernettä nessuun ja huudetaan..ja sit pahojaan tekee koko ajan. Iltapäivät meneekin kelloa kytätessä, että milloin mies tulee töistä kotiin.....kuluttavaa. Onneks mies jää viikoks isyyslomalle isänpäivän jälkeen, sit saadaan olla yhessä kaikki niin jospa tuo vanhempi poitsukin rauhoittuis vähän :).
 
Voi vitsi miten paljon eroja noissa bilirubiineissa, tai siis siinä raja-arvossa. Meillä oli korkeimmillaan 214, sitä ennen oli jo yhden yön lampun alla. Osastolta soitettiin yhtenä aamuna mulle, jos voisin tulla yöksi vauvaa hoitamaan, ja seuraavana aamuna sitten päästään yhdessä kotiin. No, bilirubiiniarvo oli 212 kotiinlähtöaamuna, ja voitte arvata mikä pettymys kun vauvaa ei päästettykkään kotiin, vaan halusivat vielä yhden yön seurata, sinivaloa ei tarvinnut kun sen yhden kerran aiemmin.
Meillä kun poika tänään neljä viikkoa, on sitten taas toi pullo jäänyt oikeestaan kokonaan pois. Ainoostaan jos joudun jossain käymään yksin, niin lypsän pulloon valmiiksi, että saa maitoa jos tulee nälkä.
Ja uhmaikänen meilläkin välillä koettelee, tuntuu välillä aika rankalta sen kiukuttelu, sairastu tossa vielä tosi pahaan flunssaan, ja oli tosi korkeessa kuumeessa ja valvotti, mutta kaikenkaikkiaan oon sitä mieltä että yllättävän helppoa kahden pienen kanssa, vaikka etukäteen pelkäsin kovasti miten pärjätään!
 


Meillä ollaan hiljaisia ja rauhallisia ja syödään 3 tunnin välein, koska äiti herättelee syömään ;) pitää painoa saada kiinni.

Ollaan tissillä 10-20 min ja loput pumppaan pulloon. Vauva oppi osastolla pulloon, joten siksi en imetä koko määrää ja pitää olla varma, että menee alas se 60 ml kerrallaan.

Eli me yritetään syödä se 570 ml päivässä tällä hetkellä.

Yöt nukutaan aika hyvin.
 
Tuosta syömään herättelystä.. Ihan mielenkiinnosta: Millaisia ohjeita olette jo synnyttäneet (nyt tai aiempien lapsien kanssa) saaneet?
Minulle sanottiin esikoisesta sairaalassa, että turha herätellä liian usein, että se unikin on vauvalle kuitenkin tärkeää. Kätilö antoi ohjeeksi, että jos ei yli 5h mene syöttövälissä niin hyvä.. Ja meidän esikoinen vielä oli aikas pieni syntyessään ja muutenkin kasvoi (ja kasvaa edelleen) aika hitaasti, niin olisin olettanut ennemmin toisenlaista ohjetta eli että joku yli-innokas kätilö olisi heti paasannut "kyllä ehdottomasti pitää syöttää x tunnin välein!" :D Mutta olen siis tyytyväinen saamastani ohjeesta ja oli ihana ettei tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa siitä että syöttää "liian harvoin" sen takia, koska vauva nukkuu paljon.
Niin ja olikos se nyt niin, että samainen kätilö vielä sanoi, että kunhan syö vähintään 8 krt päivässä niin se riittää. Eli jos yöllä tulee pidempi syöttöväli niin ei haittaa, että syöttää sitten päivällä tiheämmin. Eli siis kun puhui tuosta 5h syöttövälistä, niin tarkoitti nimenomaan yötä, jotta minä+vauva saadaan rauhassa nukkua. Ja kyllähän se kovasti helpotti että sai yöllä nukkua pidemmän jakson yhteen putkeen :)

Mutta tietenkin varmasti eri asia ennen aikojaan syntyneiden kohdalla ja ohjeet tuolloin erilaiset :) Meidän esikoinen kuitenkin syntyi melkein päivälleen laskettuna aikana.
 
