Uusien toivojat ja odottajat <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja saini
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä kävellään, on kävelty jo jonkin aikaa. :woot: Toukokuinen siis. Iso pieni poika. :Heartred

Mitenkäs Airilla on sujunu? :) Onks Warheart enää linjoilla? o_O
 
Joo meilläkin Siiri kävelee tukia vasten, seisoo ilman tukea pieniä hetkiä ja eilen yritti ottaa askeleen ilman tukea mutta naamalleen meni:/ eiköhän toi kävele enneku vilpertti syntyy;)
 
Täällähän minä takapiruna :D Ei oikeen ole mitään uutta, samaa väsymystä ja arjen suorittamista tämä elämä. Imetys lopetettiin kun ei saatu neitiä enää mitenkään oireettomaksi kun siitepölykausi alkoi ja nyt nukkuukin sit useamman tunnin pätkiä. Pidetään ruoka- ja oirepäiväkirjaa, varmoja ruokia näyttäis olevan possu, broileri, vehnä, rypsiöljy, luumu, kurkku, tomaatti, kesis ja banaani. Siedätyksessä ruis ja kaura murojen muodossa, satunnaisesti sietää porkkanaa. Aamuisin sit otetaan kalsium, monivitamiini, glutamiinia ja boulardiita suolistoa tukemaan, maitohappobakuja ei olla vieläkään saatu sopimaan. Seisoskelee välillä ilman tukea ja pari askelta uskaltanut ottaa, varmaan kuukauden sisään oppii kävelemään. Ikää siis 1v2kk.

Joulukuinen höpöttää minkä ehtii, aloittanut taas päiväunien nukkumisen, kun nehän jäi joskus vuoden iässä pois. Esikoinen menee syksyllä kolmannelle luokalle, toka muksuista kävi viime viikolla kouluun tutustumassa ja koulutie siis alkaa syksyllä :) Asumisasioita tässä pohditaan, kun eipä ole juurikaan raahaa saatu säästöön, että otetaanko vain asumisoikeusasunto ja sit joskus tulevaisuudessa ostetaan se okt kun ei ole muksut enää kotona ja voitais pienempään tyytyä.
 
Onnea tytsylle ja äipälle poikalupauksesta <3 mähän sanoin et se poika sieltä tulee ;)

Kauhea kun vierähtänyt aikaa kun viimeksi käynyt foorumilla. Joulukuinen tahtoo tai ei tahdo voimakkaasti. Eipä hänestä sen enempää kuulumisia ä taida olla. Lokakuinen täytti tänään 7 kk :eek: ja on juuri tänään alkanut enemmän ryömimään. Mahtavaa kun meidän olohuone on oikea surmanloukku kun tuli Ikeasta kalusteita ja ne on kokoamatta levällään kasoissa pitkin lattioita :shifty: ei juuri näillä keleillä inspiroi niitä kasatakaan mut onneksi voi olla ulkona. Ehkä sitten ensi viikolla.. torstaiksikohan se lupaili sateita :p
 
Warheart tsemppiä väsymykseen ja arkeen!

On toi toukokuisen köpöttely niin suloisen näköistä, välillä vähän horjuvaa vielä. :p Ulkonakin ennemmin kävelee kuin istua möllöttää vaunuissa. Nyt yrittäny jopa vähän juoksuaskelia ottaa jos tulee hirveä kiire isoveljen perään tai ’leikkivät’ hippaa. :)
 
Meillä kävellään, on kävelty jo jonkin aikaa. :woot: Toukokuinen siis. Iso pieni poika. :Heartred

Mitenkäs Airilla on sujunu? :) Onks Warheart enää linjoilla? o_O

Mitäpä tänne, isompi joulukuinen painaa kauheeta vauhtia ja puhua pälpättää taukoamatta. Aikamoinen uhmis siitä on kuoriutunut... Pienempi joulukuinen täytti tänään 5kk ja puski juuri viikolla kaksi hammasta. Kääntymään oppi myös juuri. Kattoremontti koko taloyhtiössä alkaa olemaan lopuillaan, joillain tehdään vielä sisähommia, kun sitä hometta löytyi vähän sieltä ja täältä.

Hyvää äitienpäivää!!
 
Kiitos onnitteluista :) Kävin kurkkaan v 2018 äitiyspakkauksen <3 Iiihanat huopikkaat <3 Toivottavasti sitä pääsee tämän vielä tilaamaan :)
 
Onnea Tytsylle ja Äipälle poikalupauksista! Pitkästä aikaa kävin lueskelemassa, kun eilen illalla sängyssä tuli mieleen, että mitenhän Tytsyllä on raskautuminen sujunut ja hyvin näköjään! Tosi hauska juttu tuo Äipän poikalupaus! Ihanaa!

