Väsymys, baby blues, synnytyksen jälkeinen masennus

Toivotaan rosmarinaa, että uudet lääkkeet auttaa! Masennushan on sellainen, että isot elämänmuutokset (olipa ne hyvää tai pahaa), helposti altistaa masennuksen pahenemiselle. Ja synnytyksen jälkeen kroppa ja mieli on muutenkin kovilla, vielä kun hormonitoiminta on voimakasta. Ja kun tähän liittää väsymyksen, niin varmasti ollaan tosi kovilla. Onko sulla siellä apukäsiä saatavilla, jos alkaa siltä tuntua?

Itsellä mieliala on pysynyt muuten oikein hyvänä, mutta iltaväsy on mulle vaikeaa. Eilen vauvalla oli masuvaivoja ja iltasyötön jälkeen hän ähisi tunnin ajan sängyssä. Lopulta hänellä tuli kakka ja mä en vaan olis jaksanut nousta. Mies oli pyykkituvalla (meillä saa pestä 24/7), muuten hän olisi hoitanut. Täytyihän mun nousta, mutta olin niin poikki, että vaan itkin. Hoitopöydän luota kyynelehtivänä mies mut sit löysi, komensi sänkyyn ja otti vauvan hoitoonsa.

Meillä siis on molemmilla kesäopintoja, joten mies on mun kanssa kotona. En tiedä, miten jaksaisin illat ilman miehen apua. Nyt on reilu kuukausi mennyt synnytyksestä ja vasta alkaa helpottaa, näitä yksittäisiä iltaväsyjä saattaa silti tulla, vaikka päivät meneekin hyvin. Moneen muuhun verrattuna oon kyllä päässy helpolla, mutta ei näitä fiiliksiä etukäteen osannut hirveästi odottaa.
 
Vähän ton tapasta mullakin on Sugarplum! Tosin se ajottuu vaan yöaikaan.. Ja toki nyt tuo kiukkuaminen on vähän yllättänyt, mikä tietty taas viittais siihen masennukseen. Tänään kuitenkin ollut ihan normaali (eli hyvä) päivä ja tällasii päivii mulla itellä ei oo ollenkaan sillon kun on masennus oireillut. En nyt sit alottanu lääkettä vielä, mut soittelen maanantaina omalle sairaanhoitajalle ja keskustelen hänen kanssaan asiasta.

Mies on täälläkin koko kesän kotona. Töihin kun ei päässyt ja koulua ei nyt kesällä ole. Pikkunen on kuitenkin 24/7 mun hoidettavana.. Hänelle kun ei kelpaa isin syli ja syötötkin tehdään vaan rinnalla.. Pullon varmasti huolisi, mutta ei nukahda sit muuten kuin tissi suuhun. Päivisin mulla taas niin virkee ja hyvä olo et hoidan mielelläni pikkuisen. Eli yöt on ne vaikeimmat meillä. :/ alkaa aina jo iltapäivällä ahdistaa tuleva yö, kun ei vaan jaksaisi herätä. Varsinkin kun öisinkin on alkanut rintaraivarointi..
 
Pakko sanoa, että vaikka mulla ei oo yhtään masennusta tai edes mitään alakuloa, niin mullekin tulee tollasia iltahermostumisia. Mies hoitaa vauvaa ja kotia tosi paljon, eikä ole oikeasti yhtään mitään valittamista minkään suhteen. Mutta parina iltana, erityisesti, jos vauva on vaan itkenyt (rauhoittuu välillä ja sitten alkaa ja rauhoittuu välillä, jopa nukahtaa ja taas herää ja itkee), olen hermostunut jopa miehelle, että "anna tänne, annan tissiä". Siis ihan kuin se hänen vikansa olisi, että vauva itkee tai sitä ei saa hiljaiseksi. :D Aamut ja päivät on ihan ok, mutta selkeästi illalla alkaa itsekin olla jo vähän väsynyt ja varmaan vähän stressaa, että miten se nukahtaminen tänään menee jne. Ja kun ei tiedä onko itku vatsakipua, nälkää, yleisväsymystä vai mitä, niin itselle tulee avuton olo ja toivoo vaan, että naapurit ei hermostu, jos vauva itkee liikaa. Oletan, että kuuluu kuitenkin sinne...

Että luulisin, että tällaiset tuntemukset ovat melko normaaleja ilman masennustakin (ihan itsekin kyllä ekan kerran pelästyin, kun tuli sellanen tiuskaisu miehelle :shy: ). Ja meillä siis varsinaiset yöt menneet tosi hyvin - vauva suostui eilen nukahtamaan 23.30 kieppeillä ja heräsi aamulla vasta miltei kuudelta. Piti jo vähän herätellä, kun ihmettelin, että vaan nukkuu. Itse heräsin jo viideltä vessaan ja ihmettelin, että miten vauva ei oo jo herännyt syömään.
 
