Onnea hyvistä ultrakuulumisista!
Siis kertakaikkiaan ihailtavaa mielenlujuutta ja seesteisyyttä teiltä jotka jaksatte odottaa np-ultraan asti... hyvä että kykenen odottamaan kuusi seuraava päivää sinne kontrolliultraan. Minäki haluan olla yhtä rauhallinen!
Esikoiselta en varhaisultrassa käynyt, totta puhuakseni en silloin tiennyt, että sellaisia on olemassa, vaikka takana olikin puolen vuoden "vauva saa tulla" ajalta tuulimuna ja sen keskenmeno vkolla 11-12.
Toiselta lapselta kävin ja silloin suunnilleen samoilla viikoilla (7+0 vastasi ultrassa) näkyi toisesta ruskuiaspussista/alkiosta? ihan pienet jämät (1/4 alkion koosta), ja tosiaan toinen alkio ja sillä vahva syke. Tuntuu, että en oikein selviä yli tästä ajatuksesta,
että ehdin nähdä kaksi sykettä, joista toista ei ehkä kohta olekaan. Tottakai olen superonnellinen yhdestäkin vauvanalusta, mutta aika kummallista nähdä kaksi sykkivää sydäntä yhdellä kertaa ja vieläpä samaan aikaan
Tulee jotenkin kiittämätön olo valmiiksi, jos silloin viikon kuluttua iskeekin surullinen olo, mikäli se toinen alkio on kuihtumassa pois. Luonto kyllä korjaa, mutta tuntuuhan se vähän oudolta. Helpompaa ehkä jos ei olisi alunperin nähnyt kahta sykkivää sydäntä.
Omaa napaa. Minä en vielä ikuisuuteen pääse tuonne suljetulle sivulle kun löysin koko fooruminkin vasta pari päivää sitten, mutta tunnetteko te muut kohtunne koko ajan? Kiristyksenä/painontunteena/tms kummallisena?
Siis kertakaikkiaan ihailtavaa mielenlujuutta ja seesteisyyttä teiltä jotka jaksatte odottaa np-ultraan asti... hyvä että kykenen odottamaan kuusi seuraava päivää sinne kontrolliultraan. Minäki haluan olla yhtä rauhallinen!
Esikoiselta en varhaisultrassa käynyt, totta puhuakseni en silloin tiennyt, että sellaisia on olemassa, vaikka takana olikin puolen vuoden "vauva saa tulla" ajalta tuulimuna ja sen keskenmeno vkolla 11-12.
Toiselta lapselta kävin ja silloin suunnilleen samoilla viikoilla (7+0 vastasi ultrassa) näkyi toisesta ruskuiaspussista/alkiosta? ihan pienet jämät (1/4 alkion koosta), ja tosiaan toinen alkio ja sillä vahva syke. Tuntuu, että en oikein selviä yli tästä ajatuksesta,
että ehdin nähdä kaksi sykettä, joista toista ei ehkä kohta olekaan. Tottakai olen superonnellinen yhdestäkin vauvanalusta, mutta aika kummallista nähdä kaksi sykkivää sydäntä yhdellä kertaa ja vieläpä samaan aikaan
Tulee jotenkin kiittämätön olo valmiiksi, jos silloin viikon kuluttua iskeekin surullinen olo, mikäli se toinen alkio on kuihtumassa pois. Luonto kyllä korjaa, mutta tuntuuhan se vähän oudolta. Helpompaa ehkä jos ei olisi alunperin nähnyt kahta sykkivää sydäntä.
Omaa napaa. Minä en vielä ikuisuuteen pääse tuonne suljetulle sivulle kun löysin koko fooruminkin vasta pari päivää sitten, mutta tunnetteko te muut kohtunne koko ajan? Kiristyksenä/painontunteena/tms kummallisena?