Me kanssa sanotaan tolle 2v8kk tytölle sit sen niskaturvotusultran jälkeen jos kerrottavaa on. Tuo kertois siitä just heti kaikille niin sillä sitten vasta. Tosin mieli tekis kertoa kun kaverinsa äiti oottaa vauvaa ja meidän tyttö kotona kysyy miks hän ei saa pikkuveljeä/pikkusiskoa.. :( Yritä tuolle selittää että toivottavasti joskus..
uudelleensynnyttäjät
- Ketjun aloittaja Viivi222
- Aloituspäivämäärä
Mä oon kans aatellu, et ei kerrota lapsukaisille (lähinnä tuolle vanhemmalle) ennen kuin asia on muutenkin "julkinen", eli joskus rv. 12 jälkeen, viimeks kerrottiin muistaakseni joskus rv. 14.. Paitsi, et luulen, että vanhempi saattaa arvata jotain jo ennen, jos maha tulee aikaisemmin näkyviin, kun ei oo tän pidempi aika ed. raskaudesta. Tuntuu, et nyt jo pömpöttää niinku olis pidemmälläkin raskaana, varsinkin iltaisin. :-) Turvotustahan tää vielä on.
Ylihuomenna ultraan!! Hitsi, kun jännittää eikä sitten millään malttais odottaa :-)
Kirppuli86
Jostain jotain jo tietävä
Täälläpä kans yks uus mamma. :) Esikko syntyi 1.1.2012 hätäsektiolla 2viikkoa yliaikaisena. Synnytyksestä tosiaan sen verran et hätäsektioon jouduttiin sen takia, koska istukka irtosi, mutta suojelusenkelit oli mukana ja kerettiin sairaalaan.
Tästä toisesta tein plussan viikko sitten. :) Viikkoja ei tosin taida olla ku 5+ tällä hetkellä, mutta kovat on odotukset, että menis loppuun asti. LA laskurin mukaan ois 23.9. :)
Tästä toisesta tein plussan viikko sitten. :) Viikkoja ei tosin taida olla ku 5+ tällä hetkellä, mutta kovat on odotukset, että menis loppuun asti. LA laskurin mukaan ois 23.9. :)
Mulla on jotenkin niin sukomaton olo. Ei oo mitään "vaivoja".
Palelen muutenkin aina ja väsyttää, koska tyttö on adhd tapaus.
Tämän lisäksi oli tuota kutinaa, mutta nyt luojankiitos se on väistynyt sivuun hetkeksi. Kauhulla odotan, kun maha alkaa todella kasvamaan...
Viime raskaus oli myös helppo, mutta näillä nurkilla oli vähän pahoinvointia. Nyt ei näy eikä kuulu. Saas nähdä :D En usko todeksi koko raskautta, vaikka ultrassakin tuli jo käytyä. Seuraava on vasta 4.3.
Noista kertomisista, niin tyttö on vasta 21 kuukautta, eli ei oikein ymmärrä koko asiaa vielä. Lisäksi hän on viisi kielinen, eli puhe ei ole ihan niin pitkällä, kuin yksikielisillä lapsilla.
Saas nähdä, miten käy, kun uusi tilokas tuodaan kotiin.. On meinaan suhteellisen mustasukkainen tapaus.
Suvusta suhteellisen moni jo tietää, vaikken aluksi halunnut vielä kertoa. Kuitenkin jotenkin se piti aina kertoa, ja osalle en malttanut olla enää hiljaa.
Palelen muutenkin aina ja väsyttää, koska tyttö on adhd tapaus.
Tämän lisäksi oli tuota kutinaa, mutta nyt luojankiitos se on väistynyt sivuun hetkeksi. Kauhulla odotan, kun maha alkaa todella kasvamaan...
Viime raskaus oli myös helppo, mutta näillä nurkilla oli vähän pahoinvointia. Nyt ei näy eikä kuulu. Saas nähdä :D En usko todeksi koko raskautta, vaikka ultrassakin tuli jo käytyä. Seuraava on vasta 4.3.
Noista kertomisista, niin tyttö on vasta 21 kuukautta, eli ei oikein ymmärrä koko asiaa vielä. Lisäksi hän on viisi kielinen, eli puhe ei ole ihan niin pitkällä, kuin yksikielisillä lapsilla.
Saas nähdä, miten käy, kun uusi tilokas tuodaan kotiin.. On meinaan suhteellisen mustasukkainen tapaus.
Suvusta suhteellisen moni jo tietää, vaikken aluksi halunnut vielä kertoa. Kuitenkin jotenkin se piti aina kertoa, ja osalle en malttanut olla enää hiljaa.