Minä olen tällä hetkellä sisätautien työharjoittelussa eli opinnot etenee... Kutsumus tuntuu varmistuvan samalla koko ajan ja toimistotyöt alkaa kiinnostaa entistän vähemmän vaikka onhan niissäkin puolensa. Noh tämä vastaus tuli nyt tähän ketjuun.

Ihanaa kesää kaikille!
 
En edelleenkään jotenkin osaa täysillä iloita vauvasta. Tuntuu että toinen lapsi tähän hetkeen on liian vaikeaa. Pelottaa vauva-arki. Ja tulee nyt jo surku joulukuista, kun sitten ei ole enää aikaa hänelle niin paljoa. Miehellä kanssa samoja fiiliksiä, niin sieltäkään ei saa innostusta. Kaveri sai jo toisen keskenmenon ja sekin syö omaa iloa kun tuntuu väärältä. Taas joutuu aloittaan vauvarumban alusta ja omat ura sun just haaveet menee tauolle. Väsyttää. Onneks ei okseta. Itkettää. Joutuu varmaan syksyksi siirtymään osa-aikaisella täysaikaiseksi, että saisi paremmat tuet äippälomalla. Vauvan laskettu aikakin on vuodenvaihteessa eli raukka syntyy jouluna todnäk. Onkohan mulla joku raskausajan masennus tuloillaan? :o

Piristävää vertaistukea ja tsemppejä kaivaten...
 
Tytsy samoja pohdintoja oli/ollu mullakin joka kerta kun uutta vauvaa tulossa että riittääkö aika/kädet isommille ja kyllä aikaa vaan riittää kaikille jaettavaksi... ihan niinku rakkauttakin:) mulla kans kesti tähän uusimpaan rakastuminen hyvän tovin! Olin tehnyt sen ”surutyön” siirin jälkeen että enempää ei tuu ja sit tämä ilmotti tulostaan hyvin yllättäen(joo joo kyllä 30 kymppisenä pitäis tietää että ei ne lapset itsestään sikiä;) ! Annat vaan aikaa tunteille ja mikäli sinusta tuntuu että meinaa masennukselle pukata niin otathan yhteyttä neuvolaan?! Muutenkin noista tunteista puhuminen ole paha asia...
mistä sitä kukaan tietää millainen vauva vuosi sieltä tulee uuden vauvan kanssa, pelkäsin esikoisen jälkeen että jos tulee taas kolikki tms vaikea vauva niin miten pärjään/jaksan tms mutta kuinka ollakaan seuraavat babyt onkin olleet mitä helpompia! (Kopkop että seuraavakin on)
Toivottavasti näin teilläkin;) Ootko päässyt vielä ultraan/neuvolaan? Mulle vauvasta tuli totta kun pääsin nt ultraan ja rakkaus on korventavat sydäntä siitä asti...
 
Varmaan ihan luonnollisia tuntemuksia, kyllähän se elämä menee aivan uusiksi kun toinen lapsi syntyy, mutta jotenkin sitä sopeutuu kuitenkin melko nopeasti siihen uuteen arkeen, nopeammin kuin esikoisen syntyessä. Tulevastahan ei voi tietää, mut varautuu pahimpaan ja ajattelee mitä se pahimmillaan voi olla, niin sit se arki tuntuu helpommalta :D Vaikea tällä hetkellä sanoa mitään piristävää kun on takana niin helvetillinen vauvavuosi, että ihme kun oon vielä tajuissani... No, sanotaan se, että kyllä sitä hengissä selviää, vaikka nukkuu pari tuntia yössä monta kuukautta putkeen XD Mut joo, kannattaa hakea ajoissa apua jos tuntuu masennusta pukkaavan, yleensä se puhuminen kyllä auttaa.
 
Äippä kiitos positiivisesta toivonluomisesta! Warheart, sä et ehkä toivoa antanut, mutta vertaistuki on ihan yhtä tärkeää :D

Oli eka neuvola ja ei ollu meidän oma täti ja tää toinen vaan lateli faktoja pöytään ilman mitään erityistä iloa uudesta elämästä. Vähän jäi semmonen tyhjä olo siitä. Ja mieskin siinä sit kiukutteli, kun oli töihin kiire takaisin ja paska fiilishän siitä sit jäi kaikin puolin, kun tuntuu et kukaan ei iloitse mun kanssa :( Onneksi kaveri sentäs oli innoissaan, jolle kerroin vaikka ei vielä ollakaan julkisesti tästä puhuttu ku ihan parille läheiselle. Onneks väsymys alkaa helpottaa, niin jaksaa toiv. pian kotonakin häärätä eikä vaan maata sohvalla.
 
Tytsy, onpa ikävä täti ollut :( Mulla oli se oma terkkari tässä viimeisessä raskaudessa ihan mulkku välillä, heti ekanahan alkoi tosta noiden muksujen lyhyestä ikäerosta päivittelemään... Mut onneks sulla ei ollut oma täti nyt kyseessä ja mahdollisesti loput neuvolakäynnit mukavampia <3
 
Takaisin
Top