uudelleensynnyttäjät

Mullakin toinen tulossa :) Esikoinen täytti just 3vuotta ja tämän la olis 27.9

Ja mekin aiotaan tuplat hankkia JOS sattuu silmiin osuun jotkut tosi halvat. Kun autolla pääasiassa liikutaan, mutta itselläni ei korttia ole. Eli miehen ollessa töissä jos haluan vaikka lenkille mennä olis mukavampi kun tuo uhmaava mukula olis vaunuissa, eikä autotiellä, ojissa tai maassa makaamassa :D
 
kai se pitää ihan oman milenterveydenkin takia tänne kertoa oma eka synnytys :)
Ei siitä mitään traumoja jäänyt vaikka moni sitä kauhistelee, kun jätkä jouduttiin avustaan imukupilla ja välilihaa leikattiin aika paljo ja istua ei saanut kk,

Meidän eka (ja se ainoa viellä hetken) synty rv38+5. oli Juhannus lauantai ja oltiin kaverilla syömmässä ja miehet sauno. Siellä oli myös meidän yks kaveri jolla oli jo viikon yli LA ja naureskeltiin, että läetään viellä samalla taksilla tästä synnyttään ja mitää ukkoja mukaan tarvita, kun yhessä ponnistetaan :D
Kotiin tultiin ja isäntä paineli nukkuun ja nukahti aiklailla heti (oli illan aikana kaksi olutta ottanut) mä menin viellä suihkuun ja sitten nukkuu klo jotain 00.00 yöllä. Hetken pyörin ja just kun olin nukahtaan niin sellai kaamee kumaus korvissa!! Säpsähdin ja mietin, että mikäs se oli? ja siteen, että onko kaikki ok masussa ja sitten tuli se tunne, että vessaan! Kiva kun lapsi ei ollu laskeutunut ees kunnolla niin sitä vettä tuli lorinalla. Meinannu vessasta päästä pois, pakko vetää pyyhe jalkoväliin ja mennä isäntä herättään!! Sen kommenti oli kun heräs " Et sitten aamun voinu oottaa!!" no EN! Yritä siinä nyt sitten vetää vaateita päälle, kun hana on auki.

Matkalla sairaalaan alko supistusia tuntua (meiltä kestää joku 25min ajaa sairaalaan) sairaalassa pyysyvät viellä istuun odottaan siihen aulaan ja mä katoin niitä kangastuoleja hölmistynenä ja en istunut! Hoitaja vei tarkastus huoneeseen. Pyysi menemään siihen sängylle ja mä pyysin siihen jotain imuja alle! Hoitaja katsoi mua ensin vähän hölmistyneenä, mutta toi kumminkin siihen sitten se pyys ottaan housut pois ja sitten hoitaja totes, että "Ai sulla tulee tätä vettä näin paljo!!" :D