Sarppiainen
Oman äänensä löytänyt
Moikka!
Mäki oon uudelleen synnyttäjä, yks tyttö ennestään ja hän on nyt aika tarkkaan vuoden. Tein hänen synttäripäivänä positiivisen testin. Tytön synnytys meni ihan hyvin vaik en ehtiny kivunlievitystä saamaan. Käynnistettiin tipalla ja koko synnytys kesti 2,5h. tikkejä ei tullu ku muutama ja toivoin tosi nopeesti. Nyt jännittää et mitä jos tää tuleekin nopeemmin kun meillä on se yli 1h matka synnärille.
Mäki oon uudelleen synnyttäjä, yks tyttö ennestään ja hän on nyt aika tarkkaan vuoden. Tein hänen synttäripäivänä positiivisen testin. Tytön synnytys meni ihan hyvin vaik en ehtiny kivunlievitystä saamaan. Käynnistettiin tipalla ja koko synnytys kesti 2,5h. tikkejä ei tullu ku muutama ja toivoin tosi nopeesti. Nyt jännittää et mitä jos tää tuleekin nopeemmin kun meillä on se yli 1h matka synnärille.
Sarppiainen: Mua jännittää toi sama, et ehditäänkö sairaalaan, meilläkin tunnin ajomatka :-) Mulla tuo edellinen tulee vasta 9kk, et eipä ehdi sit synnytyksestäkään kovin pitkään kulumaan, kun tää seuraava syntyis, n. 1v.+5kk. Viimeks ehdittiin kyl ihan hyvin sairaalaan ja ilokaasua sain suppareihin, mut epiduraalia ei sit enää ehditty antaa, kun aukesin niin vauhdilla. Eikä kyllä yhtään jälkeenpäin harmita, eipä kestäny ponnistusvaihe, kun 12min, ku ei ollut paljon vaihtoehtoja muutaku saada vauva pian ulos 
Nyt tosiaan viikkoja vasta ehkä 6, meen huomenna ultraan, missä selvii tarkemmin. Mut mikäli tää raskaus päättyis onnellisesti synnytykseen, ei taideta kovin pitkäks aikaa jäädä odottelemaan kotiin suppareiden vahvistumista ;-)
Nyt tosiaan viikkoja vasta ehkä 6, meen huomenna ultraan, missä selvii tarkemmin. Mut mikäli tää raskaus päättyis onnellisesti synnytykseen, ei taideta kovin pitkäks aikaa jäädä odottelemaan kotiin suppareiden vahvistumista ;-)
Sarppiainen
Oman äänensä löytänyt
Juu, ei kyl uskaltais jäädä yhtään oottelee :D
tikku
Näppärä viestien naputtelija
Tääl myös pikkukakkosta odotellaan, raskaus on ihan alussa. Tuo meidän poitsu täytti viikko sitten 9kk, elikkäs mukavan pienellä ikäerolla tulee jos kaikki menee kohdilleen.
Esikon synnytys ei ollut ihan mukavimmasta/helpoimmasta päästä; synnytin rv42+0, synnytystä käynnisteltiin ensin lääkkein ja muin operaation 2 vuorokautta, sitten tulikin helvetilliset supistukset joita tuli reilu 18 tuntia 1min-5 min välein! Sain kaikki maailman lääkkeet..ensin kipulääkettä suun kautta, sitten piiki reiteen, sitten epiduraali (jonka seurauksena koko oikea puoleni vartalosta meni tunnottomaksi), epin ohella antoivat jotakin "bolusta" useamman kerran päivän aikana, jolloin kipu vähän hellitti..18 tunnin jälkeen ei vieläkään ollut kohdunkaula/reuna kaikkineen sulanut ja poika päätti vielä kääntää nenänsä kohti ulosmeno-aukkoa, jolloin ei todellakaan olisi mahtunut tulemaan.Sitten nousi kuume myös....Tähän vielä lisättäköön, oli koko ajan tiedossa, että poika on min.4500g - max.4900g. Sitten kätilö viimein teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Tällöin epiduraali otettiin pois, ja anestesialkri YRITTI laittaa 6 kertaa epäonnistuneesti spinaalia, ja soitti toisen anen paikalle, jolloin 7:llä kerralla kanyyli meni paikoilleen. MUTTA, spinaalin vaikutuksesta meni koko vartalo kaulaa myöten tunnottomaksi!! Luulin halvaantuneeni.
...onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin..mitä nyt verta jäi leikkaussalin lattialle 1,5 L, mutta viimein sain nähdä pojan vilaukselta :-)..Poika oli syntyessään 4790g.
