kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Vauvan kanssa keskustelu tuntuu välillä tosi vaikealta, vähän kuin itsekseen höpöttäisi. Eiköhän se puhe sieltä lopulta ala tulla ja sitten sillä ei olekaan loppua. :)
Vauva-arjen kuulumiset ja pohdinnat, ilonhetkien jakaminen
- Ketjun aloittaja Etsijä
- Aloituspäivämäärä
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Nyt saattaa tulla pitkä sepustus, mutta yritän tiivistääkin.
Onko teillä vauvat pääosin tyytyväisiä? Siis että voitte vaikka laskea ne lattialle hetkeksi että käytte vessassa? Tai kun puette niitä? Tai kun laitatte niitä nukkumaan? Tai kun leikitte niiden kanssa? Tai kun pidätte sylissä?
Minä en enää usko siihen, että vastaan vaan liian myöhään vauvan tarpeisiin kun joka asiasta meillä itketään tai vähintään kitistään, siis joka asiasta. Voin kertoa että se syö ihmistä aika paljon kun kaikkesi annat ja mikään ei kelpaa. Kyllä moni täällä varmaan tietää jo, että ekat kuukaudet meillä oli mahavaivaa ja oltiin kokoajan rinnalla eikä todellakaan lattialla, kannettiin paljon liinassa jne. Vauva oli suuritarpeinen ja on sitä edelleen mutta ehkä sitä jo kaipaisi jotain "edistystä".
Meillä ollaan tyytyväisiä silloin kun herätään, siinäpä se kiteytettynä. Toki vauva on kova hymyilemään ja nauramaan kun hauskuutellaan ja joskus jos hän löytää jotain mielenkiintoista mihin keskittyä, tai hän on kylvyssä tai alasti rimputtelee mutta siinä se oikeasti on. En odota enkä oleta että hän olisi kokoaikaa hyvällä tuulella tai nauraisi paljon enemmän tms. mutta kaipaisin jotain perustyytyväisyyttä, edes joskus.
Tässä on taas kutakuinkin pari päivää takana sellaista ininää ja itkua että. Kyllä masu on ollut kovalla taas ja vähän aikaa sitten tuli hammastakin taas mut ei kai kokoaikaa ja joka päivä voi olla jotain isompaa? Mulla on peliä ja vempelettä tarjoamassa väliviihdytystä ja kyllä vauva kaipaa seuraa ja olenkin hänen kanssa kokoajan, korkeintaan sen pari metriä kauempana kun laitan vaikka aamupalan, jopa vessan kynnykselle se otetaan mukaan, suihkussa ja pesulla muutenkin aina yhtäaikaa. Nyt on eroahdistuskausikin, eikä kukaan muu saa hoitaa silloin kun äiti on näköpiirissä, meillä imetetään edelleen lapsentahtisesti ja nyt aloin tekemään niin, että pumppaan yhden satsin jonka annan pullosta itse juoda samalla kun nukutan vaunuihin päikyille, tämä siksi että jos olenkin liian hidas taas tarjoamaan rintaa ja se ei siksi kelpaa ja sitten menee kaikki taas plörinäksi. Nukutaan perhepedissä ja yöunille meno onnistuu kyllä oikein hyvin, nukahtaa rinnalle, heräilee kyllä öisin ja syö usein mutta se ei ole se mikä minua väsyttää vaan nämä päivät itkuineen.
Ja juu meillä on täällä kylmät lattiat että en voi alastikaan antaa sen rimputella täällä vaikka se on se mitä hän mielellään tekisi
Tiedän ettei vauva osaa kiukutella ja että itku on merkki jostain tyytymättömyydestä mutta itseä kiukuttaa kyllä että enkö tämän vertaa osaa vauvaa lukea kun mikään ei vieläkään luo tyytyväisyyttä vai ihanko oikeasti 15 minuuttia heräämisen jälkeen hän on taas rättipoikki ja pitäisi laittaa nukkumaan?? Samoin hän haluaa syliin ja kun otan syliin hän alkaa venkuloimaan pois ja kun laitan pois niin taas tulee itku kun ei saanut laittaa pois, ei muun syliin, ei halua istua penkkiin tms.
