No niin siskot rakkaat, nyt on kontrollikäynti takana ja kyllä siellä tuli koettua elämäni jännimmät hetket! Viime viikolta tuttu lääkäri, joka siis tiesi tilanteeni ja lisäksi mukana kätilö ja kaksi kandia. Siinä aluksi "kopeloitiin" ja tutkittiin ja sitten alettiin ultraamaan. Aikaa kului ja kaikki vaan tuijottivat hiljaisina ja vakavina monitoria. Kun aikaa vaan kului, olin jo varma ettei siellä mitään ole. Aloin miettimään, joudunko nyt johonkin kaavintaan ja miten kerron tästä miehelle, ystäville... Sitten yhtäkkiä lääkäri sanoo kandeille: "kattokaa, tuossa, tuossa; eikö olekin?!" Ja sitten mulle: "Joo-o, kyllä täällä pieni ja hento syke kuuluu, mutta koko vastaa vasta viikkoja 5+4, ei 6+6"... Siinä hetkessä kyynelkanavat aukesi ja eikä tunteita voinut pitää enää kurissa. Lääkäri sanoi, että sydän on alkanut lyömään ihan vasta vähän aikaa sitten; voi kuulema puhua tunneista

Eli jos mun aika olisikin ollut eilen tai tänään ihan aamusella, niin ei olisi kuulunut mitään. Muuten kaikki oli ihan niinkuin kuuluukin olla, ja todennäköisesti mulla nää kivut vaan kuuluu tähän raskauteen. Mutta kyllä täällä nyt ollaan sellaisen tunneryöpyn vallassa, ettei tosikaan

Olo on niin onnellinen, siunattu ja kiitollinen. Edelleenkäänhän ei voi tietää, mitä tuleman pitää, mutta kuten lääkäri sanoi, se on jo hyvä, että sydän on lähtenyt lyömään :)
Ainiin, sain muuten ultrakuvankin mukaan. Siinä näkyi vaan joku pieni valkoinen viiru, joka kuulema on 2,6 mm kokoinen alkio. 2,6 mm ja sen sydän lyö!!!
