Mä en oikein nyt oo varma, että joko mää kirjottelin meidän hammas- ja liikkumistilanteen tähän, mutta ehkä jaksatte lukea uudestaankin, jos oon jo pölissy
Meillä on alhaalla yksi hammas, sitä tehtiin pitkään ja hartaasti :) 6,5 kk iästä on konttailtu, tänään oikein kiinnitettiin miehen kanssa huomioo, kuinka paljon on tyyli kehittynyt! Pääsee meinaan lujaa jo. Tukia vasten noustaan seisomaan _koko ajan_, mutta osaa jo hienosti pitää kiinni ja laskeutua takaisin pyllylleen. Oltiin ihan hätää kärsimässä, kun heti konttauksen perään tuli tämäkin taito ja tahti oli niin hurja! Sitten pää kolisi ja itkua väännettiin joka välissä tietenkin, raukka
Nopeesti ne vaan oppii, ehkä viikon piti olla jatkuvasti asemissa. Pari päivää sitten oppi nousemaan istuma-asentoon tarkoituksellisesti. Hirmu hoksaava tyyppi, nyt voi mennä keittiöön, laittaa pikkumiehen ruuan valmiiksi ja kutsua tyyppi paikalla ja hän konttaa nauraen keittiöön
Osaa myös highfivettää, tiiättekö, niinku... käsi ylös ja huudahdetaan "high five" ja pikkumies läppää kättä... ja nauraa katketakseen
Nyt jotenkin on se pikkuvauva-ajan vääjäämätön taaksejääminen ei enää aiheuta niin kamalaa kipuilua (on meinaan kipuiltu, huh!) Ehkä tuo, kun toinen on niin taitava ja osaa jo vaikka mitä, niin auttaa. Ilo toisen kehityksestä voittaa surun vauvavauvan taaksejäämisestä.