Minä sanoitan niitä tunteita ja yritän etsiä vastauksia vaikka se 8kk ei nyt niin paljoa vielä ymmärräkään ja samoin sanoitan hänelle myös omia tunteitani koska kyllä minun äänensävyni välillä varmasti antaa lapselle tosi suoran signaalin siitä että äiti on nyt todella stressaantunut enkä voi vain hakata päätäni seinään koska meillä saa kaikki tunteet näkyä jolloin ne eivät patoudukaan sitten :banghead:
Tiedän ettei kukaan voi tälle mitään ja tiedän, että kun meillä käy vieraita vaikka niin vauva on tosi "helppo" koska nauttii siitä kun saa pällistellä uusia naamoja jne. mutta minä vannon, ettei tämä oo mikään mun pään sisäinen juttu 
Me asutaan kaukana keskustasta omien toiveiden mukaisesti eli vierailijoita täällä ei käy, eikä meillä ole autoa millä päästäisiin kulkemaan muuallakaan, tosin ei vauva tykkää autoilustakaan. Ei vaan tykkää mistään kuin 5 sekunttia.
Siihen alun vaativuuteen tottui ja osasi asennoitua siihen että vauva tarvitsee minua kokoajan ja periaatteessa tarvitsee nytkin toki, mutta kun hän tarvitsee sellaisia asioita vissiin mitä en vain osaa toteuttaa.
Mä yritän kans aina tehdä asiat rauhassa, herätään tosi kiireettömästi siihen tahtiin kun vauva tahtoo, hän hymyilee ja ryömii sängyllä pitkään, tissitellään heti myös pitkään ja saatetaan vielä torkkua samalla, mutta ensimmäinen itku tulee jo sitten heti siinä kun minä nousen ensin ottamaan vaatteet lattialta itselleni päälle
sitten annan hänelle käteen jotain tavaraa mitä tutkia sen aikaa, että saan puettua, menemme vaihtamaan vaatteita ja siinä saadaan jo toinen huuto aikaiseksi ennen kuin edes paita on päällä koska en anna hänen paljain pelsein kipittää hoitopöydältä alas, myöskään lattialla vaihto ei ole ollenkaan erilainen. Itku hyytyy ja mennään tekemään aamupalaa, tarvitsen kädet vapaiksi hetkeksi ja laitan lapsen lattialle ja sitten alkaa huuto, kerron, että anteeksi nyt mutta en voi ottaa syliin kun teen aamupalan, lapsi tyytyy leikkimään hetkeksi ja sitten aloittaa raivoavan huudon uudestaan jolloin mikää ei enää kelpaa muu kuin syli, teen sitten aamiaisen yhdellä kädellä, sitten syödään, 10 minuuttia kaikki on taas hyvin ja sitten alkaa kiukuttaa. Näin ne meidän päivät etenee, itkusta toiseen ja kiukusta toiseen.
Nyt rakkautemme on unilla ja juon kahvia, tää hetki auttaa taas jaksamaan illan, kunnes päästään nukkumaan
Onko teillä vauvat pääosin tyytyväisiä? Siis että voitte vaikka laskea ne lattialle hetkeksi että käytte vessassa? Tai kun puette niitä? Tai kun laitatte niitä nukkumaan? Tai kun leikitte niiden kanssa? Tai kun pidätte sylissä?
Minä en enää usko siihen, että vastaan vaan liian myöhään vauvan tarpeisiin kun joka asiasta meillä itketään tai vähintään kitistään, siis joka asiasta. Voin kertoa että se syö ihmistä aika paljon kun kaikkesi annat ja mikään ei kelpaa. Kyllä moni täällä varmaan tietää jo, että ekat kuukaudet meillä oli mahavaivaa ja oltiin kokoajan rinnalla eikä todellakaan lattialla, kannettiin paljon liinassa jne. Vauva oli suuritarpeinen ja on sitä edelleen mutta ehkä sitä jo kaipaisi jotain "edistystä".
Meillä ollaan tyytyväisiä silloin kun herätään, siinäpä se kiteytettynä. Toki vauva on kova hymyilemään ja nauramaan kun hauskuutellaan ja joskus jos hän löytää jotain mielenkiintoista mihin keskittyä, tai hän on kylvyssä tai alasti rimputtelee mutta siinä se oikeasti on. En odota enkä oleta että hän olisi kokoaikaa hyvällä tuulella tai nauraisi paljon enemmän tms. mutta kaipaisin jotain perustyytyväisyyttä, edes joskus.
