Uudelleenraskautuneet
- Ketjun aloittaja Tyttö Koo
- Aloituspäivämäärä
Voi mohomaha...kiitos kysymästä,
Kyllä mua jännittää...jännittää, pelottaa ja ahdistaa ihan kamalasti
Varsinkin nyt kun tiedän että tuun olemaan sektion jälkeen tosi kipee kun pitää morfiinit ym. vaihtaa buranaan ja panadoliin.
Vielä ei oo minkäänlaista haikeutta ilmassa, kun kyseessä on viimeinen lapsi. Päinvastoin, oon vaan onnellinen että tää on kohta ohi. Ehkä se todellisuus kolahtaa siinä leikkauspöydällä sitten, kun piuhoja katkotaan...
Kyllä mua jännittää...jännittää, pelottaa ja ahdistaa ihan kamalasti
Varsinkin nyt kun tiedän että tuun olemaan sektion jälkeen tosi kipee kun pitää morfiinit ym. vaihtaa buranaan ja panadoliin. Vielä ei oo minkäänlaista haikeutta ilmassa, kun kyseessä on viimeinen lapsi. Päinvastoin, oon vaan onnellinen että tää on kohta ohi. Ehkä se todellisuus kolahtaa siinä leikkauspöydällä sitten, kun piuhoja katkotaan...
mohomaha
Kommentoinnin ninja
Sektiosta puheenollen, en valehtele yhtään jos sanon että mun haavakohta on arka edelleen jos siihen mikään/kukaan koskee, esim koiran tassu, Nea jollain ruumiinosallaan ym. Mites muilla?
Oliks toi morfiini siitä pumpusta mistä ite sai painaa aina kun alko sattuu? Mä en sitä kauheesti tarvinnu, sit ketoriinia ja panadolia sain siellä ja kotiinkin varuiks. Kohtahan sitä täytyy muistella vuoden takasia kokemuksia ja lukee noi synnytystarinat läpi
Oliks toi morfiini siitä pumpusta mistä ite sai painaa aina kun alko sattuu? Mä en sitä kauheesti tarvinnu, sit ketoriinia ja panadolia sain siellä ja kotiinkin varuiks. Kohtahan sitä täytyy muistella vuoden takasia kokemuksia ja lukee noi synnytystarinat läpi
Cira
Näppärä viestien naputtelija
Onnittelut Lennulle!! :) Sähä oot jo pitkälläki :)
Ja Tyttökoon vauveliki syntyy jo ihan just, mihin tää aika on menny?!?!
Siis väitätteks työ et se oli kuitenki morfiinii mitä siin sektios annettii? Tärisin kyl ku horkkatautiin siel heräämös, hoitajat puhu mulle vaa "tärinän esto lääkkeest" xD Mies ja tutut ku jälkee päin niin varmoin mulle sano et "ei se mitää morfiinii o voinu olla kerta sait ímettää sen jälkee ku tulit heräämöst..."
Ja kyllä sattuu sisäpuolelle haavakohtaa, esim jos poitsu seisoo sylis ku istun ja onnistuneest junttaa jalkasa oikeesee kohtaa :D lääkäri tainnu unohtaa jonkuu neulan tonne sisäpuolelle...
Ja Tyttökoon vauveliki syntyy jo ihan just, mihin tää aika on menny?!?!
Siis väitätteks työ et se oli kuitenki morfiinii mitä siin sektios annettii? Tärisin kyl ku horkkatautiin siel heräämös, hoitajat puhu mulle vaa "tärinän esto lääkkeest" xD Mies ja tutut ku jälkee päin niin varmoin mulle sano et "ei se mitää morfiinii o voinu olla kerta sait ímettää sen jälkee ku tulit heräämöst..."
Ja kyllä sattuu sisäpuolelle haavakohtaa, esim jos poitsu seisoo sylis ku istun ja onnistuneest junttaa jalkasa oikeesee kohtaa :D lääkäri tainnu unohtaa jonkuu neulan tonne sisäpuolelle...
LauraElina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Eisunkaan sektiossa mitään morfiinia anneta?! Eikös se tehdä ihan selkäydinpuudutuksella? ja se puudutehan sen tärinän aiheuttaa kun se alkaa poistua elimistöstä.. Ainakin sillon kun mun jalkaa leikeltiin selkäydinpuudutuksella niin olin ihan ku horkassa ja tärisin kun mikäkin sen leikkauksen jälkeen.
mohomaha
Kommentoinnin ninja
Joo puudutuksella tehdään, mäkin tärisin tosi paljon heräämössä ja sain jonkun lämpöpuhaltinen niiden tuhannen viltin lisäks kun valitin kylmää.
