Väsymys, baby blues, synnytyksen jälkeinen masennus

Tsemppiä yösade! Mulla oli kans jossain vaiheessa väsyneitä fiiliksiä kun tyttö ei ollut tyytyväinen missään muualla kuin vaunuissa ja tuntui ettei mitään saa tehtyä.

Se taisi olla just tossa kuuden seittemän viikon iän tienoilla kun syömisvälit alkoi pidentyä ja sitterissä ja matolla olo alkoi sujumaan paremmin. Nyt tytöllä ikää 10 viikkoa ja syömiset ja nukkumiset on jo huomattavasti paremmin ennakoitavissa. Pitkiä päikkäreitä meillä ei nukuta edelleenkään kuin satunnaisesti, mutta yöt mennään yhden syötön taktiikalla (joskus ei syödä yöllä ollenkaan). Iltaisin on kyllä kitisevämpi ja enemmän tissillä, ilmeisesti tankkaa yötä varten.
 
Tsemppiä yösade! Mulla oli kans jossain vaiheessa väsyneitä fiiliksiä kun tyttö ei ollut tyytyväinen missään muualla kuin sylissä ja tissillä ja tuntui ettei mitään saa tehtyä.

Se taisi olla just tossa kuuden seitsemän viikon iän tienoilla kun syömisvälit alkoi pidentyä ja sitterissä ja matolla olo alkoi sujumaan paremmin. Nyt tytöllä ikää 10 viikkoa ja syömiset ja nukkumiset on jo huomattavasti paremmin ennakoitavissa. Pitkiä päikkäreitä meillä ei nukuta edelleenkään kuin satunnaisesti, mutta yöt mennään yhden syötön taktiikalla (joskus ei syödä yöllä ollenkaan). Iltaisin on kyllä kitisevämpi ja enemmän tissillä, ilmeisesti tankkaa yötä varten.

Muoks. Vauva siis viihtyi aluksi vain tissillä, ei vaunuissa :woot:
 
Onko muilla "tylsää" olla kotona? Minulle on ollut aika vaikeaa sopeutua kotona oloon, kun normaalisti teen paljon töitä ja muutenkin olen menossa paljon. Jotenkin kaipaa seuraa ja tekemistä. Pikkuhiljaa ehkä alkaa helpottaa. Ainakin aluksi tuntui vaikealta, kun ensimmäiset 6vkoa poika vain asui tissillä päivät, eikä viihtynyt hereillä muualla. Eli päivät olin lähes täysin sohvalla imettämässä. Nyt on vähän jo lyhentyneet syötöt ehkä. Mutta ei kyllä huomannut eroa yhtään, että missä vaiheessa oli tiheän imun kausi, tuntui että se on ollut koko ajan.
 
Onko muilla "tylsää" olla kotona? Minulle on ollut aika vaikeaa sopeutua kotona oloon, kun normaalisti teen paljon töitä ja muutenkin olen menossa paljon. Jotenkin kaipaa seuraa ja tekemistä. Pikkuhiljaa ehkä alkaa helpottaa. Ainakin aluksi tuntui vaikealta, kun ensimmäiset 6vkoa poika vain asui tissillä päivät, eikä viihtynyt hereillä muualla. Eli päivät olin lähes täysin sohvalla imettämässä. Nyt on vähän jo lyhentyneet syötöt ehkä. Mutta ei kyllä huomannut eroa yhtään, että missä vaiheessa oli tiheän imun kausi, tuntui että se on ollut koko ajan.

Kyllä tuntui "tylsältäkin" ensin, mutta sitten muutin ajattelutapaani ja ajattelin, että tää on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Pistin Netflixin laulamaan ja keräsin eväät ympärille.
Ja nyt onkin jo ihan eri meininki. :happy:
 
Meillähän poika on huomenna 9 viikkoa vanha ja sama meininki jatkuu edelleen.. Syömisvälit on kyllä pidentyny ehkä n. 1-1,5h mut tissillä saatetaan viettää tuosta se puoli tuntia kerrallaan. Poika kyllä tuntuu haluavan tissille aina kun vähänkin harmittaa tms. eli nälkää ei ole läheskään kaikki kerrat. Eikä siinä muuten mitään, mutta kaipaisin edes sen tunnin viikossa tai edes puoli tuntia yksin!

