Uudelleenraskautuneet

Pikku Fellu <3 On se niin kaunis nimi, mut ei ikinä menis läpi Jarkolle! Jos sitä vaikka parin viikon päästä taas näkis pikku prinsessaa <3

Eilen aamulla Jeminan kummitäti sai tyttövauvan. Syntyi viikon ennen laskettua aikaa ja synnytys kesti huimat 1,5h! Vedet oli menny ja siitä suoraan lähtivät sairaalaan ja autossa matkalla oli jo joutunut alkaa ponnistaa kun ei pystynyt enää olemaan ponnistamatta. Pää oli jo ulkona kun nostettiin salin pöydälle ja siinä sit yhdellä ponnistuksella loput tytöstä ulos. Aika hurjaa enkä kyllä ikinä toivois itselleni samanlaista synnytystä. Me vielä asutaan 10km kauempana sairaalasta kun he. Ennemmin synnytän vaikka sen saman 15h niinkuin Jeminaa :D

Tänään (35+0) kävin neukkulassa ja siellä oli kaikki ok. Edelleen th sanoi typyn tuntuvan käsikopelolla kivan pikkuiselta ja synnytyksen olevan varmaan helppo. Puhuttiin samalla polikliinisestä synnytyksestä kun mulla on se toiveena jos vaan kaikki on mulla ja vauvalla hyvin. Sit vaan käytetään vauvaa siinä 2vrkn lääkärintarkastuksessa ja th sanoi tulevansa vähän aiemmin kotikäynnille. Tuli tosi hyvä mieli kun kaikki joille oon puhunut asiasta niin on olleet sitä mieltä että mun pitäis jäähä vauvan kanssa sinne sairaalaan makaamaan. Ollaan vielä mun äitin kanssa sovittu, että Jemina on yön tai pari siellä kun vauva syntyy, että saadaan olla hetki vaan vauvan kanssa. Voi pari ensimmäistä päivää keskittyä vaan vauvaan ja imetykseen että lähtis hyvin käyntiin.
Samalla sitten puhuin siitä vähän kellertävästä ja tosi venyvästä limasta, jota tulee aina silloin kun oikeen kovasti supistelee. Saattaa kuulema olla hyvinkin merkki siitä, että synnytys olis lähellä kun vielä supistuksiakin on niin paljon. Sanoi kuitenkin, että se ei haittaa kun viikkoja on nyt tarpeeksi niin saa vauva tulla kun on tullakseen. Sekin oli ihan huojentavaa kuulla ammatti ihmisen suusta. Jännityksellä odotan tiistaita niin saa painoarvion ja kuulee missä mennään tuolla alakerrassa.

Jemina se sitten herätti itkemällä kahden aikaan yöllä. Luulen, että johtui pneumokokki rokotteesta jonka sai eilen kun ei yleensä koskaan yöllä itke. Eikä siinä siis mitään, että herätti, mutta mä en saanut ollenkaan unta seuraavaan kolmeen tuntiin! Hyörin ja pyörin vaan sängyssä kun mikäkin häkkyrä. Sainpa sitten viimein lyötyä lukkoon sen mikä nimi tytölle annetaan kun pari tuntia pyörittelin kaikkia vaihtoehtoja mielessäni. Jotain hyvää sentäs. Aamulla vielä pyysin hyväksynnän Jarkolta ja tulihan se sieltä. Siitä on kyllä hyvä mieli.

Iski sitten sen nimen lukkoon lyömisen myötä joku vimma laittaa tavarat valmiiksi vauvaa varten. Eli siis nyt penkomaan varastosta kaikki imetystyynyt ja vauvakeinut yms esille!
 
Joo-o.. Ei mee täällä kovin hyvin parisuhteessa..

Oltiin Ronin kanssa ma-to Seinäjoella Jenni90:llä kattomas Feliciaa ja auttelemas sen minkä pystyttiin! Oli kyllä niin ihana reissu kaikin puolin, eikä liikutuksen hetkeäkään puuttunut.

Seinäjoella nimittäin asuu se minun kätilötätini, joka ultrasi tiistaina.. Niin vain siellä masussa kellui pieni, 27,4mm pituinen otus. Kaikki näytti hyvältä. Alkiosta on tullut sikiö jo viikkojen mukaan. Täti laittoi kaiuttimista kuulumaan sydänäänet, tumtumtum, niin vahvana ja tasaisena.. itku siinä tuli, vaikken tiennyt että ilosta vai surustako! Ja niin hyviä kuvia sain mukaan!

