Onnea Maaria.
Mä olen ehkä vähän huono esimerkki siinä mielessä, että meillä on ollu molemmat vauvat niin hyviä nukkumaan ja helppoja luonteeltaan, etten ihan oikeasta pikkuvauva elämästä mitään tiedäkään. Mutta meillä on elämä nelihenkisenä perheenä lähtenyt rullaamaan tosi mukavasti. Meillä on onni, että pienempi nukkuu aamupäivällä noin 3-4 tuntia päikkäreitä, niin saadaan esikoisen kanssa yhteisaikaa silloin ja usein tulee jopa noin tunti, että molemmat nukkuu yhtäaikaa, saa äitikin levätä. Hiukan on mustasukkaisuutta esikoisessa havaittavissa, mutta tosi vähän. Ei tarvitse pelätä, että hän mitään vahingoittava ainakaan tahallaan tekisi. Välissä toki se vauvan lelu on just se paras lelu... Toki arjessa tulee tilanteita, kun molemmat huutaa ja tarvis äitiä yhtäaikaa, mutta silloin vain priorisoidaan sen mukaan, kummalla on akuutimpi hätä. Koko ajan olen yrittänyt kiinnittää omassa käytöksessäni siihen huomiota, ettei jomman kumman tarpeet mene aina toisen edelle. En halua isomman tuntevan, että hän joutuu aina syrjään, kun vauva inahtaa, mutten halua hänen oppivan siihenkään, että vauva väistää häntä. Hiukan stressinsietokykyä ja joustavuutta tämä vaatii kahden näin pienen kanssa, mutta itse olen ollut yllättynyt, ettei ole ollut tämän pahempaa. Mutta kuten alussa sanoinkin, on meillä tosi helpot lapset.