Siitä sitten perhehuoneeseen ootteleen supistusten voimistumista! kelo oli joku 02 yöllä.
makuulle en enää voinut mennä, koska rupes oksettaan ja ahdistaan. istuin keinutuolissa jalat sängyn päällä. Isäntä veti sikeitä sängyssä. Selkään sattu supistukset, mutta siihen auto, kun kaurapussin lämmitti mikrossa. Torkuin supistusten välissä ja ainakun supisti, laskin jalat lattialle, koska ei pystynyt pitään sängyllä. Aamulla seiskan aikaan suihkuun ja siitä saliin ilokaasua ottaan.
sitten tuli lääkäri laittaan epiduraalin. Pari kertaa hälyttivät leikkuria, ksoka kun epiduraali laitettiin muksun arvot romahti, mutta hetken päästä oli taas normaalit. klo 13 sain sitä supistuksia kiihdyttävää tippaa ja siitä 20min huusin isännälle, että soittaa kello, mun pitää ponnistaa. Hoitaja tuli paikalle ja käski olla ponnistamatta! Se ei kyllä ole helppoa! ehkä se ikävin vaihde, Jouduin odottamaan jonkun 5 ponnistus supistusta ennen kun sain ponnistaa. Sitten tulikin se tilanne, että ainakun mä ponnistin muksun arvot romahti ja löi hälytyksiä! Sitten tuli lääkräi paikalle ja kaivo imukun esiin + pari muuta hoitajaa. tais olla niin, että oli 4 hoitajaa ja lääkäri. kaks painoi mahasta ainakun ponnistin ja lääkäri veti imukupilla, yks leikkas välilihaa ja oli vastaan ottaa ja se yks tais pitää toista jalkaa?kamalasti siinä kuitenkin oli ihmisiä. Poika saatiin 5min pihalle ja eka mitä hoitaja sano oli, että jos äiti hinais itteensä ylemmäs, kun tää napanuora on niin lyhyt, että ei saa poikaa siihen apupöydälle. Poika vieteenkin siitä hetinmiten virvotteluun ja lastenlääkäri kävi sen tarkastaan ja meni joku 5min poika tuotiin takas ja tuore isä sai sen syliin, koska mua ommeltiin. Siinä se isä sitten syntyi :Heartred Se oli joku ihan käsittämätön lampun syttyminen isän päässä. Napanuora oli tosiaan niin lyhyt ja istukka ylhäällä kiinni, että siks löi niitä hälytyksiä. Persausta omeltiin ihan kiitettävästi kii ja istua ei tarvinnu, mutta kahden päivän päästä oli pakko, koska lonkat ei kestäny enää. Istuin sitten kottikärryn sisä kumin päällä silleen toisella kankulla.

Synnytyksestä jäi kyllä ihan hyvä fiilis, sillon oli tosi rauhallista ja hoitajilla aikaa. Synnytys kesti joku 13.30h Kaveri tuli perässä kahden päivän päästä ja samaan huoneeseen, sillon oli kuulemma ollu ihan hirvee ruuhka. nyt meidän pätkä on jo 4 ja odottaa vauvaa kun kuuta nousevaa :)
 
Kauheesti tulee kirjoiteltavaa, mutta jos nyt sitten tähän laittas tän odotus ajan kuulumiset, kun kerran näin myöhään tänne liityin :)

Ekasta siis ei olli mitään, ei niin mitään!! Yhdella kädellä voi laskee ne kerrat, kun hajut teki pahaa ja mitään fyysisiä oireita ollu. maha oli pienikun puoliks puhallettu ilma pallo. Jäin kyllä kolme viikko ennen mammaloman alkua saikulle, kun enää vaan jaksanu herätä aamulla 5 töihin.

Noh tää sitten Onkin ollu kaikilla mausteilla! Alkupahoinvoinnista, väsymykseen, närästykseen, lonkka ja selkäsärkyihin yms. Ennen mammaloman alkua pidin kesäloman pois ja jo 2 viikkoa ennen kesäloman alkua jäin saikulle, kun ristiselkä kestänyt töissä oloa. Kauheesti isompi en kuitenkaan ole kun ekasta, mutta kyllähän toinen aina on isompi, kun eka.
Tietty ei voi silleen levätä, kun on jo yksi pitämässä tahtia ja vie oman huomionsa ja aikansa. Mutta on tää ollu paljo koittelevampi, kun eka. Mutta lopussahan se kiitos seisoo :) Loppu metrejä vietellessä ja koko porukka täällä jännittää, että kumpikohan sieltä tulee. LA on 15.9 Vähän oon kertonu, että 6.9 ois kiva päivä, kun mun äidinäiti täyttää sillon 75vuotta :)
 
En tiedä joko joku on kysellyt asiasta, tai ollut muuten puhe, mutta kiinnostaisi tietää että millä raskausviikoilla aikasemmat ovat syntyneet. Eli ovatko olleet kaikki suurinpiirtein samoilla päivillä vai onko parinkin viikon heittoja eri raskauksien välillä? itsellä esikoinen syntyi 40+4 ja toivon todella että tämä ei niin pitkälle kestäisi, vaan jakautuisin vaikkkapa jo nyt vko 38 :D
 