Me saatiin esikoisen kohdalla ohje imettää vauvaa 3h välein, jota en ymmärtänyt lainkaan, sillä poika syntyi viikoilla 40+3 ja painoi 3,2kg eli oli normaalivauva. Jorvissa tulivat herättämään meitä keskellä yötäkin kolmen tunnin välein ja olin itse siitä hermona, sillä olisin halunnut antaa vauvan nukkua ja myös itsekin nukkua. Kyllä varmasti lapsi herää syömään, kun sillä on nälkä, jos hän on terve ja normaalipainoinen. Tällä kertaa aion vastustaa, jos ehdottelevat taas tällaista, sillä uskon, että meidän poitsu oppi jo sairaalassa yöheräämisiin ja niitähän jatkui sitten monta kuukautta.
 
Minunkin mielestäni on melko ahdistavaa kellon tarkasti lasta syöttää.. emoticon  Onneksi eivät sairaalassa herätelleet. Keskityinkin sitten esikoisen kanssa enemmän tuohon 8krt päivässä-ohjeeseen ja oikeastaan sitäkään ei tarvinnut sen kummemmin itse ohjailla, nimittäin vauva tosiaan omatoimisesti sitten päivällä söi vähän tiheämmin. Toiset vauvathan toki syö jopa 12 krt päivässä, mutta kerran tuo 8krt riitti niin sillä hyvä ja neuvolan terkkarikaan ei tuota syöttötahtia mitenkään kritisoinut. Ja tyytyväinen&terve vauva meidän pikkunen kaikinpuolin oli eli kyllä se ainakin riittävästi ruokaa sai :)
 
Minä noudatin nuiden syöttöjen kanssa enemmänkin sitä ohjetta mikä lastenosastolta saatiin vuorokauden maitomäärästä, mitä vauvan piti saada. Eli tosiaan esikoinen oli päivällä paljon hereillä ja söi joskus jopa tunnin välein mut yöt nukkui hyvin. Meillä saatettiin mennä (jo alussakin) jopa 5-6 tunnin syöttöväleillä yöllä (ei tosin joka yö) eikä sit yöllä jaksanut edes paljon syödäkkään. En ruvennut herättelemään kun tiesin et aamulla ja päivällä tankkaa tiheämpään. Ja esikoinen painoi kotiin päästyään vain 2,8 kg. Toki mekin saatiin ohjetta et olisi pitänyt herätellä mut myös minä tunsin ne ahdistavana. Päivällä sain  joskus kritiikkiä ulkopuolisilta siitä et syötin liian tiheään ja yritin pitää pidempiä välejä. Nyt jälkeen päin sekin tuntuu järjettömältä. Tällä kertaa aioin mennä pienen vauvan kanssa ihan lapsen tahtiin noiden syöttöjen kanssa. Kyllä se äiti oman vauvan tarpeet kuitenkin parhaiten tuntee. :)
 
Joo Jorvissa jatkuu sit muuten edelleen se syömään herättely! Mua ei alkuun häirinny, koska imetyksen kanssa oli hankalaa ja saatiin siihen samalla aina apua. Eka yö saatiin kyllä olla aika rauhassa. Mut tokana yönä alko vähän menee hermo ja tuntu painostukselta ne herätykset. Kolmantena yönä oli vuorot vaihtunu ja oli uus kätilö+harjottelija vuorossa ja tää kätilö käski syöttää meidän tahtiin ja laittoi valmiiks tarpeeks maitoa meille jääkaappiin, et voitiin hakea omaan tahtiin sieltä. Käski kuitenkin herätellä vauvaa vähän, jos ei itekseen herää 4h jälkeen. Ei me kyllä kotiinlähtiessä saatu sit mitään ohjeistusta herättelyyn tms. Käskettiin seuraamaan, et vauva syö hyvin ja suht säännöllisesti ja käskettiin myös soittamaan jos on jotain ongelmia. Imetys ei tosiaan lähteny rullaamaan, mut maito kyllä nyt nous ihan kivasti ja tänään oon vähän saanu pumppailtua korvikkeen kaveriks. Sähköpumppua aloinki tässä nyt miettimään, kun sain kaverin käsikäyttösen ja se tuntuu vähän hankalalta ja turhan aikaavievältä. Meneehän se nyt kun mies on kotona ja voi hoitaa vauvan jos se kesken kaiken herää tms, mut ei se oo kivaa hitaasti äheltää pumpun kanssa sit yksin ollessa.

