uudelleensynnyttäjät

V

Viivi222

Oman äänensä löytänyt
Kun tuossa ensisynnyttäjät kovasti suunnittelivat tekevänsä oman ketjun niin tuli mieleen tehdä sama meille uudelleensynnyttäjille. :)
Millaiset teidän edelliset raskaudet ja synnytykset ovat olleet? Onko jotain, mitä pelkäätte tässä tulevassa synnytyksessä etukäteen?
Minulla on joka raskaudessa ollut raskausmyrkytystä, enemmän tai vähemmän. Esikoisen kanssa eniten. Vaati sairaalassaoloa loppuajasta ja olin turvonnut kuin norsu. Muissa raskauksissa myös ennenaikaisia supistuksia. Aina saikku alkanut ennen äitiyslomaa. Synnytykset ovat kaikki tapahtuneet noin viikko ennen la:ta ja ovat sujuneet nopeasti ja"helposti", muutamassa tunnissa. Ainut pelkoni liittyy nyt kuitenkin spinaalin laittoon, sillä viime kerralla lääkäri ei millään meinannut saada neulaa selkään, vaan neula vääntyi ja joutui yrittämään monta kertaa ja vaihtamaan neulaa. Alkoi pelottamaan että se survoo minut vielä liikuntakyvyttömäksi, lääkärikin ehti jo tuskastua että ei siitä mitään tule, oli kuulema niin kovat selkälihakset. Mutta kun viimein sen sai, spinaali oli onnistunut enkä tuntenut kipua ponnistaessa- niinkuin en muissakaan synnytyksissä. Eli taas haluan spinaalin koska tiedän että se auttaa niin hyvin  mutta pelottaa jo valmiiksi sen laittaminen!
 
En osaa vielä ajatella niin pitkälle, kunhan tämän alun saisi sujumaan hyvin eli en voisi hirveän huonosti ja jaksaisin tehdä töitä normaalisti. Sekä tietenkin että vauva pysyy kyydissä :)

Kaksi edellistä synnytystä kesti 2 tuntia, saa nähdä tuleeko tämäkin yhtä nopeasti. En ehtinyt saamaan kuopusta synnyttäessä mitään lievitystäkään, paitsi ilokaasua. Tosin onhan siitä aikaa, hän on nyt 10 vuotias. Jännittää myös saanko neljännen pojan vai ehkä jopa tytön :) Meillä on uusperhe ja tää on ensimmäinen yhteinen lapsi. Miehellä on 11 v poika sekä 14v tyttö.
 
Oi, onko sulla kans kolme poikaa? :D Mulla kans ja luonnollisesti sama jännitys, tulisko nyt tyttö, mutta samalla ajatus että poikahan se tietty siellä taas on. ;) Kamalan jännittävää mennä sitten ultraan, sitten kun voi jo saada sukupuolta selville. Mutta hauska jännittää sinun kanssa yhdessä samaa asiaa! ;) Poika on yhtä toivottu ja rakas mutta olisihan se erilaista jos yhden tytönkin saisi.
 
Hyvä kun starttasitte tämän ketjun. :)

Mulla takana siis yksi onnistunut raskaus ja sitä ennen yksi keskenmeno. Ja onnistuneesta tuloksena tyttö.

Nyt siis suurin huoli on tällä hetkellä että onko mahassa edes elämää. Viime viikolla hävisi kaikki oireet ja varasin tiistaille ultra-ajan.  Nyt on vähän tulleet takaisin oireet, mutta silti pelottaa ja odotan kyllä tiistaita kovasti. Jos kaikki ei ole kunnossa niin haluan tietää sen nyt enkä 5 viikon päästä(vaikka toki tässä välissäkin voi vielä sitten käydä huonosti).

Toisekseen minä toivon nyt sitten sitä poikaa. :)
Tytön raskausaika meni kaiken maailman pelottelujen keskellä kun ensin pelko hanurissa yli km-rajan, päästäänkö "turvallisille viikoille", sitten käytiin "hätää rakenneultrassa kaksi kertaa" kun jäin kiinni niissä n.vkon 15 seuloissa. Loppujen lopuksi kaikki oli hyvin. Mutta tuon takia kasvua katsottiin neuvolalääkärin toimesta viikolla 31, sitten supistelujen takia kävin laitoksella 4 vkoa myöhemmin ja sitten ne pelotteli ettei lapsi kasva enää, että on noissa viikoissa kasvanut vaan pari sataa grammaa. Siitä viikon päähän saatiin kontrolliultra laitokselle, jossa kuitenkin painon kasvu täysin normaali joten neuvolalääkäri oli vaan ultrannut ihan liian isoksi... Synnytys kesti sitten 30h.. Eli toisella kertaa vähän ripeämpää toimintaa odotellen.. :/ 
Mikään silti ei varsinaisesti synnytyksessä pelota, mutta vähän stressaa että miten epparihaavan käy... 

