Vauva-arjen kuulumiset ja pohdinnat, ilonhetkien jakaminen

[kuukiurustakesään]

Taisi olla kitinää, nuhaa ja pari huonoa yötä ennen hampaita, ja puri ikenillä kaikkea (myös tissiä). Onhan siitä jo 2 kk niin ei meinaa enää muistaa. :D Pikku länpöpiikinkin nosti sillon.

 

[Hellen]

Tuli tuossa mieleen, että mitähän hormonimyrskyä mulla vielä on, kun olen ollut koko päivän kauheassa päänsäryssä ja väsynyt. Tietty koko ajan yksin vauvan kanssa. Just sain hänet nukkumaan ja nukutellessa ajattelin että voi h...tti että on rankka ajanjakso elämässä kun väsyttää ja itkettää välillä..mm. tää nukkumattomuus... niiin: heti kun vaavi nukahti ja hetken tässä puhallan niin yhtäkkiä iski hirvee vauvakuume! What the f... ? Eikä tää oo eka kerta. Ois ihana olla raskaana mut... hei meijän lapsiluku on täynnä. Onkohan tää jotain alitajunnan juttuja.?

Seko viesti, antakee anteeksi. Menen nyt pehkuihin

Muoks: siis miten voi olla vauvakuume kun vauva tuhisee sängyssä ☺

 

[Hellis]

Mä tunnistan ton olon ihan täysin, Hellen Itsellä oli myös joku kuukausi takaperin raskauskuumetta! Mietin kuinka ihanaa se olisi olla maha pystyssä ja kaiholla muistelin sitä aikaa... ja mullahan oli siis melko vaikea raskaus kipujen, työkyvyttömyyden ja loppuunasti jatkuneen pahoinvoinnin kanssa... että tosiaankin!

 

[Lamppis]

Mullakin on tullut välillä vauvakuume! :D Välillä tuntuu että meidän neiti on jo niin iso, että mihin se pieni käärö on kadonnut. Haluaisi uudelleen sellaisen pienen nyytimn syliin <3 ja en nyt tarkoita etten haluaisi enää pitää neitiä sylissä, on se vaan niin ihana <3

 

[suvitus]

Mäkin katselen haikeudella muiden raskausmahoja, vaikka vielä pitäisi muistaa kuinka kamalaa se oli (kova pahoinvointi ja liitoskivut vei kävelykyvyn puolivälin tietämillä).. Ja vauvakuume on kyllä, eihän tuo pikkuipana enää mikään pikkuvauva ole! :D Onneksi menkat ei oo vielä alkanut ja hurjassa univelassa raskautumisen mahdollisuudet muutenkin aikas pienet, ei tuu tehtyä hölmöyksiä. Ja miehellä on järki päässä paremmin :D

 

[Hellen]

On nämä vielä oikeasti ihan vauvoja nää meijän vaavit.. ☺

Ja ihana kuulla että muillakin samoja ajatuksia!

 

[Tirlitan]

Joo mäkin oon vauvakuumeillut jo pari kuukautta vaikka oli ihan kamala raskaus. Myös itkettää ja naurattaa vuoretellen et varmaan noi hormonit vaan heittää häränpyllyä

 

[Salme]

Krhm. Yksi "vauvakuumeinen" täälläkin, vaikka jo näiden kanssa on välillä pinna kireällä kun ei syödä tai nukuta, huudetaan milloin mistäkin... yms. Silti katselen kaiholla vauvamahoja ja muistelen miten ihania oli pienet potkut... Aika kultaa muistot aika nopsaan, ei enää muista yhtään vihlaisuja mitkä vei lähes jalat alta. Synnytyssalia muistelen lämmöllä, ja yleensäkin koko homma oli tosi huikeaa.

