Uudelleen odottajat

Unohdin vielä yhden tärkeän ominaisuuden;) Rattaiden on ehdottomasti oltava sellaiset, että kun isompi ei niissä enää istu ollenkaan, muuntuu ne yksöisrattaiksi;) 
 
Juu tuo seisomalauta-asia riippuu varmaan paljon juurikin omista tarpeista JA omasta lapsesta... Ehh, siis ainakin meidän tyttö on sen verran vauhdikas tapaus, että ei kyllä vielä tässä vaiheessa voisi kuvitellakaan sen pysyvän jollain seisomalaudalla pidemmän aikaa! :-) Toisaalta mulle kaikenkaikkiaan mitkään pitkät kävelylenkit on ollut ihan haaveita vaan suunnilleen siitä saakka kun tyttö oli about vuoden. Ei se vaunuissa viihdy enää kuin ihan max. 30 min. kerrallaan kun kuuluu jo topakka "käve, käve!" :-D 

Saa nähdä mitä me vaunujen kanssa tehdään. Luultavasti jätetään niiden hankkiminen ainakin siihen, kun vauva on jo syntynyt. Katsotaan sitten mikä meidän tarve tulee olemaan ja miten sujuisi just vaikkapa tuon seisomalaudan kanssa. Toisaalta kun tyttö on tällainen aika reippaan oloinen, niin voi olla että kävelee jo vähän pidempiäkin matkoja tuossa vaiheessa. Vähän harmittaa kun tietää, että kakkosen kanssa tosiaan nuo pitkät kävelylenkit jää varmaan vähemmälle koska esikoinen ei niissä vaunuissa viihdy. 

Niin joo ja meillä ei oo esikkokaan varsinaisesti koskaan nukkunut päikkäreitä vaunuissa, vaan omassa sängyssään. Tietysti vauvana nukkui vähän missä milloin satuttiin olemaan, mut periaatteessa en oo koskaan laittanut esim. parvekkeelle vaunuihin päikkäreille. Katotaan miten tän seuraavan kanssa tulee käymään.
 
Yks kaveri, jonka lapsilla on juurikin sama ikäero kuin teillä, Meemi, tulee olemaan hankki juuri nuo Phil and Tedsit. Muuten vaikuttavat kyllä tosi kätsyiltä, mutta työntöaisa on aika lyhyt eli ei jää tilaa ottaa kovin pitkiä askelia... Mun mielestä kandee myös ehdottomasti ottaa nelipyöräiset, koska nuo kaverin kolmipyöräiset oli kyllä erittäin hankalan oloiset tuolla lumikinoksissa. Vissiin nuo Phil and Tedsit on kovin suositut ja monen käytössä hyväksi havaitut. Ehkä sellaisia harkitaan meillekin sitten kunhan todellinen tarve nähdään. Yhdet vaunuthan meillä kuitenkin jo on, eli ei sillä vaunujen hankkimisella tosiaan mikään hoppu tuu olemaan. 
 
Meillä on ennestään yksi lapsi, elokuussa 2010 syntynyt tyttö. Äitiinsä tullut tuittupää, kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, mutta rauhoittuu lähes yhtä nopeasti. Ei siis mikään pitkävihainen tyyppi ollenkaan Äidin ja isin prinsessa ja isovanhempiensa silmäterä. Hän nukkuu yöt hyvin, mutta syöminen voisi olla vähän reippaampaa. On aika nirso neiti nimittäin..

Tuosta seisomalaudasta, kyselin siitä jossain toisessa ketjussa edellisen raskauden aikana. Siellä joku kirjotti, että seisomalautaa käyttäessä omaa askelta täytyy lyhentää, jolloin kävely muuttuu köpöttelyksi. Eikä 10 kilsan lenkkiä varmaan mielellään köpöttele..

Me ei olla vielä mietitty vaunuasiaa ollenkaan, mutta edellisen keskenmenneen raskauden aikana ajateltiin, että ostettaisiin tuplarattaat. Phil&Tedsit ovat kyllä kätevän näköiset, mutta hirmuisen kalliit. Ja kun itseä ainakin miellyttää enemmän mallit, joissa lapset ovat peräkkäin. Vierekkäin olevat vaunut ovat niin leveitä, ettei niillä taitaisi päästä esim. meidän hissiin ollenkaan. Onneksi tässä on runsain mitoin aikaa miettiä asiaa





 
Hei!