...Mitä minä pelkään tässä raskaudessa...? hmmm..sitä, että lapsi on jälleen isokokoinen, eikä mahdu taaskaan ulos. (minulla ei siis ollut mitään raskausajan diabetestä ym..)
..Toivoisin, että saisin kokea "normaalin" alatiesynnytyksen :-)
T: Tirpukka
Esikon synnytys ei ollut ihan mukavimmasta/helpoimmasta päästä; synnytin rv42+0, synnytystä käynnisteltiin ensin lääkkein ja muin operaation 2 vuorokautta, sitten tulikin helvetilliset supistukset joita tuli reilu 18 tuntia 1min-5 min välein! Sain kaikki maailman lääkkeet..ensin kipulääkettä suun kautta, sitten piiki reiteen, sitten epiduraali (jonka seurauksena koko oikea puoleni vartalosta meni tunnottomaksi), epin ohella antoivat jotakin "bolusta" useamman kerran päivän aikana, jolloin kipu vähän hellitti..18 tunnin jälkeen ei vieläkään ollut kohdunkaula/reuna kaikkineen sulanut ja poika päätti vielä kääntää nenänsä kohti ulosmeno-aukkoa, jolloin ei todellakaan olisi mahtunut tulemaan.Sitten nousi kuume myös....Tähän vielä lisättäköön, oli koko ajan tiedossa, että poika on min.4500g - max.4900g. Sitten kätilö viimein teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Tällöin epiduraali otettiin pois, ja anestesialkri YRITTI laittaa 6 kertaa epäonnistuneesti spinaalia, ja soitti toisen anen paikalle, jolloin 7:llä kerralla kanyyli meni paikoilleen. MUTTA, spinaalin vaikutuksesta meni koko vartalo kaulaa myöten tunnottomaksi!! Luulin halvaantuneeni.
...onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin..mitä nyt verta jäi leikkaussalin lattialle 1,5 L, mutta viimein sain nähdä pojan vilaukselta :-)..Poika oli syntyessään 4790g.
...Mitä minä pelkään tässä raskaudessa...? hmmm..sitä, että lapsi on jälleen isokokoinen, eikä mahdu taaskaan ulos. (minulla ei siis ollut mitään raskausajan diabetestä ym..)
..Toivoisin, että saisin kokea "normaalin" alatiesynnytyksen :-)
T: Tirpukka
hui Tirpukka! sulla ollut vähän hurjempi tuo synnytyskokemus.. 
meillä tulis samanlainen ikäero lapsukaisille, jos tää raskaus menee onnellisesti. Toivotaan, että päästään kaikki synnärille asti ja synnyttämään normaalisti alateitse. Mulla ei oo sektiosta kokemusta, mut vain pakon edessä haluaisin siihen. Alatiesynnytyksestä toipuminen on kuitenkin aina nopeempaa, mitä sektiossa.
nyt vaan, kun pääsis nää "piinaviikot" yli ja ympäri. Ekat 12 vkoa on mulle aina ihan kauheita, kun arvon päässäni onko kaikki ok. tai oikeestaan siihen asti, et alkaa liikkeet tuntumaan. Mulla on yksi tuulimunaraskaus historiassa, ni se on jättäny tän ikävän pelon..
hyviä vointeja kaikille!
meillä tulis samanlainen ikäero lapsukaisille, jos tää raskaus menee onnellisesti. Toivotaan, että päästään kaikki synnärille asti ja synnyttämään normaalisti alateitse. Mulla ei oo sektiosta kokemusta, mut vain pakon edessä haluaisin siihen. Alatiesynnytyksestä toipuminen on kuitenkin aina nopeempaa, mitä sektiossa.
nyt vaan, kun pääsis nää "piinaviikot" yli ja ympäri. Ekat 12 vkoa on mulle aina ihan kauheita, kun arvon päässäni onko kaikki ok. tai oikeestaan siihen asti, et alkaa liikkeet tuntumaan. Mulla on yksi tuulimunaraskaus historiassa, ni se on jättäny tän ikävän pelon..
hyviä vointeja kaikille!