Noh, laitoin sitten kuvaviestillä miehelleni kuvan ultrakuvasta ja tekstin; "pituutta 27,4mm sydän löi vahvasti ja kauniin tasaisesti".. Ei vastausta.. Tultiin eilen reissusta kotiin, näytin illalla ultrakuvarimpsun kokonaisuudessaan, niin käänsi päänsä pois ja sanoi "en halua katsoa niitä". En edes osannut suuttua, olin vain ihan äimänkäkenä, hiljaa ja menin pois olkkarista. Yritin vielä myöhemmin kysyä, että josko ottais ens viikon to pekkasta, kun ois np-ultrakin. Ei kuulemma huvita ottaa eikä tulla ultraan.. VITTU VAINIIN, MITÄ HELVETTIÄ SÄ SIINÄ SITTEN VIELÄ TEET??? No en sanonut noin, mutta ajattelin kylläkin.. Sanoi, että Ronin ultrat oli ihan eri asia kun tämä -tarkoittaen kai, että silloin oli toivottu ja tervetullut, nyt ei häntä vois vähempää kiinnostaa.. Kai mä sitten pyydän äitiä mukaan.. Itku tuli vasta tänään, kun ystävälleni kerroin asiasta.. pahalta tuntuu.. varsinkin lasten puolesta! 

Aattelin nyt sitten soitella Kelaan, saadakseni turvattua selustaa ja varmuuden rahalliselle pärjäämiselle mikäli ero tulee.. Eli siis aion kysellä millasia tukia saisin ja kuinka paljon.. 

Mutta kuinka kauan mun pitää jaksaa sietää ja odottaa, JOSko miehen mieli muuttuisi?? JOS se sopeutuiskin asiaan?? Mä en kauaa jaksais ja helpompaa se nyt olisi, kuin vauvan synnyttyä? Millon tarpeeks on tarpeeks?

Anteeksi tämä valitus..
 
Voi Taatu..... Sanattomaks vetää :( Piti tulla kirjottelee tiistain lääkärikäynnistä ja viikkojen täyttymisestä, mutta taidan jättää myöhemmälle. Ei jotenkin tunnu oikeelta alkaa hehkuttaa tätä omaa paisuvaa onneani tuon sun kirjoituksen jälkeen.. Voimia ihan hirveesti! Koita jaksaa <3
 
Voi harmi taatu:( Ei voi ymmärtää miehesi käytöstä... pitäisi sille varmaan sanoa, et hei haloo, se on sinun OMA lapsesi joka siellä masussa kasvaa. Toivottavasti miehesi sen vielä tajuaa.
Myötätuulta sinne toivotaan :) Ja täällä saa valittaa niin paljon, kun jaksaa:) Ja me jaksetaan kuunnella:)
 
Täältäkin voimia Taatulle... Miehet on vaan niin perseestä emoticon Itellä menossa kanssa vähän normaalia(kin) hankalampi vaihe, mietin vaan kuinka kauan pitää jaksaa elää parisuhteessa vaan muksun takia...ei oo helppoja juttuja ollenskaan. Kun ei ookaan enään kyse vaan omasta elämästä.... Mietin Taatu et aika kummallista miehes käytös, jotenki olis loogisempaa ja ymmärrettävää jos miestä hirvittäis ensimmäisen lapsen tulo, siinähän se elämä oikeesti muuttuu ihan eriksi. Tietenki elämä muuttuu myös toisen lapsen kanssa mutta tavallaan se suurin elämänmuutos on kuitenkin se päätös että perustetaan perhe ja luovutaan "vapaudesta" ja enään ei huolehdita vaan omasta ittestä emoticon onks tosi selkeesti ilmastu? Prkle pitäs alkaa tätä ulosantia harjotteleen hippasen.. Mut mut toivottavasti tilanne siellä helpottuu....
 
Tosi kurja tilanne sulla Taatu. Paljon voimia ja jaksamista. Kyllä nuo miehet osaa toisinaan olla nii sikoja. Toivottavasti sun miehellä tuo olis vaan jotain alku shokkia ja muuttuis hänenkin ajatukset iloks, että kohta teitä on neljä, mutta kuinka kauan sitä jaksaa ootta muuttuuko vaiko eikö, sitä onkii aika vaikee sanoo... Joskus tuntuu omalla kohallakin et elämä vois olla paljo parempi ilman miehiä, mutta toisinaan osaahan ne olla ihanan "lutusiakin" kun vaan sille päälle sattuuvat.. Toivottavasti teijän tilanne vielä tässä selviytyy jotenkin ennen lapsen syntymää. 
 
