Vauva-arkea osa 2

Juu kyllä ne keksii omia kikkoja, että homma toimii. Ja yhteinen juttuhan tämä vauva-arki on joten itse en ainakkaan koe huonoa omatuntoa vaikka mies joutuu hoitamaan kitisevää vauvaa. Niinhän mekin tehdään joka päivä. :)
 
Rohkeasti vaan suosittelen miehellekin antamaan vastuuta ja yksinoloa vauvan kanssa. :) Mitä pidempään sitä odottelee, sitä suurempi peikko siitä saattaa tulla, sekä itselle että miehelle. Ja kyllä nuo miehetkin tosiaan aika nokkelia ovat keinoja keksimään. Varsinkin, kun saavat olla kaksin vauvan kanssa, eikä kukaan ole "kyttäämässä". Uskaltaa kokeilla kaikenlaista, kun ei tarvitse pelätä tekevänsä väärin ja saavansa heti negatiivista palautetta. :)
 
Yhdyn edellisiin :) En tiedä miten miehesi aattelee asiasta, mut jospa hänestä se olis luottamuksen osoitus hänen taitojaan kohtaan et jätät heidät kaksin? :)
 
Yks oma kokemus kun oli tuota samaa aikaa etten suihkussa voinu käydä etteikö tyttö ois itkeny perään. Miestä sillon harmitti kun halua oli olla tytön kanssa, mutta ku kauhea äidinkaipuu vaan. :/ Noh tulin sitte suihkusta ja kuuntelin et kitinä on loppunu ni mies oli laittanu vauvan turvakaukaloon, pipon päähän, tumput kätteen ja kaukalon vaunuihin ja niitä se pukkaili ympäri taloa, parasta ennen jytisi taustalla. Ja tyttö oli tosi tyytyväinen :D hätä keinot keksii!
 
Komppaan aiempia eli kylla ne miehetkin pakon edessa oppivat vauvaa lukemaan ja keksimaan keinoja vauvan hoitoon.

Oman miehen kanssa meni hermot eilen. Menin pilatekseen ja sitten kauppaan, mies lahti pojan kanssa kahville vaunujen kanssa. Poislahtiessa mies soitti ja pyysi kyytia takaisin. Sanoin etta ei onnistu kun ei ole turvakaukaloa ja mies meinasi vangata vastaan ja sanoi etta tuon pikkumatkan han pitaa poikaa sylissa. Siis mita!! Sanoin etta ei muuten onnistu! Viela kotonakin alkoi sanomaan siita niin tuumasin vaan etta se on vaarallista ja ei tarvitse kuin yhden pienen tormayksen autoon ja pojalta on henki pois. Miten yleensa niin jarkeva mies voi olla noin tyhma!

Pahoittelen purkausta mutta kylla helpotti. Mukavaa oli kuitenkin etta pojalla ja isallaan oli ollut mukavaa ja poika oli nukkunut paikkaritkin eika ollut kattyinen kun tuli kotiin.
 
Etanainen, ymmärrän hyvin kiukun miehesi ehdotuksesta. Suomessa saa mun mielestä ihan mojovat sakot jos vauva matkustaa ilman tarkoituksenmukaista turvavarustelua.
 
Joo, ymmärrän myös hyvin reaktiosi asiaan. Ihan vaan turvallisuuden takia. En itekkään vois ottaa mitään riskiä, vaikka pikkumatka oliskin. Parempi olla ottamatta, kuin katua.
 
Herra touhukas on näköjään päättänyt, että hän ei päiväsaikaan syö. Aamu kuuden jälkeen mennyt ehkä 60ml maitoa muutama kulaus kerralla ja pari lusikkaa soseita. Hieman turhauttavaa kun haluaisi yösyötöistä joskus eroon tai edes vähennettyä yhteen. Vaan kaipa se itse tietää mitä tekee ainakin tuon syömisen suhteen.
 
JaneDoe :o onpas mielenkiintosta.. Kiukkuaako edes nälkää tai mitään..? Toivottavasti pian taas maistuu!

Meillä nukutaan päikkäreitä sisällä! :o :)
 
Janedoe minkä ikänen teillä olikaan poika? :) meillä on vähän samaa, maito ei maistu. Soseet kyllä jonki verran. Yöllä kuitenki vetasee 150-180ml ehkä kaks kertaa.
 
Tämä on kutakuinkin sen 6kk. Ei se edes varsinaisesti kiukkua. Tai vaikka kiukkuaisi niin ei silti syö eli kai kiukkuaa jotain muuta. Nyt se on yhden ok aterian syönyt tälle päivälle.

Vastavirrassa, sisäpäiväunet on hieno saavutus! Meillä nukutaan nykyään välillä pikkupäiväunia omassa sängyssä hienosti itse nukahtaen, mutta toisinaan moinen ei onnistu millään.
 