Meillä on ennestään 03/11 syntynyt poika, täyttää siis vuoden ihan kohta! Nyt ollaan toista kertaa raskaana tuon esikoisen jälkeen, ensimmäinen raskaus meni kesken 6+3, sillon LA olis osunu elokuulle...

Esikoisen raskausaika meni tosi hyvin, kävi koulua melkein loppuun asti, eli kk ennen laskettua aikaa jäin äippälomalle. :) Synnytyskin meni tosi hienosti, koko synnytyksen kesto oli n. 15 tuntia, josta 20 min ponnistusvaihetta. Iso poika sieltä syntyikin, painoa oli 4570 g ja pituus 51 cm :D

Poikamme on kyllä aivan ihana, hyvin nauravainen, välillä kyllä niin tempperamenttinen, että liekkö äitiinsä tullut. Ihan se pikkuvauva aika oli aika rankkaa.. Synnytyksen jälkeen mun mieliala oli aivan kauhea, itkin vaan kokoajan, olin välillä ihan onnessani ja välillä muuten vaan ihan sekasin. Se oli ennen kaikkea henkisesti tosi raskasta aikaa.. Univaje ei silleen oo missään vaiheessa haitannut, oon sellanen ihminen joka tulee toimeen tosi lyhyilläkin unilla. 
Mies on nukkunut nyt ainakin 6 kk sohvalla, sillä meidän pikkumies haluaa vain ja ainoastaan nukkua mun vieressä, oma sänky ei kelpaa :) Eikä varmasti nukahda yksinään, eikä omaan sänkyyn, viereen nukutan ja sit nostan sen omaan sänkyyn. Mutta mua ei sinällään tää tilanne haittaa, ihanaa on pojan vieressä olla, ja miehen kanssa ollaan ajateltu että eiköhän me vielä keretä nukkumaan vierekkäin sit kun lapset on isoja :) Voi olla että lokakuussa mulla on sitten 2 lasta siellä sängyssä, mutta olkoon. :)

Luultavasti itsekkin hommaan tollaset jonkinlaiset sisarusrattaat, ikäeroa näille kahdelle tulee n 1 v 7 kk :) Liikaa en osaa enkä halua ajatella vielä sitä että miten pärjätään ja muuta, koska olen aivan varma, että kaikki sujuu hyvin!! Mulle tällähetkellä elämässä tärkeintä on perhe ja lapset, ja aijon todellakin nauttia näistä vuosista jotka vietän kotona! Tää aika menee kuitenki niin nopeesti ohi, että en haluais millään murehtia, vaan nauttia kaikesta täysillä. Vaikka tietysti joskus tuleekin niitä päiviä että kaikki surettaa ja mietetyttää, mutta kyllä kaikki vielä iloks muuttuu!!
 
Täällä ilmoittaudutaan mukaan uudelleenodottajien joukkoon!

Meillä on 08/10 syntynyt hyvin temperamenttinen poika. Sukeyn kanssa siis aika samanikäiset ja ilmeisesti myös temperamentiltaan samantyyliset lapset :) Muutoin aika normaalia taperoikäisen menoa, iloa ja kiukkua vuoronperään :)

Poika syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Sektio oli aika järkytys, sillä olin koko raskauden miettinyt, että synnytyksen kyllä kestän, kunhan vaan ei tulisi sektiota :( Itse leikkaus meni hyvin, mutta kuukausiksi venynyt toipumisaika minua eläväisenä ja liikkuvana ihmisenä söi kovasti, kun ei päässyt kunnolla lenkkeilemään tai jumppaamaan. Toivon siis hartaasti, että jos tämä kakkonen vain matkassa pysyy, että pääsisin kokemaan myös alatiesynnytyksen. Melko hurjalta kyllä monen kokemukset siitä kuulostivat. Toivottavasti teillä seuraava on helpompi!

Meemi: Millaista unikoulua käytitte öisen tapaheräilyn kitkemiseksi? Meillä nukkuminen on aina ollut isoin koetinkivi ja Poika heräilee vieläkin 4-6 kertaa yössä.

