Musta tuntuu että ekan lapsen kanssa on tosi vaikea tietää mitä tarvitsee ja mistä tykkää. Meillä ainakin tosi moni asia selvisi vasta siinä esikoisen vauva-/taaperoaikana ja sitten kakkosen kanssa tiedettiin, mitä halutaan :). Meillä kaukalon ei tarvitse olla erityisen tilava, koska molemmat pojat on siirtyneet 9kk iässä selkä menosuuntaan-istuimeen. Esikoinen on aina ollut pitkä/iso ja kakkonen paljon sirompi, mutta ihan samalla aikataululla ovat menneet kaikessa. Yhdistelmien kantokopasta esikoinen siirtyi ihan ratasosaan 4kk iässä (tässä ilmeisesti myös refluksi vaikutti, ei viihtynyt ihan makuuasennossa). Kakkonen oli ehkä 5-6kk kun siirtyi ratasosaan, oli helpompi kun sai talvella häntä kesken ulkoilun nostettua vähän pystympään, kun heräsi uniltaan. Eli kantokopan käyttöikä on ollut tooodella lyhyt. En uskalla pitää lasta vaunuissa ilman valjaita enää sen jälkeen, kun on oppinut kääntymään/puskemaan itseään ylös.
Pinnis on myöskin sellainen asia, mikä mua monesti ihmetyttää. Siis pinnis meillä on molemmilla pojilla ollut ja ovat siellä ekat 1,5v nukkuneet. Mutta miksi kaikki markkinoilla olevat pinnikset ovat niin isoja??? Paljon helpompi on nukuttaa lastensänkyyn, eli meillä pojat on 1,5v iässä siirtyneet pois pinniksestä. Tavalliset sängyt on paljon näppärämpiä, sinne sopii tarvittaessa aikuinen nukuttamaan :).
Esikoiselle ei tarvittu sitteriä, kun kölli aina lattialla, mutta kakkosella sitteri oli kovassa käytössä, kun en silloin uskaltanut jättää vauvaa ilman valvontaa, kun en tiennyt miten esikoinen asiaan suhtautuu. Eli kakkosta kuljetin sitterissä mukana.
*Ja muoks vielä*. Siilipyllyn kanssa olen ihan samaa mieltä siinä, että Suomen talvessa vaunujen tärkein ominaisuus on kunnon pyörät. Matkarattailla pärjää kesällä vaikka pelkästään, mutta lumessa renkaiden pitää olla tarpeeksi isot, muuten työntäminen on itselle raskasta.