Eikös hampaitten tuloon liity huono ruokahalu? :)

Meillä on joku kikatuskausi. Mun ei tartte ko venytellä tai sanoa ihan mitä vaan niin tyttö räkättää. :D
 
En tiedä :) onhan meillä jo kohta 2kk ekoista hampaista ja kuolaa on tullut koko ajan paljon sekä kaikki mennyt suuhun eli kai se seuraava erä hampaita joskus läpi puskee.

Kivaa aikaa kyllä tuo kun näiden nauru on niin tarttuvaa ja suloista :)
 
Noh, selvis sekin jättääkö tyttö ja mies kaksin... Herra ei ehtinyt töistä tarpeeks ajoissa kotiin... argh.
 
Triina ja ps.iloveyou - miehella on joskus, johtuiskohan etelamaalaisesta taustasta, jotain kummallisia kasityksia ja asioissa, joissa ei pida relata niin ottaa liian loysasti. Meni nimittain mies ihan hiljaiseksi, kun sanoin etta pojalta voi menna henki. On se kun aikuiselle miehelle pitaa vaantaa rautalangasta.
 
Terveisiä sairastuvalta. Olen käynyt välillä lukemassa ja tykkäilemässä teidän jutuista mutten ole itse jaksanut kirjoittaa. Esikoinen aloitti sairasrupeaman mahataudilla, joka tarttui päivän viiveellä minuun ja mieheen.. Olo oli ihan järkyttävä, aivan kuin tosi pahassa krapulassa. Jos olen elätellytkin jotain ajatuksia juhlimisesta niin ne ajatukset siirtyivät kyllä nyt kauas tulevaisuuteen, tuo olo jotenkin muistutti siitä, mikä jälkitauti mulle yleensä tulee. Vauva on toistaiseksi ainoa, joka on taudilta välttynyt, ihme kyllä vaikka monet veljeltään saadut taudit on lievinä sairastanutkin. Rokotteet tosin aiheuttaa vaihteeksi hieman känkkäränkkää hänellekin mutta eiköhän nekin kohta helpota. Vähän on vielä hutera olo, oli kiva yrittää hoitaa molempia poikia siinä fiiliksessä..onneksi mies oli auttamassa, minkä hän vain oloiltaan pystyi. Mieskin palasi töihin ja esikoinenkin on ollut terve jo pari päivää, kyllä tämä taas iloksi muuttuu :)
 
Oivoi Aamutähti, olen juuri vatsatautia pelännyt itse. Tosin olo on nytkin jatkuvasti kuin vatsataudissa. Paitsi, etten kuitenkaan oksenna. Tämä lienee helpottaa muutamassa viikossa. Mutta onneksi teillä on nyt epidemia ohi ja toivotaan, että pienin perheenjäsen säästyy taudilta!

Meillä rokotukset tuovat yrjöä elämään. Rotavirusrokote saa tuon lapsen pulauttelemaan ihan älyttömästi. Onneksi ei ole vielä kiukkua ollut normaalia enempää ja viime yökin nukuttiin. Vaikka yötä hieman jännäiltiin kun poika oli koko eilisen illan tavallistakin läheisyydenkipeämpi sylimyyrä.

Mä olen menossa lauantaina kaverin polttareihin. Koko päivä erossa pojasta ekaa kertaa... voi olla vähän omituista. Mutta oikeasti tuntuu kivalta, että mies viettää koko päivän kaksin pojan kanssa! Mitähän lie keksivät :)
 
Ihania pieniä persoonia kaikkien vauvat jo on :)

Meidän poitsu on todella jäntevä, jalat on ihan älyttömän vahvat. Ei liian jäntevä kuitenkaan. Hiukset ovat tuuheat (paitsi takaraivolta :) )mutta lyhyet ja vaalenemaan päin, että blondi hänestäkin tulee. Kiharat hiukset on myös ihan selvästi tulossa hänellekin ja hiusten pyörre on samassa kohtaa kuin isälläänkin. Maailman sinisimmät silmät, jotka katsoo niin syvälle sieluun, että sydämeen ottaa. Muuten on enemmän ehkä isänsä näköinen kun taas esikoinen on enemmän minun näköinen :)

Tämä poika ei hätkähdä mitään, kiitos varmaan isoveljen, on tottunut melkoiseen mekastukseen. Säpsähtää kyllä äkkinäisiä kovia ääniä mutta ei oikeastaan koskaan itke niitä. Muutenkaan hänellä ei ole oikeastaan mitään juttua, mitä suoranaisesti inhoaisi vaan kaikki menee yleensä hyvin lunkisti. Mutta sitten kun joku tympäisee, siis ihan mikä tahansa, mikä normaalisti ei tympäise niin siitä tietää kyllä kaikki koska tästä kaverista lähtee ääntä ja paljon. Eikä se potutus ala mitenkään varoittamalla vaan heti korkealta ja kovaa, onneksi nykyään leppyykin yhtä nopeaa.