Mulla toi eka synty 38+5. Nyt on rv:tä 37+5 ja tällä viikolla tehny aika kovasti töitä! Pariin otteeseen supistellu jo ihan säännöllisesti ja painetta tuntuu alhalla! Mutta.... se ei oikeesti kerro mitään. Ennakoivat on vaan ennakoivia ja pehmittelyä ja valmistelua. Se syntyy sitten kun sille sopii. siis itellä ainakin viellä se 4 viikkoa edessä. Välillä (niinkun just nyt) ahistaa ihan sikana. Eilen illalla taas supistele säännöllisesti ja ei pystynyt kun olee pystyssä ja käveleen, kun muuten oksetti ja oli tosi huono olo. Mutta kyllä sitä täällä viellä porskutetaan. Kyllä haluasisin, että menis sinne syyskuulle ja sehän on jo ylihuomenna ja sillon on 38+0 ja sitten saakin ihan vapaasti mun puolesta tulla :)
 
Mulla oli sama juttu ku Heidillä, eli ekasta raskausoireita ei niin mitään, ainoo paha oli joskus about rv 36 alkaneet lonkkakivut (jotka kiusaa nytkin niin ettei nukutuksi saa) Synnytyskin meni niinku oppikirjasta, vaikka uhkasivat jo imukupilla mutta poika syntyi sitte sillävälin ku hoitsu lähti sitä hakemaan :laughing002 Ja tästä tokasta taas alusta asti huono olo (välillä helppas ja nyt on tullu takas), alaselkä jumitti jo heti alussa joten jouduin jäämään sairaslomalle jo toukokuussa =( Sitten vielä sokerirasitustestissä tunnin arvo oli 0,8 koholla... Nyt jänskättää toi synnytys, jos sekin on sitten "rankempi" ku eka... :confused:
 
mua pelottaa täs toisen tulevassa synnytyksessä se, että ekaa väkertäessä kivuliaat supistelut alkoivat pikkasen päälle 2h ennenkuin lapsi syntyi, ja kaikki sanovat että toinen lapsi syntyy paljon nopeammin. toivottavasti ei pidä paikkaansa, sillä meillä kumminkin vajaa tunnin ajomatka sairaalaan. Ei siitä ekasta synnytyksestä jäänyt muuta kuin lapsi käteen kun kaikki tapahtui niiiiiiin nopeasti, ettei kunnolla kerennyt käsittämään mitä tapahtui.

Mullakin muuten tullut nyt loppumetreillä pahoinvointi takaisin, en edes uskonut että vielä viimeisillä viikoilla joutuisin puhumaan norjaa wc-ankalle.
 
Sulla on kyllä lemppi ollu oikee syöksy synnytys!! ja viel eka! Kuullut kans juttua, että toinen tulee noin puolet nopeemmin, mutta toivottavasti ei sun kohdalla. Tai sitten ehkä tarvii harkita teltta majotusta sairaaalan etuovelle ;D

Mun ei onneks ole tarvinnu kun kerran oksentaa. Muuten on vaan välillä tooosi kuvottava olo ja hajut käy taas nenään. OIkee joutuu välillä miettiin, että mitäköhän sitä sais kurkusta alas. Onneks toi närästys helpottu, kun toi massu valahti alas. Se varmaan sen suurimman pahan olon aiheuttikin, koska nyt on parin päivän aikana hieman helpottanut :)
 
Nyt olenkin sitten yrittänyt kysellä, että kuinka mun pitäisi toimia, kun supparit alkaa, odotanko niihin kivuliaisiin vai miten. Kun siis mulle kaikkiin lappuihin yms kirjotettiin synnytyksen kestoksi yli 10h sen takia että tunsin kun vatsa kiristyi säännöllisesti, mutta muualla se ei sitten tuntunutkaan. Lääkärikin tuntuu nyt vaan kokoajan katsovan sitä lapulla lukevaa aikaa ja hokee, että mene sitten kun et kestä kipua. Katsoo nyt, pääseekö miesparka kätilöks jossain motarin varrella. :)
 
Mulla tuli melki viikon säännölliset supparit (siis mahan kovettuminen, ilmaan minkää laista kipua) ja sitten meni vedet ja siitä vesien menosta 13h poika synty, että jos ne noin viikon kestäneet harjotus supistukset lasketaan mukaa, niin mun synnytyshän kesti joku 100h!!!? :D ja ainakin kun on kattonu synnytys kertomuksia tässä, niin on synnytyksen kesto laskettu kipeistä supistuksista. ja erikseen merkattu vesien meno, jos ne on menny paljon aikasemmin.

