Valitusketju

Kuulostaa kauhealta! :sad001 Mutta hyvä kun tutkitaan kunnolla ja toivottavasti pikkuisella kouristus johtui ihan kuumeesta eikä mistään kamalasta. Tsemppiä sinne! ❤
 
Voi kuulostaapa kamalalta. :sad001 Toivottavasti kaikki selviää eikä jää mitään, onneksi tilanne näyttää paremmalta. Tsemppiä teille. :Heartred
 
Kiitokset tsempeistä! Tilanne näyttää nyt melko hyvälle, tosin joudutaan vielä odottamaan muutama päivä joitain labratuloksia, ennen kuin päästään kotiin, jos kaikki on kunnossa. Olen vähän harmissani, etteivät tulokset ehtineet tälle päivää, mutta minkäs teet. Ja toisaalta kun tytöllä on edelleen vähän lämpöä, on toisaalta turvallisempi olo, kun hän on sairaalassa. Nyt ei enää tarvitse olla teholla vaan saamme olla osastolla, jossa vanhempi voi vaikka yöpyä, viime yönä olinkin sairaalassa tytön kanssa ja veljet hengasivat isin kanssa kotona. Needless to say, siltä meidän asunnossa tällä hetkellä näyttääkin :p

Kurjaa hommassa on se, että miehellä on tosiaan ollut kuumekouristuksia riesaksi asti lapsena, ja nyt selvisi, että ne alkoivatkin jo vauvaiässä (toisin kuin aiemmin luulin), juuri 3kk kieppeillä. Lääkäri piti melko todennäköisenä taipumuksen nyt periytyneen, mikä tarkoittaa sitten tiettyjä varotoimenpiteitä ihan normiarkeen jatkossa :sad001
 
Sairaalassa ollessa on ainakin apu lähellä jos hätä tulee, vaikka se ei varmasti niitä mukavimpia mahdollisia paikkoja ole.
 
Salme, oikeassa olet. Imetys/maidonpumppaushommien järjestely on erityisen hankalaa kun lapset ovat eri paikoissa, mutta eipä se auta kuin lusia. Onneksi ei asuta kovin kaukana sairaalasta. Heh, ja ehkä törmään Kyuminiin :wink
 
Perhana, mää muuten kävin siellä tämän päivän :wink
Mutta for real, kamalan kuulonen tilanne, kaikki sympatiat! :/ toivottavasti kaikki sujuu jatkossa paremmin :)
 
Noni, maailma on pieni :)

Me päästiin eilen alkuillasta kotiin. Vauva todettiin terveeksi, lämpö laski jo perjantaina ja vkonloppu lähinnä odoteltiin. Mitään ei löytynyt magneettikuvista, EEG:stä, selkäytimestä tai muualtakaan, eli kyse on ilmeisimmin "vain" kuumekouristuksesta. Valitettavan voimakkaasta sellaisesta, mutta miehenkin kouristukset lapsena olivat hankalaa sorttia, vaikka olivat nimenomaan "vain" kuumekouristuksia. Kotiin saatiin lääkkeet ja toimintaohjeet seuraavaa kouristusta varten, hyvin mahdollisestihan tuo voi uusia.

Kotona on nyt vähän sen näköistä, että pojat ovat olleet täällä keskenään, joten ainakin pääsen heti takaisin normaaleihin arkihommiin :p Pojasta huomaa, että äiti on ollut paljon pois kotoa, kiukuttelee mulle nyt kaikesta mahdollisesta :meh:
 
Ja minä vain valitan joistakin rikkonaisista öistä.. Herneen olot kuulostavat kamalilta. Jaksamista sinne!
 
Puikula, kyllä minäkin valitan rikkonaisista öistä plus välillä kaikesta täysin turhastakin (rikkonaiset yöt ovat minusta ihan oikea valituksen aihe, se vaikuttaa niin paljon jaksamiseen).

Kamalahan tuo sairaalajakso oli, mutta onneksi lapsi on kuitenkin sinänsä terve. Vaikka kouristuksia tulisi jatkossakin ei sitä kai sairaudeksi sinänsä lasketa. Ja isänsä on normaali ja hyvin terve aikuinen lapsuutensa kouristuksista huolimatta, en usko, että kouristukset ovat aiheuttaneet edes hänen lähes patologista taipumustaan unohtaa viedä sukat pyykkikoriin :p

Kotona on tosiaan paikat vähän hujan hajan, mutta se on lopulta aika pientä :)
 
Tama nyt ei liity mihinkaan ketjun aiheista, mutta ma tein jo monta vuotta sitten selvaksi, etta kaikki likaiset sukat, jotka loytyy jostain muualta kuin pyykkikorista, menevat suoraan roska-astiaan. Enka ma korvaa mitaan tasta aiheutuneita harmeja tai taloudellisia menetyksia. Toimii...
 