Aloitin työt jo kun Poika oli 4kk. Etänä tein kotoa päikkäreiden aikana siihen asti, kun poika täytti vuoden. Nykyään kotoa käsin työskentely on aika hankalaa kun pienet kädet lävähtävät tuon tuosta näppäimistölle... Toiste en kyllä samaa valintaa noin aikaisesta töihinpaluusta tee! Koin sen todella raskaaksi, kun yöt olivat hirveän katkonaisia. Mies on nyt hoitovapaalla ja opiskelee samalla. Minulla tosi joustavat työajat, joten ei ole tarvinnut Poikaa laittaa tarhaan. Isovanhemmat myös auttelevat tarvittaessa hoidossa :)

 
 
Kaikillehan tämä ei tietysti sovi, mutta me käytettiin ihan perus tassu-unikoulua. Ja sen toteutti mies. Nosti aina syliin rauhoittumaan jos itki hurjasti, mutta muuten sängyssä tassutti ja silitti. Välillä riitti, että vain istui hetken vieressä. Jos vain huuteli tai kitisi, mutta ei itkenyt, niin ei edes menty huoneeseen. Unipussi on myös meillä kova sana. Jos on tosi liikkuvainen lapsi öisin, että nousee jatkuvasti seisomaan tms. niin kannattaa ehkä kokeilla kapaloon laittaa ja siinä tassuttaa. Kaveri teki näin ja tosi nopeesti ne kitki yölevottomuuden aiheuttamat heräilyt. Mutta se on vaan hakemista, että mikä kenelläkin toimii. :)
 
Hei kaikki!

Meillä on 11/10 syntynyt tyttö. Nyt yllätyksekseni huomasin olevani raskaana 4+1, ikäeroa sisaruksille tulee vähän alle 2 vuotta.

Edellinen raskaus (alkupahoinvointia lukuunottamatta) ja synnytys meni hyvin. Tyttö syntyi 40+4, 8-9h jälkeen, 20min ponnistusta.
Tyttömme on luonteeltaan rohkea ja määrätietoinen. Oikein ihana. :)
Lopetin juuri imetyksen ja nyt herätään öisin 2 kertaa. Kello 23 ja aamulla 5-6 aikaan, noustaan ylös 6.30. Imetyksen lopettaminen on hieman aikaistanut heräämistä kun ennen noustiin 8 aikaan. :/

Me ollaan menossa naimisiin tulevana kesänä. Ja tämä uusi yllätysraskaus sekoittaa hieman kuviota. Hääpuku on jo hankittuna. Siihen tarvii tehdä muutoksia, että maha mahtuu pukuun. 'Mahapussi'. :D

Tämä uusi raskaus tuntuu niin epätodelliselta, olen vielä sokissa. :)


 
Onko täällä joku jo varhaisultrassa käynyt? Miten olette toimineet, vieneet esikoisen hoitoon, ottaneet mukaan ultraan vai oletteko käyneet ultrassa yksin miehen ollessa lapsen kanssa kotona?

Todettiin miehen kanssa, että halutaan ehdottomasti käydä varhaisultrassa, mutta ongelmana on, minne esikoinen hoitoon.. Mies ehdotti, että viedään lapsi hänen vanhemmilleen, mutta se taas tarkoittaisi sitä, että heille pitäisi kertoa (ja kyllä he arvaisivat, vaikka valehtelisimmekin hoidon tarpeen syyn). Minulla taas ei ole mitään intoa kertoa heille. Viimeksi saatiin huonoja uutisia varhaisultrassa, siksi haluan pitää asian salassa ainakin siihen asti, että nähdään alkion olevan elossa. Minun äitini olisi toinen hoitajavaihtoehto, mutta silloinkin pitäisi keksiä joku syy, koska en minä hänellekään riemusta kiljuen kertoisi ennen kuin ultrassa on käyty.

Meillä taas tuo viimeinen vaihtoehto, eli mies jäisi lapsen kanssa kotiin, ei ole sinänsä mahdollinen, koska mies haluaa ehdottomasti olla mukana ultrassa.
 