Voi ei Taatu, tosi kurja tilanne :/ Voimia <3 Toivotaan että se ukkos tulis vielä järkiinsä..

Tällästä parisuhde ongelmaa taitaa olla nyt liikkeellä, meilläkin oli tuossa viikolla vähän normaalia isompi riita miehen kanssa, lapsetkin tais vähän säikähtää, pitäis muistaa ettei sais päästää aikuisten välisiä välienselvittelyjä lähtee lapasesta silloin ku lapset on lähettyvillä, aina sitä ei vaan muista kun tunteet lähtee kuumenee :( Että taitaa olla meidän vauvapuuhat nyt vähän jäissä, tai en tiiä, ei oo ollut puhetta että pidettäis taukoa mutta vähän on ollu hiljasta riidan jälkeen.. ehkä ihan hyvä vähän jäähdytellä ensin.
Meillä ongelmana on tuon miehen saamattomuus.. En oikein jaksa aina ymmärtää sen kotona nysväämistä, en edes enää muista miten kauan on ollut jo työttömänä, liian kauan.. En tiedä yrittääkö edes etsiä töitä, kyllä kun kysyn niin sanoo että on lähettänyt hakemuksia mutta en tiedä sanooko vaan niin että olisin tyytyväinen vai kuinka.. vähän epäilyttää kun ei niistä koskaan kukaan ota yhteyttä.. plaah.. Hyvä puoli siinä on se että mies voi olla kotona lasten kanssa mutta siitä päästäänkin kivasti toiseen ongelmaan. Kun ei se sitten voi tehdä mitään lasten kanssa. Ei käy ulkona, ei keksi mitään kehittävää tekemistä, enkä nyt tarkoita että lapsilla pitäis koko ajan olla jotain järjestettyä toimintaa mutta kun se on sitten sitä että muksuille filmi pyörimään ja isi istumaan koneen ääreen.. Ja ei aina edes voi laittaa ruokaa, vaan kun kysyn että mitä ootte tänään syöny niin vastaus : on noi leipää syöny ja jugurttii ja omenaa!!??! Vittu, sit ihmettelee miks muksut kiukuttelee ja hyppii seinille kun niillä on nälkä ja ei oo mitään tekemistä ja ei hajuakaan mistään rytmistä tms.. Nukutaan jos nukutaan ja mihin aikaan vaan..
Ja sit viimesin niitti mikä sitten johti mun pienimuotoiseen hermoromahdukseen viime viikolla oli se että tuun töistä himaan kuuden jälkeen illalla, kämppä on ku räjähdyksen jäljiltä, äijä istuu koneella kännissä, siis vittu KÄNNISSÄ, ei vielä kovin pahassa kuitenkaan mutta silti ihan riittävässä. Sit kyl räjähti, sain ihan pienen hepulin. Yritin miehelle siinä sitten takoo päähän että jos jotain tapahtuu kun mä oon töissä ja sä kännissä niin kuka huolehtii lapsista?? Yritti siinä sit selittää että no ei oo tapahtunu mitään, nii-in, ei vielä.. Joo, eipä oo paljon kaljapulloja näkyny meillä sen illan jälkeen, tais äijäkin vähän säikähtää mun kilaria, tai toivotaan ainakin että otti opikseen, koska tietää ihan hyvin etten rupee tollasii episoodeja kattelee kovin montaa..
Juu tuli vähän pitkä sepustus, vieläkin kiehuttaa ku vaan ajattelenki sitä :/ Kyllä pikkusen alkanu mietityttää että uskaltaako sitä enää kolmatta edes yrittää, jos vaikka tulee ero, mutta katellaan nyt alkaako täällä asiat muuttumaan vai ei..
 
Voi LauraElina, tottakai sä saat hehkuttaa omaa onneas just niin paljon kun haluat, vaikka mulla meneekin päin vittua, enkä edelleenkään osaa iloita tästä raskaudesta!!

AinoL, kuule kun sille miehelle olen sanonut että se on SUN lapsi myös, MEIDÄN lapsi. Vaan arvaappas vastaus? "Ei se oo mun, ehkä sun mutta ei mun". Kyllä, juuri noin se on sanonut.