Arja90
Oman äänensä löytänyt
Täällä kans yks uudelleen synnyttäjä. Ikää on mulla 22v ja tytöllä 1v1kk, pikkukakkosen la on 14.9. eli viikkoja pitäis olla nyt 6+3 :)
Mulla meni eka synnytys käynnistykseen ku oli viikkoja 42+0 ja koko päivän oli ollu epäsäännöllisiä supistuksia, yöllä vast alko tapahtumaan, mut eipä tuo syntyny ku vast seuraavana iltana rv42+1. 17,5 kesti synnytys +30min ponnistusvaihe, mitää traumoja ei jääny, tietty nyt toivon et menis vähä sutjakammin tuleva synnytys :D
Onko ollu millaisia "vaivoja" teillä? Mulla ei ollu esikoisen kaa mitää raskausoireita, eikä oo nyt tämänkää kohalla mitää ilmestyny. Ainoastaan saunasiideri ei maistunu ja siitä ajattelin et täytyypä nyt se testi tehdä :D
Kovasti toivon et seuraavat 6 viikkoa menis mukavasti ja pikkuinen pysyis mukana <3
Mulla meni eka synnytys käynnistykseen ku oli viikkoja 42+0 ja koko päivän oli ollu epäsäännöllisiä supistuksia, yöllä vast alko tapahtumaan, mut eipä tuo syntyny ku vast seuraavana iltana rv42+1. 17,5 kesti synnytys +30min ponnistusvaihe, mitää traumoja ei jääny, tietty nyt toivon et menis vähä sutjakammin tuleva synnytys :D
Onko ollu millaisia "vaivoja" teillä? Mulla ei ollu esikoisen kaa mitää raskausoireita, eikä oo nyt tämänkää kohalla mitää ilmestyny. Ainoastaan saunasiideri ei maistunu ja siitä ajattelin et täytyypä nyt se testi tehdä :D
Kovasti toivon et seuraavat 6 viikkoa menis mukavasti ja pikkuinen pysyis mukana <3
Hannatuuli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Moikka kaikille!
Kattelin että teillä on jo paljon tapahtunut, ootte mua paljon pidemmällä! Tsemppiä kaikille oikein kovasti!!
Onnellisena aamulla plussasin ja menin herättämään ukkosen tikkua näyttäen. Olin aavistellut asiaa, kun perjantaina viime viikolla sain jonkun ihme itkukohtauksen ja samoin parina seuraavana päivänä mitättömästä syystä. Muita oireita ei ole nyt ollut. Viikkojakin tosin vasta vaatimattomat 4+5 :) la siis 26.9.
Ikäeroa pikkuisille tulee näin ollen 2,5v, mikä tuntuu ihan kivalta.
Ekassa raskaudessa eka raskausoireeni oli jännä: aamulla sängyssä noustessani istumaan rintojen "laskeutuessa" sattui se niin kovasti, että tarrasin molemmin käsin niihin kiinni :D arvasin, että sen täytyi johtua raskaudesta! Aloin kivun takia käyttämään sitten myös öisin rintsikoita.. Testi näytti heiveröistä plussaa muutaman päivän kuluttua.
Tänään menkkojen ollessa myöhässä 4-6 päivää, näytti testi vahvaa plussaa jo 17 sekunnin kohdalla!! Olipahan selvä vastaus :) :)
Eka synnytys käynnistettiin 40+4 mun kohtalaisen raskausmyrkytyksen - ja mun toiveiden - vuoksi niillä kohdunsuuta pehmentävillä tableteilla. Luulin selkäkipuja huonosta makuuasennosta johtuvaksi.. Ihmettelin hurjia "ilmavaivakipuja", jotka tuli säännöllisin välein.. Että en kyllä tunnistanut niitä kumpaakaan supistuskivuiksi!! Klo 14 mulle siis laitettiin eka tbl, klo 18 toinen ja klo 19 aikaan alkoi säännölliset "ilmavaivakivut", jotka pikkuhiljaa tajusin synnytyskivuiksi, kun useamman lapsen synnyttäneen ystäväni kanssa puhelimessa jutellessani, hän sanoi: kyllä sulla nyt on synnytys alkanut! Puhisinkohan siihen malliin?? Tyttäremme syntyi sitten aamuyöstä klo 04.07 12min ponnistusvaiheen jälkeen. Jo synnytyksen aikana ajattelin, että haluan kokea sen uudelleen! :) traumaa ei siis jäänyt. Epiduraalin sain siinä klassisessa (??) 2,5cm auki-vaiheessa klo 01 aikaan, ja toinen klo 01.30, kun eka ei alkanut vaikuttaa. Sen jälkeen pystyttiin lepäämään koko sakki. Mukaan ukkosen lisäksi olin pyytänyt fysioterapeuttiystäväni, mikä oli kyllä ihan huippujuttu, supistukseni kun jäytivät selkääni (vatsan puolella ei tuntunut mitään), niin hän hieroi selkääni minun ollessa kyljellään. Sängyssä jouduin siis koko ajan olemaan klo 22.30-> kun vauvan sydänääniä jouduttiin seurailemaan sillä päähänsä ruuvatulla piuhalla (scalp??).. Mies sitten hoiti kasvopuoltani ja sai liian kovasta ilokasuttelusta seuranneet oksennukset käsilleen :/
Jotenka tänään ukkonen jo kysyikin, meinaanko pyytää tuon ystäväni jälleen mukaan :)
Neuvolaan jo soittelin ja aika varattiin kuukauden päähän, 20.2. Odottavan aika on pitkä, vaikka eipä siellä mitään erikoista ekalla kertaa vielä, doppleriakaan ei tuossa vaiheessa vielä kuulema käytä. Mutta kuitenkin.. Tuntee homman etenevän!