Mut en tiiä mitä ainetta se oli mikä roikku mussa kiinni, kipupumpuks sitä sanottiin ja siitä sai painaa aina ku alko tuntuu kipua. Toki siinä joku aikaraja oli, ettei se toiminu kun... olikohan 10min välein? Sen pumpun takia, en sit saanu pitää ees kännykkää auki kun sitä ei tiedetty varmaks miten ne reagoi keskenään... Sit vitutti kun äiti, anoppi ja ukko soitti mulle siihen sairaalan puhelimeen peräkanaa ja aina kun olin just saanu sängyn takas alas nii että piti sitte nostaa sitä aina ylös että sai kädellä jotenki siihe puhelimee tarrattua kun kroppa muuten ei liikkunu. Varmaa huonekaveriaki vitutti kun puhelin vaan soi ja soi ja meikäläisellä mene joku vartti että saa sen kätee :D
Mut en tiiä mitä ainetta se oli mikä roikku mussa kiinni, kipupumpuks sitä sanottiin ja siitä sai painaa aina ku alko tuntuu kipua. Toki siinä joku aikaraja oli, ettei se toiminu kun... olikohan 10min välein? Sen pumpun takia, en sit saanu pitää ees kännykkää auki kun sitä ei tiedetty varmaks miten ne reagoi keskenään... Sit vitutti kun äiti, anoppi ja ukko soitti mulle siihen sairaalan puhelimeen peräkanaa ja aina kun olin just saanu sängyn takas alas nii että piti sitte nostaa sitä aina ylös että sai kädellä jotenki siihe puhelimee tarrattua kun kroppa muuten ei liikkunu. Varmaa huonekaveriaki vitutti kun puhelin vaan soi ja soi ja meikäläisellä mene joku vartti että saa sen kätee :D
Heissan!
Rv 38+0, jeeeeeeee!!!!
Paitsi että mulla on vuosisadan flunssa päällä ja olo sanoinkuvaamattoman kamala, kaiken muun lisäks. Onni-raukka tekee NELJÄÄ hammasta kerrallaan ja on taas tosi räkäinen/itkuinen/ränkkä, niinkuin joka kerta on ollut hampaita tehdessä. Nyt ei vaan meinaa oma pää kestää ollenkaan pojan itkuja kun oma olo on tämmönen...
LauraElina: Kyllä se morfiinia on, mitä käytetään kipulääkkeenä leikkauksessa, ainakin täällä.
Tässä suoraa lainausta mun sairaalan ohjeista, jotka sain:
"Jo puudutteen seassa tai leikkauksen jälkeen epiduraalikatetrin kautta ruiskutetaan pieni annos morfiinia, joka vaikuttaa noin vuorokauden. Morfiini saattaa aiheuttaa kutinaa ja joskus pahoinvointia, mutta on hyvin tehokas leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa."
mohomaha: Mulla ei ollut mitään kipupumppua ollenkaan, vaan se aine laitettiin katetrin kautta ja haihtui sitten pois. Olis kyllä toi pumppu ollut ihan jees, sen verran kipuja oli...
Rv 38+0, jeeeeeeee!!!!
Paitsi että mulla on vuosisadan flunssa päällä ja olo sanoinkuvaamattoman kamala, kaiken muun lisäks. Onni-raukka tekee NELJÄÄ hammasta kerrallaan ja on taas tosi räkäinen/itkuinen/ränkkä, niinkuin joka kerta on ollut hampaita tehdessä. Nyt ei vaan meinaa oma pää kestää ollenkaan pojan itkuja kun oma olo on tämmönen...
LauraElina: Kyllä se morfiinia on, mitä käytetään kipulääkkeenä leikkauksessa, ainakin täällä.
Tässä suoraa lainausta mun sairaalan ohjeista, jotka sain:
"Jo puudutteen seassa tai leikkauksen jälkeen epiduraalikatetrin kautta ruiskutetaan pieni annos morfiinia, joka vaikuttaa noin vuorokauden. Morfiini saattaa aiheuttaa kutinaa ja joskus pahoinvointia, mutta on hyvin tehokas leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa."
mohomaha: Mulla ei ollut mitään kipupumppua ollenkaan, vaan se aine laitettiin katetrin kautta ja haihtui sitten pois. Olis kyllä toi pumppu ollut ihan jees, sen verran kipuja oli...
LauraElina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Enpä olis arvannut! Kyllä mäkin morfiinia sain sillon kolarissa oltuani ennen leikkausta, mutta en tiennyt, että sitä käytetään leikkauksen jälkeenkin. Kieltämättä olin kyllä välillä aika pöllyssä kun kipulääkettä hoitajilta pyysin. Tuntu siltä kun sänky olis lainehtinut.
Sulla TyttöKoo alkaa olla jo aika finaalissa tämä odotus! Toisaalta oon niin kateellinen kun tuntuu siltä etten enää millään jaksais olla raskaana. Tässä on kohta oltu kolmesta vuodesta kaks vuotta raskaana. Toisaalta taas en missään nimessä haluis, että vauva syntyis jo nyt. Toisaalta tää maha on vaan niin ihana ja toisaalta taas en jaksa tätä yhtään. Toisaalta nää potkut on vaan niin ihania, mut toisaalta ne ärsyttää tosi paljon :D
Olen mä sen huomannu, et kyllä mä aika paljon hösötän tästä toisestakin. Pesänrakennusvietti on taas heränny ja palan halusta päästä laittamaan lastenhuonetta valmiiksi. Haluun jo penkomaan noita pahvilaatikoita, jotka on täys Jeminan pieniä vaatteita ja laitella niitä paikoilleen <3 Tänään onneks tulee remppamies käymään ja allekirjotetaan sopimus ja sovitaan aikatauluista ja millon alotetaan. Sit kun remontti on ohi niin voin päästää mun koko ajan yltyvän pesänrakennusvietin valloilleen! Mä en malta odottaa!