 
Heips :)

Mullakin siis yksi synnytys takana ja aika tuoreeltaankin vielä mielessä kun esikoinen tulee tässä kuussa tosiaan vasta sen puoli vuotta :) Heti positiivisen testin tehtyäni rupesin miettimään synnytystä ja sitä kipua. Mulla kun vedet meni niin seuraavana päivänä oksitosiini tipalla käynnisteltiin ja aika rajut supistukset niistä sitten tuli. Toivon vaan että tän toisen kanssa sitten joskus kun siellä ollaan, niin alkaisi supistella ihan itsestään ja pikkuhiljaa ettei tulis semmosia supistuksia mitä viimeksi.. No, on tässä ainakin aikaa valmistautua ;)
 
Jep, kolme poikaa :) Mietin että haluanko tietää sukupuolen etukäteen vai en. Ehkä en sitä tällä kertaa kysy, antaa olla yllätys. Toisaalta olisi ihanaa hankkia kaikkea jos tietäisi... vaikeaa :D
 
Itsellä on pian 21 kuukautta edellisestä ja ensimmäisestä synnytyksestä. Mun tapauksessa, lähes kaikki meni pieleen... Tämä takia pelkäänkin hieman synnytystä.. Tutut sanoo, että ei se tällä kertaa huonommin ainakaan voi mennä, mutta kun voi :D Sektioo oon miettinyt, koska täälä sen saa helpommin kun suomessa. Mutta en tiedä sitten, miten pärjään vauvan ja tytön kanssa leikkauksen jälkeen. (miehestä ei siis ole paljoakaan apua..)

Hommahan meni niin, että synnytys kesti 14 puoli tuntia. (Ei ihan niin pitkä, kuin Lyydia~lla, mutta kuitenkin pitkä. Supistukset alkoivat heti sänännöllisiksi, ja tulivat 3n -1n minuutin välein tuon koko ajan. Mitään kivunlievitystä en saanut, kunnes 11 tuntia oli kulunut ja epiduraali pistettiin. Tämän jälkeen helpotti. No, tyttö oli melkein neljä kiloa ja paikathan siinä repesivät totaalisesti. Tikkaukseen meni aikaa ja lääkärikin voivotteli. Niin ja tyttö syntyi napanuora kaulanympärillä ja lääkäri tuli hoitamaan synnytyksen. Liekö joutunut repäisemään tytön pihalle.
Aamulla selkä oli kirjaimellisesti paskana. En ole eläessäni semmoista kipua kokenut. Supistuksetkin jäi kakkoseksi. Makasin sitten liikkumiskyvyttömänä 2 viikkoa. Päätä pysyin juurija juuri liikuttamaan. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, johtuiko se epiduraalista vai huonosta synnytysasennnosa.
Vuoteen en seksiä pystynyt harrastamaan/ kämään kakkoshädällä ilman kipua.

Nyt jos ja kun ne ekakertalaiset tätä lukee, niin älkää peljätkö. näin ei käy kuin harvalle :D ja siitäin selviää!
 
Voi ei, Schoko, sulla on kyllä ollut tosi huono tuuri, toivotaan kovasti että tällä kertaa menee paaaljon helpommin!! Miksi ihmeessä et saanut kivunlievitystä aikaisemmin? Itsellä auttaa suihkussa olo, sillä pärjään siihen asti että viime metreillä saan spinaalin. Ammettakin on tullut kokeiltua mutta se ei ehtinyt täyttyä tarpeeksi nopeasti kun piti jo nousta tuolille hakemaan spinaalia. Mutta minulla ollutkin nopeat synnytykset, jos kestäisi esim yli 10 tuntia niin eihän sitä jaksaisi minkään suihkun avulla. Ja Schokolle vielä, tuskin enää noin pahasti repeät, toisen synnytyksen kohdalla usein pääsee siinäkin asiassa helpommalla.
 
Täälä ei oo  esim. ilokaasu käytössä. Täälä muutenkin ihannoidaan luomusynnytystä, mutta toki annetaan epiduraali. Esi kohdunkaulanpuudutuksesta ei oltu oikein kuultukaan. Kuulemma hyvin harvinaista. Asun siis vielä toistaiseksi Saksassa. Eli ei mikään köyhä-/kehitys maa :D
Toivo on kova, ettei kakkosen kohdalla kävisi ihan noin pahasti. Enkä kyllä uskokaan, mutta pieni pelko takaraivossa, joka varmasti kasvaa vielä, kun lähemmäs päästään ja asia muuttuu "todeksi".
 
