Vauva-arkea osa 2

Vuoden mutsi on myös hauska :) sain lahjaksi miehen asiakkaalta. Myös tosi helppoa luettavaa väsyneille aivoille. Siitä on myös toinen osa, joka kertoo toisen lapsen hankinnasta. Asiatekstiä samasta aiheesta taas on tässä: http://www.atenakustannus.fi/tilaukset/kirja/540. Liikuttelen kun kerran teitä urheita uudelleenlisääntyjiä näyttää pikkuhiljaa ilmaantuvan :)
 
Voi hormonit, että voi olla pipo kireellä. Kaikki ottaa niin päähän. Tekis mieli skippaa värikylpykin, kun on niin persuuksiin ammutta karhu fiilis.... ei elämä, et taas seuraavat 8 kk tällasta angstii.

Hoh hoijaa... sit nää ihrat :D oon saanut painoa 3 kiloa ja nyt oon.. mitä... 5+ jotain.

Mä oon kärtty, Karpo on kärtty ja mies jotenkin vaan niin vammanen.... auttakee :D
 
Juu taitaa olla samaa sarjaa, tämäkin on alun perusteella jo hauska ja kyllä tässä on hyviäkin neuvoja. :) Varsinki esikoisen saaneille.
 
Mä lainasin kirjastosta esikoisen odotuksen aikaan nuo tyttökavereiden oppaat ja ne oli kyllä hauskoja :) Sitä taitaa olla vielä jokin taaperoikäisten opas, sitä en ole lukenut.
 
JaneDoe, ton kirjan vois kyllä lukea jos raskaus etenee normaalisti! Vaikka urhea olo ei kyllä ole ollenkaan.
 
Vitsit tolla tytöllä on mun kärsivällisyys selvästi. Vieläkään ei käänny selältä mahalleen, mutta yritys on niiiin kovaa! Tosin vaan hetken ku sen pinna menee niin äkkiä ku ei onnistu. :)
 
Meillä vihdoinkin puhkesi se toinenkin alaetuhammas (johan sitä tehtiinkin) ja meille on muuttanut aivan toinen vauva vaikka samalta näyttääkin :) Poissa on jatkuva kitinä ja tilalla maailman aurinkoisin hymy ja aivan ihana naurun hörähtely. Mutta samalla on mennyt koko rytmi ihan uusiksi. Yöt sentään nukutaan ja toistaiseksi ollaan taas menty ilman isompaa tuttirumbaa ja syönnin jälkeen jatketaan heti unia ilman höpinöitä. Poissa puolestaan ovat pitkät päikkärit, tunnin kerrallaan ja sitten ollaan monta tuntia hereillä. En valita, sen verran hyvän tuulinen tuo poika on sen hereilläolonsa, että ihan mukavaakin seurustella hänen kanssaan :) Ainoo vaan, että kaiken saa suunnitella ihan uusiksi...tai paremmin sanottuna: olla suunnittelematta yhtään mitään just nyt. :D
 
Joo, suunnittelemattomuus taitaa olla parasta just näinä aikoina :D

Meillä nukutaan päikkäreitä nyt niin menestyksekkäästi, että suunnitelmat vähän monimutkaisemman ruuan valmistamisesta voi kohta heittää romukoppaan, kun en kerkiä edes lähelle kauppaa ennen miehen kotiutumista. Ja, koska mustakin on aivan taivaallista tulla kotiin valmiin ruuan ääreen, samaa yritän tarjota miehelle päivittäin nyt kun kerran kotona olen :)

Joo, mutta noi päikkärit. Vaihtelevat kestoltaan joka päivä. Ulkona saattaa nukkua jopa yli kolme tuntia, mutta ei yhteen soittoon. Välillä on käytävä tuttia laittamassa suuhun. Mutta joinain päivinä uni maistuu vain pienissä pätkissä vaikka missä nukuttaisin.

Nyt on mennyt kaksi yötä ilman tuttia. Nukahtaa nallea natustaen ja aamulla jatkaa pikkujutustelun jälkeen unia kun kääntää vatsalleen. Mutta huonompia aikoja odotellessa :D Hahaa, aina on hyvä olla vähän varuillaan!
 
Meillä on täällä aivan käsittämättömän ihana, nauravainen ja liikkuvainen vauva. :) Olihan hän sitä aiemminkin, mutta oli paljon väsyneempi ja siksi välillä kärttyisempi. Nyt hän on jotenkin vieläkin sosiaalisempi. Kun olen ollut kolmena iltana viikossa menossa ja mies on ollut tytön kanssa, hänkin on ihan myyty, kun tyttö juttelee ja nauraa ja hihkuu. Normaalisti tyttö on jo menossa nukkumaan, kun mies tulee kotiin, tai ehkä tyttö on vähän vierastanut isäänsä eikä mies ole ehkä samalla tavalla saanut suoraa positiivista palautetta. Nyt on aivan ihana katsoa heitä yhdessä. :)
 
... Ja sitten joku jakoi tämän FB:ssä. Varoitan, nessut esiin! :) Olen niin näissä tunnelmissa ollut viime päivinä, koska ymmärsin, että imetyksen loppu häämöttää lähempänä kuin koskaan. Viikko vielä ja sitten en enää imetä vauvaani päivisin. Nyt ehkä ymmärrän, mitä veljeni tarkoitti sanoessaan, että vanhemmuus on luopumista monessa mielessä, vaikkakin siitä saa aivan satakertaisesti sen mistä luopuu.

