Varhaisultra

Onnea hyviä uutisia saaneille !

Minäkin mietin että mitähän Kviinille kuuluu ja Katarina12..? Kenties jatkoa seuraa..

Toivotaan että kaikki ok <3
 
Eilen tuli käytyä ultrassa ja "katkiksen" koko vastas täysin viikkoa. Sydän löi hurjasti ja kaikki oli kunnossa <3
 
Iloisia uutisia!

Edellisestä ultrasta, jossa siis sanottiin, ettei alkio ole kehittynyt niinkuin pitäisi meni 11 päivää. Raskausoireet vahvistuivat ja niiitä tuli lisää. Kävin eilen uudessa ultrassa:

Kuvassa näkyi pieni kaveri "Nyyrikki" ;) Sydän löi vahvasti, kädet ja jalat erottuivat selkeästi, selkäydin oli kehittynyt, vartalon ja pään erotti ja pituutta Nyyrikillä oli 17,2mm. Vastasi siis viikkoja 8+1! Laskettu aika siirtyi parilla päivällä, eli olisi 19.3.2012.

MITEN HUOJENTUNUT OLENKAAN!

Kiitos kaikille, jotka jaksoivat uskoa ja pitivät peukkuja pystyssä, tällä kertaa peukut toimi! Nyt sitten odotellaan ensimmäistä neuvolalääkäriä, joka on 19.8.11 :)
 
Onpa ihanaa, että täällä on hyviä uutisia! Onnea kaikille, jotka sellaisia ovat saaneet, erityisesti Kviinille ja Madielle, kun teidän tilanne on ollut niin jännä! :)

Oma ultra on jo huomenna, toivottavasti siellä kuullaan yhtä hyviä uutisia. Nyt on ainakin alkanut mullakin olla vähän huono olo, ällöttää varsinkin sillon, kun en oo syönyt vähään aikaan. Toivotaan, että se on hyvä merkki ja huomanna kuullan syke ja nähdään meidän pienokainen. :)
 
Onnittelut kaikille ultrassa käyneille hyvistä uutisista! :)

Täällä eilen käyty ultrassa ja kaikki oli hyvin. :) Vastasi hyvin viikkoja, puolipäivää kuulemma pienempi.. hehe :D Tyyppi köllötteli keskellä kohtua ja piteli ilmapalloa :) (ruskuaispussi)
Pituutta oli 11,4mm. :) <3
 
tääläkin nyt tuli sitten varattua kuitenkin varhaisultra.. ens keskiviikkona olis. syynä tähän mielenmuutokseen se, että viikonlpun mahataudin jälkeen mulla hävis raskausoireet kuin tuhka tuuleen, siis ei pahoinvointia, ei väsymystä, ei päänsärkyä.. alavatsaa kouristelee myös kovasti. jännittää kyllä paljon, koska yksi keskenmeno tullut juuri mahataudin jälkeen, ja myöskään silloin ei mitään tullut ulos.. no, nyt odotellaan sitten vaan. hieman kyllä harmittaa tämä epätietoisuus, koska viikonloppuna on mun polttarit niin olis kiva rauhassa juhlia. ainakin onneksi selviää tämä juttu sitten ennen häitä, ettei ainakaan sielä tarvitse sitten miettiä.. onneksi viikonlopuksi tiedossa kaikkea kivaa tekemistä niin menee aika nopeasti:)

ja tietysti onnea taas uusille hyviä uutisia saaneille<3
 

   Voi hitsi, toivotaan että kuitenkin kaikki siulla on hyvin!! =) Että se edellinen km olisi ollut vaan sattumaa sen vatsataudin suhteen...

   Itse täällä panikoin, kun ensi viikolla olisi np-ultra. Ja mietityttää, onko enää nyt ketään tuolla masussa. Varhaisultrassa olin viikolla kahdeksan ja kaikki kunnossa. Mutta nyt on suurin osa oireistä hävinnyt ja on vähän vaikea nauttia elämästä, vaikka ehkä pistäisikin pystyä!
 