Lisäksi olis tietty kiva jos mun ei tarviis huolehtia aina myös siitä, onko meillä kaupassakäynnin tarvetta/onko kaapissa ruokaa/ruoanlaitosta/tarviiko vaippoja pestä (meillä kestot käytössä paitsi öisin) yms. En tiiä, mut tuntuu että mies myös liiankin herkästi työntää pojan takasin mulle jos vähääkään kitisee. Nojoo, tissi varmasti rauhottaa heti mutta kuolisiko se lapsi siihen jos isä pitäis joskus sylissä ja yrittäis lohduttaa muilla keinoin, jos poika on kuitenkin just syönyt eli nälkä ei voi olla..? Tuttia ei vielä toistaiseksi ole huolinut..
 
Kyllä tuntui "tylsältäkin" ensin, mutta sitten muutin ajattelutapaani ja ajattelin, että tää on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Pistin Netflixin laulamaan ja keräsin eväät ympärille.
Ja nyt onkin jo ihan eri meininki. :happy:

Juu tuntuu että itselläkin vähän helpottanut nyt. Ehkä vähän alakuloinenkin oon ollut ison muutoksen takia. Mutta oon koittanut kyllä ajatella että pian helpottaa! Ja täytyy muutenkin koittaa olla positiivinen :) Ja sekin on jo kiva että poika viihtyy leikkimatolla jo vähän itsekseen. Saa pieniä juttuja itse tehtyä kotona. Täälläkin on Netflix pelastus! Ei oikein telkkarista tule mitään järkevää :D ja yösade: toivottavasti saat omaa aikaa edes vähän! Kyllä se piristää jos vaikka lenkillä pääsee käymään tms.
 
Yösade, meilläkin haetaan tissiltä lohtua, mutta nyt on otettu käytttöön sellanen tapa, et jos alkaa huutaa pian syötyään kunnolla, rauhoitellaan olkapäällä ja yleensä alle 10min niin vauva on taas hiljaa ja tyytyväinen. Huudattaminen on kamalaa, enkä sitä itse ainakaan pidemmän päälle tee (kuin max sen 10min) enkä varsinkaan niin, että vauva laitettaisiin yksinään huutamaan vaunuihin/sänkyyn/leikkimatolle. Jos ei 5-10min aikana rauhoitu, niin otan tissille. :) eikä oo vauva hajonnut, muuttunut alakuloiseksi tai alkanut välttää katsekontaktia. Eli ihan luottavainen on edelleen, vaikka välillä vähän joutuukin huutamaan.
 
Meillä nukuttiin äsken melkein pari tuntia putkeen! Se lepotauko tuli tarpeeseen, huomenna jaksaa taas paremmin :) lisäks miehellä on loppuviikko vapaata niin josko pääsisin tosiaan yksikseen vaikka kokeilemaan joko pystyis taas juoksemaan :happy:

Kysyitkö lääkäriltä juoksemisesta? Mietin kun minulle sanottiin, että juoksemista ei suositella ennen kun on mennyt 5-6 kk synnytyksestä ja lantionpohjalihakset ovat varmasti palautuneet ja imetys on ohi. Kuulemma kohdunlaskeumat yleistyneet nuorilla synnyttäjillä liian nopean sekä raskaan liikunnan aloittamisen takia ja mietin uskallanko lähteä hölkkäämään, jos ongelmat voivat ilmetä vasta useiden vuosien päästä synnytyksestä. Mieli tekisi kovasti kuitenkin jo juosta :)
 
En varsinaisesti juoksemisesta kysynyt vaan yleisesti kovemmasta urheilusta (mainitsin mielestäni kyllä että harrastan juoksua) ja lääkäri totes vaan, että oman olon mukaan! :eek: jaa-a, pitäisköhän sitä sit vielä malttaa mielensä..? Alkaa vaan olla jo turhauttavaa, kun kohta 7kk siitä kun viimeks on päässy juoksemaan! :banghead:

Niin ja miten imettäminen vaikuttaa kovemman urheilun aloittamiseen? Toki jos liikaa treenaa niin voi maidontuotanto vähentyä, mut ei kai sen pitäis vaikuttaa jos edes pari kertaa viikossa kävis kevyen juoksulenkin heittämässä?
 
En varsinaisesti juoksemisesta kysynyt vaan yleisesti kovemmasta urheilusta (mainitsin mielestäni kyllä että harrastan juoksua) ja lääkäri totes vaan, että oman olon mukaan! :eek: jaa-a, pitäisköhän sitä sit vielä malttaa mielensä..? Alkaa vaan olla jo turhauttavaa, kun kohta 7kk siitä kun viimeks on päässy juoksemaan! :banghead:

Niin ja miten imettäminen vaikuttaa kovemman urheilun aloittamiseen? Toki jos liikaa treenaa niin voi maidontuotanto vähentyä, mut ei kai sen pitäis vaikuttaa jos edes pari kertaa viikossa kävis kevyen juoksulenkin heittämässä?