Täällä kans uudelleensynnyttäjä. Tosin tuntuu aivan ekalta kerralta, kun edellisestä ja ensimmäisestä kerrasta tulee 5 vuotta.

Schokolla kyllä tosi hurjan kuuloinen synnytyksen jälkeinen aina :/

Mulla tuli vain rintatulehdus, joka kesti 2,5 kuukautta, eikä loppunut muuten kuin lopettamalla imettäminen kokonaan. Veikkaan, että tyttökin on siksi aina kipeä, kun sai niin paljon antibioottipitoista maitoa ensiaskelillaan :( Ja sit toi mun alakerta tulehtui myös.

Hiukan tuo synnyttäminen ja synnytyksen jälkeinen aika pelottaa, mut ei pidä antaa pelolle valtaa. Ei tästä raskaudesta muuten pysty yhtään nauttimaan :/

Tänään kerroin jo pomolle, otti asian ihan hyvin. Oli pakko kertoa, kun olen niin huonovointinen.
 
Mulla eka synnytys oli ihan suoraan sanottuna helvettiä! Luulin kuolevani,kärsin pitkään supistus kivuista ennen kuin sairaalan ainoa nukutuslääkäri kerkesi tulla antamaan epiduraalia,Olin vetänyt jo toista tuntia ilokaasua ja oksentanut joten etukäteen pelättyä epiduraalin pistämistä en niissä kivuissa pelännyt enää ollenkaan.Ihana viileys iskytyi alaselkään kun hoitaja desinfio ihoa.Sitten soi puhelin ja se lääkäri lähti tekemään hätäsektiota viereisen huoneen synnyttäjälle.
Minä jäin ilman epiduraalia! Tuskat ja kivut oli sanoin kuvaamattomia.En saanut henkeä,vedin ilokaasua,itkin,oksensin.Oli pakko yrittää lopettaa iteminen koska en pystynyt imemään ilokaasua kun nenä oli täynnä räkää.... tätä jatkui toista tuntia..muistan kun hoitaja kävi siinä ihmettelemässä että herran jestas kyllä tuon pitäisi päästä suihkuun..valuin siis tuskan hikeä.. sitten lääkäri vihdoin tuli.Sain puudutteen ja nukuin 3 tuntia. Loput sujuikin ns.oppikirjan mukaan,Ponnistusvaihettakin olin etukäteen pelännyt mutta kyllä avautumisvaihe vei voiton kivuissa..
Toipuminenkin vei kuukausia..olin niin voimaton , että jouduin olemaan sairaalassa viikon.
Toisen lapsen synnytystä jännitin tietenkin koska eka oli mitä oli.ilokseni voin kertoa , että toka synnytys oli mahtava!! <3 Sain ajoissa kivunlievitystä (pidin kyllä huolen etten jäänyt ilman tällä keraa :D) ja pystyin kävelemään heti itse ja toimimaan muutenkin normaalisti .
Nyt siis kolmas synnytys edessä.Toivottavasti se on yhtä "helppo" kun tämä edellinen.
Ja poikaa tosiaan salaa "toivon",tyttö tottakai yhtä tervetullut..Kaksi tyttöä siis jo.
 
Apua, Kieputin, kuulostaa hirveältä tuo sinun eka synnytyksesi! Miten tuollaiset voi olla mahdollisia, uskomatonta.
Minä en ole koskaan uskaltanut kokeilla tuota ilokaasua, juuri tuon takia kun siitä saattaa joutua oksentelemaan. Oksentaminen on ihan hirveää normaalistikin, en todellakaan halua kokea sitä vielä synnytyksen yhteydessä. No kukapa haluaisi... Mutta siksi en ole uskaltanut sitä koskaan kokeillakaan. Mutta tietty, jos mitään muuta kivunlievitystä ei olisi saatavilla...
 
Mun eka synnytys kesti noin 16h. piti suppareit hakee läheiseltä sellilltä asti... epiduraalin olin sain ajoissa, jonka jälkeen kykeni hieman nukkumaan.'
toka kesti muistaakseni n.9h jumahti 4cm jonka jälkeen kivut oli kaameat mutta taas epiduraali auttoi , no sen verran että kykeni rentoutumaan ja paikat aukes, kipuihin ei niinkään. myös kolmannessa kävi samoin, tuon puudutuksen jälkeen aukesin tunnissa täysin ja vauvat olivat pihalla. Ponnistus vaihetta ei niinkään ole ollut, tulleet kiltisti ulos kahdella ponnistuksella (jos nyt oikeen muistan.) Ekassa tuli kätilölle kiire kun ei uskonut että tullee, se pää kun vaan kuulemma painaa, noh toisin kävi.