Uudet tilanteet ja paikatkaan ei aiheuta pojassa oikein mitään reaktiota, kaikkialla ollaan kuin kotonaan, niin hyvässä kuin pahassakin ;) Ei vieraisteta, ellei joku tule liian lähelle ja liian pitkäksi aikaa juttelemaan. Moi voidaan vielä sanoa ja vähän hymyilläkin mutta sen enempää tuttavuutta ei haluta hieroa ilman äidin seuraa. Ja nimenomaan äidin seuraa, tämä poika on nimittäin niin mammanmussukka että oksat pois. On kyllä saanut olla paljon isänsäkin kanssa mutta minun perään hän on ihan älyttömästi ja välillä pelkkä mun läsnäolo samassa huoneessa rauhoittaa tilanteen. Antaa kyllä mun syödä rauhassa jne ja viihtyy lattialla itsekseen sen aikaa, kunhan näköyhteys muhun ei katkea.

Parasta on kaikki jumppajutut, eli "hyppyyttäminen", köröttelyt, lennättämiset jne. Poika oikein nauttii kun saa vähän ilmaa alleen. Samoin, kun häntä pussailee niin oikein kihertää tai sormilla juoksuttaa päristelleen päästä varpaisiin niin se on aivan ihanaa. Parhaimmat naurut irtoaa jostain ihan typerästä, varsinkin väsyneenä, eilen hoin hänelle "hitsinpimpulaa" ja ai että se oli hauskaa :D Ympäröivä maailma väreineen ja äänineen kiinnostaa aivan valtavasti ja pää pyörii suuntaansa kuin häkkyrä :)

Jäntevyydestä huolimatta tämä on ollut isoveljeään rauhallisempi liikkellelähtijä. Nyt taas kierähdetään mahalleen ja sitä tehdään ihan jatkuvasti, oli tosiaan pari viikkoa kääntyminen vähän hukassa kun löydettiin jotain mielenkiintoisempaa, nimittäin omat varpaat. Silloin kun maltetaan olla selällään, ollaan jalat kattoa kohti, syödään omia käsiä tai tai viedään leluja suuhun. Muutenkin tämä tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä nyt. Mahallaan yritetään kovasti eteenpäin ja se aiheuttaa kiukkua, kun ei vielä päästä. Pyörii kyllä ns. kellon ympäri kun tavoittelee leluja ympärillään, eikä poikaa enää yleensä löydä samasta kohtaa, kuin hänet on jättänyt. Istumaan myös yrittää jatkuvasti punkea itseään.

Kiljuminen on myös aivan ihanaa, samoin kielen näyttäminen. Mitä lujempaa kiljutaan, sen parempi, varsinin yöaikaan. Yleensä hän on hyvä nukkuja, eikä yölliset kilju/jumppakohtaukset ole vielä puolta tuntia pidempään jatkuneet. Meillä on myös siirrytty takaisin pitkiin päikkäreihin. Paljon hän nukkuu edelleen myös päiväsaikaan.

Meillä on varmaan rokotuksista johtuen känkkäränkkä taas kylässä ja herra aurinkoinen väläyttelee läsnäolollaan vain satunnaisesti. Niin toivon, että hän lähipäivinä taas palaa. Tänään rokotuksista on viikko, yleensä ne rotakänkätykset on noin viikossa loppuneet.
 
Mekin täst kohta puoleen lähetään neuvolaan hakemaan rokotteet eli vähän jännittää tuleeko oireilua. Viimeksi päästii aika vähällä, vähän kiukkus ja pistokohdat arat. Paris päiväs kuitenkin jo ohi.

Niin, ja sit tää jymyuutinen pitäis kertoo hoitajalla... vaik en nyt oikein tajua, miksen vaan soittanut neukkupuhelimeen ja varannut aikaa. Kai mä toivon, et saan noi äitiysneuvolakäynnit tälle samalla hoitajalle. Menee kemiat yksiin ja muutenkin vaikuttaa osaavalta eikä oo liian nipo asioiden suhteen. Kuhan vaan en joudu sille vanhalle kääkälle, sit varmaan vaihdan koko neuvolaa :D

Ja mulla on kans kyllä ihan järkky olo... ihan ku ois pahempikin mahatauti. Tai krapula. Toivottavasti nää olot helpottaa tos rv 10 kohalla - vertaan tätä raskautta jatkuvasti Karpon odotukseen ja toistaseksi on kyllä menny täysin samalla kaavalla... tää etova olo tosin alkoi ehkä noin viikkoa aiemmin, mut muuten... tuttua hommaa :D
 
Takaisin
Top