Valitusketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On kyllä niin kamalaa herätä yöllä "liian kovaan" pissahätään, se todellakin tekee kipeetä! Mulle niin käy melkein joka yö, ja toisinaan parikin kertaa yössä. En sit tiiä enkö tosiaan herää siihen aiemmin, vai onko se peiton alla lämpimässä makoilu vastustamattoman mukavaa? Vai tuleeko mulle toi kipu vaan niin herkästi?
 
Mulla ei vauva ole vielä kiinnittynyt, mutta ajoittain saa rampata usein vessassa (vaikka tiedän, ettei sieltä mitään tule), ja nyt sitten kahtena yönä väli on ollut 12 tuntia ja 9 tuntia. Näissä ei edes sattunut niin paljon kuin joskus aikaisemmin, kun väli oli jonkun 5 tuntia, jolloin heräsin polttoon, paineeseen ja kipuun, jotka sitten ihan vessakäynnillä helpottuivat. Luulin, että jotain enemmänkin tapahtuisi, mutta katin kontit, mitään supistuksia olleet.
 
Eilinen siivous ei ollu yhtään hyvä idea.... :confused: toi potki koko yön yksiössään niin, että meinas itku ja järki lähtee. Sai juosta vessassa huolella vaikka hetki sitten oli käyny. Onneksi klo 4 jälkeen päätti rauhoittua niin, et itsekkin sai ees vähän nukkuttua. Nyt on ihan kamala närästys kiusana ja kipee maha vissiin potkimisesta. :confused: murrrr...
 
Mulla on ollu viimeset pari pvää nyt taas sellasta et jos vitutukseen voisi kuolla niin... :(
 
Huomenta!

Eilen illalla alkoi päätä vähän jyhmiä ja yöllä totesin vessakäynneillä että taitaa olla sitkeää laatua. Aamulla heräsin siis ihanaan päänsärkyyn eikä mitään sopivaa särkylääkettä löydy kaapeista, vain buranaa ja sitä en saa ottaa. Lisäksi vähän etova olo. Onneks en kuitenkaan kärsi migreenistä, tää nyt on vaan tällasta perusärsyttävää päänsärkyä.

Jalkakin särkee aina välillä, lieneekö jotain hermosärkyä? Välillä tuntuu vasemman jalan sisäreidessä vihlontaa, en ees osaa kuvailla. Oiskohan vauvan pää nyt niin alhaalla, et painais jotain kiukkuhermoa just sopivasti? Meinaa vaan lähtee jalat alta, jos silloin satun seisomaan...

Pakko yrittää päikkäreille (jo nyt tähän aikaan) jos vaikka toinen yritys tähän päivään ois parempi.
 
Täällä poksuu huomenna rv 40+0 ja ei oikeastaan mitään merkkejä synnytyksestä.. Nyt tänään ekaa kertaa jomottaa häpyluuhun ja tuntuu aina liikkuessa.. Paineen tunnetta tuntunu peräpuolella ja päätä särkee. Huomenna olis neuvola ja saadaan taas uusiaika mikä masentaa ja olen varma, että mennään myös sinne neuvolaan, minne huomenna saadaan aika..
 
Odottavan aika on niin pitkä... Itellä on laskettuun vielä vajaa 2 viikkoa enkä jaksais enää odottaa, voin vain kuvitella Tarisa sun turhautumisen asteen.:sorry: Mutta positiivista että sulla on max. kaks viikkoa että saat paketin sylii.:)
 
Tääl kans vajaa kaks vko laskettuun ja oon niin ahdistunu ja väsyny tähän oloon et haluis vaan itkee :( ja masentaa niin pirusti se tieto et voi mennä viel kuukausi.
 
Täällä kans yks malttamaton. Melkein syyllinen olo kun ei jaksais odottaa pikkusta vaikka meilläkin hyville viikoille pääsy ei ole ollut läheskään varmaa ja kaikki kuitenkin nyt on paremmin kun hyvin♡. Mutta toki se myös on todella luonnollista että kaipuu vauvaan on jo kova ja olokin rupeaa olemaan "aika" tukala. Miksi odottavan aika on aina näin pitkä???
 
Kyllä täällä on tosi kiree tunnelma, kun esikoista odotetaan ja kaikki on uutta ja ihmeellistä.. Itkua väännän, kun en jaksa enää odottaa ja kestää näitä kipuja..
 
Mulla on tän fyysisen olon lisäksi tullu aivan jäätävä pelko vauvan menettämistä kohtaan. Pelkään niin paljon et se kuolee..etten saakaan sitä kotiin. Itkettää vaan. :(
 
Opemami se on kauhea tunne kun joku pelko saa otteen susta..mulla kans joskus (varsinkin yön pimeinä tunteina) tulee niin kauhean paha olo kun mietin esimerkiksi sitä että menettäisin lapseni tmv. Se pelkotila mikä niiden asioiden ajattelemisesta tulee on kyllä niin lamaannuttava.
 