Tässä on taas kutakuinkin pari päivää takana sellaista ininää ja itkua että. Kyllä masu on ollut kovalla taas ja vähän aikaa sitten tuli hammastakin taas mut ei kai kokoaikaa ja joka päivä voi olla jotain isompaa? Mulla on peliä ja vempelettä tarjoamassa väliviihdytystä ja kyllä vauva kaipaa seuraa ja olenkin hänen kanssa kokoajan, korkeintaan sen pari metriä kauempana kun laitan vaikka aamupalan, jopa vessan kynnykselle se otetaan mukaan, suihkussa ja pesulla muutenkin aina yhtäaikaa. Nyt on eroahdistuskausikin, eikä kukaan muu saa hoitaa silloin kun äiti on näköpiirissä, meillä imetetään edelleen lapsentahtisesti ja nyt aloin tekemään niin, että pumppaan yhden satsin jonka annan pullosta itse juoda samalla kun nukutan vaunuihin päikyille, tämä siksi että jos olenkin liian hidas taas tarjoamaan rintaa ja se ei siksi kelpaa ja sitten menee kaikki taas plörinäksi. Nukutaan perhepedissä ja yöunille meno onnistuu kyllä oikein hyvin, nukahtaa rinnalle, heräilee kyllä öisin ja syö usein mutta se ei ole se mikä minua väsyttää vaan nämä päivät itkuineen.
Ja juu meillä on täällä kylmät lattiat että en voi alastikaan antaa sen rimputella täällä vaikka se on se mitä hän mielellään tekisi
Tiedän ettei vauva osaa kiukutella ja että itku on merkki jostain tyytymättömyydestä mutta itseä kiukuttaa kyllä että enkö tämän vertaa osaa vauvaa lukea kun mikään ei vieläkään luo tyytyväisyyttä vai ihanko oikeasti 15 minuuttia heräämisen jälkeen hän on taas rättipoikki ja pitäisi laittaa nukkumaan?? Samoin hän haluaa syliin ja kun otan syliin hän alkaa venkuloimaan pois ja kun laitan pois niin taas tulee itku kun ei saanut laittaa pois, ei muun syliin, ei halua istua penkkiin tms.
Minä sanoitan niitä tunteita ja yritän etsiä vastauksia vaikka se 8kk ei nyt niin paljoa vielä ymmärräkään ja samoin sanoitan hänelle myös omia tunteitani koska kyllä minun äänensävyni välillä varmasti antaa lapselle tosi suoran signaalin siitä että äiti on nyt todella stressaantunut enkä voi vain hakata päätäni seinään koska meillä saa kaikki tunteet näkyä jolloin ne eivät patoudukaan sitten :banghead:
Tiedän ettei kukaan voi tälle mitään
ja tiedän, että kun meillä käy vieraita vaikka niin vauva on tosi "helppo" koska nauttii siitä kun saa pällistellä uusia naamoja jne. mutta minä vannon, ettei tämä oo mikään mun pään sisäinen juttu Me asutaan kaukana keskustasta omien toiveiden mukaisesti eli vierailijoita täällä ei käy, eikä meillä ole autoa millä päästäisiin kulkemaan muuallakaan, tosin ei vauva tykkää autoilustakaan. Ei vaan tykkää mistään kuin 5 sekunttia.
Siihen alun vaativuuteen tottui ja osasi asennoitua siihen että vauva tarvitsee minua kokoajan ja periaatteessa tarvitsee nytkin toki, mutta kun hän tarvitsee sellaisia asioita vissiin mitä en vain osaa toteuttaa.