Sukey: Noi on aina vaikeita kun yrittää miettiä minne saa esikoisen hoitoon, ilman että tarvii kertoa syytä :) Itse en ole menossa varhaisultraan, joten onneksi ei tuota ongelmaa ole. Mut eikös se teidän esikoinen voisi tulla vaikka mukaan? Oon kuullu et se varhaisultra ei kestä kun jonkun 5 min, ja jos sun mieheskin on mukana niin ehkä se silleen onnistus :)

Mulla olis vähän samantapainen kysymys kun Sukeylla, mut näihin neuvoloihin liittyen. Eli aijotteko ottaa esikoisenne mukaan neuvolakäynneille? 
Mulla ei oo oikein muuta vaihtoehtoa, kun että poika on pakko ottaa mukaan, kun en varmasti mistään hoitajaa saisi. Mietin tuota ensikäyntiä, kun siihen on varattu aikaa se 1,5 h, että toivottavasti ei niin pitkään tarvitse pojan kanssa olla siellä, koska voin sanoa että saattaa pientä kiukuttelua ilmaantua :)
Ja onko se niin, että niihin np-ultraan tai rakenneultraan ei saa ottaa lapsia mukaan? Kun mielestäni siinä tutkimushuoneen ovessa lukee aina että "Ei lapsia tutkimushuoneeseen" tai jotain vastaavaa. Siinäpä vasta onkin sit pulma, että mihin saan esikoisen siks aikaa, jos sinne ei saa oikeesti ottaa mukaan. Ja mulla on vielä sellanen tilanne, että käyn ultrassa luultavasti taas n. kk välein, kuten vimeksi, sillä mulla on synnynnäinen sydänvika. Ja vielä näiden ultrien lisäksi käyn sydänultrassa, joten kyllä on taas lääkärissä ravaamista...
 
 
Meidän neuvolassa ainakin terkka sanoi, että esikoinen saa ihan mielellään tulla neuvolakäynneille mukaan. Onhan siellä huoneessakin niitä leluja joilla voi leikkiä ja ainakin itse ajattelin ottaa vaikka jotain naposteltavaa varalle mukaan niin viihtyy paremmin :-) 

Mut tosiaan noille ultrakäynneille ei täällä Helsingin Naistenklinikalla toivota lapsia mukaan. Eikä kai siis muillekaan käynneille... Me saadaan onneksi järjestymään niin, että mun äiti varmaan pääsee sitten aina hoitamaan tyttöä. Mut sit loppuvaiheessa kun mullakin tulee noita ultria ja muita tutkimuksia useemmin vauvan koon tarkkailun takia, niin pitää kattoa miten saadaan järjestettyä. Varmaan menen jonkun verran myös yksin ja mies on kotona tytön kanssa. Tai sitten mies saa tulla tytön kanssa mukaan ja voivat sitten leikkiä siellä sillä aikaa kun itse käyn tutkimuksessa. Niin että jos jotain yllättävää tulee, on mies ainakin lähettyvillä. Katotaan, kuinka järjestellään... 
 
Mä ainakin otin meijän tytön (1v) mukaan neuvolaan ensikäynnille. Suhteellisen hyvin jaksoi, vaikkei ollut edes nukkunut kunnolla. Np-ultraan menen yksin, mies itse sanoi jäävänsä kotiin tytön kanssa niin ongelma ratkesi sillä. Meidän ultran varauslapussa sanotaan ettei lapsia saa ottaa tutkimushuoneeseen, koska tarvitaan työrauha. En tiedä joustetaanko siitä vai onko ehdoton ei..
 
Neuvolassa mä käyn ilman muuta lapsen kanssa. Paitsi eka kerralla pääsen menemään yksin kun mies on iltavuorossa.

Mä olin siinä uskossa, että ultraan ei ehdottomasti saa ottaa lasta mukaan ja näin kai usein onkin, mutta kun soitin tuota varhaisultra-aikaa Porvoon sairaalaan niin kysyin kuitenkin samalla, että voisko lapsen ottaa mukaan. Sanoivat, että ei se ole ongelma kun mies sitä vahtii siellä. Tosin sanoi myös, että katsotaan sitten, että olisko tässä jotain muuta vaihtoehtoa. En sitten tiedä mitä tuo tarkoitti. Mies haluaa ehdottomasti tulla ultraan mukaan. :)
 
Juu kyllä meilläkin mies ehdottomasti haluaa olla mukana ainakin noissa niskapoimu- ja rakenneultrissa. Eli silloin laitetaan kyl tyttö hoitoon. Mut sit loppuvaiheessa kun tosiaan ultria tulee mulla niin usein, niin ei varmaan joka käynnille mennä yhdessä. 
 
