Mulla on tällä hetkellä se tilanne, että kummallakaan ei ole ennestään lapsia entisestä liitosta, niin ei tarvitse onneksi käytäntöä pähkiä. Mutta exällä oli kaksi lasta edellisestä liitosta ja niistä tuli kyllä ihan tuhottoman tärkeitä mulle ja rakastan niitä muksuja edelleen. Ei varmastikaan niin paljon kuin omia tulee rakastamaan - se rakkaus on niin erilaista - mutta samanlaista rakkautta kuin esimerkiksi omia sisaruksia ja vanhempia kohtaan tuntee. Onneksi eron jälkeen ystävystyin sitten näiden lasten äidin (eli exän ex-vaimon kanssa) niin sai olla näiden lasten elämässä edelleen mukana. Ja mulle oli tosi tärkeä, että pääsee olemaan mukana etteivät vaan millään tasolla luule, että ero johtuisi heistä. Tällä hetkellä asutaan valitettavasti tosi kaukana, että pääsis näkemään kuin ehkä kerran vuodessa, mutta samalla paikkakunnalla asuessa nää lapset oli esim. mun luona eron jälkeen yökylässä - jonka olin sopinut lasten äidin kanssa! Ja viime vuonna tämä poika (9v) tuli käymään mun ja nyxän luona ralliviikonloppuna, et käytiin EK-pätkää katsomassa yms. :) Tyttö onkin nuorempi, niin ei tietty voinut lähteä pitkää matkaa (Turusta Jyväskylään) yksin kulkemaan, mutta sit taas Turussa käydessä vieny niitä leikkipuistoon jne. pientä hemmottelua :)
Niin ja siis missään vaiheessan en yrittänyt / halunnut eikä exä olettanut, että olisin lapsille ollut äiti silloin kun olivat miehen luona. Vaan vähän niinku esmes täti tms on. Lapsilla on jo äiti eivätkä toista äitiä / äitipuolta kaipaa, mutta kuitenkin sellainen aikuinen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi tehdä asioita, kun haluaa :) Mutta härregyyd jos mies olisi jotenkin olettanut, että olen niille lapsille joku äiti silloin, kun ovat hänen luona tms. No way! Kyllä lapsille se yksi äiti riittää :)
Ja oli tuossa kuviossa se hyvä puoli, että tajus, ettei ne lapset ookkaan niin kauheita kuin luuli (ennen sitä kun olin siis 110% varma, etten halua omia lapsia koskaan). Ne kun oli joka toinen viikonloppu paikalla ja tyttö oli vielä vaippaikäinen siinä vaiheessa, kun aloitettiin seurustelukuviot, niin tuli opeteltua sitä "arkea" (eihän se ihan aitoa arkea ollut) ja kummasti sitä vain mieli muuttui kun näki vierestä, ettei lapset ookkaan kamalia vaan itseasiassa aika ihania - kaikkine kiukkukohtauksineenkin :) Tosin nää kaks oli tosi ihania ja ns. helppoja (kovimmat kiukuttelut kun kiukuttelivat äitinsä luona), joten helppo oli heihin ihastua ja rakastua :)
mutta hurjalta myös kuulostaa jos ei oo mitään tunnesidettä lapseen... Itse en semmosta puolisoa itselleni huolisi jos ei mun lapsesta välittäis, mutta tää on mun mielipide sori jo valmiiksi