Ja kiitos kaikille tsempeistä, kyllä tämä tästä. Meillä on vielä se suurin keskustelu edessä, että mitä Timo aikoo tehdä ja miten toimitaan elämässä eteenpäin kun hän ei lasta halua joka jo kovaa vauhtia kasvaa mun sisälläni.. Mutta niinkuin aiemminkin jo pohdiskelin tänne -ja kauan omassa päässäni, niin kauanko mä jaksan odottaa että muuttuisko se mieli?? Veemäistä se ois jos mies kävelis ovista kun oon lähdös synnyttämään? Että mieluummin nyt kun voisin etsiä uuden asunnon ja rauhassa asettua ja asennoitua elämään yksin kahden lapsen kanssa..?

PePa, sulla oli kyllä täysi syy kilahdukseesi! Kiukuks pisti kun luin, että miehesi ollut humalassa lastenne vahtimisaikana! AAARGH! Mä oisin ehkä läväyttäny päin näköä, vaikken mikään perusväkivaltainen olekaan..

Perskeles ku elämä voi heitellä!! Mutta voimia kaikille ja iloja raskauteen, mäkin ehkä pian :)

Niin ja Skallo, ukko kammoksuu toista, kun on nyt nähnyt ja tajunnut mitä lapsellinen elämä on! Sanoo että sitoo niin kamalasti ja ois kivaa jos jäis rahaa muuhunkin.. Öö, mietitääs. Miten ihmeessä tämä lapsi on sitonut sitä kun käy töissä ja istuu koneella lähes kaikki päivät, ja rahaakin olis jos timo ei luulis olevansa miljonääri aina palkkapäiväsin.. No nyt huhtikuusta lähtien kun oon ollu töissä, niin onhan se sitonutkin mutta silloinkin yrittää päästä matalimman aidan yli, ei käy pihalla yms..
 
Taatu : ;( ei tiijä ees mitä sanois..hirvee tilanne! mua rupes niin raivostuttamaan toi Timon käytös :@
mulle saap soittaa aina kun siltä tuntuu,että tarviit kuuntelijaa!

PePa: kännisssä?!!!! siis ei morjesta päivää!! mikä näitä ukkoja oikein riivaa??

mä oon ny luopunu lastentekohankkeista! työnhaku alko viime viikolla ja jamillekin kävin hoitopaikkaa kyselemässä eilen..perhepäivähoitajia olis löytyny useempikin vaiks saman tien! oon aatellu nii ja jarkonkin kanssa ollaan juteltu,että teen jonkin hetken töitä,että saadaan talous tasapainoon ja muutettua isompaan kämppään,ja sit voidaan miettiä lapsia uudelleen...saa nähä miten monesti tääkin suunnitelma vaihtuu,kun on aikasemminkin näin käyny,vaan nyt mennään tällä viisii..
Jarkon kanssa menee ihan hyvin..on ollu "lempeempi" ja huomaavaisempi meidän etelän reissun jälkeen,huomioi mua ja mun toiveita paljon enempi..ja touhuaa koko ajan Jamin kanssa!! kauanko tätä jatkuu-entiä-mut aijon ottaa kaiken ilon irti tästä..:DD

 
Henniv, kiva että teille menee miehen kanssa jo paremmin ja ootte nyt samoilla linjoilla asioista. Toivotaan et saat pian töitä tai sit sen koulupaikan!

Taatu, tosi inhottava tilanne sulla nyt! Voimia paljon! Miehet on vaan niin vaikeita välillä.. Toivon tosiaan et ukos tulee järkiin, tää toinen muksu on ihan yhtä paljon hänen kun Ronikin! Ja mitäs sit jos erootte, aikooko hän tavata sit vaan haluamaansa ekaa lasta mut ei toista?? Hirveetä et ees joutuu miettimään tollasia asioita!

Täällä pikkunen on kipeenä.. Ihan outoa kun viimeeks ollu kipeenä helmikuussa eikä sillonkaan muistaakseni ollu kun vähän nuhaa, yskää ja pari päivää lämpöä.. Nyt sunnuntaina oli 38 kuumetta ja siitä eteenpäin lähes kokoajan yli 39..korkeimmillaan iltasin noin 39,6.. Rytmi ihan sekasin tietysti, tänäänkin heräs kuudelta ja nyt klo. 8 nukahti taas.. Tähän asti on onneks syöny hyvin ja juonu mut tänäaamuna ei puuro eikä mikään muukaan maistunu..No, toivottavasti menee pian ohi, tai kohta pitää varmaan lähteä lääkäriin..