Kyllä täälläkin meinaa iltaisin hermot mennä kun pikkunen kiukkuaa monta tuntia. Mies ei saa rauhoiteltua yhtä hyvin vaikka en siis rauhoittele ees tissillä vaan kanniskelen vaan. Yritän välttää tiuhaa syöttöväliä illalla kun kaikki tulee oksennuksen pihalle ja aiheuttaa lisää itkua. Ja usein oon yksin illat ja yöt kun mies on töissä.

Päivät on kivoja mutta iltaa ja yötä en odota innolla... Tämä on varmaan ihan normaalia ja näyttää esiintyvän myös muilla :joyful:.
 
Meillä syöttö on se, joka rauhoittaa. Aluksi kanniskelu auttaa, mutta kun menee sellaseksi överi-itkuksi, että mikään ei enää toimi, niin sitten rinta on se, joka hiljentää. Tuttiakin kokeilin jo eilen, että olisko auttanut, mutta kakoi vaan, eikä todellakaan suostunut ottamaan edes suuhun. Mietin siis, että jos osin tuo on vain imemistarvetta (esim kerran söi kolme kertaa putkeen, että mietin, ettei voi olla enää nälkä). No, rinnalla hiljeni ja rauhoittui heti. Mies ei saa rauhoitettua, jos menee tuohon överitilaan, että sitten mun pakko tulla hätiin.
 
Meilläkin on aika itkuista välillä ja itellä kans huono olo sen takia, ettei osaa ihan varmaks aina sanoa mikä sen itkun syy on (tuntuu että kun lapsi on kuitenkin jo 5,5vkoa vanha niin kuuluis jo tietää).. Mahavaivoja on päivittäin selvästi mut välillä tuntuu, että iltaisin itketään vaan väsymystä ja rintaraivoillaan (päästää rinnasta irti, on pari sekuntia tyytyväinen, sit alkaa kiukkuinen itku ja päätä vedetään taakse ja hamuillaan jonka jälkeen monesti löytyy oma nyrkki suuhun mut tissiä ei välttämättä löydä useampaan minuuttiin kunnes itse sit välillä tyrkytän sen suuhun ja taas imetään tyytyväisenä jonkin aikaa). Meillä siis myös rauhoitutaan tissille. Välillä mietin teenkö jotenkin väärin kun annan sitä sitten koko ajan, mut toisaalta nyt oon usein alkanut ottaa syliin/makuultaan rinnan päälle niin hamuilu tissin suuntaan alkaa lähes joka kerta heti. Kun siis edelleen asutaan tissillä lähes kaikki valveillaoloaika (6vkon tiheänimun kausi tuskin on vielä kun tää on jatkunu useamman viikon, sitä sit odotellessa jos tästä vielä tihenee!).

On tää esikoisen kanssa kyl rankkaa, kun joka asiaa joutuu miettimään, et teenkö nyt oikein tai lapsen parhaaksi! Mut täytyy kai vaan yrittää kuunnella omaa maalaisjärkeään ja vaistojaan :)
 
Ai onko toi se rintaraivari? En oo tajunnut, täällä tehdään tota samaa. :D Oon vaan ajatellut, että ei malta syödä kerralla tarpeeksi, tai sit maitoa tulee välillä nii paljon, että vauvan pitää pitää vähän taukoa. Mä annan aina itse sen rinnanpään suuhun, ei osaa etsiä sitä itse.
 
Meillä otettiin tänään tutti käyttöön, koska vauva lupsutteli ja kiukutteli rinnalla väsyneenä. Huomasimme, että tutti rauhoittaa vauvan aika tehokkaasti unille, joten käytämme jatkossa tuttia nukahtamiseen. Jatkossa saavat rinnatkin hieman lepoa, miehelläkin on keino rauhoitella vauvaa, vauvan oman käden imeskely loppunee ja vauva saa paremmin unenpäästä kiinni kun tutista ei tule maitoa täyteen massuun. Hyvä puoli on myös pienempi riski kätkyskuolemasta, mutta huonoja edessä oleva vieroitus ja hampaillehan tutti on huono.

Vauvalle testattiin myös ns. modernia kapaloa, mutta vauva ei lämmennyt käsien rajoittamiselle yhtään.
 
Meilläkin vauva (sekä äiti) on selkeesti väsyneempiä iltaisin. Tytöllä on noita rintaraivareita, mutta olen sitten vaihtanut jossain kohtaa tissin tuttiin ja sylin sitteriin ja se tuntuu toistaiseksi toimivan iltaisin. Nyt tyttö on jopa parina iltana nukahtanut sitteriin, josta olen hänet sitten siirtänyt sänkyyn nukkumaan.
 