Littlered, mä en uskalla tehdä niin. Mies kulkis varmaan mun sukat jalassa tai paljain jaloin, eikä edes huomais sitä :laughing021

(vaikka sanottakoon nyt taas tähän, että kyllä se kotitöitäkin tekee, on vaan paljon mua sokeampi sotkulle)
 
Niin kai ne miehet usein on. Niitten mielestä on muka ihan siistiä, mutta sitten kun on oikeasti siivottu huomaa ettei vissiin kovin siistiä alunperin ollutkaan. :)
 
Mun miehellä on joku kuntoisuuskausi meneillään. Haluaa että kaikki on tiptop. Tosin ilmoittaa asiasta verbaalisesti eikä välttämättä itse asialle tee ei sitten mitään...
 
Ollaan me kuitenkin onnistuttu pitamaan koti peruspuhtaana, lahinna taaperosta johtuvia sotkuja ja epajarjestysta on jossain jatkuvasti. Jokaisen ruokailun jalkeen ruokaa on aina lattialla. Otan silmin havaittavat ruokajamat pois talouspaperilla, mutta nolottavan usein lattia jaa siita kohti luutuamatta, joten yks kohta asunnosta on tuon tuostakin tahmainen.
Lelujen kanssa ma en jaksa enaa edes olla niin tarkka. Iltaisin vain nakkelen kaikki romut lattialta lelukoriin sen kummemmin lajittelematta.
Jos niita nyt jaa jonnekin sohvan alle tai nurkkaan piiloon niin siella pysykoot seuraavaan viikkosiivoukseen saakka.
 
miten voi olla mahdollista että lapsella on joka syksy ja kevät saamarin enterorokko! Just on varpaankynnet kasvanu normaaleiks ni taas on kuume yli 40 ja nielu täynnä rakkoja ja peitteitä! Taistellaan juomisen ja lääkkeenoton kanssa. Yleensä jos erehtyy sanomaan pillimehu, jätkä heittää vaikka volttia että sellaisen saa, nyt ei millään. Ei mitään.
Ainoa mikä vähän kiinnostaa on pakastemaissi.
Upeinta tässä on että kun jäbä paranee, mä oon kuumeessa ja sit pitäis leikkiä ja tehä sitä sun tätä. Eikä isi kelpaa..
Ainoa hyvä puoli verrattuna viimekertaiseen on että nyt ei ole samanaikaisesti vesirokkoa ja flunssaa..
 
Joo meillä oli kuumekouristus tytöllä silloin toissatalvena. Ei ollut noin paha (onneksi) ja itse mentiin päivystykseen, missä kuume oli jo laskenut, vaikka lapsi olikin uninen ja veltto. Sen jälkeen olen flunssan aikoihin pumpannut tytön täyteen lääkettä aina kun lämpö alkaa kohota kuumeen puolelle. Myös mun veljellä oli taaperona sellainen kouristus, vähän isompi kuin meidän tytöllä, mut ei sekään ambulanssilla joutunut. Saattaa johtua iästäkin, pienemmillä voi olla rankempaa!
Ihan hirveetä! Sympatiaa ja jaksamista!

Meillä ei ollut mitään kuvauksia, mut ulkoiset perustutkimukset ja verikokeet. Mua itketti silloinkin lapsen puolesta. :'(
Mutta luulen, että meidän tyttö joutuu geeniperimänsä takia olemaan tarkemmassa syynissä kasvaessaan, sillä meillä on jo kolmen sukupolven verran epilepsiaa. Nytkin se oli ensimmäinen, mitä kirjasivat ylös.

Eihän nuo aivoille hyvää tee, samoin kuin epikohtaukset aina 'tuhoo' jotain, mut onneks aivot on niin ihmeellinen paikka ja kaikki häikät ei aiheuta vahinkoja. Toivotaan, ettei mitään näkyvää/pysyvää tuu! :-*
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top