Mulla on vointi ollu ihan hyvä, nyt siis viikkoja 28... Jos tää muksu ulostautuu samoihin aikoihin ku Julius sillon niin siihen ei enää oo ku 10 viikkoa! Aika menee niin nopsaan.. Pikkuvaatteet on pesty valmiiksi ja ostettiin uudet vaunut (Britax B-dualit) jotta saadaan molemmat kulkemaan kivasti :) Enää ei puutu ku sänky vauvalle ja toppapuku! 
Hyvää syksyn odotusta kaikille!!
 
Mietin samaa kun Pulina82, että onko siinä ideaa jos ero tuleekin, että tapaa vain ekaa lasta, mutta ei toistaan. Ei sitten niin mitään järkeä! Molemmat kuitenkin omia lapsia.. Voi luoja sentään, voimahali Taatu! Toivottavasti saatte asiat kuntoon.. Ja tänne saa tulla purkamaan tunteitaan aina kun siltä tuntuu!

LauraElinalla ei ole enää pitkä matka pikku2 syntymään, toivottavasti synnytys menee paremmin kun Jenni90 kävi.. Kaikennäköstä sitä sattuu ja tapahtuu. Eilen tuli pitkästä aikaa mietittyä Nean syntymää, kun olin 39 asteen kuumeessa ja löysin lääkekaapista sektion jälkeisiä kipulääkkeitä, joita voi myös käyttää kuumeeseen. (Ketorin tepsi muuten heti!) Vieläkin tuntuu niin uskomattomalta, että toi tyttö on tullu mun sisältä tähän maailmaan.

Henniv kertoilikin tälle puolelle kuulumiset, kun äsken kyselin toisella puolella :)
Ja Pepa nostat kissan pöydälle ja tee selvät säännöt miten kotona ollaan lasten kanssa, ei morjes... Mun piti käydä miestäni ihan kiittämässä sen jälkeen kun kävin täällä eilen lueskelemassa muiden kuulumisia.
 
Henniv Onnea työnhakuun, toivottavasti löytyis jotain kivaa :) Ja mukava kuulla että menee miehenkin kanssa taas paremmin :)

Pulinallakin jo noin paljon viikkoja o.O Miten aika taas meneekin niin vauhdilla.. Toivottavasti pikkumiehen kuume hellittäis :/
Meillä Iida oli myös kolme päivää kuumeessa mutta sitten häipyi, mitään nuhaa tai muuta ei oo ollut, vaan ne kolme kuumeista päivää..

Kyllä täällä on nyt käyty pitkiä keskusteluja tuon tapahtuneen jälkeen, ja mies kyllä itsekin tietää että mikä meni vikaan ja etten todellakaan halua nähdä enää ikinä samaa kun tuun töistä kotiin.. Mikä lie mielenhäiriö sille sitten iskenyt kun ei oo jaksanut kaljojensa kanssa odottaa että tuun himaan ja lapset nukkuu. Asia on nyt sovittu ja annettu anteeksi, ei kylläkään unohdettu vielä..
Vähän on outo tunnelma ollut vielä, vaikka ei nyt varsinaisesti enää olla riidoissa, mutta ei kuitenkaan olla päästy kunnolla takaisin siihen normaaliin olotilaan... vaikee selittää mutta ehkä joku tajus mitä ajoin takaa :D
Kaipa tää tästä, raskautumishaaveet tosin on nyt tältä kierrolta aika alhaiset kun ei ole pahemmin ollut aktiivista toimintaa makkarin puolella..
 
Täällä on tänään käyty np-ultrassa!
Kaikki oli hyvin, ihan hurjaa miten voi 1vkossa 2pvssä sikiö kasvaa yli 2cm!! Tarkoitan, että kun kävin viime ti seinäjoella tätini ultrattavana niin pituutta oli 2,7cm ja tänään olikin 4,8!! Vastasi kooltaan hyvin viikkoja, 11+3 ja LA onkin mielenkiintoinen 12.3.12 :))) Ois hieno synttäri, saas nähä kuin ajallaan tulee kun Roni tuli 40+0! Niskaturvotusta oli  0,8mm, sama kuin esikolla np:ssä!
Hullua ajatella, että päivälleen 2kk päästä, 25.10., tiedänkin jo (viitteellisesti ainakin) sukupuolen, eli silloin siis rakenneultra ja on PUOLIVÄLI..
Oloja ei oo ollu vieläkään väsymystä lukuunottamatta.
 