Mä yritän kans aina tehdä asiat rauhassa, herätään tosi kiireettömästi siihen tahtiin kun vauva tahtoo, hän hymyilee ja ryömii sängyllä pitkään, tissitellään heti myös pitkään ja saatetaan vielä torkkua samalla, mutta ensimmäinen itku tulee jo sitten heti siinä kun minä nousen ensin ottamaan vaatteet lattialta itselleni päälle
sitten annan hänelle käteen jotain tavaraa mitä tutkia sen aikaa, että saan puettua, menemme vaihtamaan vaatteita ja siinä saadaan jo toinen huuto aikaiseksi ennen kuin edes paita on päällä koska en anna hänen paljain pelsein kipittää hoitopöydältä alas, myöskään lattialla vaihto ei ole ollenkaan erilainen. Itku hyytyy ja mennään tekemään aamupalaa, tarvitsen kädet vapaiksi hetkeksi ja laitan lapsen lattialle ja sitten alkaa huuto, kerron, että anteeksi nyt mutta en voi ottaa syliin kun teen aamupalan, lapsi tyytyy leikkimään hetkeksi ja sitten aloittaa raivoavan huudon uudestaan jolloin mikää ei enää kelpaa muu kuin syli, teen sitten aamiaisen yhdellä kädellä, sitten syödään, 10 minuuttia kaikki on taas hyvin ja sitten alkaa kiukuttaa. Näin ne meidän päivät etenee, itkusta toiseen ja kiukusta toiseen. Nyt rakkautemme on unilla ja juon kahvia, tää hetki auttaa taas jaksamaan illan, kunnes päästään nukkumaan
iltatähti2015
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Voi harmi etsijä, että lapsesi on kiukkuinen ja tyytymätön. Oma lapseni on hirmu kiltti, itkee vain asiasta ja muutenkin helppo. Hän keksii itsekseenkin tekemistä kun äiti siivoaa keittiötä tms..mutta monesti oon kuullut että toisilla vaan lapset on enemmän kiukkusia, syyttäkin. Onhan se kuluttavaa jos vauva on tyytymätön ja usein inisee! En osaa sanoa muuta kuin voimia sinulle, toivon mukaan vauvallesi kelpais myös joku muu hoitajaksi, että saisit levätä! 
Jospa menis ohitte ennen kuin huomaatkaan, tsemppiä!
Jospa menis ohitte ennen kuin huomaatkaan, tsemppiä!
kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Kuulostaa harmilliselta Etsijä, olet varmasti väsynyt ja huolissasi kenties. Onko tilanne sama, vaikka lähtisit muutamaksi tunniksi pois kotoa ja joku muu hoitaisi vauvaasi? Oletko ottanut asiaa puheeksi neuvolassa ja jos olet niin ovatko ottauneet asiaan? Olisiko jokin oikea sairaus (esim. ruoka-aineallergia) taustalla eikä vain "vaativa lapsi"? Asiantuntevalla lääkärillä käynti tuskin huonontaisi asiaa vaan voisi tuoda selvyyttä tilanteeseen.
Meidänkin tyttö on melko vaativa tapaus, mutta ehkä kuitenkin astetta helpompi kuin teillä, Etsijä. Ei viihdy kovin pitkään itsekseen, mutta rauhoittuu yleensä syliin tai viimeistään kantoreppuun. On parempia ja huonompia päiviä. Autossa viihtyy valveilla n. 30 min (viihdytettynä), pidemmillä matkoilla pakko ottaa syliin pois turvaistuimesta. Vessaan ja suihkuun otan tytön aina mukaan, ellei ole isiä vahtimassa sen aikaa. Tuntuu, että nyt liikkumaan oppimisen jälkeen kitinä on lisääntynyt, mutta luin jostain sen olevan normaalia. Vartalo vetää äidistä erilleen ja pää taas käskee pysymään äidissä kiinni. :)
Meidänkin tyttö on melko vaativa tapaus, mutta ehkä kuitenkin astetta helpompi kuin teillä, Etsijä. Ei viihdy kovin pitkään itsekseen, mutta rauhoittuu yleensä syliin tai viimeistään kantoreppuun. On parempia ja huonompia päiviä. Autossa viihtyy valveilla n. 30 min (viihdytettynä), pidemmillä matkoilla pakko ottaa syliin pois turvaistuimesta. Vessaan ja suihkuun otan tytön aina mukaan, ellei ole isiä vahtimassa sen aikaa. Tuntuu, että nyt liikkumaan oppimisen jälkeen kitinä on lisääntynyt, mutta luin jostain sen olevan normaalia. Vartalo vetää äidistä erilleen ja pää taas käskee pysymään äidissä kiinni. :)
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kyllä tilanne aikalailla sama on vaikka en olisikaan kotona. Kantoreppuun rauhoittuu myös ja se on käytössä aktiivisesti päivittäin, aina kun isä on kotona niin isäkin siihen nukuttaa hetkeksi niin saan kyllä huoahtaakin mutta kyllä se siinä iltapäivällä jo hieman itseä kiukuttaa kun yksin on koko päivän ja isi kotiutuu tunnin x päästä.