Sit oon ihan yltiöonnellinen siitä, että saadaan toinen tyttö. Olin niin varma, että saadaan poika ja ainakin uskottelin itelleni haluavanikin pojan, mutta sit kuitenkin haikeena mietin kuinka kukaan ei enää tarvii Jeminan ihania pieniä vaatteita ja kirppikselläkin hiplasin vaan tyttöjen vaatteita. Mä aina lapsena halusin itselleni siskon (enkä sitä siis koskaan saanut) niin nyt ainakin Jemina saa siskon. Moni on mulle sanonut nyt, että kun nää siskokset tulee vaan vuoden ikäerolla niin ne on tosi pian yhtä erottamaton kaksikko kun mitä kaksostytöt olis. Missään nimessä en olis ollut pettynyt jos nyt oltais poika saatu. Sitpähän olis ollut molemmat, mutta on noi tytöt vaan niin ihania <3
Eilen käytiin koko perhe pyörähtämässä kirppiksellä ennenkun mentiin mun mummolle, Jeminan isomummolle kylään niin löysin sieltä tosi paljon ihania lastenvaatteita. Jemina sai paljon uusia vaatteita ja pikkusiskollekkin löytyi todella suloinen kokoa 50cm oleva setti. Siinä oli kietaisubody, velourkietaisupaita, -housut ja -tossut. Niin söppänät! Taitaa siitä setistä tulla pikku neidin kotiutumisvaatteet :)
Eilen illalla kun vähän heiluteltiin peittoja Jarkon kanssa niin mulle iski aivan hirvee kestosupistus, joka ei vaan menny ohi ja sattu niin perkeleesti! Se kipu oli ihan samanlaista kun Jeminan synnytyssupistukset. Ainoo ero oli, että se ei menny ohi vaan se vaan jatku ja jatku ja maha oli koko ajan kova kun kivi. Jarkko meni ihan paniikkiin ja pyyteli vaan anteeksi koko ajan vaikka kuinka sanoin sille, ettei se sen vika ole. Mistä se olis voinu tietää, että noin käy? Pikkuhiljaa se kipu alko hiipumaan ja yhessä vaiheessa tuntu vaan toisella puolella kohtua. Lopulta sitä kipua ei tuntunut jos vaan makasin paikallani, mut heti kun liikku niin vihlas. Sit vaan jäin makaamaan ja nukahdin ja yöllä kun heräsin niin se kipu oli kokonaan hävinny. Nyt tänään ei oo taas ollut mitään ja vauvakin on jyllänny ihan normaalisti. Jarkko pelästy tota eilistä kohtausta niin paljon, että sano, että seuraavan kerran touhutaan pedin puolella vasta kun tyttö on syntynyt ja mä oon toipunu synnytyksestä ja että se ei koskaan vois antaa itelleen anteeks jos jotain kävis. Mä oon enemmänkin sitä mieltä, että nyt pieni breikki ja jonkun ajan päästä kokeillaan uudestaan ja jos yhtään tuntuu pahalta niin sit suosiolla jätetään petipuuhat muille. Ainakin siihen asti kun vauva on täysaikanen ;)
Sulla TyttöKoo alkaa olla jo aika finaalissa tämä odotus! Toisaalta oon niin kateellinen kun tuntuu siltä etten enää millään jaksais olla raskaana. Tässä on kohta oltu kolmesta vuodesta kaks vuotta raskaana. Toisaalta taas en missään nimessä haluis, että vauva syntyis jo nyt. Toisaalta tää maha on vaan niin ihana ja toisaalta taas en jaksa tätä yhtään. Toisaalta nää potkut on vaan niin ihania, mut toisaalta ne ärsyttää tosi paljon :D
Olen mä sen huomannu, et kyllä mä aika paljon hösötän tästä toisestakin. Pesänrakennusvietti on taas heränny ja palan halusta päästä laittamaan lastenhuonetta valmiiksi. Haluun jo penkomaan noita pahvilaatikoita, jotka on täys Jeminan pieniä vaatteita ja laitella niitä paikoilleen <3 Tänään onneks tulee remppamies käymään ja allekirjotetaan sopimus ja sovitaan aikatauluista ja millon alotetaan. Sit kun remontti on ohi niin voin päästää mun koko ajan yltyvän pesänrakennusvietin valloilleen! Mä en malta odottaa!