Oi ihanaa Taatu että kaikki oli hyvin!! <3

Ja Henniv täältä kans kovasti onnea työnhakuun! Kiva kuulla että teillä menee nyt paremmin! :)

Ja ei kyllä sulattas tääkään mamma juopottelua lasten aikana. Varsinkaan silloin kun on yksin vastuussa niistä lapsista! Me on itseasiassa ennen Jeminan syntymää sovittu Jarkon kanssa että meidän lasten ei ikinä tarvitse nähdä äitiä tai isää edes vähäänkään juovuksissa. Eli mä ainakin ymmärrän PePa täysin sun "räjähdyksesi". Mikähän noita miehiä aina välillä vaivaa?!

Mutta niinkuin mohomahakin kirjoitti niin munkin teki nää kaikki kirjoitukset luettuani mieli mennä halaamaan Jarkkoa ja kiittämään siitä kuinka ihana se on ollut :D Nyt vaikka sillä olis monetkin pippalot tiedossa, työpaikan saunailtaa, iltajuhlat...niin se on itse ilmoittanut ettei aio juoda sitä yhtäkään kun laskettu aika on jo niin lähellä ja synnytys voi periaatteessa käynnistyä koska vaan.

Pakko kehua Jarkkoa siitäkin kun se on muutenkin niin ihanasti ollut tässä raskausajassa mukana ja hoitanut Jeminaa töiden jälkeen kun mä oon ollut väsynyt. Se joka päivä töistä tullessaan kysyy, että miten minä ja isin pikku prinsessat on voineet, onko vauva liikkunut yms<3 Joka ilta se hieroo mun jalat ja selän, raskausarpivoiteen kanssa masun ja rinnat ja nyt mukaan kuvioihin on astunu myös toi välilihahieronta sen öljyn kanssa. Joka perjantai kun tulee uus viikko täyteen niin se lukee siitä Vaun kirjasesta sen isän puolen, se tulee neuvolaan mukaan sen minkä töiltään vaan pääsee. Mä niin rakastan mun miestä <3

Viimenen neuvolalääkärikin tossa oli reilu viikko sitten 16.8 rv 35+4. Siellä meni kaikki oikeen hyvin. Lääkäri arvioi vauvan kooksi että olis vielä alle 2,5kg ja syntymäpaino olis jotain 3,3kg luokkaa. Pää oli jo todella alhaalla ja tuli kuulemma heti vastaan kun lääkäri tyrkkäs sormet sisään. Kohdunsuu oli läpensä pehmeä, ulkosuu vähän auki, mutta sisäsuu vielä kiinni. Lisäksi lääkäri kyseli tuosta kun sitä mun laskettua aikaa siirrettiin silloin alussa ja uskoi vakaasti että tämä vauva syntyy ennen sitä virallista laskettua aikaa. Niin ja tyttövarmistus vielä saatiin <3 Olen niin onnellinen siitä että kohta mulla on kaksi maailman ihaninta tytärtä <3
Toissapäivänä 23.8 tiistaina rv 36+4 oli taas normineuvola ja siellä oli kaikki ok. Paino oli tippunut melkein kilon, mutta kun vauva tuntuu kasvavan hyvin ja sf-mitta oli kasvanut niin en saanut siitä sen kummempia saarnoja. Lähtökuopissa ollaan ja kiinnittyneenä :) Seuraava aika onkin jo maanantaina 29.8 rv 37+3.

Yleensä olen nukkunut todella hyvin ja herään ainoastaan kerran yössä vessaan, mutta viime yö meni todella penkin alle. Olin koko ajan jotenkin puoliksi hereillä supistusten takia, mutta silti näin koko ajan unta. Ja olin aivan hiestä märkä, johtuen kai niistä supistuksista ja siitä unesta. Oli nimittäin aika hurja uni. Siinä unessa oli se yö, jota silläkin hetkellä elettiin. Olin siinä unessakin puoliunessa ja kärsin supistuksista ja jatkuvista puukoniskuista alakerrassa. Kivut koveni koko ajan ja huomasin että kun vähän "työntelen" niin se kipu helpottaa. Sitten yhtäkkiä havahduin siihen, että nyt mun on pakko ponnistaa ihan kunnolla. Jarkko nukkui koko ajan siinä vieressä ja heräsi siihen kun aloin ihan todenteolla ponnistaa. Pieni tyttövauva syntyi, Jarkko laittoi hiusnipsun napanuoraan ja leikkasi napanuoran poikki. Kun tyttö oli syntynyt niin mä aloin soittaa mun äitille, että arvaappas mitä, tyttövauva syntyi hetki sitten klo 5.15. Kysyin äitin mielipidettä siitä pitäiskö meidän lähteä sen vauvan kanssa käymään sairaalassa näytillä. Päätettiin sitten lähteä ja siihen se uni loppuikin kun Jarkko tuli ihan oikeasti herättämään mut. Että tälläistä viime yönä! Olin herätessäni ihan hiestä märkä ja ainakin yhtä väsynyt kun just Jeminan synnyttäneenä!