Ja varmasti osansa taas toki tekee tuokin mitä kuukiurustakesään sanoit, että kroppa vetää pois mutta pää ei, nämä vaiheet tuo oman lisänsä siihen tyytymättömyyteen mikä saa minulle sellaisen olon, että se on kokoaikaista.
Itselläni on allergioita niin toki olen miettinyt myös niiden mahdollisuutta, niistä täytyy kysellä neuvolasta enemmän, pientä atooppista iho-oiretta on, mutta sekin on kuitattu vain talven syyksi vaikka tunnistan kyllä itse atoopikkona sen.
Kuitenkaan esim. uloste ei aiheuta vaippa-alueelle mitään oireita mitä saattoi taas pikkuvauva-aikana olla joten en sitten ole ajatellut allergia-asioita sen isommin. Täytyy varmasti sekin selvittää mikäli tämä vain jatkuu.
Se on kuluttavaa ja todella ikävää kun oma lapsi saa itsensä tuntemaan kaikenlaisia ajatuksia ja kyllä välillä tekisi niin mieli vain jättää lapsi hetkeksi karjumaan, nyt taas iltapäivä menikin muka yhtäkkiä ihan ok, eli kuulutan edelleen sen puolesta että ongelmat pitää purnata ja tunteensa kokea, päästää niistä irti niin kaikki helpottaa
Kun illalla painan pään tyynyyn ja lapsi itkee sitä, että pääsisi jo rinnalle kun äiti etsii asentoa niin silloin huokaan helpotuksesta taas, seuraavaan 12 tuntiin mun ei tarvi nousta eikä viihdyttää, riittää kun välillä siirrän sen konttausta opettelevan lapsen takaisin tissille ja jatketaan unia
Ja varmasti osansa taas toki tekee tuokin mitä kuukiurustakesään sanoit, että kroppa vetää pois mutta pää ei, nämä vaiheet tuo oman lisänsä siihen tyytymättömyyteen mikä saa minulle sellaisen olon, että se on kokoaikaista.
Itselläni on allergioita niin toki olen miettinyt myös niiden mahdollisuutta, niistä täytyy kysellä neuvolasta enemmän, pientä atooppista iho-oiretta on, mutta sekin on kuitattu vain talven syyksi vaikka tunnistan kyllä itse atoopikkona sen.
Kuitenkaan esim. uloste ei aiheuta vaippa-alueelle mitään oireita mitä saattoi taas pikkuvauva-aikana olla joten en sitten ole ajatellut allergia-asioita sen isommin. Täytyy varmasti sekin selvittää mikäli tämä vain jatkuu.
Se on kuluttavaa ja todella ikävää kun oma lapsi saa itsensä tuntemaan kaikenlaisia ajatuksia ja kyllä välillä tekisi niin mieli vain jättää lapsi hetkeksi karjumaan, nyt taas iltapäivä menikin muka yhtäkkiä ihan ok, eli kuulutan edelleen sen puolesta että ongelmat pitää purnata ja tunteensa kokea, päästää niistä irti niin kaikki helpottaa
Kun illalla painan pään tyynyyn ja lapsi itkee sitä, että pääsisi jo rinnalle kun äiti etsii asentoa niin silloin huokaan helpotuksesta taas, seuraavaan 12 tuntiin mun ei tarvi nousta eikä viihdyttää, riittää kun välillä siirrän sen konttausta opettelevan lapsen takaisin tissille ja jatketaan unia
iltatähti2015
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Voihan sekin konttauksen opettelu turhauttaa/ihmetyttää vauvaa :) Kannattaa tosiaan käydä nuo allergia jutut läpi. Toisaalta meidän ensimmäisellä lapsella oli atooppista ihottumaa ja on toki vieläkin, mutta ruoka-aine allergiaa ei kuitenkaan. Kissa/koira allergiaa kylläkin, jotka alkaa olla siedättyneet. Lisäksi meidän poika kärsi vauvana korvatulehduksista, mutta oli silti niin auronkoinen lapsi. Vaikka kyllä se oli raskasta aikaa minulle, kun sai koko ajan nähdä oman lapsen kärsivän milloin mistäkin hengitystietulehduksesta.