Neljäs tulikin sitten vauhdilla, koko sessioon meni 1.20h. supistukset alkoivat ja lapsivedet meni samalla n.2.00. olin suihkussa kotona jonkin aikaan, siinä sitten kelloa samalla katsoen totesin että kai se on paras mennä kun supparit oli 2-3min välein, ei niin kipeät että olisin viellä lääkettä halunnut. Mies joka ei meinannut pysyä nahoissaan soitti äitinsä ja ambulassin. joudun sitten suppareiden ja pukeutumisen välissä kieltämään isäntää lähtemästä omalla autolla sekä sanomaan n.1000 kertaa missä kaikki tarvittavat kamat on.
Ensin samalla ovenavauksella tuli palomiehet ja anoppi, ei noista palomiehistä iloa ollut ja muutenkin kun kykenin liikkumaan sanoin että mennään sitten ulos sitä ambulanssia vastaan.
Oli kyllä lääkärin ilme näkemisen arvoinen kun lyllersin vatsaan aina joka supistuksen vällillä pysähtyen "mitä sä täällä kävelet" meinasin vaan että kun ei se viellä ole ulos tulossa niin mitä nyt sitten seisoskelisin odottelemassa. Ampulanssissa se lääkäri kyseli mihin sattuu ja oli aivan paniikissa, minä sitten rauhoittelin että ei ole tulossa kerron kyllä, imeissäni kivunkyselyyn sanoin että no alavatsaan tietty =D. kerkesimme laitokselle jossa sitten jouduin kertomaan minne kerrokseen olemme menossa. kerkesimme synnytyssaliin kun vaihtaessani sänkyä , sanoin kätilölle että nyt se tulee, kätilö meni hivenen sekaisin ja komensi sänkyyn, isäntä sitten siihen häsläämään, sai kyllä aika töykeän vastaanoton puoleltani, ärsytty se höstläys sen verta, toki pääsin itse sänkyyn ja sain pikkarit alta pois, kätilö komensi puhaltamaan että ei vauva viellä tulisi pois, meinasin vaan että kun en tee yhtään mitään, se vain tulee! kaiken kaikkiaan kerkesimme olemaan kättärillä 7min kun poika oli jo mailmassa... enkä edelleenkään olisi niitä kipulääkkeitä tarvinnut. 
tulipas pitkä tarina!

Meillä nyt on siis tyttö ja kolme poikkaa...

Pelkään tällä hetkellä jos nyt sinne asti päästään että tämä tuleva on yhtä hätäinen, isäntä kun tekee aika paljon öitä niin olenko sitten ottamassa yksin koppia lasten kanssa kotona?!? =/
 
Ohhoh 01020607... Tässä näkee hyvin, kuinka jokasynnytys todella on erilainen.(pieni toivo nostaa päätään, että selviän sittenkin tästäkin [toivottavasti tulevasta] synnytyksestä!)
Vaikka toivonkin nopeaa ja helppoa synnytystä, niin jos nyt ei ihan noin hätästä kuitenkaan, kuin sulla tämä viimeisin :D Toivotaan, että kerkeet sinne sairaalaan saakka, tälläkin kertaa!
Kuten myös kieputtimella :) Itse oksentelin siinä alussa, kun koitin jotain syödä. Ei pysynyt mikään sisällä.
Tyttö syntyi myöhään illalla, ja meidän rullattiin heti osastolle. Mies joutui kotiin ja me jäätiin kaksin. Vähän oli avuton olo alussa. Tuijotin vaan tyttöä ja mietin, että mitäs nyt sitten :D <3

Ainiin, täälä on tapana, kuten näissä jenkki leffoissa ym, että KOKO suku ja kaverit ym tulee sairaalaan synnytyksen ajaksi. Ne kaikki hengaili käytävillä tän koko ajan. Ja kun tyttö oli pihalla, ne pamahti kaikki siihen huoneeseen! En ollut suihkussa käynyt, makasin yhä käyttännössä alasti peiton alla ja ihan hukassa. 11 henkeä. EI todellakaan ollut mukavaa. Jos täällä synnytyän tämänkin aion kyllä tehdä selväksi, että seuraavana aamuna ovat tervetulleita.