Tänää pääsin käymään vähän kampaajalla. Mun viimestä vuotta parturi-kampaajaksi opiskeleva kaveri laitto mulle hiustenpidennyksiä tuuhennukseksi ja olen kyllä ihan supertyytyväinen lopputulokseen! Nyt onkin sit hyvä lähtee puskemaan pikkusiskoa maailmaan kun tukka on kuosissa :D

Ylihuomenna olis tiedossa taas ne jokavuotiset Hämeen ratsujääkäripataljoonan perinnepäivän iltajuhlat. Ihanaa päästä taas laittautumaan oikeen prinsessaksi ja pukeutumaan iltapukuun. Vaikka mun iltapuvun metsästyksen kanssa meinaskin käydä tenka po. Eihän tän mun mahan päälle menny enää mikään puku! Onneks oli onni matkassa ja tasan yksi puku löydettiin joka istui todella hyvin ja on kaikenlisäks vielä muutenkin kaunis! Klo 14 ois aika kampaajalle juhlakampauksen laittoa varten. Kyllä nyt mammaa hemmotellaan :)

Ohhoh mikä romaani.. Toivottavasti joku jaksaa edes lukea ja toivottavasti tää mun yltiöpäinen hehkutus ei käy kenenkään hermoille!!

Ps. Huomenna jo rv 37+0! Sitä ollaan sit virallisesti täysiaikaisia <3
 
Ohhoh, oli pakko kirjottaa kun luin ton LauraElinan jutun, mä oon tainnu täällä vähän elää messissä teijän raskauksien kanssa kun näin kans viime yönä niin mielettömän raskausunen, ihan olin viimisilläni ja oli kauheen ahistava olo tyyliin "tulis jo ulos" mutta samalla niin ihana fiilis  vaikka en omasta raskaudesta aina niin nauttinu niin kaiholla sitä muistelee kuitenkii... Ja jotenki ehkä omiin ajatuksiin menny kun oon ens ma menossa hakeen kierukkaa plus että tässä kattelen omaa kämppää alustavasti. Ihan meinas itku tulla ku luin millanen mies Laurallakin, ei mitään toivoa että sais ite koskaan ees hitustakaan tollasesta kohtelusta Mulla alkaa oleen energiat loppu miehen kanssa ja pahimmalta tuntuu se ettei poika sais elää meijän kummankin kanssa, tai että se ei koskaan saa siskoa tai veljeä... huuh....
Ja vielä PePalle, raivosit ihan aiheesta. Täällä kävi vähän samanlainen tilanne kerran; oli mun vapaa-ilta jolloin tietenkin luotan siihen että mies on reippaana hoitamassa muksun. No sehän oli sitten juonu kaiken mitä talosta löytyy.... Oon vieläkin aivan silmittömän raivoissani tosta jutusta. Meillä saa kumpikin mennä vapaasti viihteelle ihan riittävän usein joten huh huh!! Mut tollanen mun mies on, itsekäs paska Loppukevennykseksi; masusille ihanaa odotusta, nauttikaa oikeesti olosta minkä voitte <3
 
Mullakin kyllä mies hiero jalat raskausaikana pyytämättä ja nykyäänkin suostuu hieroo kun vähän vinkkasee :) Ja selän plus muut mitä pyytää. Ja minusta LauraElina oli ainakin mukava lueskella sun teksti <3 Laittaisitko meille kuvaa raskaanaolevasta iltapuvussa, kiinnostaa nähdä :)
 
Täällä taitaa lorista lapsivettä! Vähän pienessä shokissa tultiin just kaupungilta pakkailee sairaalakassia kotsaan, HUI! <3
 
ohhoh,taitaa LauraElinalla jäädä illan juhlat väliin? mut hyvän asian puolesta ei sillä :)
 