Meillä tuo tyttö nytkin tuolla viipottaa keskenään menemään, jotenka äidin on riennettävä perään ettei mitään satu :)
Onneksi voimme välillä purnata asioista edes toisillemme, yhdessä jaksetaan jookos
Meillä tuo tyttö nytkin tuolla viipottaa keskenään menemään, jotenka äidin on riennettävä perään ettei mitään satu :)
Onneksi voimme välillä purnata asioista edes toisillemme, yhdessä jaksetaan jookos
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Etsijä, toivottavasti helpottaa! Meillä oli eroahdistus pahimmillaan samaan aikaan kuin oppi konttaamaan, joten oli siinä pienellä hieman sulateltavaa ja itku raikasi paljon enemmän kuin yleensä. Nyt saattaa itkeä perään, mutta sehän onkin sitten mahtavaa, kun saa kontattua perässä! Nyt väsyy todella nopeasti kiukkupyllyilyasteelle, koska touhuaa kokoajan, mutta unille saaminen on taitolaji. Sitten touhutaan ja kiukutaan ja roikutaan tissillä ja taas käydään touhuamassa ja tullaan syliin, läpsitään naamaan ja nauretaan kielloille (pojan mielestä maailman paras vitsi on : ei!)... sitten tissille ja pois ja taas syliin ja ja ja...
Mutta! Voimia! Tsemppiä! Kuulostaa rankalta ja varmasti sitä on. Se tunne, kun ei saa mitään, siis mitääääääään tehdä rauhassa alusta loppuun, se on voimiakuluttavaa ja hermoja raastavaa.
Mutta! Voimia! Tsemppiä! Kuulostaa rankalta ja varmasti sitä on. Se tunne, kun ei saa mitään, siis mitääääääään tehdä rauhassa alusta loppuun, se on voimiakuluttavaa ja hermoja raastavaa.
Se kun ei saa mitään tehdä loppuun on ihan suoraan sanoen v*tuttavaa. Meidän pojalla oli (kesällä?syksyllä? en enää muista..) vaihe kun ei hetkeäkään viihtynyt lattialla/sitterissä/missään muualla kuin minun sylissä. Puuron hämmennys yhdellä kädellä oli pikkasen haastavaa kattilan pyöriessä ympyrää levyllä. Kun oppi ryömimään on ruvennut viihtymään ihan eri lailla ja pääsee perässäkin joka paikkaan. Väsyneenä tulee silti itku hyvin herkästi, jos joutuu pois sylistä. Tsemppiä Etsijä! Toivottavasti on vain joku vaihe niin kuin näillä aina tuntuu olevan.
Tsemppiä etsijä! Varmastikaan et tee mitään väärin, todennäköisesti kyseessä on vain esimerkiksi herkempi lapsi, joka reagoi asioihin vahvemmin ja hakee enemmän turvaa. Ja todennäköisesti hän saa ajan myötä antamastasi turvasta ja rakkaudesta tarpeeksi voimaa, ja tilanne helpottaa. Teet parhaasi, sen mihin kunakin päivänä ja hetkenä pystyt, otat vastaan kaiken avun, mitä vain voit saada, ja varmasti pian koittaa helpommatkin ajat! Ihmisiä vauvatkin ovat, toiset aikuisetkin tarvitsevat enemmän apua kuin toiset. Mutta muista luottaa itseesi ja äitiyteesi, vaikka se varmasti kitinöiden ristitulessa on välillä vaikeaa.