Kyllä mä otan esikoisen mukaan neuvolakäynneille, kun muutenhan saisi vähän väliä olla etsimässä hoitajaa. Ultraan ei lapsia saa ottaa mukaan (ellei ole ihan pakkotilanne). Yksi syy on työrauha, toinen taitaa olla se, että jos pitää ultrata alakautta, niin lääkärit ei halua, että pienet lapset katselee sellaisia..

Me saimme esikoisen hoidon onnistumaan varhaisultran ajaksi. Eikä edes tarvinnut kertoa hoidon tarpeen perimmäistä syytä, jes!
 

meemi: Erittäin fiksua tuo, että alusta asti huolehditte ettei tyttönne nukahda tissille. Meillä alkuun nukutettiin vain siten (ei oikein tiedetty muutakaan) ja sit oltiinkin aika pulassa, kun Hymytyttö alkoi öisinkin kelpuuttaa vain tissin, vaikkei kunnolla syönytkään kun haki vain unta. Oli pitkä taival opettaa siitä tavasta pois. Aiotaan tän kakkosen kanssa kokeilla muuta, eli alusta asti tuota itsekseen nukahtamista. Saa nähdä osataanko! ;)

 

Barbamama: Mulle tehtiin eppari ja silti repesin. En tiedä, kuinka pahasti, koska kätilö ei suostunut kertomaan tikkien määrää… Mulla tuo arpi kiristää edelleen välillä, esim. juurikin seksin aikana. Tämä on yksi lisäsyy, miksi tuleva synnytys vähän hirvittää…! Tuo alue tuntuu tosi tiukalta, joten olen pohtinut pitäisikö sitä alkaa hieroa öljyllä. Oletteko muut kokeilleet tuota kikkaa ennen synnytystä, onko ollut apua?

 

Lapsien tulevasta ikäerosta: Mua kyllä huojentaa muidenkin tulevat pienet ikäerot, kun oon pelännyt omaa jaksamistani näin pienen ikäeron lapsien kanssa. Mut kun osalle tulee vielä paljon pienempi ikäero kuin meidän pirpanoille, sisuunnuin, että kyllähän mäkin pärjään! :D Niin hassua, vielä reilu kuukausi sitten kauhistelin eräiden tuttujen äitien jaksamista, kun heidän lapsilla on vain 1v 6kk ikäerot – ja nyt meille tulee (toivottavasti!) pikkukakkonen vielä pienemmällä ikäerolla! :D :D Niin se elämä taitaa opettaa. ;)

 

Rattaat, ne on meilläkin pohdinnassa. Kun Hymytyttö tulee olemaan kakkosen syntyessä vain 1v 4kk, tarvitaan jonkinlaiset tuplavaunut ihan pidemmäksikin aikaa. Lisäksi on varmaan pakko jättää nykyiset vaunutkin meille päikkäreitä varten. Oletan ettei nuo lapset kumminkaan nuku yhtä aikaa, ja silti tahtoisin Hymytyttöäkin nukuttaa pihalla. Uuh, ei vain yhtään jaksaisi alkaa vertailla vaunuja! Onneksi tässä on reilusti vielä aikaa. Keskiraskauden energiapiikkiä odotellessa… ;) Ja onneksi voin käyttää hyväkseni teidän muiden pohdintoja!! :D

 

Ultrakäytännöt: Ei olla menossa varhaisultraan, mutta nt-ultraan (tai sit myöhemmin rakenneultraankaan) meidän kunnassa ei saa ottaa aikaisempia lapsia mukaan, joten silloin on pakko laittaa tyttö jonnekin hoitoon. Todennäköisesti menee mummilleen. Ja sen vuoksi kerrotaankin hänelle tuota ennen, vaikka muutoin ollaan pohdittu, että kerrotaan vasta tuon ultran jälkeen yleisemmin muille. Itsekin haluan miehen ehdottomasti sinne mukaan, ja hän toki itsekin tahtoo sinne tulla. Tehtäisiin varmaan sama päätös, jos mentäisiin varhaisultraan. Tiedetään, ettei mummi kerro kenellekään uudesta raskaudesta, jos (ja kun) niin pyydämme.