Noiden "syömisongelmien" lisäks ei oo mitään huolia tai murheita tullu. Jännitti eilen kyllä tulla kotiin ja vähän tuli höntti olo, et mihis toi vauva oikein laitetaan. Poika on (vielä) oikein kiltti eikä turhista kitise. Ihmeellisiä ääniä päästelee kyllä unissaan :) Yöllä tulee heräiltyä aika herkästi ääniin. Ehkä pikkuhiljaa oppii oman unen läpi erottamaan mitkä on sellasia mitä vauva päästelee unissaan ja mitkä on sit sellasia mihin on syytä herätä ja esim syöttää kaveri tai vaihtaa vaipat. Huomenna varmaan pakataan poitsu vauhuihin ja käydään treenaamassa kaupassakäyntiä vaunujen kanssa. Jännää :D Perjantaina tulee myös terkkari käymään meillä. Niin jäi muuten mulla vika terkkarin kanssa sovittu tapaaminen välistä, kun eilen olis ollu!
 
Meillä on tuo pieni ollut tosi huono syömään ja verensokerien kanssa oli ongelmia ja paino noussut hitaasti, joten meidän täytyy herätellä syömään. Öisin kuulemma saa nukkua sen max 5-6 tuntia kyllä.
 
Me jatkettiin muutama yö kotona sitä kolmen tunnin välein syöttöä, koska pojalla lähti se syöminen käyntiin vähän heikosti, ja toki oli keskonen. Ensimmäinen kontrolli kun oli jorvissa, niin sanottiin että turha herättää yöllä jos nukkuu, paino on noussut niin mukavasti. Saatiin myös opastusta oikein siihen, miten venyttää yöunia molemmista päistä. Se oli musta vähän hassua, kun poika ei ollut kahta viikkoakaan, ja kyllähän nyt vastasyntynyt yöllä vielä syö. Varsinkin kun äidinmaito sulaa niin nopeesti. Tällä hetkellä poika syö illalla n 11-12 aikaan, seuraavan kerran suunnilleen neljältä, ja herää siinä kaheksan aikoihin. Välillä viihtyis tissillä vaikka koko yön. Päivällä tankkaa kyllä niin usein kun annetaan :D Ja ihan on silminnähden kasvanut. Kuukausi sitten kun hukkui niihin 44 koon vaatteisiin, niin nyt alkaa jo 56 koko joidenkin vaatteiden kohdalla kinnaamaan. Uskomattoman nopeeta to vauvan kasvaminen :)
 
Meillä on syntymäpainoon verrattuna painoa suunnilleen kilo tullu..vaikkei tää nyt hirveesti ees syö, kasvanu kyllä pituuttakin ihan reilusti.
Viime yönä tyyppi nukkui 6 tuntia putkeen :D..latasi tosin mahansa ihan täpöselleen ennen nukkumaanmenoa..toissayönä nukkui yli 5 tuntia, eikä edes herätessään ollu kovin nälkäinen.

Eilen käytiin varaamassa ristiäisaika :) 1.12 saapi meijän pikkuäijä nimen..vielä on vähän auki, mikä nimeks tulee..mies lähinnä sulattelee vielä ;). Pidetään "seremonia" srk-talolla ja kahvitukset kotona, ei oo isoa vierasjoukkoa tulossa, mutta silti päädyttiin pelkkä kahvitus pitämään kotona. Näkeepähän kaikki sit koko toimituksen, meillä ei oo kotona oikein sellasta tilaa, missä olis kaikki mahtunu olemaan yhtä aikaa. Sama pappi kastaa tän vauvan, ku mikä oli esikoisellakin.
 
Voi helvetti mikä yö, nyt ymmärrän miks vauvoja sanotaan sinappikoneiks! Tai aamun tunteja ne jo oli. Poika heräs syömään ja siinä syödessä sitten pöräytteli vaippaan tavaraa. No ei siinä mitään, tuttu juttu jo. Mentiin sitten veskiin vaihtamaan ja riisuessa pörisi lisää. Odottelin hetken, kun poika oli ihan rauhallinen eikä kitissy kirkkaassa valossa puolalastomana, niinkun usein tekee. Sain peffan pestyä ja pyyhkeeseen käärittynä mentiin takasin hoitoalustalle. Olin just siirtäny pyyhettä sivuun, kun herra päätti pöräyttää lisää ja sain siitä sitten osan paidalle ja osan kädelle, ihanaa! Mua alko siis vaan naurattamaan, et pitihän tääkin kokea. Hetkeks tuli kyllä uusavuton olo, et mitä mä nyt teen kun oon ihan sotkussa. Ihana aamuviiden herätys oli :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top