 

[iltatähti2015]

Joo vauvoja joka puolella mutta niitä ei meille enää tule, mökkikin käy liian pieneksi Kaipa se on jatkuvaa tuo kuumeilu...jos sitten joskus mummoksi
Pojan harkoissa juuri juttelin erään noin 40 vuotiaan kolmen lapsen äidin kanssa joka sanoi, että hänelle on edelleen tullut olo että vauva olis saatava Sanoi, ettei se kuumeilu välttämättä lopu koskaan, hih

 

[kuukiurustakesään]

Mä olen kai sitten joku outolintu kun ei todellakaan ole vauvakuumetta. :O Oma vauva on maailman ihanin ja muutenkin vauvat yleensä söpöjä, mutta en halua tällä hetkellä yhtään enempää. Enkä haikaile raskautta, vaikka se helppo olikin. Olenko sitten itsekäs, kun haikailen eniten vapautta, pienempää vastuuta ja täysiä yöunia. Katsotaan tilanne muutaman vuoden päästä uudelleen, mutta nyt ei kiitos, ei hoitsita.

 

[Nebula]

Kuukiurustakesään et ole yksin. :D Mulla ei yhtään ikävä mahaa ja on tuo mun vauva vielä ihan vauvakin :) Juuri parhaassa iässä :) musta vauvat just ihanimmillaan tässä iässä <3

 

[Coriander]

Ei vauvakuumetta ei, hormonit kyllä muuten saavat välillä tunteet, niin ilon kuin surunkin, pintaan. Toivon vain, että selkä paranisi raskausongelmista ennalleen, niin voisi täysipainoisesti nauttia näistä kahdesta murusesta ja esikoisen kanssakin vauhdikkaammat leikit taas onnistuisivat.

 

[Hellen]

Joo siis en minäkään järjellä aateltuna halua/jaksa enää näillä kilometreillä yhtään vauvaa, varsinkin kun tämä nuorin neiti on vaativa tapaus. Kaikille sanon ettei meille enää tule vauvoja. Mutta mikä ihme lyö sen tunteen päälle et ois ihana vielä kerran olla raskaana ja saada vauva syliin.. Alitajunnan tepposia kai. Minä nautin raskaudesta ja tästä pienestä nyt joka hetki kun tiedän että aika kiitää ja tämä on meidän viimeinen käärö. Vai josko sittenkin vielä...?

 

[Meridiaani]

Mä kans huomaan välillä tuntevani jotain pakahduttavaa vauvakuumetta, todellakin hullua kun ajattelee että tämä vauvahan on just tässä! Pientä haikeutta tunnen, kun kuulen raskausuutisia tai näen isoja raskausmahoja. Sitten heti perään tulee huojennus, että omalta kohdalta ne ekat sählinkikuukaudet pikkuisen kanssa on jo takanapäin ja nyt on jo tietynlainen arkirytmi muodostunut. Raskaus ja synnytys oli omalla kohdallani se helpoin juttu, varsinainen homma alkoi vasta niiden jälkeen :)

Mulla on aina ollut haaveena monta lasta. Nyt kun niitä on saanut kaksi, ja tietää mitä lapsiperheenä eläminen on, olen alkanut miettiä, mistä tollaset haaveet oikein tulee. Elämä kahden pienen lapsen kanssa on välillä yhtä selviytymistä, mutta silti voisin kuvitella lisää lapsia. Ihan hullua, miks?? Hormonit?? Toisaalta, nyt vakuuttelen itselleni, että se alkushokki kahdesta pienestä on nyt mennyt, joten sama se enää on, jos tässä olisi kolmaskin. (just näin taisin ajatella ekan kanssa...).

Miten te, joilla lapsiluku on täynnä, päädyitte siihen? Mulle tuottaisi suurta haikeutta ajatella, että ei enää yhtään raskautta, synnytystä tai vauvaa, mutta järkeä näissäkin päätöksissä on käytettävä, vaikka tunnejuttuja suurimmaksi osaksi onkin.

