Valitusketju

Toivottavasti Lila paranet pian eikä kivut vie kaikkia voimia ja jaksat vauvailla kohta :|

Täällä kans ärsyttää herätä. Miljoonas kerta kun nousen sängystä kauheiden kolotusten saattelemana. Vessakäynnin jälkeen palaan vaan takas sänkyyn kun en jaksa alottaa taas uutta päivää odottaen ja kelloa kytäten ja kyselyihiin vastaten. Kun vois edes tehdä jotain tai mennä jonnekin mutta kun ei oo vaatteita eikä kenkiä joissa kehtais liikkua ihmisten ilmoilla tässä turvotuksessa. Lisäks jokainen askel sattuu kun jalat keräs itteensä taas hirveesti nestettä. Maanantaina TAAS neuvola ja se säälivä täti joka ei kuitenkaan voi auttaa. Sit tulee lähete kontrolliin joka on aikasintaan 41+5...
 
No niin, ultrassa käyty! Lekuri oli sitä mieltä et syön ton lääkekuurin loppuu ja meen ens perjantaina sinne oman neukkugynen kontrolliultraan, kun kohdussa näkyvä "asia" ei hänen mukaan voi olla ku verta. Eli nyt ei ainakaa lähetä suotta kohtuun sörkkimään mitään ns varmuuden vuoks kaavintaa kun muutenkin vielä arka niin raskauden kuin sektionkin jäljiltä. Ja jos olo menee ennen sitä huonompaan nii takas tänne. No nyt on ainaski ne Cytotecit napsittu niin on hyvät mahkut että tyhjenee itellään.

Ps. Eiks oo tärkeetä että ultran jälkee ilmotin miehelle et päästään kotiin (en muuta) ja sit tulin kirjottaan tänne.. Varmaan oma äiti ja anoppi sydän kurkussa odottaa infoo nii Lila se raportoi ensin foorumilla... :D
 
Blaah, nyt sit jouduin jäämään tän raskausmyrkytyksen takia kättärin osastolle tarkkailtavaks. Todella ankeeta kun täällä se vasta odottavan aika käykin pitkäks! Muuten en käynnistystä toivois, mutta jos en pääse täältä huomenna kotiin, ni sit kyllä haluisin että käynnistävät, kun täällähän hajoo pää jos joudun vielä jopa yli kaks viikkoo ootteleen että vauva tulis omin avuin ulos :/
 
Äh ja öh :sad001 tsemppiä ja pitkää pinnaa. Toivotaan et tapahtus jtn.
 
No tapatukin nopeemmin kun luulinkaan, nimittäin mulle laitettiin äsken ballonki, joten nyt sit vaan ootellaan et jotain alkaa tapahtua. Tässähän voi tosin kestää melkosen pitkään, mut ei nyt sentään enää kahta viikkoo ☺
 
Toivottavasti lila lääkitys auttaa ja pääsisit toipumaan kunnolla! Tosi inhottavaa tuollainen, kun tulee takapakkia. Me päästiin eilen illalla lähteen kotiin ja kaikki on mennyt tosi hienosti. Vauva imee hyvin ja nukkui kolmen tunnin pätkät yöllä. Isommat tytöt otti pikkusiskon tosi hyvin vastaan. Miehen äiti oli täällä eilisen päivän, jäi yöks vielä, kun kuuli, et päästään polikliinisesti kotiin. Nyt tuossa juteltiin, niin jää vielä toiseksi yöksi, lähinnä isompien tyttöjen leikkiseuraks. Helpottaa kivasti tätä kotiutumista, ja kotona nyt kaikista mukavin olla onkin, en oo koskaan osannu sairaalassa ees nukkua. Ja jotenkin siellä aina tuntuu, et vauva on sairaalan, eikä oma.. Edelleen odottaville kovasti tsemppiä, viimeiset viikot ja päivät on todellakin ikuisuuden mittaisia! Pidän kaikille peukkuja, et hommat teillä edistys ennenku pää hajoaa täysin. Se on nyt sitä kyttäämistä tunnista toiseen :sad001 Lohdutuksena vois todeta, et ei nämä jälkisupistuksetkaan niitä maailman ihanimpia oo, ja pää tässä vauvahuurussa pehmenee entisestään, mutta onhan se kuitenkin kiva, kun on jonkinlainen hallinta taas omaan kroppaan..
 