Hyvää yötä! Toivottavasti tulisi hyvä yö. :)

http://www.mykidstime.com/the-last-time-poem/
 
Olipa ihana tuo Libran laittama runo :) Tuli kyllä tippa linssiin, ei pelkästään vauvan takia vaan myös esikoista ajatellen. Täytyy todellakin nauttia näistä hetkistä, kun äiti ja isi on vielä ykkösiä pienen maailmassa ja tehdä niistä jokaiselle muistamisen arvoisia :)

Se imetyksen lopettaminen on tosiaan haikeaa, mä pidin aika pitkään viimeisestä iltasyötöstä kiinni. Tai no, alle vuoden poika oli kun lopetin, etten ihan taaperoimettäjäksi alkanut, enkä varmastikaan ala tämän nuoremmankaan kanssa. Aika äkkiä siitä kuitenkin tokenee ja keksii muita hellimisen keinoja, jotka tyydyttää kumpaakin :) Paljon nekin lapset ovat varmasti läheisyyttä saaneet, joita ei ole juurikaan imetetty, joten keinoja varmasti löytyy. Mutta todellakin tiedän Libra, mitä nyt käyt läpi ja niitä tilanteita tosiaan tulee vielä monta eteen. Sulla vielä nopeampaa.. hoitoon jättäminen ja töiden aloituskin on oma haikea juttunsa. Tsemppiä, hyvin se menee ihan varmasti :)
 
Itseäni vähän harmittaa, ettei oma kokemus imetyksestä jäänyt kauhean ihanaksi... sekin lyhyt aika mitä taisteltiin, tuntui kyllä kaukaiselta, jos miettii määritelmää hellyys :D Sekä minä et poika, molemmat jotenkin stressaantuneita ja itkuksihan se meni :P mut tosissaan, imetys on varmasti herkkä hetki sitten kun lähtee onnistuneesti toimimaan. Ihanan rauhallinen ja kaunis - tätähän en oo itse kokenut, mut näin voisi asian kuvitella.

Hellyyttä kyllä voi lapselle antaa niin monin tavoin :) meilläkin vaan se, että poika saa olla kainalossa, rinnan päällä, silittelyä ja paijausta. Ylipäänsä kosketus on niin tärkeä. Oon ite ihan kamalan hellyyden kipeä ihminen :P haluan aina ite olla kainolossa ja toivon kuopsutusta (hiusten sukimista) sekä silittelyä. Luojan kiitos, on tuo mies tuossa rinnalla. Mun oma kuopsuttaja.

Niin, sitten tosiaan kun on näin hellyden kipee niin osaa sitä hellyyttä myös antaa. Oon monesti miettinyt niitä yksinäisiä ihmisiä, joita ei kukaan silitä... ihan kamalaa ):

(huomaako muuten mun tekstien läpi näit raskaushormoneja :P )
 
Sepa se, Aamutahti! Olen satavarma, etta sitten tulee muita tapoja hellia, enka epaile hetkeakaan, etteiko vauvani olisi saanut yhtalailla hellyytta, vaikka imetys olisi loppunut jo ajat sitten. Mutta kun kaikki on mennyt niin hyvin ja vielakin menisi, ja siksi se niiiiin kirpaiseekin luopua rakkaasta hetkesta. Ja vaikka tama ei ole varmasti ole ainoa kerta luopumisen saralla, se on nyt se ensimmainen kerta. Eika kylla yhtaan helpota se, etta JOS en menisi toihin, voisin viela imettaa aktiivisemmin. Vaikka sitten toisaalta olen innoissani menossa toihin. Tama on varmasti naita vanhemmuuden ristiriitoja. :)

Tytto varmaan ihmettelee, etta mita tuo mamma oikein vetistelee paivasyotoilla. ;)
 
ccix, haha! Olen itsekin sylihiiri ja pitaisin tyttoakin halauksessani 24/7 enka miestakaan helpolla paasta. :D Mutta eihan han opi ikina kavelemaan silla tavalla. ;)

Ja kun olin raskaana, olin aivan mahdoton, kaipasin silittelya koko ajan. :)
 
Meillä sanottiin että d-vitat lisätään, ensin oli 1 tippa,seuraavana 2 ja sitten 3 jne kunnes nytte lisätään aina 5tippaa joka päivä. Oon noita Relan laittanut kun on samassa maitohappobakteerit ja terkka sanoi että sitä hän itsekin antaisi jos hänellä olisi viel vauva. Saatiin se eka pullo silloin neuvolasta ja sitä ollaan jatkettu sitä samaa.

Oli tullut niin paljon taas tekstiä että syvennyn iltasella paremmin. :)

Nukuttiin ukkelin kaa hyvin tänään niin nyt jo kiirus asioille.
Nukahti eilen n. 23 (oli ohjelmaa eilen niin meni rytmit vähän sekasin) ja aamumaito klo 7, sitten herättiin n. 11. :D
 
Tuli oikeen tippa linssiin tosta Libran laittamasta linkistä kun samalla katseli tuota pientä nukkuvaa nyyttiä tuossa likellä. :') <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top