Vähän mua jännittää, että miten selviän tän raskauden loppupäässä ton ipanan kanssa. Kun on kova mankuun syliin jne. (tietenkin) Kuinka kauan tollasta uskaltaa kanniskella? Kun sehän potkii mahaan ja hyppii jne kokoaika. Toki tän nyt opettaa sille ja estää, mutta vähän mietityttää. Ikää tytöllä 21 kuukautta.
(tietenkin riippuu ihmisestä/raskaudesta jne)

 
Ootteko muuten kertoneet lapsille raskaudesta? Me tässä pohditaan, koska kerrottais tytölle asiasta. Mä haluisin kertoo jo heti, mut kuitenki mietityttää jos tää meneeki kesken :/
 
Mä oon noita kannellu ihan loppuun asti. Noilla sarjoilla siis ikäeroa vajaa vuos ja sit kolme vuotta sarjojen välissä ;-) hankin vaan sellasen olkaliinan jolla asia oli helpompaa. Pitää tietty huomioida omat voimat! en aijo kertoa lapsille enne np ultraa. Ei sit ole kiva jos menee taas kesken. Lapset kun ei sitä ymmärrä ja tuo isntä kun ei halua lisää. Turhaa odottelevat ja sit pettyvät ! Huomenna on se vu... Jännittää kamalasti. Lähinnä jos ei ookkaan mitän ja kun yksin on mentävä... Onneksi toivoa on. Aika kipeät rinnat ja väsymys kokopäiväisenä. Sekä etova olo jota ei ennen ole missään raskauksissa ollut <3 >
 
Me ei haluta vielä kertoa lapsille koska ei voi vaatia heiltä salassapitovelvollisuutta. ;) Eli kerromme heille sitten kun he saavat vapaasti siitä kertoa jokaiselle vastaantulijallekin. :)
 
Schokolle vielä että apua, onpa kamalaa tuollainen että koko suku odottaa käytävillä koko aika ja pommaa heti sisään! Ei kivaa, ei ollenkaan. :(
 
Minulla eka raskaus oli suhteellisen epämukava. Pahoinvointia ihan koko ajan aamusta iltaan, loppuvaiheessa tuli kovat issiaskivun tyyppiset ja oikein mitenkään päin ei voinut ollat. Synnytys käynnistettiin vkolla 41+5, koska lapsivedet tihkuivat läpi. Synnytys kesti 13,5 h tuntia ja imukupilla pieni mies autettiin maailmaan. Olin jo menossa keisarinleikkaukseen lapsen asennon vuoksi, mutta hän päättikin viime hetkillä kääntyä. Synnytyksestä jäi hyvä mieli, kipuja ei ollut ollenkaan lääkityksen vuoksi :)
Ehkä tulevassa pelottaa juuri ne kivut, jos tämä pikkuinen sinne asti matkassa pysyy ( rv 5+2 vasta menossa). Ja toivon mukaan vältyn pahoinvoinnilta, jotta kykenen tuon reilu kaksi vuotiaan taaperon perässä pysyä :D
 
Täällä 37v. kolmatta odottava nainen. Ensimmäisestä on kyllä jo aikaa kohta 13v.. toinen lapsukainen on 9kk ja nyt sit odotellaan pikkukolmosta  Ens viikolla menen ultraan ja selviää tarkemmin r.viikot ja tietty muutenkin, että kaikki on ok. Mut itse oon laskeskellut, et nyt ois menossa ehkä rv.6, eli ihan alussa vielä mennään. Ja varpaat ja sormet pystyssä, et tää pikkuinen pysyisi matkassa!

Mulla on ed. raskaudet sujunut ihan suht hyvin ja samoin synnytykset, et en osaa kauheesti pelätä, muutaku nää ensimmäiset kriittiset viikot. Yksi tuulimunakin mahtuu kuitenkin historiaan, niin se tietty jännittää, et tuolla masussa varmasti on jotain elämää, vaikka kaikki merkit siihen viittaakin. Ja kun tätä ikää on jo tän verran, ni ei ole kauheesti aikaa enää yrittää.
Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin, nyt tässä toisessa en ehtiny saamaan muuta, ku ilokaasua suppareihin ja pian olinkin jo ihan auki, et ei muutaku ponnistamaan. Nopeesti oli ohi ja olin jälkeenpäin ihan tyytyväinen, ettei ollut epiduraalia tai muita puudutteita, niin ei ollut paljon vaihtoehtoa, kun saada vauva äkkiä ulos :-) Oon aatellu tämänkin raskauden kohdalla, jos synnyttämään asti selvitään, niin en halua välttämättä muuta, kun ilokaasua. Se auttoi mulla tosi hyvin viemään suppareilta pahimman kivun. Hyvää vointia kaikille odottajille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top