Kelpaispa täälläkin pian tutti ja sitteri. Mulla on toisinaan voimat ihan loppu ja sit vaan makaan ja vauva huutaa sylissä. Ei kelpaa tissi eikä eri asennot sylissä ja hyppelyt ja tanssit ja silittelyt.
Onneks alkoi miehellä loma, kun hänellä on joku maaginen taito saada vauva nukahtamaan näissä raivareissa.
 
Meillä on joku Aventin anatominen 0-2 kk tutti, mutta vauva vain kakoo ja meinaa oksentaa, kun sitä tarjoaa. Että toistaiseksi ei apua.
 
Esikoisen kohdalla tein sen "virheen", että en opettanut heti tuttiin. Uskoin, että imetys kärsii, jos antaa tutin. No, esikoinen ei oppinu koskaan syömään tuttia ja käytti tissiä tuttina. Nyt otin tutin heti käyttöön, kun päästiin kotiin. Hyvin on poika oppinut imemään sekä tuttia että tissiä. :) Ja paino nousee sitä vauhtia, et ei ole tainnut imetystä häiritä. :D

Meidän vauva on ainakin vielä niin tyytyväinen. <3 Ei turhia itke. Mä niin toivon, että hän pysyykin tyytyväisenä. Esikoinen oli aivan eri luokkaa. Kyllä tuli käveltyä kämppää ympäri yötä päivää. :(
 
Me ollaan tarjottu tuttia epäsäännöllisen säännöllisesti kolmiviikkoisesta lähtien mut ei oo toistaseks ainakaan kelvannu kun pariks minuutiks korkeintaan kerrallaan..

Nii ja Odette, näin mä oletan että ne niitä rintaraivareita just on! :D
 
Mä oon luullut, et rintaraivari on sellanen, että vauva ei suostu syömään, vaikka olis nälkäinenkin. Meillä taas reaktio on "en ole saanut ruokaa koko päivänä", vaikka just olis syönyt monta erää. :D
 
Odette sanoi:
Mä oon luullut, et rintaraivari on sellanen, että vauva ei suostu syömään, vaikka olis nälkäinenkin. Meillä taas reaktio on "en ole saanut ruokaa koko päivänä", vaikka just olis syönyt monta erää. :D
Click to expand...

Varmasti myös se lukeutuu rintaraivareihin ettei suostu syömään :D ja sama täällä, että noita tulee vaikka ollaan jo monta kierrosta menty! :D
 
Alan olemaan pikkuhiljaa aikalailla väsynyt kun meillä ei nukuta päivällä juuri ollenkaan eli en saa tehtyä päivän aikana juuri mitään.. Poika viihtyy nykyään kyllä joitain hetkiä sitterissäkin tai leikkimatolla jolloin saan just esim. syötyä. Kantoliinassa nukkuu n. 30min tai kunnes yritän siirtää muualle ja vaunuissa max. tunnin kun on koko sen ajan liikkeessä. Joinain yksittäisinä päivinä on nukkunu jopa 2h päikkäreitä putkeen mutta ne on harvinaista herkkua eikä ikinä tiedä millon herää niin ei oikeen uskalla tehdä mitään..

Lähinnä siis ehkä väsyttää se, ettei mulla ole missään vaiheessa mahdollisuutta omaan aikaan edes tunniksi kerran viikossa! Mies kun kattoo poikaa niin viim. 10min päästä tuo takasin "haluaa tissille".. Samoin yks päivä yritti viedä vaunulenkille niin 30min päästä tuli takasin kun lapsi vaan huutaa (just oli syötetty ennen lähtöä ja mun piti ristiäiskakut tehdä sen lenkin aikana). Tuttipulloa ei olla vielä tarjottu kun pitäis uudet kumit niihin ostaa ja viimeks ostin saman merkkisiä kumeja niin olikin ihan väärän mallisia..

Öisin menee paremmin, poika nukahtaa n. klo 22 joka ilta ja nukkuu vähintään kasiin yleensä 2-3 herätyksellä, eli yöllä edes onneksi saa itekin nukuttua ihan ok, vaikka kyllä mä tosi väsynyt oon siltikin..
 
Mulla kans tällä viikolla kertynyt univelkaa. Vauva heräilee yöllä parin tunnin välein. Torstaina tulee kuusi viikkoa täyteen, et tämä on nyt varmaan sitä kuuden viikon hulinaa. :( Olen yrittänyt asennoitua siihen, et tämä nyt vain kuuluu vauva-aikaan ja on ohimenevää. Vaikka aina ei kyllä jaksaisi niinkään ajatella...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top