Täällä tullu kans mietittyä jos menettääkin vauvan.. Kuinka kamalaa olis tulla synnäriltä kotiin kun kaikki muistuttaa vauvasta ja vauvan tavaraa jokapuolella.. Ja myös se huolestuttaa, jos vauvalla ei olekkaan kaikki hyvin.. Mitä sitten teen? Syyttäisin varmasti itseäni koko loppuelämäni jos vauvalla ei olis kaikki hyvin tai että en sais pienokaista kotiin asti edes.. ;(
 
Mulla tää johtuu siitä että mun paras ystävä menetti vajaa kaks vuotta sitten just näillä viikoilla vauvansa. Kävin katsomassakin tätä pientä josta piti tulla mun kummilapsi :,(
Nyt sit ne muistot aktivoitu ja mietin koko ajan vaan sitä.
Vaikka tiedän että se on epätodennäköstä ja harvinaista jne mut eipä sitä peloilleen mitään voi. Ja kun ne vie mukanaan niin sieltä suosta on vaikea päästä ylös.
Rukoilen ja toivon koko ajan että kaikki menis hyvin ja seuraan liikkeitä hysteerisenä. Ja aion mennä heti näytills jos tulee yhtään outo olo. Pitäs vaan olla sellasta mielekästä ajan ja keskittymisen viev ää tekemistä niin ei tulis liikaa mietittyä.
 
Oi, olen pahoillani :( se on kyllä totta että se vaatii aika paljon että pääsee pelosta taas eteenpäin..mullakin saattaa mennä päiviä niissä mietteissä mutta sitten onneksi jokin muu asia saa mut eteenpäin.
 
Toi pelko on kyllä inhottavaa. Itellä on tullu paniikkeja pitkin raskautta milloin mistäkin, aihe aina vaihtuu raskauden vaiheen mukaan ja sitten hetkenpäästä tajuan että on turha pelätä. Aina on niitä joilla käy huonompi tuuri asioiden suhteen ja kaikki mikä täpähtuu itselle lähellä olevia saa asita tuntumaan todellisimmilta ja pelottavammilta. Itse olen vain aina rauhoitellut itseäni tilastotiedoilla ja prosenteilla, sekä ajatuksella että jos jotain menee vikaan en olisi kuitenkaan voinut tehdä asialle mitään.
Koeta opemami jaksaa, samanlaisiä hätäilijoitä ollaan kaikki.
 
Mullakin on noita vauvan menettämisen pelkoja. Mietin jopa, että milloin jaksaisin palata takaisin töihin, kun olen suunnitellut eläväni seuraavan vuoden pienen lapsen kanssa kotona ja nauttivani yhteisestä ajasta, lapsen valtavasta kehityksestä jne.
Mutta pääsääntöisesti saan sanottua itselleni, että kohtukuolemat on harvinaisia, samoin se että synnytyksen jälkeen tulisi mitään yllättävää.

Sen sijaan yöllä päässä pyörii ajatuksia, että synnytys ei edisty ja lapsi joudutaan auttamaan imukupilla pois, että se repii mua niin paljon etten halua nähdäkään lasta ja kuolen vuotoon... Kai tässä on alitajuisesti jotain yhtymäkohtia veljeni syntymään, jotka nyt nostavat päätään pelkona.
 
Niin ja se on tosiasia että kun lapsi tähän maailmaan syntyy niin ei se huoli siihen lopu...se on hurja miten vaarallinen ja pelottava paikka tästä tutuksi tulleesta maailmasta tulee kun saa lapsen. Vähintään päivittäin tulee niitä hetkiä kun menee kylmät väreet siitä syystä että mielessä on juuri käynyt mitä olisi voinut sattua. Huh. Vanhemmuus antaa paljon mutta vie myös mukanaan huolien maailmaan...
 
Kyllä muakin toi synnytys mietityttää myös. Pahimpina pelkoina on nyt että jos lapsi onkin väärässä tarjonnassa ja repii tiensä ulos niin että alapää on kun hämähäkki tai vaavi juuttuu kiinni niin että kärsii hapen puutteesta tmv. Uskon että jos kaikki menee ns. normaali kaavan mukaan on synnytys ihan positiivinen kokemus tälläkin kertaa..mutta entä jos ei mene? Leikkauksen jälkeinen toipuminen pelottaa jos sellaiseen joutuisi..onhan se iso toimitus, ihme jos ei pelottaisi.
 
Tässä lopussa nää pelot alkaa varmaan kaikilla joilla niihon on taipumus niin pahentua just ku hormonit hyrrää ja mielialat menee vuoristorataa. Yritän nyt ajatella taas jotain muuta ja pitää itteni kiireisenä <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top