Sit oon ihan yltiöonnellinen siitä, että saadaan toinen tyttö. Olin niin varma, että saadaan poika ja ainakin uskottelin itelleni haluavanikin pojan, mutta sit kuitenkin haikeena mietin kuinka kukaan ei enää tarvii Jeminan ihania pieniä vaatteita ja kirppikselläkin hiplasin vaan tyttöjen vaatteita. Mä aina lapsena halusin itselleni siskon (enkä sitä siis koskaan saanut) niin nyt ainakin Jemina saa siskon. Moni on mulle sanonut nyt, että kun nää siskokset tulee vaan vuoden ikäerolla niin ne on tosi pian yhtä erottamaton kaksikko kun mitä kaksostytöt olis. Missään nimessä en olis ollut pettynyt jos nyt oltais poika saatu. Sitpähän olis ollut molemmat, mutta on noi tytöt vaan niin ihania <3
Eilen käytiin koko perhe pyörähtämässä kirppiksellä ennenkun mentiin mun mummolle, Jeminan isomummolle kylään niin löysin sieltä tosi paljon ihania lastenvaatteita. Jemina sai paljon uusia vaatteita ja pikkusiskollekkin löytyi todella suloinen kokoa 50cm oleva setti. Siinä oli kietaisubody, velourkietaisupaita, -housut ja -tossut. Niin söppänät! Taitaa siitä setistä tulla pikku neidin kotiutumisvaatteet :)
Eilen illalla kun vähän heiluteltiin peittoja Jarkon kanssa niin mulle iski aivan hirvee kestosupistus, joka ei vaan menny ohi ja sattu niin perkeleesti! Se kipu oli ihan samanlaista kun Jeminan synnytyssupistukset. Ainoo ero oli, että se ei menny ohi vaan se vaan jatku ja jatku ja maha oli koko ajan kova kun kivi. Jarkko meni ihan paniikkiin ja pyyteli vaan anteeksi koko ajan vaikka kuinka sanoin sille, ettei se sen vika ole. Mistä se olis voinu tietää, että noin käy? Pikkuhiljaa se kipu alko hiipumaan ja yhessä vaiheessa tuntu vaan toisella puolella kohtua. Lopulta sitä kipua ei tuntunut jos vaan makasin paikallani, mut heti kun liikku niin vihlas. Sit vaan jäin makaamaan ja nukahdin ja yöllä kun heräsin niin se kipu oli kokonaan hävinny. Nyt tänään ei oo taas ollut mitään ja vauvakin on jyllänny ihan normaalisti. Jarkko pelästy tota eilistä kohtausta niin paljon, että sano, että seuraavan kerran touhutaan pedin puolella vasta kun tyttö on syntynyt ja mä oon toipunu synnytyksestä ja että se ei koskaan vois antaa itelleen anteeks jos jotain kävis. Mä oon enemmänkin sitä mieltä, että nyt pieni breikki ja jonkun ajan päästä kokeillaan uudestaan ja jos yhtään tuntuu pahalta niin sit suosiolla jätetään petipuuhat muille. Ainakin siihen asti kun vauva on täysaikanen ;)
LauraElina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Nyt on koko illan supistellu tosi ilkeesti.. Ei yhtä kova oo kipu näissä supistuksissa kun mitä eilen illalla, mutta kipua kuitenkin ja nyt nää supistukset on ihan supistuksenomasia ja kestää jonkun vajaan minuutin kerrallaan. Nyt on supistanu ehkä kaks kertaa tunnissa..? Alaselkää särkee koko ajan. Saa nähdä että täytyykö tässä vielä lähtee käymään jossain vai meneekö ohi. Typy jyllää ihan normaalisti et sillä ainakin tuntuu olevan kaikki ok!
Hi!
Mites Laura, vieläkö supistelee?
Mun pieni masuvauva ei kestänyt eilenillalla ollenkaan lätkä-jännitystä, mitä enemmän maaleja tuli, sitä kipeemmin supisteli ja lopulta olin aivan varma, että poika syntyy. Koko yön kärvistelin ja kun aamu sarasti-ei mitään. Homma loppui kuin seinään, mutta toisaalta ehkä hyvä niin. Siis kun on se sektioaikakin jo varattuna ja oma pää viritetty siihen. Olis saanut sit jännittää kuinka nopee olis alatiesynnytys ollut tällä kertaa, olisivatko ehtineet laittaa mulle leikkuria valmiiks jne.
Juu.. päivät täällä vähenee... 9 jäljellä! Mä en kestä! Tänään laittelin taas uudestaan noita pikkusia vaatteita hoitopöydän laatikkoon aikani kuluks ja samalla sitten siivoilin Onninkin vaatekaapin kuntoon.
Meillä ukko, siis rakas mieheni... on nyt kuumeessa&flunssassa ja makailee siis kotona...ja kyllä se taas näyttää siltä, että kuolemaa tekee...voi luoja! Ihan niinkuin täälläkin todettiin aiemmin, niin mikään ei ole niin kipeä kuin kipeä mies... Melkein itkua väänsi toissapäivänä, kun hänellä on kaikki paikat ihan kipeet. JUST! Mulla on ollut tää saamarin kroppa ihan tulessa ja hajoamispisteessä jo pari kuukautta ainakin, mutta eihän se ole tietenkään yhtään mitään. MIEHET!!!!!!!
Meillä olis herra numero kolmosen eli eskarilaisen kanssa huomenna klo 8.15. kouluun meno. Saadaan tietää tuleva opettaja ja tavataan luokkakaveritkin. Just tossa mietin, että monenkohan aikaan mun pitää lähteä että ehdin paikalle ajoissa... normaalisti matkan kävelee reilussa vartissa, mutta nyt saan varata ainakin puolisen tuntia. Ja tottakai luokka on ylimmässä kerroksessa eikä koulussa ole hissiä. Ihanaa.... Sieltä sitten vikaan neuvolaan ennen sektiota, varataan taas kotikäynti viikon päähän pojan syntymästä niin saan tikit pois mahasta.