Lilan tapaukseen liittyen... Mulla syntyi istukka ehjänä, mutta kalvot oli repaleiset ja mulle sanottiin, että kyllä niitten pitäis sieltä jälkivuodon mukana tulla. Kahden viikon kuluttua synnytyksestä mulle tuli kova paine alapäähän ja samana iltana tunsin sormeen jonkun pullottavan alapäästä. Aamulla soitin neuvolan th:lle, kun se pullottava oli vielä enemmän ulkona. Pääsin iltapäiväksi tarkastukseen ja lääkärikin kävi tsekkaamassa, eikä tienny, mikä pullotti. Äitipolireissu tuli ja siellä lääkäri sanoi, että kalvot oli muodostaneet pussin, johon jälkivuoto oli vuotanut. Lääkäri irroitti pussin ja sen perässä lumpsahti ulos myös melkein nyrkin kokoinen pala istukkaa!! Nyt sitten viikon abkuuri päällä. Mut aikamoista, ettei se ollu tulehtunu vielä ja se, että semmoset roippeet oli kohtuun jääny. Eli hoitakaa paikat kuntoon ja luottakaa itseenne, jos tuntuu, että kaikki ei oo kunnossa :) Tsemppiä Lilalle paranemiseen!
 
Mun ei pitäis valittaa, mut valitan silti..
Vauva on tullut ulos, ja vasta ylihuomenna olis ollut vko 41, eli vauva voisi olla vielä vatsassakin. Saan maattua selälläni (iPadin tekstinkorjaus: saan Mattia selälläni) ilman mitään paineita missään. Vatsa höllyy ja löllyy, mutta ei ole kipeä. Jälkivuotoa ei ole käytännössä juuri lainkaan (synnytin keskiviikkona joten nyt 3. päivä) mutta haavat erittää, erityisesti yksi kipeämpi, vesisuihku aiheuttaa kipua yhtä lailla kuin pissakin ja kertaalleen kipukohdasta on tullut kirkasta verta pissaamisen jälkeen, muuten vaaleanpunaista limaa, joka lienee peräisin kohdusta koska muuta ei erity. Vettä en saa suihkutettua ajoissa, kun pissa alkaa lirua heti kun kyykistyn.

Maito alkaa vasta nousta mutta ei ole noussut, joten lisämaidolla mennään. Tänään piti päästä kotiin, mutta pojan paino oli laskenut liikaa, joten piti tarkistaa natrium, joka oli koholla. Niinpä kotiutumislupaa ei heltynyt ja pitää tehdä imetyspunnituksia: ennen imetystä ja imetyksen jälkeen, minkä jälkeen annetaan lisämaitoa ja yritän pumpata vielä rintoja. Jos olisin tiennyt tämän, olisin jo eilen vaatinut imetyspunnitusta, koska olen yöllä nukkunut "imettäessäni" lähes tyhjää rintaa sen 1,5 t kerrallaan, nuokkunnut tai nukkunut 15-30 min ja aloittanut alusta. Viime yönä heräsin pojan itkuun ja tajusin, että huonetoveri oli jo tullut kurkkaamaan miksi en reagoi... Olin vaan niin väsynyt etten ollut heti herännyt. Lisämaidolla olisin nukkunut paremmin ja poika olisi saanut tankkausta.