Toivotaan, että kaikille tullee ultrissa hyviä uutisia! :)

Mua nii tympäsee, kun teillä kaikilla kohta jo np-ultra ja minä joudun oottaan SYYSKUUN alkuun asti! :O Mulla siis np-ultra vasta viikolla 13+5! :O Kun esikoisesta oli 11+6.

Mutta mulla ihan syy tuohon, tällä kertaa ei osallistuta siihen sikiöseulontaan vai mikä lie niskaturvotusjuttuihin. Ainoastaan otetaan se normi niskaturvotusmitta, ei mitää verikokeita multa sen suhteen. Sen takia niin myöhään tuo ultra, kun ei ole niin tarkkaa tuo aika sitten, kun ei osallistu tuohon.

Esikoiselta osallistuttiin, mutta eipä siinä ollut mitään järkeä, jos on turvotusta niin on ja jos ei niin ei (esikoisella ei ollut). Ei se kutienkaan vaikuta meidän päätökseen pitää lasta, oli mikä tilanne tahansa lapsi tulee pysymään masussa, eikä keskeytetä. Mutta ymmärrän toki, että suurinosahan osallistuu siihen tutkimukseen ja se on ihan okei. Ite ei vaan jakseta. :D

Mutta np-ultraa odotellessa, vasta siis 5.9.
 
Heips!
Tällä vihdoin varhaisultra takana. :) Yksi elävä pienokainen siellä oli, sydän löi ja pituutta 9,7mm. Vastasi siis mun viikkoja 7+0. <3 On kyllä niin onnellinen olo. :) Voimia ja peukkuja Janzu89, että kaikki olisi hyvin ja onnea kaikille, jotka ovat hyviä uutisia saaneet. TsN: Kyllä täälläkin varmaan menee np-ultra pitkälle syyskuulle, kun ensi viikolla vasta neuvolaan mennään, mutta tietty mulla on viikkojakin vasta vähän. Tsemppiä odotukseen, kyllä se syyskuukin joskus tulee! Eka kerta varmaan, kun odotan elokuun loppumista. :)
 
Täältä suunnalta olisi valitettavasti surullisempia uutisia...

Käytiin tällä viikolla varhaisultrassa, johtuen oireettomuudesta ja lievestä ruskeasta vuodosta. Meidän pienokainen oli valitettavasti lakannut kehittymästä (en ollenkaan muista milloin, sillä olin aivan shokissa tapahtuman johdosta). Saimme lähetteen kiirellisenä sairaalaan ja täyttelen tässä parhaillaan sairaalan esitieto lomakkeita ja pahalta tuntuu. Huomenna pitäisi sinne mennä...

Tässä nämä kaksi/kolme päivää on siis mennyt todella sumussa, vaikea uskoa tätä todeksi ja ihmeellistä miten paljon kyyneleitä meiltä löytyy "varastosta", tuntuu etteivät ne ikinä lopu. Suru on siis valtava.

Näin ollen me hiljenemme täältä päin, mutta varmasti tulen välillä lukemaan miten teillä muille menee ja kovasti pidän kaikille peukkuja pystyssä että raskausaika sujuu teillä kaikilla kuten pitääkin sekä toivon että jokainen teistä pystyy siitä nauttimaan. Tsemiä kaikille!
.
 
laitetaan nyt sitten toiset suru-uutiset tähän perään.. me ollaan siis oltu koko päivä esikoisen kans nenämahaletkussa ja yksin jouduin tual sairaalassa lapsen kans oleen kun mies olis reissus ja tietty kovasti tutkimuksi, ressiä jne.. tossa pari tuntia sitten alkoi sitten vuoto ja hetken päästä tuli kunnon "klimppi" ja edellisistä km:mmistä tiedän, että tämä oli nyt sitten tässä. huomenna tietty viel teen raskaustesti, siitähän sen sit näkee, ettäonko hormoneja enää.. mutta näin nyt sitten meillä. melkonen päivä on kyllä ollut tämä ja nyt ei kyllä voimia ole yhtään mihinkään. lauantaina tosiaan ne polttarit että saa nähdä millasella fiiliksellä sinne, häihin onneksi kolme viikkoa vielä niin ehtiii toipua.. nämä on vaan sellasia juttuja että ei me itse mahdeta niille mitään, vähän toivoton olo on nyt lapsenteon suhteen ja luulen että meillä tulee nyt vähän taukoa yritykselle, kun tämä keskenmeno"rumba" on kuitenkin aika voimiavievää... mutta tulipahan taas opittua se, että kyllä se oma keho kertoo milloin kaikki ei ole hyvin:(

hirveästi toivon minäkin kaikille muille onnellista raskausaikaa ja terveitä lapsia<3
 