Kesäkuisten puolelta huomasin tämän ketjun.. Liikunta ja varsinkin juoksu on mullakin sellanen henkireikä pikkulapsi-perheen äitinä.

Edellisen raskauden jälkeen aloitin n.4-5kk synnytyksestä säännöllisen juoksuharrastuksen uudestaan. Imetin silloin ja vielä pitkään juoksemisen aloittamisen jälkeen..ei haitannut mitenkään imettämistä. Pikemminkin olen kuullut/lukenut, että juokseminen voi jopa lisätä maidon tuotantoa :) juoda ja syödä toki pitää muistaa, kun kuluttaa enemmän.

Nyt mulla tuhisee vasta viikon ikäinen vauva kainalossa, joten saa vielä odottaa ennen kuin lenkkipolut kutsuvat :)
 
En varsinaisesti juoksemisesta kysynyt vaan yleisesti kovemmasta urheilusta (mainitsin mielestäni kyllä että harrastan juoksua) ja lääkäri totes vaan, että oman olon mukaan! :eek: jaa-a, pitäisköhän sitä sit vielä malttaa mielensä..? Alkaa vaan olla jo turhauttavaa, kun kohta 7kk siitä kun viimeks on päässy juoksemaan! :banghead:

Niin ja miten imettäminen vaikuttaa kovemman urheilun aloittamiseen? Toki jos liikaa treenaa niin voi maidontuotanto vähentyä, mut ei kai sen pitäis vaikuttaa jos edes pari kertaa viikossa kävis kevyen juoksulenkin heittämässä?

Jaa-a, vissiin vähän erilaisia näkemyksiä. En tiedä viitsinkö lähteä juoksemaan. Imetys kuulemma vaikuttaa hormonitoimintaan ja löysyttää tms. lihaksia (myös lantionpohjan lihaksia). Viimeksi juoksin viime syksynä kun olin osallistumassa maratonille juuri ennen plussatestiä.
 
Joo, imetyksen aikana erittyy samaa relaksiinihormonia, joka löysyttää raskauden aikana kudoksia ts juoksu- ja hyppylajien suhteen pitää olla varovainen. Vaikka lantionpohjalihakset tuntuvat ok:lta, liian aikaisin aloitettu treeni (siis juoksua ja hyppyjä sisältävä) voi tosiaan lisätä ongelmia laskeumien ym. merkeissä. Osa on jopa sitä mieltä, että kunnon palautuminen olisi tapahtunut vasta 9kk-vuoden päästä. Salitreenissäkin pitäisi ottaa iisisti esim kyykkyjen, lankkujen ym kanssa, koska lisäävät vatsaontelon painetta eli painot valita sen mukaan.

Itse aion vähitellen aloittaa treenauksen, kunhan jälkitarkastus on tehty, mutta varmaan vähän säästellä iskuttavien juttujen suhteen. Parilla tutulla sellaset laskeumat, etten halua ottaa riskiä.
 
Mä en ole uskaltanut kävelyä kummempaa liikuntaa harrastaa, kun vauvan ison syntymäpainon takia tuli lievää laskeumaa synnytyksessä. Nyt kun en ole siellä jälkitarkastuksessa vielä käynyt, niin en tiedä onko palautunut/voiko edes palautua...
 
Niin että silti saattaa tulla laskeuma vaikka lantionpohja tuntuu jo hyvältä! No siinä tapauksessa en uskalla vielä kyl sitten lähteä. Täytyy tyytyä tuohon vaunukävelyyn ja kotijumppaan pienillä painoilla, kun kuitenkin vasta 2kk synnytyksestä.. :)
 
Miten treenaatte lantionpohjanlihaksia?
Mä sain th:n kotikäynnillä sellasen läpyskän, jossa oli ohjeita, mutta en oo varsinaisesti sitä noudattanut. Yritän tehdä muistaessani "nopeustreeniä" ja "voimatreeniä" ts tehdä sellasia nopeita jännitysliikkeitä esim. tietyn määrän tai sitten vedän sisään esim kahteen laskien ja rentoutan kahteen laskien. Yritän myös aktivoida lantionpohjaa ihan arkiaskareissa ja kävelylenkeillä, samoin syviä vatsalihaksia. Virtsatessa ei ole hyvä noita treenata, eikä hirveästi testaillakaan, vaikka usein niin ohjeistetaan. Netistä löytyy kyllä kans ihan päteviä ohjeita.
 
Mä oon kans tolleen yrittäny treenailla. Nytkin istun rannassa pieniä uimareita vahtimassa ja samalla yritän treenailla. ;) Olikos näin, et kävelykin tekee niille hyvää?
 
Takaisin
Top