Heippa kaikki! :)
Mun esikoinen täytti eilen 6kk ja plussasin joku viikko sitten. Lapsille tulossa siis noin 1v 2kk ikäeroa. Eilisessä esikoisen neuvolassa neuvolantäti "pelotteli" mua jo, että on kuulemma todella rankkaa, kun on kaksi alle kaksi vuotiasta. Ja kyseli muka-vitsaillen, että oliko tää uusi raskaus vahinko. No ei todellakaan ollut. Ja kaiken kukkuraksi vielä laski mun raskausviikot väärin. Olin siis eilen 5+1, mutta hän sanoi mun olevan 5+3. En jaksanut korjata, kun ärsytti muutenkin niin paljon..
Esikoinen syntyi siis viime heinäkuussa, terve kympin tyttö. Synnytystä käynnisteltiin pari päivää ja tyttö syntyi sitten 16 päivää yliaikaisena eli 42+2. Olin synnytyssalissa 12h ja odoteltiin, että paikat avautuisi. Synnytys sitten keskeytyi, kun supistukset lopulta alkoivat laantua ja siirryttiin kiirrelliseen leikkaukseen. Mulla alkoi tulla kuumetta, kun tyttö oli kakannut lapsiveteen ja tulehdusta alkoi pukata päälle. Kaikki meni silti todella hyvin, vaikka jälkeenpäin on vähän jäänyt vaivaamaan ja mietityttämään koko tilanne. Silloin oli jotenkin niin sekaisin ja kaikki oli niin uutta, ettei oikeen osannut suhtautua mitenkään.
Nyt haluaisin suunnitellun sektion, on alkanut vähän pelottamaan synnytys. Lisäksi tyttö oli päässyt kasvamaan jo niin isoksi, että leikkaava lääkäri sanoi, ettei olisi mahtunut edes tulemaan alateitse. Koko edellisen raskauden kohdun mitta meni ihan yläkäyrällä, olen siis tosi lyhyt ja suht pienikokoinen itsekin, joten vähän hirvitti, että mikä jättivauva sieltä on tulossa. Mutta vakuuttelivat vauvan olevan ihan "normaalikokoinen", en päässyt siis mihinkään kokoarvioihin ja neuvolassakaan eivät juurikaan tunnustelleet vauvan kokoa mahan päältä. Ja tyttö oli sitten 53cm ja melkein 4200g. Ei olisi mahtunut mulla alateitse tulemaan.
Toivotaan, että tällä kertaa kaikki sujuu vähän ripeämmin. :)
Mun esikoinen täytti eilen 6kk ja plussasin joku viikko sitten. Lapsille tulossa siis noin 1v 2kk ikäeroa. Eilisessä esikoisen neuvolassa neuvolantäti "pelotteli" mua jo, että on kuulemma todella rankkaa, kun on kaksi alle kaksi vuotiasta. Ja kyseli muka-vitsaillen, että oliko tää uusi raskaus vahinko. No ei todellakaan ollut. Ja kaiken kukkuraksi vielä laski mun raskausviikot väärin. Olin siis eilen 5+1, mutta hän sanoi mun olevan 5+3. En jaksanut korjata, kun ärsytti muutenkin niin paljon..
Esikoinen syntyi siis viime heinäkuussa, terve kympin tyttö. Synnytystä käynnisteltiin pari päivää ja tyttö syntyi sitten 16 päivää yliaikaisena eli 42+2. Olin synnytyssalissa 12h ja odoteltiin, että paikat avautuisi. Synnytys sitten keskeytyi, kun supistukset lopulta alkoivat laantua ja siirryttiin kiirrelliseen leikkaukseen. Mulla alkoi tulla kuumetta, kun tyttö oli kakannut lapsiveteen ja tulehdusta alkoi pukata päälle. Kaikki meni silti todella hyvin, vaikka jälkeenpäin on vähän jäänyt vaivaamaan ja mietityttämään koko tilanne. Silloin oli jotenkin niin sekaisin ja kaikki oli niin uutta, ettei oikeen osannut suhtautua mitenkään.