Ja tuleva viikonloppuhan on sitten meillä viimeinen ennen vauvantuloa. Isot pojatkin on silloin isällään ja Onni saattaa ehkä mennä lauantaiks kummitädilleen. Harmi kun en jaksa/pysty tekemään mitään "kivaa", olis voinut käydä jossain, vaikka leffassa tms. Mutta kyllä se kotonakin menee toi vkl.
Ja sitten ens viikon tiistaiks pitäis keksiä jotain specialohjelmaa...illalla tuleekin sit äiti yökylään ja ke-aamuna mennään!!! Tukisukat jalkaan ja menoks. Jos aikataulu pitää, niin pikkuherran pitäis olla maailmassa viimeistään kympiltä.
Näillä fiiliksillä tänään... jännittää jo aikalailla...
Mites Laura, vieläkö supistelee?
Mun pieni masuvauva ei kestänyt eilenillalla ollenkaan lätkä-jännitystä, mitä enemmän maaleja tuli, sitä kipeemmin supisteli ja lopulta olin aivan varma, että poika syntyy. Koko yön kärvistelin ja kun aamu sarasti-ei mitään. Homma loppui kuin seinään, mutta toisaalta ehkä hyvä niin. Siis kun on se sektioaikakin jo varattuna ja oma pää viritetty siihen. Olis saanut sit jännittää kuinka nopee olis alatiesynnytys ollut tällä kertaa, olisivatko ehtineet laittaa mulle leikkuria valmiiks jne.
Juu.. päivät täällä vähenee... 9 jäljellä! Mä en kestä! Tänään laittelin taas uudestaan noita pikkusia vaatteita hoitopöydän laatikkoon aikani kuluks ja samalla sitten siivoilin Onninkin vaatekaapin kuntoon.
Meillä ukko, siis rakas mieheni... on nyt kuumeessa&flunssassa ja makailee siis kotona...ja kyllä se taas näyttää siltä, että kuolemaa tekee...voi luoja! Ihan niinkuin täälläkin todettiin aiemmin, niin mikään ei ole niin kipeä kuin kipeä mies... Melkein itkua väänsi toissapäivänä, kun hänellä on kaikki paikat ihan kipeet. JUST! Mulla on ollut tää saamarin kroppa ihan tulessa ja hajoamispisteessä jo pari kuukautta ainakin, mutta eihän se ole tietenkään yhtään mitään. MIEHET!!!!!!!
Meillä olis herra numero kolmosen eli eskarilaisen kanssa huomenna klo 8.15. kouluun meno. Saadaan tietää tuleva opettaja ja tavataan luokkakaveritkin. Just tossa mietin, että monenkohan aikaan mun pitää lähteä että ehdin paikalle ajoissa... normaalisti matkan kävelee reilussa vartissa, mutta nyt saan varata ainakin puolisen tuntia. Ja tottakai luokka on ylimmässä kerroksessa eikä koulussa ole hissiä. Ihanaa.... Sieltä sitten vikaan neuvolaan ennen sektiota, varataan taas kotikäynti viikon päähän pojan syntymästä niin saan tikit pois mahasta.
Ja tuleva viikonloppuhan on sitten meillä viimeinen ennen vauvantuloa. Isot pojatkin on silloin isällään ja Onni saattaa ehkä mennä lauantaiks kummitädilleen. Harmi kun en jaksa/pysty tekemään mitään "kivaa", olis voinut käydä jossain, vaikka leffassa tms. Mutta kyllä se kotonakin menee toi vkl.
Ja sitten ens viikon tiistaiks pitäis keksiä jotain specialohjelmaa...illalla tuleekin sit äiti yökylään ja ke-aamuna mennään!!! Tukisukat jalkaan ja menoks. Jos aikataulu pitää, niin pikkuherran pitäis olla maailmassa viimeistään kympiltä.
Näillä fiiliksillä tänään... jännittää jo aikalailla...
LauraElina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Supistukset on nyt onneks rauhottunu vaikka edelleen kyllä supistaa tosi herkästi.
Tänään käytiin siellä uusinta 4D-ultrassa ja pakko se on todeta, että tyttö mikä tyttö! Ei se siitä miksikään muuttunut. Kohta olen siis kahden ihanan tytön onnellinen äiti <3 Nyt oli prinsessa kääntynyt raivotarjontaankin. Mä jo vähän odottelin kun Jemina oli r-ultrasta asti rt ja tämä vaan istua nökötti perätilassa. Jonkun aikaa tuntunut jo kun pieni päällään pökkis kohdunsuuta ja sitähän se sitten olikin. Samalla puhuin lääkärille noista supistuksista ja se sitten tsekkas tilanteen; kohdunsuu kiinteä ja kiinni, mutta kohdunkaula lyhentynyt neljästä kolmeen senttiin. Rauhaksiin on siis otettava, mutta onneks on vielä edes sen kolme senttiä!
