Vauva-arjen kuulumiset ja pohdinnat, ilonhetkien jakaminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Etsijä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihana tilanne on kyllä se, kun tietää ja tuntee, että mikä se on se oikea lapsiluku ja koska perhe on ns. valmis. Mulle riittäisi tuo yksi ihanuus, sillä jouduin käymään läpi ajatustyötä mahdollisesta lapsettomuudestakin, kun häntä yritettiin saada todeksi. Toki sitten ihan "luomuna" raskaus alkoi, mutta keskenmenojen jälkeen pelko vain kasvoi siihen asti, kunnes lapsettomuustutkimukset paljastivat, että mitään vikaa ei ole. Pojun syntymä eheytti ja poisti pelon, joka jatkui läpi raskaudenkin vielä ja näkyi muun muassa siinä, että synnytykseen saakka tarkistin jokaisella vessareissulla, että onko tullut verta. Huh... vähän rönsyili, mutta tämä aihe saa vaan aina tunteet pinnalle... kuitenkin siis, nyt kun todistetusti pystyn lapsen sisälläni kasvattamaan, niin mukavahan se olisi saada se toinenkin. Meidän lapsiluku taitaa olla se kaksi, ainakin se tuntuu oikealta.
 
Kerronpa sitten itsestänikin...

Meillä on siis jo alakouluikäinen lapsukainen ennestään ja hänen syntymän jälkeen sairastuin fyysisesti ja sitten myös henkisesti synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka tarkoitti minun kohdalla totaalista romahdusta. Jouduin osastohoitoon ja sitä kautta lääkityksenkin myötä pääsin kyllä nopeasti jaloilleni. Poika sairasti pienenä todella paljon mm. korvia ja astmaa ja sitä myötä meillä jäi sanomattomaksi totuudeksi se, että meidän lapsiluku on yksi. Vuosien saatossa elämä kävi helpommaksi ja nautimme yhdestä, ainokaisesta ja annoimme hänelle kaikkemme, mutta kuitenkin kasvatimme häntä rajoilla ja rakkaudella niin, ettei hänestä mitään lellikakaraa ole tullut :) Kuitenkin minua satutti se, kun minulle kommentoitiin tyyliin: "ettekö saa toista aikaiseksi tehdä, tai "...kun teillä on VAIN yksi lapsi" tai "miksi ette tee toista". Mitä se muille kuuluu..mietin, mutta totuushan oli se että en minä uskaltanut. Mitä jos sairastun taas? Entä jos en jaksa? Niin vuodet teki tehtävänsä ja kävin yksityisellä terapiassakin selvittelemässä ajatuksiani. Sieltähän lapsuudesta löytyi paljon tunnelukkoja, jotka avauduttuaan helpotti oloa kummasti. Huomasin, että miksi en uskaltaisi jos muutkin uskaltaa? Ei elämää voi elää peläten tulevaisuutta. Hauskinta tässä oli se, että "ennustin" tulevaisuuteni jo vuonna 2013, kun kirjoitin itselleni kirjeen tulevaisuuteen. (Tämmöistäkin siis terapiassa tehdään :)) Löysin kirjeen tuossa vastikään ja siinä luki että 1.6.2015 meille on syntynyt tyttö! No tyttö syntyi 11.5.2015. (Uskomaton on alitajunnan voima!)

No hyvin on mennyt ja vaikka on rankkaa välillä niin yritän muistaa olla kiitollinen ja nauttia jokaisesta hetkestä kahden maailman ihanimman lapsen kanssa, jotka minulle on suotu. Nyt tuntuu, että meidän perhe on täydellinen. Mutta, kuten aiemmin kirjoitin: miksi alitajunta minua kiusaa vielä yhdellä vauvalla...?? :) En minä enää näin vanhana (35) jaksaisi näitä unettomia öitä. Vaikka pakkohan se on jaksaa. Mutta kyllähän vauvat on ihania, vaikka vaativatkin paljon. Tsemppiä meille kaikille näihin ihaniin aikoihin pienten kanssa :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Ihania avautumisia. ❤️

Muistakaa, että kukaan muu ei määrittele sinua, perhettäsi, lastesi lukumäärää. Joukon nestorina annan itselleni luvan kirjoittaa tuo neuvo.

Alitajunnan voima todella on ihmeellinen. Tai ehkä se on avoimen sydämen voima. Mietin ohikiitävän hetken sukuni edellistä vauvaa sylitellessäni, että olisipa ihanaa tällainen oma vauva vielä olla itsellä sylissä. Hän tuli.
 