Nyt haluaisin suunnitellun sektion, on alkanut vähän pelottamaan synnytys. Lisäksi tyttö oli päässyt kasvamaan jo niin isoksi, että leikkaava lääkäri sanoi, ettei olisi mahtunut edes tulemaan alateitse. Koko edellisen raskauden kohdun mitta meni ihan yläkäyrällä, olen siis tosi lyhyt ja suht pienikokoinen itsekin, joten vähän hirvitti, että mikä jättivauva sieltä on tulossa. Mutta vakuuttelivat vauvan olevan ihan "normaalikokoinen", en päässyt siis mihinkään kokoarvioihin ja neuvolassakaan eivät juurikaan tunnustelleet vauvan kokoa mahan päältä. Ja tyttö oli sitten 53cm ja melkein 4200g. Ei olisi mahtunut mulla alateitse tulemaan.
Toivotaan, että tällä kertaa kaikki sujuu vähän ripeämmin. :)
Mä en täällä aikasemmin ole kirjotellut, lueskelin kyllä esikoista odottaessa. Mulla on ensimmäinen neuvola ens maanantaina ja vähän kans jänskättää kyseleekö heti onko vahinko yms. Se on vielä oikeen niin tätimäinen kun voi olla että ihan varmaan jotain tästä pienestä ikäerosta mainitsee. :/
Mun eka vauva-neuvola on vasta 18.2. Mulla oli aikasemmin yks toinen neuvolatäti, joka lähti kouluterveydenhoitajaksi, mutta me ei oikein tultu juttuun. Nyt tää tuuraaja... ihan samaa kastia! Se oli eilen ihan jossain muissa ajatuksissa, kyseli kaikki samat jutut esikoisesta, ku edelliselläkin kerralla (imetänkö, onko hampaat tullu jne..) Oon kertonut nää jutut jo varmaan kolme kertaa sille.
Aiotko mennä muuten töihin kesällä? Mulla loppuu 28.3. äitiysloma, jään hoitovapaalle sitten kesäksi ja äitiyslomahan alkaa sit joskus elokuussa. :)
Aiotko mennä muuten töihin kesällä? Mulla loppuu 28.3. äitiysloma, jään hoitovapaalle sitten kesäksi ja äitiyslomahan alkaa sit joskus elokuussa. :)
Mullakin vaihtui ekaa odottaessa neuvolantäti ja aluks ei tultu oikeen toimeen mutta pikkuhiljaa kun siihen sitten tottui niin se lähti ja tilalle tuli vielä kamalampi! Mutta täytyy mennä samanlaisella hössötys asenteella millä se on niin sen kanssa pärjää :) Ja muuten näyttäis olevan samanlaiset suunnitelmat kun sullakin, eli äitiysloma loppuu mulla huhtikuun alussa, siitä kans jään hoitovapaalle ja sitten sillon elokuulla taas äippälomalle :)
Mies nappasi multa viimeiset 12 päivää, kun hän pitää kesällä isäkuukauden. Mullakin olis muuten loppunut äitiysloma vasta huhtikuun alussa. Täytyy yrittää töistä selvittää, et voisinko pitää kesälomat sillon, kun miehellä on isäkuukausi. Mun ei tarvis olla ihan tyhjän päällä, kun sillon en saa sitten muuten mitää rahaa mistään.. Tulee köyhä kesä ;)
Kirppuli86
Jostain jotain jo tietävä
Voisin tähän laittaa vähä mun synnytystarinaa esikosta...