Tänään käytiin siellä uusinta 4D-ultrassa ja pakko se on todeta, että tyttö mikä tyttö! Ei se siitä miksikään muuttunut. Kohta olen siis kahden ihanan tytön onnellinen äiti <3 Nyt oli prinsessa kääntynyt raivotarjontaankin. Mä jo vähän odottelin kun Jemina oli r-ultrasta asti rt ja tämä vaan istua nökötti perätilassa. Jonkun aikaa tuntunut jo kun pieni päällään pökkis kohdunsuuta ja sitähän se sitten olikin. Samalla puhuin lääkärille noista supistuksista ja se sitten tsekkas tilanteen; kohdunsuu kiinteä ja kiinni, mutta kohdunkaula lyhentynyt neljästä kolmeen senttiin. Rauhaksiin on siis otettava, mutta onneks on vielä edes sen kolme senttiä!
Jenni90
Asioista perillä oleva
TyttöKoo pian uusi nyytti sylissä ! <3
Täälä supistuksia harva se yö; ja aina niiin voimakkaita, että suoli tyhjenee.
En muistanutkaan miten kamala se kipu onkaan. . .
Nyt tullut sitten kauhea synnytys kammo. En halua synnyttää!
Ehkä loppua kohti mieli muuttuu ja toivoo, vaan että tulis ulos; ihan millä
keinolla tahansa.
Maha on valahtanut jo alas ja painaa koko ajan alakertaa tämä pimu.
Ja oon kans niin kypsä tähän raskaana olemiseen! Kaks vuotta melkeimpä putkeen oltu nyt tiineenä :D
Ei tätä mulle enään koskaan kiiitos! Haluan päästä treenaam kroppani kuntoon ja olla normaalissa vaatteissa, niin ettei paina masua ja haluan nukahtaa ja nukkua niin ettei satu koko ajan joka paikkaan. Haluan tämän närästyksen pois jne. !
Täälä supistuksia harva se yö; ja aina niiin voimakkaita, että suoli tyhjenee.
En muistanutkaan miten kamala se kipu onkaan. . .
Nyt tullut sitten kauhea synnytys kammo. En halua synnyttää!
Ehkä loppua kohti mieli muuttuu ja toivoo, vaan että tulis ulos; ihan millä
keinolla tahansa.
Maha on valahtanut jo alas ja painaa koko ajan alakertaa tämä pimu.
Ja oon kans niin kypsä tähän raskaana olemiseen! Kaks vuotta melkeimpä putkeen oltu nyt tiineenä :D
Ei tätä mulle enään koskaan kiiitos! Haluan päästä treenaam kroppani kuntoon ja olla normaalissa vaatteissa, niin ettei paina masua ja haluan nukahtaa ja nukkua niin ettei satu koko ajan joka paikkaan. Haluan tämän närästyksen pois jne. !
Viime yönä olin jo lähtemäisilläni sairaalaan... vajaat 2h kesti tosi kipeet supparit, mutta väliä oli 15min. Kipu tuntui kovimpana kohdunsuulla (?) tai kuitenkin tuolla alakerrassa. Tuskissani sitten olin kontillani sängyssä ja heiluttelin siinä itseäni, mies sai tietysti kauheen sätkyn. Mutta yhtenä kappaleena täällä ollaan vieläkin. Supistaa nyt vähemmän kipeesti, semmonen ihmeellinen tiukka vanne tuntuis olevan lantion ympärillä kokoajan ja selkää/mahaa juilii tasaisesti. Omituista!
Kävin tänään siellä neuvolassakin sitten vikaa kertaa.
rv:38+3
paino: +408g/vko
turvotus: -
RR: 120/76
U-Prot. -
U-Gluk. -
Hb: 124 (jee, ekan kerran noin korkee koko raskauden aikana!)
Sf-mitta: 37cm
tarjonta: rt
syke: 150
liikkeet: ++
Th oli vähän sitä mieltä, että olisin yöllä voinut käydä näyttäytymässä synnärillä kun ei yhtään voi sanoa mikä tuolla kohdunsuulla on nyt tilanne ja kun kivut tuntui siellä. Saattaa olla, että tunnen supistukset tällä kertaa vaan siellä ja kohdunsuu aukeaakin "huomaamatta"... tiedä häntä.
No sen verran sitten järkkäsin asioita, että äidille ilmoitin tilanteesta, ettei vauva välttämättä pysykään yksiössään ens keskiviikkoon. Äiti lupas olla valmiudessa jos tulis yöllä lähtö. Sitten pitääkin soittaa sairaalaan, että ehtivät laittamaan sen leikkaussalin mua varten kuntoon. Jotenkin on silti semmonen olo, että poika antaa odottaa itseään sinne varsinaiseen sektiopäivään, kunhan nyt temppuilee... (onkohan nää nyt ne kuuluisat viimeiset sanat ja ens yönä tuleekin lähtö...?)
Kotikäynti sovittiin, mutta neuvolaan, th:lla niin karsee kiire että pyysi meidät paikan päälle 1.6. Eli silloin poistetaan multa tikit, katotaan vauvan paino ym. ja samalla on Onnin 1v-neuvola. Monta kärpästä yhdellä iskulla.
Nyt syömään ja sit pikkupäikkärit.
Vointeja kaikille!!!