Muille neuvolakäynneille meillä tulee esikoinen aina mukaan, tai ainakin näin alkuun. Meillä on pieni neuvola, joten siellä ei ole ihan nöpönnuukaa. Lisäksi terkkari kannustikin, että yhdistetään näitä esikoisenkin neuvolakäyntejä samaan, niin ei tarvitse jatkuvasti siellä ravata.

Puuh, tulipas paljon asiaa. :D En pääse päivittäin tänne lukemaan. Enkä ehdi hirveästi lukea noita muitakaan lokakuisia ketjuja, joten taidan itse keskittyä tähän yhteen ketjuun lähinnä. Ainakin näin alkuun. :)

Täällä odotus etenee hiljalleen samoissa merkeissä: väsyttää, väsyttää, välillä on alavatsalla kipuilua mutta koko ajan vähemmän. Niin, ja mainitsinko jo, että vä-syt-tää...! Onneksi ei ole ollut pahoinvointia. Mutta ainiin, liitoskivut alkaa jo vähän kummitella. Edellisessä jouduin niiden vuoksi sairaslomalle jo hyvissä ajoin. Nyt vain toivon koko sydämestäni, etten tässä raskaudessa tulisi niin kipeäksi, koska tahtoisin niiiiiin kovin nauttia ensi kesästä Hymytytön kanssa! Ollaan suunniteltu kotimaanmatkailua ja mm. kotieläinpuistossa käyntiä sekä pyöräretkiä. Kunpa edes jotain voitaisiin toteuttaakin niin, että mäkin pääsen mukaan!

 

Niin, ja tervetuloa kaikille uusille! Kiva kun meitä on näin monta! :)

 

Moi!

Täällä olisi yksi uusi tulokas mukaan! :) Yritin lueskella "vertaistueksi" Suomi24:n Odotus sivua, mutta siellä on nykyään niin hullut jutut, että tulee useimmiten vain paha mieli :(

Mutta mutta... kerronpa vähän itsestäni, tai no meistä kaikista kai :) Meillä on mieheni kanssa 05/2010 syntynyt tarmokas ja kovapäinen tyttö -päiväkodissa häntä kehutaan reippaaksi ja iloiseksi, kotona sitä omaa tahtoa ja kiukkua sitten esitellään senkin edestä. Esikoisen kanssa kaikki on mennyt hienosti aina raskaudesta ja synnytyksestä lähtien, kurjempaa aika on ollut lähinnä alkutalvesta eteenpäin kun neiti on kantanut päiväkodista joka ikisen pöpön kotiin. Tähän pöpöilyyn väsyneenä teimmekin tammikuussa päätöksen, että minä jään kevääksi ja kesäksi tyttäremme kanssa uudestaan hoitovapaalle. No, jotta suunnitelma olisi oikein näppärä, ilmoitti kakkonen pian tämän jälkeen tulostaan ja niinpä tästä "vapaasta" tuleekin vähän pidempi :) Nyt sitten odottelen maaliskuun lopussa alkavaa hoitovapaata kauhunsekaisella innolla: toisaalta on aivan ihanaa jäädä kotiin, toisaalta (taas kerran) mietin, että miten sitä pärjää ilman työelämän haasteita ja kahvipöytäkeskusteluja.

Ajattelin lukea teidän muiden kirjoituksia vielä ihan ajan kanssa, mutta sen verran täytyy heti todeta, että kiva huomata että muillakin täällä tuntuu olevan Phil&Teds kuume :D Päätin jo pariinkin kertaan, että mitään uusia kärryjä tähän taloon ei enää tule, eikä ainakaan ennen ensi elokuuta (silloin tietää paremmin esikoisen kävelykyvyt ja -halut, mutta niin vaan tässä tulee koko ajan googletettua, että mitkä tuplarattaat sitä ostaisi ja mistä.