 

[iltatähti2015]

No itse ainakin olen yrittänyt ajatella tulevaisuuteen, pidemmälle. Meillä talosta loppuu huoneet ensinnäkin Sain nuorena kaksi ensimmäistä lastani ja nyt tämä iltatähti ja vaikka olenkin vasta 30 niin minulla on kolme ihanaa lasta! Haluan heille nyt antaa kaikkeni ja tuntuu ettei sitä aikaa muutenkaan aina ole jokaiselle tasavertaisesti. Tosiaan vielähän minäkin kerkeisin monta tehdä, mutta lapsiluku on tässä. Ennen kuin tää viimeinen syntyi niin aattlin kahden jälkeen et tässä oli tää lapsiluku Sitten tuli ajatus että vielä yksi ja tähän ajatukseen meni noin 10 vuotta Mutta kun pakko oli saada puuttuva palanen Enkä kadu yhtään, meidän pieni prinsessa on vienyt kaikkien sydämen Nyt onkin puhuttu et olipa ihana kun tää viimeinen oli tyttö, kun edelliset poikia. Nyt saadaan tätä viimeistä hemmotella ja puuhailla hänen kanssaan :) Muistan kyllä kun oli kaks, noin vuosi ikäeroa...aika vilkasta ja raskasta aikaa oli välillä Lisäksi aattelen, että toivon mukaan meillä on joskus aikaa kahdestaan kun tää viimeinenkin kasvaa, koska olemme suht nuoria vielä silloinkin...saamme matkustella ja olla vaan :) Kunnes ollaan mummo ja pappa
Luulen että se vauvakuume tulee vielä, mutta luotan järkeeni. Toki jos on päättänyt saada suurenperheen niin se on ok, mutta minulle se ei sovi...en jaksis hirveen montaa lasta, tää kolme on ihan maximi :) Miten ihanaa että osaan sen myöntää Ja onhan meitäkin jo yhteensä 5, eiks se oo jo melkeinpä suurperhe
Kaikkia kunnia niille jotkaa saa suurperheen toimimaan ja jaksavat sen pyörityksen, hyvä te!
PS: Kaveri oli yksi päivä kahden pienen kanssa käymässä, kylläpäs oli ääntä, silloin mietin huh tälläistäkö se oli silloin meilläkin kun pojat olivat pikkuisia Eli muistikin voi olla lyhyt

 

[kuukiurustakesään]

Minulla/meillä lapsiluvun täyttyminen on sekä järjellä ajateltu että tunteella tunnettu. Meidän perheessä on miehen kaksi kouluikäistä lasta ja meidän yhteinen tyttö kermana kakussa. Olen vasta 27, ja mieskin totesi, että onhan tässä vielä kymmenen hedelmällistä vuotta edessä, jos mieli muuttuu. Tuntuu yksinkertaisesti (ja kylmästi :O ) siltä, että tämä on nyt nähty ja koettu, eikä ole tarvetta eikä hinkua saada enempää vauvoja.

 

[Hellen]

Ihana kun saadaan avointa keskustelua tästä, kiitos teille!

 

[Tiukuliisa]

Itsellä tuli pari kuukautta sitten 40 mittariin, eli voipi olla, että tämä vauveli jää ainokaiseksi. Itse kävinkin jo ottamassa kierrukan. Olisihan se toinen kiva ja ihana ajatus, mutt niin kauan kuin opiskelut painaa päälle pitää ajatus unohtaa. Jos kroppa vielä parin vuoden päästä on mun kanssa samaa mieltä, että lapsia voi tulla niin katsotaan sitten uudestaan. :)

 

[Salme]

Me ollaan alusta asti puhuttu, että kaksi lasta on meille passeli määrä. Mahdutaan vielä toistaiseksi kolmioon, kun lapset on pieniä. Isompana on varmaan sitten oltava omat huoneet. En nyt kyllä just tällä minuutilla osaa sanoa enempää perusteluita. :)

 

[suvitus]

Mua lohduttaa tässä "vauva on jo iso" -kriisissä kovasti se ajatus, että halutaan ehdottomasti vielä toinen. Välillä mietin onko parempi olla yrittämättäkään päättää lapsilukua ennen seuraavaa lasta, ettei sitten ole koko ajan paniikki päällä "kun tää on viimeinen"..