Elikkä 31.12.2011 noin klo: 01.30 täällä kotona alkoi järkyttävät kivut, niinku salama kirkkaalta taivaalta, ei muutaku panadolia naamaan ja kuumaan suihkuun. No eihän se mitään auttanut, mä pyörin ja kiemurtelin täällä kotona eikä mikään ollu hyvä. Huomasin pöntöllä käydessäni veristä vuotoa ja seassa oli myös hyytymiä. Isi sitte heti soittamaan oulaskankaalle ja sieltä sanoivat, että heti ambulanssilla sinne. Ambulanssi tuli ja laittoivat mut heti tippaan. Verenpaineet oli taivaissa koko matkan. Supistuksia tuli 2 min välein ja kesti noin minuutin kerrallaan. Oltiin sit Oulaisissa n. klo 3.30. Heti kätilö tutki minut muttei saanu vauvan sykettä kuuluviin sillä käyrä koneella. Lääkäri tuli paikalle ja sanoi että kohtu on liian pinkeä et katotaan ultralla. Vauvan syke oli enää 50-60 ja lääkäri sano et heti hätäsektio. Toinen kätilö rupes soittaan leikkurin väkeä paikalle ja toinen komensi ambulanssimiehet avukseen ja juoksun kans leikkuria kohti. Matkalla repivät multa vaatteita pois. Ite en muista tästä mitään ku olin niin shokissa. Isi vaan kerto et mentiin niin kovaa vauhtia ettei hän meinannu perässä pysyä. Isi päästettiin vaan heräämöön asti. Leikkurista muistan sen et ambulanssikuski silitti mun päätä ja hoki et ei hätää, kaikki menee hyvin. Sit pimeni. Heräämössä sitte ensimmäinen kysymys missä isi ja vauva? Mulle sanottiin, et he tulevat ihan pian mua kattomaan, ku ovat vauvalassa. No nehän tuli sit mun tykö ja totta kai olin onnellinen, mutta pökkyrässä nukutuksesta. Isi sano, et vauva oli tuotu leikkurista klo.3:56. Jonka jälkeen he menivät kätilön kanssa hapettamaan vauvaa ja kattomaan et kaikki on kunnossa. Ja tietty pesulle. Kätilö oli laittanu vauvan happikaappiin ja melkeen heti todennut et ei tämä mitään lisähappea tartte. Oli huutanu ku syötävä. Kätilö sanoikin jälkeen päin ku käytiin läpi tuota iltaa, et oli iso ristiriita siinä, et vauvan syke oli oikeesti ollu matala ja olivat luullut et sieltä tulee tosi huonokuntonen vauva, mut oliki ollu niin hyvässä kunnossa ettei ollut tarttenu mitään ylimääräistä hoitoa. <3 Meidän pikku taistelija. Lääkäri sanoi, että istukka oli irronnut silleen sieltä keskeltä, et reunat oli kiinni vielä kohdussa, niin vauva oli saanu happea tarpeeksi sitä kautta. Onni onnettomuudessa.Isi sano, että kaikista pahinta oli jäädä siihen ovien taakse odottamaan. Ja kun vauva oli tullut ulos hengissä, seuraava huoli oli ollut että miten minä voin. Mut loppu hyvin kaikki hyvin. <3 Tälläinen tarina meidän perheellä.
Ja tosiaan rv 41+3 mentiin käynnistykselle, olin neljä päivää siel. Laittoivat sitte vielä kotiin ja sitte uudenvuoden yönä poika päätti et hän tulee nyt.
Elikkä 31.12.2011 noin klo: 01.30 täällä kotona alkoi järkyttävät kivut, niinku salama kirkkaalta taivaalta, ei muutaku panadolia naamaan ja kuumaan suihkuun. No eihän se mitään auttanut, mä pyörin ja kiemurtelin täällä kotona eikä mikään ollu hyvä. Huomasin pöntöllä käydessäni veristä vuotoa ja seassa oli myös hyytymiä. Isi sitte heti soittamaan oulaskankaalle ja sieltä sanoivat, että heti ambulanssilla sinne. Ambulanssi tuli ja laittoivat mut heti tippaan. Verenpaineet oli taivaissa koko matkan. Supistuksia tuli 2 min välein ja kesti noin minuutin kerrallaan. Oltiin sit Oulaisissa n. klo 3.30. Heti kätilö tutki minut muttei saanu vauvan sykettä kuuluviin sillä käyrä koneella. Lääkäri tuli paikalle ja sanoi että kohtu on liian pinkeä et katotaan ultralla. Vauvan syke oli enää 50-60 ja lääkäri sano et heti hätäsektio. Toinen kätilö rupes soittaan leikkurin väkeä paikalle ja toinen komensi ambulanssimiehet avukseen ja juoksun kans leikkuria kohti. Matkalla repivät multa vaatteita pois. Ite en muista tästä mitään ku olin niin shokissa. Isi vaan kerto et mentiin niin kovaa vauhtia ettei hän meinannu perässä pysyä. Isi päästettiin vaan heräämöön asti. Leikkurista muistan sen et ambulanssikuski silitti mun päätä ja hoki et ei hätää, kaikki menee hyvin. Sit pimeni. Heräämössä sitte ensimmäinen kysymys missä isi ja vauva? Mulle sanottiin, et he tulevat ihan pian mua kattomaan, ku ovat vauvalassa. No nehän tuli sit mun tykö ja totta kai olin onnellinen, mutta pökkyrässä nukutuksesta. Isi sano, et vauva oli tuotu leikkurista klo.3:56. Jonka jälkeen he menivät kätilön kanssa hapettamaan vauvaa ja kattomaan et kaikki on kunnossa. Ja tietty pesulle. Kätilö oli laittanu vauvan happikaappiin ja melkeen heti todennut et ei tämä mitään lisähappea tartte. Oli huutanu ku syötävä. Kätilö sanoikin jälkeen päin ku käytiin läpi tuota iltaa, et oli iso ristiriita siinä, et vauvan syke oli oikeesti ollu matala ja olivat luullut et sieltä tulee tosi huonokuntonen vauva, mut oliki ollu niin hyvässä kunnossa ettei ollut tarttenu mitään ylimääräistä hoitoa. <3 Meidän pikku taistelija. Lääkäri sanoi, että istukka oli irronnut silleen sieltä keskeltä, et reunat oli kiinni vielä kohdussa, niin vauva oli saanu happea tarpeeksi sitä kautta. Onni onnettomuudessa.Isi sano, että kaikista pahinta oli jäädä siihen ovien taakse odottamaan. Ja kun vauva oli tullut ulos hengissä, seuraava huoli oli ollut että miten minä voin. Mut loppu hyvin kaikki hyvin. <3 Tälläinen tarina meidän perheellä.