Kävimme alkuraskauden ultrassa viime viikolla, rv 7+0, ja kyllä kannatti käydä! Saatiin mielenrauha, kun nähtiin pienen sydämen sykkivän ruudulla <3 Oli henkeäsalpaava kokemus! Keskenmenoriskikin putosi siltä istumalta enää vain pariin prosenttiin, mikä huojensi oloa entisestään.

Käytiin Femedassa, kun saatiin aika vielä samalle päivälle eikä hintakaan päätä huimannut, taisi olla jotain 80€.
 
Janzu89 ja Remurosa: Paljon halauksia teille molemmille!!
Nyt en löydä sanoja mutta haluan että tiedätte että olette ajatuksissani! <3
Todella kurja ja surullinen uutinen...
 
Remurosalle ja Janzu89:lle isot sympatiat myös täältä :( Mitkään sanat eivät varmaan tuossa tilanteessa lohduta...toivottavasti saatte purettua jollekkin pahaa oloa.

TsN: Mietit että sulla on ultra vasta niin myöhään, niin mä en oo vielä ees varannu aikaa siihen :O Meilläki se menee ihan varmasti tonne syyskuun alkuun ennenku päästään kattomaan mitä siellä masussa oikeestaan on vai onko mitään??!! Siihen asti epätietoisena ja pahoinvoinnista toistaiseksi nauttien :P Mekään ei meinata osallistua sikiöseulontoihin eikä osallistuttu esikoisestakaan. Mulla samat fiilikset että keskeytetä ei joka tapauksessa oli tulos mikä hyvänsä, niin koen turhaksi. Ja tietty siinä jää yks verikoe edes välistä :D Täällä ku otetaan veriryhmätki uudestaan vaikka se jo tiedetäänki!! Aika turhaa mun mielestä, mut minkäs teet...
 
Mä pääsen varhaisultraan ens viikon tiistaina!
Tätini on kätilö SEKS:issä ja lähden pojan kanssa reissuun maanantaina, niin mennään moikkaamaan tätiä joka sitten kurkistaa tuonne :) Rvt silloin 10+1. Oikea np-ultra onkin sit jo puolentoista viikon päästä, 25.8. jolloin 11+3!
Veriseulaan osallistuin esikosta ja aion osallistua nytkin, niin karulta ja kylmältä kuin saatankin kuullostaa niin vammaista lasta en halua. Niitä on ihan tarpeeks ilman yhtä lisää. Eikä musta ois loppuelämäkseni jonkun kotihoitajaksi, kelan ja kaupungin kans sais aina tapella tuista yms. Eli keskytän jos aihetta on.. Esikon kans ei ollut mitään huolta..

Voimia matkustajan menettäneille!
 
Janzu89lle ja Remurosalle halauksia myös täältä. Kurjaa että juuri teijän kohalle sattui käymää ikävästi.. :(

Taatu mulla on kans samanlaiset ajatukset vammaista lasta kohtaa vaikka nii karulle kuulostaakin. Suvussani on yks autistinen lapsi tai jo 19 vuotias, mutta ei se helpoa ole hänen vanhemmilla varmaan vaikka heille on kaikenlaisia keskuksia ja erityiskoulujakin, mutta jotenkin mustakin tuntuu, ettei musta vaan olis siihen rumpaan. Vaikka jokaisella oliskin oikeus elämään. 
Pelkäsin kauheesti esikoisen raskaudessa, että jotain vois mennä pieleen ja kysyin neuvolastakin, että jos suvussa on keshitys vammenen nii voiko se jotakin kautta periytyä, mutta ei kuulemma voi se on vaan sattumaa.. Nyt ei ainakaan alussa oo ollu mitää pelkoo ja elänykin suht samalla tavalla kun esikoista odottaessa. Oon aina ajatellu et jos jotain tekee raskaudessa väärin nii voi tulla kehitys vammanen lapsi, joten yritän elää mahollisimman terveellisesti, vaikka ei kai se niin oikesasti oo.. Tiedä sitten mistä tuo ajatus aina päähäni kumpuaa.
 