Kävin tänään siellä neuvolassakin sitten vikaa kertaa.
rv:38+3
paino: +408g/vko
turvotus: -
RR: 120/76
U-Prot. -
U-Gluk. -
Hb: 124 (jee, ekan kerran noin korkee koko raskauden aikana!)
Sf-mitta: 37cm
tarjonta: rt
syke: 150
liikkeet: ++
Th oli vähän sitä mieltä, että olisin yöllä voinut käydä näyttäytymässä synnärillä kun ei yhtään voi sanoa mikä tuolla kohdunsuulla on nyt tilanne ja kun kivut tuntui siellä. Saattaa olla, että tunnen supistukset tällä kertaa vaan siellä ja kohdunsuu aukeaakin "huomaamatta"... tiedä häntä.
No sen verran sitten järkkäsin asioita, että äidille ilmoitin tilanteesta, ettei vauva välttämättä pysykään yksiössään ens keskiviikkoon. Äiti lupas olla valmiudessa jos tulis yöllä lähtö. Sitten pitääkin soittaa sairaalaan, että ehtivät laittamaan sen leikkaussalin mua varten kuntoon. Jotenkin on silti semmonen olo, että poika antaa odottaa itseään sinne varsinaiseen sektiopäivään, kunhan nyt temppuilee... (onkohan nää nyt ne kuuluisat viimeiset sanat ja ens yönä tuleekin lähtö...?)
Kotikäynti sovittiin, mutta neuvolaan, th:lla niin karsee kiire että pyysi meidät paikan päälle 1.6. Eli silloin poistetaan multa tikit, katotaan vauvan paino ym. ja samalla on Onnin 1v-neuvola. Monta kärpästä yhdellä iskulla.
Nyt syömään ja sit pikkupäikkärit.
Vointeja kaikille!!!
mohomaha
Kommentoinnin ninja
Voi juku, että on kaikilla jännät paikat. Mä pidän peukkuja täällä pystyssä kaikille, että kaikki menis hyvin. Kyl täs alkaa ihan muistelee mitä tapahtu tasan vuosi sitten täälläkin keskusteluissa :) Oon kyllä ite niiiiiin kiitollinen siitä, että olin siellä sairaalassa jo valmiiks kun ne lapsivedet lähti tulviin. Siellä oli kaks pirteetä yöhoitajaa niitä sitten lastalla vetämässä viemäriin siellä missä tahansa kuljinkin :D Ja sain kuivan sängyn, hyvää hoitoo ja ei tarvinnu sängystä liikkua ennenku ties että kaikki on vauvalla hyvin. Toista se olis ollu jos ois kotoo pitäny lähtee ambulanssilla yli 100km päähän aamuyöstä ja olis vielä pitäny uus sänky ostaa ja jonkun herätellä mut tajuihini... Hoh hoh, kaikkee sitä sattu ja tapahtu :D Näin jälkeenpäin kyllä naurattaa kovastikkin.
Onnea LauraElinalle vielä tyttölupauksesta. Jenni90 muistutti hyvin, miks pidän tätä ehkäsylaastaria kädessäni :) Toivotaan, että saat hyvin levättyä vielä ennenkuin pimu syntyy. Tyttö Koolle myös lepoa ja voimia!
Onnea LauraElinalle vielä tyttölupauksesta. Jenni90 muistutti hyvin, miks pidän tätä ehkäsylaastaria kädessäni :) Toivotaan, että saat hyvin levättyä vielä ennenkuin pimu syntyy. Tyttö Koolle myös lepoa ja voimia!
Jenni90
Asioista perillä oleva
Eilinen päivä meni supistusten parissa.
Supistukset jatku yön läpi; ei säännöllisiä eikä niin tajuttoman
kipeitä, mutta tuntui.
Koko lantio ollut "tulessa" eilis illasta asti .
Nyt vähän helpottaa olo. Epämukava olo on koko ajan. . .
Veikkaaampa, että ensikuussa meidän perheessä on 4 jäsentä. <3
Supistukset jatku yön läpi; ei säännöllisiä eikä niin tajuttoman
kipeitä, mutta tuntui.
Koko lantio ollut "tulessa" eilis illasta asti .
Nyt vähän helpottaa olo. Epämukava olo on koko ajan. . .
Veikkaaampa, että ensikuussa meidän perheessä on 4 jäsentä. <3
Huomenta!
39+0, neljä päivää leikkaukseen... hui...!!!
Täällä vietetään vikaa viikonloppua ennen vauvan syntymää Onnin kanssa, isot pojat on siis isällään. Tuleva keskiviikko pyörii ihan 24/7 mielessä ja muistoja vuoden takaa oikein tulvii mieleen, kaikkia pieniä yksityiskohtia leikkauksesta ja fiiliksistä. Oon parhaani mukaan yrittänyt säästää miestä, että puhun myös jostain muusta, ettei sillä ihan hermo mene mun kanssa. Vaikka kyllä itsekin eilen sanoi jännittävänsä jo kamalasti.