Täällä ollaan taas kotona ja edelleen yhtenä palana! Voihan prkl.. Elikkäs sitä lapsivettä todella tuli sellanen kunnon lorahdus (siitä ei itsellänikään ollut mitään epäilystä). Pikkuhousut ja legginsit oli aivan litimärät. Sisätutkimuksessa sormelle auki ja siinä samalla kätilö alko epäillä, että vauva ei oliskaan raivotarjonnassa. Mentiin lääkärille ja se lääkäri pyöritteli ja pyöritteli sitä ultraa siinä ja mua jo alko epäilyttää et onkohan kaikki hyvin. Sit se kysy, että ollaanko me käyty rakenneultrassa ja oliko siellä kaikki hyvin. Tässä vaiheessa meinasin jo tirskahtaa itkuun kun kukaan ei kertonut mitään. Sit lääkäri sano vaan, että vauva voi oikeen hyvin, mutta on avotarjonnassa eli tulossa kasvot edellä ulos. Ultran mukaan lapsivettä oli ihan riittävästi, sitä kun ei näyttänyt tulevan enää enempää eikä mulla ollut mitään infektion merkkejä niin päästiin pois. Sain ajan ens perjantaille kontrolliin erikoislääkärille, jossa sitten kontrolloidaan tätä korkeeta lapsiveden menoa ja tarjontaa. Jos tyttö on edelleen avotarjonnassa silloin perjantaina niin tehdään perusteellinen synnytystapa-arvionti ja sen mukaan sitten edetään.

Päästiin sitten sen verran ajoissa lähtemään kotiin niin päätettiin vielä lähteä sinne iltajuhliin kun kampaajalla oli jo käyty ja iltapuvut hankittu. Ehdittiin perille just sopivasti ruoka aikaan. Juhlat oli ihanat, lorahduksia ei oo tähän mennessä tullut yhtään enempää, mutta eilen illalla supisteli säännöllisesti 6 min välein. Supistellessa meni myös koko viime yö ja nyt ei ole supistuksista enää tietoakaan. Vointi on mitä mainioin, mutta olo on aika pettynyt kun luulin jo saavani pikkuisen tyttöni syliini. Noh, täytyy yrittää ajatella positiivisesti ja toivoa, ettei tässä enää kauaa menisi!

Ja tässä tätä kuvaa, rv 37+1 <3



Niin ja vielä yksi mua vähän ihmetyttänyt asia. Painoarvioksi antoivat eilen 3200g kun silloin 35+4 neuvolalääkäri sanoi tämän olevan vielä alle 2,5kg.. Ketäköhän tässä pitäis uskoa..? :D
 
Oon tässä nyt koko päivän lueskellut keskuteluita ja kokemuksia tästä "avotarjonnasta", josta tässä mun tapauksessa ei oikeastaan ole edes kyse. Mulla vauva on siis tulossa kasvot edellä ja sisätutkimuksessa takaraivon sijaan tuntui vauvan kasvot. Tässä tapauksessa eli kasvotarjonnassa on todella harvinaista synnyttää lapsi alateitse vaan järestään päädytään aina sektioon. Tässä jo muutamat itkut silmät punaisena itkeneenä Jarkolle ja äidilleni olen tullut siihen tulokseen että ellei vauva ole perjantaiseen kontrolliin mennessä saanut väännettyä itseään raivotarjontaan niin sektioon mennään. Luin kauhukertomuksia siitä kuinka lapsi on syntynyt kasvotarjonnassa kasvot aivan sinisenä mustelmista ja sitten viettänyt ensimmäiset päivänsä vastasyntyneiden teholla. Minä en siis ainakaan aio synnyttää kasvotarjonnassa olevaa lasta ala kautta. Onneksi huomenna on neuvola ja aion kyllä sydämeni kyllyydestä puhua tästä tilanteesta terveydenhoitajan kanssa!

Mä en varsinaisesti pelkää sektiota, mutta mua suunnattomasti harmittaa jos en nyt sitten pääsekkään synnyttämään toista lastani myös alateitse. On se meinaan sen verran hieno kokemus ja se tunne kun saa sen lapsen heti rinnan päälle..! Onneksi Jemina on kuitenkin syntynyt normaalisti ja olen päässyt sen normaalin synnytyksen kokemaan..

Kai se on vaan alettava henkisesti valmistautumaan leikkauspöydälle!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top