Itseä hieman jännittä se synnyttäminen siks kans, kun tää on tehnyt tätä työtänsä jo huomattavasti enempi, kun esikoinen, että kuinkahan nopee tää sitten on. ja tietty oman jännityksen tuo lisäks toi esikoinen. kun yleensähän nää käynnistyy yöllä ja sitten vaan viemää poikaa peiton sisässä mummolaan ja sairaalaan :) se kyllä jännittää, kun saa soittaa äitille, että nyt tarvis mennä. Ne kun jo nii oottaa :)
 
Aika jännä et mulle laitettu synnytyksen kesto sit tollei. Ku kipeet supparit alkoivat tosiaan paria tuntia ennen lapsen syntymää. Ja vedetkin mulla vasta meni ponnistusvaiheessa. Hmmmm, rupes häiritsemään niin kovasti tuo et varmaan pakko pyytää vanhaan epikriisiin oikaisu :D
 
Asiasta ihan toiseen:
Miehenne - miten he ovat suhtautuneet teihin raskauden ja synnytyksen jälkeen nyt uudelleen kaiken läpikäytäessä?

Mulla oli ekassa raskaudessa mies tosi huomaavainen, huolehtivainen, oli joka neuvolakerralla mukana. Synnytyksen jälkeen hoiti vauvaa ja kotia mukisematta sanoen, että imetys on nyt mun homma, hän kun ei voi siihen osallistua, niin hän tekee muita hommia sitten, tärkeetä että saat levätä jne..

Toka eli tää raskaus ollut ihan erilainen - oon voinut paljon paremmin, en ollut niin väsynyt, tms, ns oli helpompi raskaus. Tän aikana miestä joutui muistuttelemaan, että oon raskaana. Ei tullut "säälipisteitä", vaan hommia olisi pitänyt tehdä kuten yleensäkin. Kerran loppuraskaudesta havahtu päiväksi olemaan ihana huolehtiva mies ja se oli autuasta :)
Eilen tulin vauvan kanssa kotiin ja synnytyksestä nyt 3päivää, mies huomauttelee kotitöistä, roskien määrästä, kuinka hän joutuu tekemään paljon kotitöitä.. Mua vaan itkettää, kun kuuntelen..
Pyydän vaihtamaan vauvan vaipan niin kattoo mua silleen, että etkö voisi itse. Yöllä ei olisi aluksia auttanut röyhtäyttää ja vaippaa vaihtaa, kun hän on niin väsynyt. "Enhän mä esikoisenkaan kanssa" - sanoin, että kyllä hän auttoi isyysvapaan aikana, töissä käydessä oli vapautettu "yövuoroista".

Mua särkee selkää ihan törkeenä, kun oon hetken ollut seisaalteen tai kävellyt, alapäätä hieman särkee, rinnat on kivikovat ja SATTUU kun imetän, en oo nukkunut kohta viikkoon kuin 1-2h pätkiä - ensin ennakoivat supistukset, sitten synnytys ja sitte vauva..

PUUUUHHHH
Toivottavasti tilanne vähän helpottaa pian!
 
Juteltiin illemmalla asiasta, kun mä otin ne puheet silleen, et mun pitäis alkaa tehdä kotitöitä.
Ja kaikki olikin hormonihuuruisen pääni kehittelemää suurta väärinymmärrystä..
Että kaikkea tämä tila teettää.
 
Meillä kyllä toi isäntä on paremmin mukana tässä vauva arjessa, kun ekassa. Ekan kans kun kaikki oli vierasta ja outoo, niin se ei oikeen uskaltanut vastuuta ja kun mä oon tälläi minä itte ihminen, niin minähän kaikki hoidin. nyt kun se tietää mitä pitää tehä ja millasta tää on ja mitä on tulossa edessä päin, niin se viettää aikaa ja jeesaa tosi paljo :) :Heartred Kyllä tää toinen raskaus ja vauva arki on sille ollut paljon helpompi :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top