Minäkään en kyllä muista, koska plussasin..saattaa se äitiyskortissa olla mainittuna :)
Syksyiselle tosiaan tsemppiä valvomisen kanssa. Uskoisin, että tämäkin on vaihe muiden joukossa :) Mä olen tosiaan yrittänyt elää hetkessä ja ajatella, että tämä pieni poika on vauva vain hetken aikaa ja kohta tätä jo kaipaa vaikka se nyt raskaalta tuntuukin. Hän kuitenkin tarvii vielä mun tukea ihan joka asiassa. Välillä meinaa kyllä pinnaa kiristää kun nytkin on monta yötä flunssan kourissa valvottu mutta olen yrittänyt pitää mielen positiivisenä. Hermon menettämisestä ei saa kuin pahan mielen vaikkei mitään tyhmää tekisikään. Jossain olikin, että syyllisyys on vanhempien ihan ikioma tunne. Ettei ennen lapsia olisi tuntenut syyllisyyttä ihan mitättömistä asioista.. voin tuon kyllä allekirjoittaa.
Meillä kans minä useimmiten nukutan vauvan, molemmilla on tosin kädet täynnä vaikka rooleja vaihdettaisiinkin kun on esikoisen iltasadut, hampaanpesut ym ym myös hoidettavana. Vauvan nukuttaminen käy mulle ehkä helpommin mutta kyllä mieskin siitä on suoriutunut. Meillä menee silleen, jos nukuttaminen tahtoo ottaa voimille, että vaihdetaan nukuttajaa, jos alkaa ärsyttämään, muuten ei puututa. Eli mies saa tulla siinä vaiheessa sanomaan, jos ei meinaa enää jaksaa. Mä en puutu vaikka kuinka kova huuto kuuluisi vaikka välillä mieli tekisi, varsinkin kun tietää, että itse siitä ehkä helpommalla selviäisi. Ja joskus mä kans annan miehelle ohjat, monesti pelkkä nukuttajan vaihto saattaa saada kaverin niin hämilleen, että nukahtaa samantien. Meillä ei siis huonossakaan tapauksessa puhuta tuntien nukuttamisesta, huonona päivänä siihen menee puoli tuntia mutta yhtenäkään päivänä se keino, mikä tepsii, ei välttämättä ole ihan sama. Joskus nukahdetaan parhaiten, kun laskee sänkyyn, antaa tuttia ja tuumaa, että nyt nukutaan ja jättää siihen (aika harvoin onnistuu nykyään)..välillä kanniskellaan muutamaan otteeseen rauhoitellen ja hyssytellen ja palautetaan sänkyyn. Joskus sitten auttaa ainoastaan, että ottaa viereen ja antaa siinä tuusata hetken aikaa, kunnes on nukahtamaisillaan, sitten palautus sänkyyn, että käy hieman hereillä. Joskus olen nukuttanut rinnallekin, kun hetki on ollut sopiva mutta yleensä syö ennen varsinaista nukkumaanmenoa. Eli kuten näkee..meillä ei oikein varsinaisesta iltarutiinista nukutuksen suhteen voi puhua..vähän mennään tilanteen mukaan. Ei ole meille itselle ongelma, ainakaan vielä. Niitä korjausliikkeitä ehtii kyllä tekemään sitten, kun vauva on kypsempi siihen :)
Ohhoh..tulipas taas tekstiä
mut ei ol pakko hei. 