Meidän poika on käsittämättömän tyytyväinen tapaus ja pääosin nauraa päivässä pidempään kuin itkee, mutta sitten taas samanlaista epätoivoa n omien taitojen kyseenalaistamista olen kokenut öisin. Miksi en vain osaa auttaa lastani nukkumaan? Miksi muut nukkuvat pitkiä pätkiä ja meillä herätään tunnin välein? Ja sitten taas levänneenä järjissäni muistan, että tuskinpa se sentäs on minun taidoistani kiinni, vaan vain osa poikamme persoonallisuutta. Minkäs teet. Ei auta kuin puskea läpi, nauttia hyvistä puolista, ja uskoa ajan tuovan helpotuksen. Ja sehän tuo! Yhtä harva viisitoistavuotias tahtoo äitinsä perässä vessaan kuin heräilee puolen tunnin välein itkemään
Meidän poika on käsittämättömän tyytyväinen tapaus ja pääosin nauraa päivässä pidempään kuin itkee, mutta sitten taas samanlaista epätoivoa n omien taitojen kyseenalaistamista olen kokenut öisin. Miksi en vain osaa auttaa lastani nukkumaan? Miksi muut nukkuvat pitkiä pätkiä ja meillä herätään tunnin välein? Ja sitten taas levänneenä järjissäni muistan, että tuskinpa se sentäs on minun taidoistani kiinni, vaan vain osa poikamme persoonallisuutta. Minkäs teet. Ei auta kuin puskea läpi, nauttia hyvistä puolista, ja uskoa ajan tuovan helpotuksen. Ja sehän tuo! Yhtä harva viisitoistavuotias tahtoo äitinsä perässä vessaan kuin heräilee puolen tunnin välein itkemään
iltatähti2015
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Joo voin kuulkaas kertoa että on jo kymppi vuotiaalle aika raskasta jos äiti menee silittelemään tai lässyttämään Ei enää suostu äidin syliin, vaikka joskus pelleillään pitkin lattioita
Ostettiin muutes tytölle 80 koon toppapuku ja ompas huomattavasti parempi kuin koon 74. Reimat oli nyt tarjouksessa ja puku on ihana! Siinnä 74 koon puvussa jalkaosat alkoi tuntua pieniltä, lahkeet nousi. Katselin juuri kaappia ja muistin että olin alesta ostanut kevätpuvun, joka on 86 kokoinen, eli varmaan ihan käypänen jo sitten.
Mitähän tai yangille kuuluu? Toivon mukaan nyt jo parempaa
Ei enää suostu äidin syliin, vaikka joskus pelleillään pitkin lattioita Ostettiin muutes tytölle 80 koon toppapuku ja ompas huomattavasti parempi kuin koon 74. Reimat oli nyt tarjouksessa ja puku on ihana! Siinnä 74 koon puvussa jalkaosat alkoi tuntua pieniltä, lahkeet nousi. Katselin juuri kaappia ja muistin että olin alesta ostanut kevätpuvun, joka on 86 kokoinen, eli varmaan ihan käypänen jo sitten.
Mitähän tai yangille kuuluu? Toivon mukaan nyt jo parempaa
Tsemppiä, Etsijä! Kuulostaa aika rankalta tuo teidän arki ja kyllä kovin erilaiselta, kuin helpon vauvan kanssa (jos nyt nyt helpoista tai vaikeista vauvoista voidaan puhua). Meillä siis vauva on ollut tosi helppo ja siitä huolimatta välillä voimat vähissä. Toivottavasti teidän tilanne helpottaa pian! Ehkä, kun yksi ärsytyksen aiheista taas putoaa pois (esim. hammas puhkeaa tai eroahdistus helpottaa), niin on taas ainakin vähän helpompaa. Voimia! Kuulostaa kyllä tosi hienolta, miten jaksat silti sanallistaa vauvan tunteita ja vastata vauvan tarpeisiin.
Ai kauheeta! Joskus tääkin vauva kasvaa niin isoksi, ettei halua syliin. Täytyypä siis halia ja pusia vielä, kun voi. Meillä oli jotenkin niin ihana aamu tänään. Tai siis tavallaan kamala. :D Tyttö päätti herätä viideltä aamulla, eikä sen jälkeen enää nukahtanut. Aikamme yritettiin siinä tyttöä nukuttaa, mutta puoli 7 tyttö oli edelleen täysin hereillä, ni päätin sitten nousta ylös tytön kanssa. Käytiin aamupesuilla ja sitten meillä oli kivat leikit ja join muutaman kupposen kahvia. Oli jotenkin tosi mukavaa! :)
Hmph... Meillä ei äidin tai isin perään olla yhtään. Harvinaisen tyytyväinen lapsi. Jos yritän lattialle leikkimään toisen kanssa se lähinnä tönii mut pois tyyliin "mutsi sä oot tiellä". Herra kun haluaa tutkia maailmaa itsenäisesti.