Ja tosiaan rv 41+3 mentiin käynnistykselle, olin neljä päivää siel. Laittoivat sitte vielä kotiin ja sitte uudenvuoden yönä poika päätti et hän tulee nyt.
Hei kaikille!
Meidän lapsille olisi tulossa 1v ja 11kk ikäero. Vähän hirvittää, miten sitten loppuraskaudesta jaksaa tuon meidän duracel pupun kanssa. Menoa ja vauhtia riittää kyllä.
Minun ensimäinen raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 7-8 (8/10) Siitä puolen vuoden päästä raskauduin uudelleen ja meidän esikoistyttö syntyi lokakuussa 2011.
Tytön odotusaika meni todella nopeasti ja helposti. Olin tosi reippaana ihan loppuun asti. Lenkkeilin päivittäin ja kunto oli muutenkin hyvä. Nyt painoa on 10 kiloa enemmän mitä viimeisen raskauden alussa. :(
Synnytys oli suht. helppo. Sairaalaan tullessa olin jo 5cm auki ja ei siinä menny kuin pari tuntia, kun pääsin ponnistamaan. Sain ilokaasua ja spinaalipuudutuksen. Puudutus oli siitä kummallinen, etten tuntenut tarvetta ponnistaa, enkä oikein sitten osannutkaan ponnistaa kunnolla ja niinpä siinä tunti menikin ja usko meinasi loppua koko hommaan. Lopulta lääkäri avitti vähän imukupilla ja tyttö saatiin kuin saatiinkin maailmaan :)
En kuitenkaan pelkää tulevaa synnytystä.
Tässä raskaudessa on ollut jonkun verran vähäistä verenvuotoa ja olenkin pelännyt meneekö tämä kesken. Viikkoja on nyt 6+4, Onneksi kuitenkin raskausoireita on vielä ollut, että toivottavasti tämä pysyisi sisällä. Neuvolaan olen menossa kahden viikon päästä 6.2. Menen silloin lääkärineuvolaan ja vasta sitten seuraavalla kerralla terveydenhoitajalle.
Meidän lapsille olisi tulossa 1v ja 11kk ikäero. Vähän hirvittää, miten sitten loppuraskaudesta jaksaa tuon meidän duracel pupun kanssa. Menoa ja vauhtia riittää kyllä.
Minun ensimäinen raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 7-8 (8/10) Siitä puolen vuoden päästä raskauduin uudelleen ja meidän esikoistyttö syntyi lokakuussa 2011.
Tytön odotusaika meni todella nopeasti ja helposti. Olin tosi reippaana ihan loppuun asti. Lenkkeilin päivittäin ja kunto oli muutenkin hyvä. Nyt painoa on 10 kiloa enemmän mitä viimeisen raskauden alussa. :(
Synnytys oli suht. helppo. Sairaalaan tullessa olin jo 5cm auki ja ei siinä menny kuin pari tuntia, kun pääsin ponnistamaan. Sain ilokaasua ja spinaalipuudutuksen. Puudutus oli siitä kummallinen, etten tuntenut tarvetta ponnistaa, enkä oikein sitten osannutkaan ponnistaa kunnolla ja niinpä siinä tunti menikin ja usko meinasi loppua koko hommaan. Lopulta lääkäri avitti vähän imukupilla ja tyttö saatiin kuin saatiinkin maailmaan :)
En kuitenkaan pelkää tulevaa synnytystä.
Tässä raskaudessa on ollut jonkun verran vähäistä verenvuotoa ja olenkin pelännyt meneekö tämä kesken. Viikkoja on nyt 6+4, Onneksi kuitenkin raskausoireita on vielä ollut, että toivottavasti tämä pysyisi sisällä. Neuvolaan olen menossa kahden viikon päästä 6.2. Menen silloin lääkärineuvolaan ja vasta sitten seuraavalla kerralla terveydenhoitajalle.