Onni nukkui viime yönä ekaa kertaa isänsä puolella omassa pinniksessä, vauvan pinnis on mun puolella. Ja voi jeesus, miestä saa ihan oikeesti joka kerta herätellä tönimällä, kun Onni kitisi. Ihmeen levotonta unta oli pojalla, 1- 11/2 tunnin välein kitisi ja pyöri eli jäi yöunet aika vähiin taas täällä, mutta jos vaikka päikkäreille menis tänään...
Mitään ihmeitä ei tänään tehdä, ulkoillaan tossa lähipuistossa kun kerran hyvä ilma näyttää tulevan ja kaupassa käydään, koiralenkit ym. normijutut. Kauheesti kun ei viitsi rehkiä tai riehua supistusten takia, että pikku-ukko nyt noudattais aikataulua ja pysyis masussa keskiviikkoon asti, kun on kerran kaikki käytännön asiat järjestetty sille päivälle...
Aika hassua muuten, ettei KUKAAN ole soittanut mulle ja kysynyt, että joko synnytän... johtuuko siitä, että on suunniteltu sektio vai mistä lienee? Tai sitten tää on jo niin rutiinia mun lähipiirille... Ainut tosi ärsyttävä asia on näiden pihojen ihmiset, joita tunnetaan, kun tulevat vastaan, niin sitten jokaiselta tulee kommenttia "jaksaa, jaksaa... yritä nyt jaksaa vielä hetki..." NO VITTU (anteeks...), pakkohan mun on jaksaa, ei oikein oo vaihtoehtoja!!!
Hyväähän kaikki tietty tarkottaa, mutta silti. Ärsyttää.
Jaaha, nyt pitääkin kerätä luunsa ja lähteä kauppaan... Mies sanoi koiralenkiltä tultuaan, että tossa vanhassa pihassa oli taas meno ja tunnelma klo 8 ylimmillään... Luojan kiitos, ei tarvii enää kuunnella aamusta iltaan joka viikonloppu sitä örvellystä!!!
Hyvää viikonloppua!
39+0, neljä päivää leikkaukseen... hui...!!!
Täällä vietetään vikaa viikonloppua ennen vauvan syntymää Onnin kanssa, isot pojat on siis isällään. Tuleva keskiviikko pyörii ihan 24/7 mielessä ja muistoja vuoden takaa oikein tulvii mieleen, kaikkia pieniä yksityiskohtia leikkauksesta ja fiiliksistä. Oon parhaani mukaan yrittänyt säästää miestä, että puhun myös jostain muusta, ettei sillä ihan hermo mene mun kanssa. Vaikka kyllä itsekin eilen sanoi jännittävänsä jo kamalasti.
Onni nukkui viime yönä ekaa kertaa isänsä puolella omassa pinniksessä, vauvan pinnis on mun puolella. Ja voi jeesus, miestä saa ihan oikeesti joka kerta herätellä tönimällä, kun Onni kitisi. Ihmeen levotonta unta oli pojalla, 1- 11/2 tunnin välein kitisi ja pyöri eli jäi yöunet aika vähiin taas täällä, mutta jos vaikka päikkäreille menis tänään...
Mitään ihmeitä ei tänään tehdä, ulkoillaan tossa lähipuistossa kun kerran hyvä ilma näyttää tulevan ja kaupassa käydään, koiralenkit ym. normijutut. Kauheesti kun ei viitsi rehkiä tai riehua supistusten takia, että pikku-ukko nyt noudattais aikataulua ja pysyis masussa keskiviikkoon asti, kun on kerran kaikki käytännön asiat järjestetty sille päivälle...
Aika hassua muuten, ettei KUKAAN ole soittanut mulle ja kysynyt, että joko synnytän... johtuuko siitä, että on suunniteltu sektio vai mistä lienee? Tai sitten tää on jo niin rutiinia mun lähipiirille... Ainut tosi ärsyttävä asia on näiden pihojen ihmiset, joita tunnetaan, kun tulevat vastaan, niin sitten jokaiselta tulee kommenttia "jaksaa, jaksaa... yritä nyt jaksaa vielä hetki..." NO VITTU (anteeks...), pakkohan mun on jaksaa, ei oikein oo vaihtoehtoja!!!
Hyväähän kaikki tietty tarkottaa, mutta silti. Ärsyttää.Jaaha, nyt pitääkin kerätä luunsa ja lähteä kauppaan... Mies sanoi koiralenkiltä tultuaan, että tossa vanhassa pihassa oli taas meno ja tunnelma klo 8 ylimmillään... Luojan kiitos, ei tarvii enää kuunnella aamusta iltaan joka viikonloppu sitä örvellystä!!!
Hyvää viikonloppua!
Jenni90
Asioista perillä oleva
Muistan lukeneeni vuosi sitten saman lauseen sun suusta tyttö koo
"viimeine viikonloppu ilman uutta tulokasta"
Oijjoij ! Pikkusen aika vierähtää. Teillä todellakin pian uusi perheen jäsen ! <3
Uskomatonta.
Mä en meinaa vieläkään sisäistää, että meille on tulossa toinen vauva !
"viimeine viikonloppu ilman uutta tulokasta"
Oijjoij ! Pikkusen aika vierähtää. Teillä todellakin pian uusi perheen jäsen ! <3
Uskomatonta.
Mä en meinaa vieläkään sisäistää, että meille on tulossa toinen vauva !