Coriander
Näppärä viestien naputtelija
Jaksamista, Etsijä! Meilläkin oli 3 ekaa kuukautta aika väsyttävät, kun vauva oli juurikin tasan 5 minuuttia maidon syömisen jälkeen tyytyväinen ja muun ajan refluksi- / mahavaivat harmittivat. Nyt meillä on onneksi varsin tyytyväinen tyttö, joka istuu pitkiäkin aikoja itsekseen legolaatikkoa tyhjentämässä, kunhan näköetäisyydellä on seuraa. Ennen kuin oppi istumaan, oli kyllä enemmän sylityttönen ja viihtyi melko huonosti lattialla. Kuten moni on todennut, allergioiden ja (silent) refluksin mahdollisuus kannattaa ainakin sulkea pois, vaikkei niistä välttämättä ole kysymys. Toivottavasti ja varmasti aika viimeistään auttaa. Eihän siihen pitkä aika enää ole, kun nämä kävelevät, ja sitten jo viihdytäänkin ihan eri tavalla maailmaa tutkimassa.
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ehkä meilläkin sitten joskus helpottaa, mutta kiva tietää ettei ne ole pelkkää tarua ne lapset jotka ei itke kokoaikaa
Hyvä kun sain puhuttua tätä asiaa ja sain taas teiltäkin uusia näkökulmia mitä ei aina muista edes ajatella.
Tämä aamu tuntui taas hippasen helpommalta kun jaksoin enemmän ymmärtää pienen mieltä. Heti aamiaisen jälkeen reppuun unille mutta sitten itse päiväunista ei tullutkaan mitään, huusi kuin syötävä ja lopulta nukahti tissille ja siitä sain kuin ihmeenkaupalla siirrettyä vaunuihin, tosin heräsi ja itki siirtoa mutta tyyntyi... nukkui puoli tuntia ja heräsi kauheeseen huutoon taas
laitettiin nyt sitten iltaunille isin reppuun ajoissa, ehkä ilta menee taas helpommin, aina on toivoa.
Hyvä kun sain puhuttua tätä asiaa ja sain taas teiltäkin uusia näkökulmia mitä ei aina muista edes ajatella.
Tämä aamu tuntui taas hippasen helpommalta kun jaksoin enemmän ymmärtää pienen mieltä. Heti aamiaisen jälkeen reppuun unille mutta sitten itse päiväunista ei tullutkaan mitään, huusi kuin syötävä ja lopulta nukahti tissille ja siitä sain kuin ihmeenkaupalla siirrettyä vaunuihin, tosin heräsi ja itki siirtoa mutta tyyntyi... nukkui puoli tuntia ja heräsi kauheeseen huutoon taas
laitettiin nyt sitten iltaunille isin reppuun ajoissa, ehkä ilta menee taas helpommin, aina on toivoa.
Meillä nyt vaihe et pitää olla koko ajan vieressä, touhuaa kyllä lattialla ku oon siinä ihan vieressä, jos nousen esim vessaan niin kauheet sorsäänet kyllä tulee. Sama jos meen keittiön puolelle esim hakemaan syötävää/juotavaa. Mut tää taitaa olla ihan normaalia eroahdistusvaihetta. Välillä olis kyllä kiva pyykit laittaa rauhassa tai täyttää astianpesukonetta jne. Plus yöt menny ihan hulinaksi (johtuu varmaan kun viikko sitte lähettiin ryömimään)
Meillä on tyttö alkanut puklailemaan.. Tänäänkin ruoan jälkeen kun syötiin porkkanaa niin ihan oranssit puklut/oksut mitkä lie oli matolla. Sen jälkeen maidot.. Nieleskelee myös usein oikein kuuluvasti että jotain sieltä suuhun nousee 
En osaa yhdistää mihinkään uuteen ruokaan, kun ei juuri nyt olla mitään uutta syöty.
En osaa yhdistää mihinkään uuteen ruokaan, kun ei juuri nyt olla mitään uutta syöty.
kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Sama juttu Emppuliina, yhdistin sen liikkumaan oppimiseen ja ruokamäärien kasvamiseen. Nyt jo vähentynyt selvästi.
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Sellainen näkökulma vielä, joka mua auttaa, kun on jokin vaativa vaihe päällä: kaikella on jonkinlainen tarkoitus, vaiheet tulevat syystä. Kuten eroahdistusvaihe kertoo siitä, että vauva on kiintynyt huoltajiinsa. Onhan se ihan kiva, että vauva on silleen, että "toi on niinku MUN mutsi ja sen ei saa mennä mihinkään!" 