Oon niin pahoillani huonoja uutisia saaneiden puolesta. Voimia<3
Toivottavasti ei tulis enempää huonoja uutisia, kun niitä on niin kurja lukea. Elämä on niin epäreilua. 

Mekin osallistutaan sikiöseulontoihin vaikka mulla ei oo oikein juuta eikä jaata sen asian suhteen. Ollaan nuoria niin esim. down-riski on jo sen takia hyvin pieni, mutta kai ne seulonnat on hyvää tutkimustietoa lääketieteelle jne. Itse en varmaan kuitenkaan abortoimaan ryhtyisi vaikka vammaisuuden mahdolllisuus olisikin vaikka rankkaa tulisi kahden lapsen kanssa olemaan. Sitten kyllä, jos olisi joku todella vakava vamma. Ultra on siis reilun parin viikon päästä.
 

   Miulla kamala arpominen meneillään, että osallistuako seulontoihin vai ei... Ihan selkeää on, että pelkän kromosomihäiriön vuoksi ei lähdetä keskeyttämään. Mies on asiassa ihan samoilla linjoilla... Joten siinä mielessä lienee turhaa edes osallistua. Vaikka toisaalta, jos olisi jo ennalta tiedossa, että Down-lapsi syntyy, pystyisihän siihen sitten jo ennalta valmistautumaan.

   Miulla paljon kokemusta downeista, lähin on oma eno. Ja sitä kautta on tullut läpi elämän tutustuttua eri ikäisiin ja eri tasolla oleviin downeihin.

   Kaiken kaikkiaan vaikea juttu!!

   Onko muuten kellään kokemusta, että miten vaikuttaa tuo mahdollinen seulontojen tulos mahdollisen lapsivakuutuksen varauksen saamiseen?? Ja tietysti jos mennään vielä pidemmälle ja jatkotutkimuksissa osoittautuu lapsi downiksi jo ennen synnytystä??
 
kiitos kaikille myötäelämisestä..
mä nyt jotenki jäin kiinni tähän maaliskuisiin ja pakko kommentoida tohon vammasuus-juttuun..
mulla sai ystävä tammikuussa toisen lapsensa ja hänellä heti 12 viikon ultrasta lähtien sanottiin että on reilusti niskaturvotusta ja että lapsella tulee olemaan down ja sydänvika.. näin sanottiin synnytykseen asti jokaisen tutkimuksen jälkeen.. hänelle syntyi täysin terve lapsi, jolta ei ole löytynyt mitään sairautta tms. että näinkin voi käydä, eli kannattaa miettiä tarkkaan kuinka paljon uskoo niihin ultriin ja käydä sit ainakin lapsivesipunktiossa ennen abortointia, jos huonoja uutisia sattuu tuleen..
 
Ja että miten paljon on semmosta, mikä ilmenee vasta lapsen myöhemässä iässä eikä alkuunkaan ole todettavissa minkäänlaisissa ultraäänitutkimuksissa. Puhumattakaan ylipäänsä siitä, että tässä elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Ite meinaan osallistua seulontoihin, esikoisestakin osallistuin, mutta en kyllä osaa sanoa minkälaiseen ratkaisuun päätyisin jos jotain löytyisi. Mutta musta on hyvä, että jokainen saa päättää omalle kohdalleen sopivimman ratkaisun. Tietysti sitä kuka tahansa ensisijaisesti toivoo lapsestaan tervettä:) Multakin pahoittelut janzulle ja remurosalle, ja jaksamisia vaikeassa tilanteessa.
 
Takaisin
Top