Näin viime yönä unta, että etsin kuumeisesti pojallemme imettäjää, että pääsisin rauhassa shoppailemaan Marks & Spencerille o_O Ehkä olisi ollut aiheellistakin, jos olisin ollut ihan Englantiin asti ollut lähtemässä, mutta kun ihan tuohon Sokokselle olin siinä unessa menossa :joyful: Treen Sokoksella sellainen osasto siis, vai liekö koko kerros, en ole varma... Kuitenkin! Aika hirmuisesti aioin kuitenkin shoppailla, kun ihan imettäjän olisin tarvinnut :grin
 
Haha Hellis :D Minäkin olin yksyö menossa ulkomaille ja vauva jäi tietenkin viikoksi kotiin :grin Aamulla olin tyytyväinen kuitenkin että huh en olekaan lähtenyt ja jättänyt vauvaa :p
 
Minä näin painajaista, että olin raskaana! Olo oli kamala, ja kirosin unessa ettei vielä pitänyt toista yrittää, kun nyt menee pojan vauva-aika ohi, kun voin huonosti enkä jaksa nauttia. Tämä onkin kyllä vahvin syy, miksi ei hetkeen ole pikkusisaruksen aika!
 
Vauhtiviikonlopun saldona opittiin uusi taito: kieriminen! Toistaiseksi onnistuu vain pehmeällä (sängyssä) ja vain toiseen suuntaan, mutta kierii kuitenkin. :) Myös konttausasennon tapailu on hurjaa, ihan ei vielä ylös saakka jaksa punnertaa! Peruuttaa samassa rytäkässä vahingossa, mutta ei ole vielä hoksannut sitä liikkumistapana. Mitenkä muilla, ryömitäänkö, noustaanko kontilleen, kieritäänkö?
 
Meillä tapaillaan polvia pepun alle kans ja kieritään lattialla :) Lisäksi liikutaan jollain todella mystisellä tavalla... juuri tänään sanoin miehelleni, että vaikka sitä silmä kovana katsoo, niin ei sitä osaa oikein sanoa, että miten poitsu on päätynyt paikasta A paikkaan B :joyful: Kääntyilyä, kierimistä, peruuttamista, kurottelua ja jonkinasteista ryömimisen ensiastetta siihen liittyy :eek:
 
Meillä opittiin aika tasan viiskuisena ryömimään. Ei ole tainnut vielä hoksata, että voisi mennä pidemmällekin, mut lähellä olevien lelujen tai astioiden luo ryömii näppärästi. Toivottavasti ei heti hoksaa lähteä kauemmas tutustumaan! Lisäksi kääntyy vatsallaan tosi näppärästi akselinsa ympäri, ihan kuin ei mitään. Ihme vauhtihirmu.
 
Meillä peruuttamalla ja kierimällä likutaan. Vähän kuin Hellisin jäbä :p ei aina ota selvää mitenkä milloinki liikkuu :happy: Lisäksi noustaan konttaus asentoon ja siinnä heijaillaan :hilarious: kyljen kautta puoli-istuvaan..sellanen mallin asento:grinLuulen ettei tääkään lapsi aio ryömiä niin kuin ei veljensäkään aikoinaan. Kiire on liikkeelle tälläkin naperolla. Tyttö viihtyy paljon lattialla ja onkin kunnon lattialuutu:happy:
 
Meillä ei sen kummemmin vielä liiku kuin akselinsa ympäri pyörii ja nyt on pari kertaa kiepahtanut mahaltaan uudelleen selälleen, saapa nähdä keksiikö tämä lapsukainen kierimisen. Hyppykiikku pitäisi virittää, ihan hurja on loikkimaan. :D
 
Toiseen ketjuun kirjoitinkin kans, että ei ryömitä mutta kynnetään! Kasvot ja rintakehä lattiaan, pylly ylös ja äänitehosteiden saattelemana eteenpäin :hilarious: Mikä on tosi kivaa kun lattiat on täynnä koirien karvoja ja niin myös vauvan suu :wtf:
Mystisesti myös vaihtaa paikkaa, enkä tiedä miten :grin

Nykyään aina kun nostan istumaan niin hänpä päästää irti mun käsistä, eli kovaa yritystä on! :rolleyes:
 
Tännekin pitää mainita, että kolmas hammas puhkesi Emmalle! :) Neljäskin kuultaa valkoisena ikenessä, mutta ei ole vielä tullut läpi. Nuha, lämpöily ja huonontuneet yöt ennakoi tälläkin kertaa hampomista.
 
kuukiurustakesään, oliko teillä ihan lämpöä vai ihan kuumetta?

Me mentiin normaalisti 9 aikaan illalla petiin mutta puoli yhdentoista aikaan tulin siihen tulokseen ettei kaikki ole hyvin. En siis päässyt ollenkaan irti vauvasta vaan puolenminuutin jälkeen alkoi aina jäätävä itku, puoli yhden aikaan kokeiltiin röyhtäyttääkin jos onkin kuplia masussa mutta sitten huomattiin että vauva olikin kuuma, kuume mitattiin ja se oli 38,4, annettiin 3ml panadolia ja takaisin tissille suosiolla koko yöksi. Aamulla ei kuumetta o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top