Kun mies aamupäivällä tuli, olin äkäinen ja kärkäs mitä en yleensä ole, ja se jäi harmittamaan. Illalla olin paremmalla tuulella, mutta välillä en pysty olemaan sanomatta mitään, kun mies on niin kömpelö vauvan kanssa ja vauva oli asennossa kuin asennossa sylissä kippurassa, mikä ei helpottanut siihen että osa lisämaidosta tuli pulautettua. Tosin pulauttaessa vauva oli sylissä makuulla, joten ei se kippura asento sitä tehnyt, mutta kun yritin ehdottaa että mies vähän nostaisi päätä ylöspäin, niin... Huooh. Kyllä se yrittää ja harjoittelee, mutta mun on vaikea pitää suuni kiinni vaikka tiedän että pitäisi.

Positiivista: illalla kakka oli jo muuttumassa hiukan maitokakaksi, mikä antaa toivoa että paino olisi huomenna nousussa (niin kauan kuin on pihkakakkaa, vie pois painoa jota pojassa oli syntyessä, näin olen laskeskellut). Maanantaina voin hyvin tulla punnituttamaan pojan, mitä sunnuntaisin ei voi tehdä. Nyt toivon, että se natrium olisi parantunut päiväarvosta.
Että näköjään kaikki on huonosti, oli sitten raskaana tai ei. Pieniähän nää murheet on, oikeasti. Poika on ihana.
 
Saa valittaa ja parempi täällä kun aina kaataa kaikki sille partnerille :wink tuskin ne murheet ja huolet siihen loppuu kun vauva tulee ulos - aihe vaan vaihtuu. Toivottavasti poika saa pian painoa ja pääsette kotiin. Ja toivottavasti pääset kivuista ja vaivoista kanssa pian eroon niin mieliala nousee ja mieskin on taas ihanampi :wink
 
Toivoin supistuskipuja, sain ihan muita. Äsken palvoin lavuaaria kun nivuskipu tiputti polvilleen kylppärin lattialle. Ennenkin tullu näitä mutta ei kyllä tässä mittakaavassa. Muksukin on varmaan jo kyllästyny tähän touhuun ja yrittää väkipakolla tunkee ulos.
 
Mä yritin joogata jotta rentoudun... Sain päänsäryn ja tuntuu että haaroväli repee. Nice one.
Nyt maate ja odottaan innolla kun saan anopin (jälleen) kylään moneksi päiväksi. Hän tulee apuun. Kun vain kehtaisin sanoa, että helpompaa mulla on kun pysyisi poissa.
 
Mun selkä ja alapää räjähtää kohta. Sattuu niin s**tanasti!!!!:mad: viimeisetkin kylkiluut tohjona ja olo on niin poikki ku voi vaan olla :confused::sad001 nyt mun vuoro itkeä ja huutaa!!
 
Otin ja lensin sitten lahjakkaasti portaissa seläleen. Nyt sattuu selkään ja niskat nytkähti, nii päätä hiukan juilii. Soitin svo:lle ja ei pitäisi olla mitään hätää, kun lensin suoraa selälleen mutta pitää seurata alkaako vuotaa jotain tai tuleeko kovia supistuksia tai muuta kovaa kipua. Tämä vielä kaiken hyvän lisäksi, ihan kuin mutenkin ei olis jo paikat kipeet.:sad001
 
Toivotavasti. Kaverin äidillä meni vedet kun tippui tuolilta. Ei ainakaan vielä vesiä näy, mutta pitää tarkkailla. Sattuu alaselkään aika inhottavasti.
 
toista päivää osastolla. verenpaineet alta 80/50 kun tulin ja olin hyvin kuivunut. eivät käynnistä. antoivat litalginia, oxynormia ja nukahtamislääkettä. Nyt päivän olen ollut tipassa ja saanut kortisonia ja kävin magneettikuvissa. 4 päivää vaan itkenyt. Tänään meinasi psyyke loppua ja mietin jo repiväni tipan pois ja lähteväni. Ei tätä kestä.. kun saisi sen vauvan niin maksaisin mitä tahansa. Kaikki muutkin täällä saa ja minä vaan kärsin supistuksista väärässä päässä!!
 
Iem ♡ tuntuupa pahalta kun sun tarttee tollasta kestää :sad001 kuullostaa siltä että itelläkin olisi jo romahdus lähellä!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top