Palataan asiaan! :)

 
Meillä tyttö nukkui yöunensa ensimmäiset 5 kuukautta tissi suussa. Sitten se vain yhtenä iltana jäi ja tissin tilalle kelpasikin tutti (oi sitä ihanuutta, kun itsekin sai yöllä kääntyä ilman että tarvitsi pelätä vauvan rusertumista.)

Ikäerosta: Meidän muksuille tulee ikäeroa 2 v 2 kk - 2 v 3 kk (riippuen siitä, koska vauva syntyy). Jos edellinen raskaus olisi jatkunut, olisi ikäeroa tullut 1 v 8 kk. Enkä olis sen vähempää halunnutkaan. Varmasti kahden pienen kanssa pärjää, mutta onhan se itselle vähän helpomaa, jos vanhempi on edes hieman omatoiminen vauvan syntyessä.

Tervetuloa mukaan, vEr! Itse en ole käynyt vuosiin Suomi24:n keskustelupalstoilla, mutta niinhän se on, että jos ei tarvitse rekisteröityä, niin keskustelun tasokaan ei päätä huimaa.. Työelämän haasteita ei löydy kotoa, mutta juttuseuraa saa vaikka mll:n perhekahviloista, seurakuntien perhekerhoista, liikuntaseurojen vauva-/lapsijumppseuroista yms.

Itseä houkuttelisi ostaa esim. Britaxin versio Phils&Tedseistä, mutta sitä pitää katsoa sitten syksymmällä..
 
Mä oon pinttynyt rattaiden suhteen tuohon ajatukseen, että haluan vierekkäin istuttavat. Kokeilin lastentarvikeliikkeessä käydessäni noita P&T rattaita ja musta tuntui, että joutuis köpöttämään aika pieniä askelia niiden kanssa. En sitten tiedä... Jotenkin vaan tuntuu helpommalta, että ovat vierekkäin. Lähinnä sen takia oon noita Z-line Jule Twin rattaita katellut kun ne on tosi halvat hinnaltaan, meillä ei kuitenkaan toivottavasti hirveän kauaa tarvi rattaita. Ja sitten ne taitaa olla kaikista kapeimmat vierekkäin istuttavat rattaat, eli niillä mahtuu hyvin ovista jne. Oon nähnyt nuo liikenteessäkin ja kovin kätsyiltä vaikuttivat. Luulen, että ne siis meille tulee jos tuplat ostetaan. Tehdään se päätös kuitenkin vasta tuossa loppukesästä tai syksyllä. :)

Tänään on ollut tosi rankka päivä tuon esikon kanssa. Se tekee hampaita ja kiukuttelee armotta. Mua itseäni on oksettanut ja väsyttänyt älyttömästi.
 
Mun siskolla on lapset 1v7kk ikäerolla ja niillä on kanssa noi Phil&Tedsit, kahdella etupyörällä. Toissapäivänä juteltiin puhelimessa ja hän sanoi, että nyt kun pienempikin alkaa olla vähän isompi (vuoden) niin ne ei enää tunnukaan yhtä käteviltä. Että olis kivemmat ja helpommat juurikin jotkut vierekkäin istuttavat... Ja tosiaan tuo mitä Meemikin sanoi, noissa P&T:ssä on vähän huono, että työntöaisa on niin lyhyt. Helposti potkii polvilla alakerrassa makaavaa vauvaa päähän jos ottaa kunnon pitkiä askelia. 

Meillä tulee ikäeroa about 2,5v. ja oon siihen kyllä tosi tyytyväinen. Luulen, että tyttö on silloin jo huomattavasti helpompi kuin nyt. Ja niinku aiemminkin sanoin, on nytkin jo paljon helpompi kuin siinä yhden vuoden tienoilla.

Täällä on ollut vähän parempi päivä loppujen lopuksi sen vuoksi, että saatiin tytön kanssa touhuttua enemmän kuin koko viikon aikana yhteensä. Aamusta heti oltiin leikkipuistossa leikkimässä ja siellä meni taas tosi kivasti yhteisleikit toisten kanssa. Sit päikkäreiden jälkeen saatiin jopa siivottua koti viikonlopuksi ja sen jälkeen yksi leikkikaveri vielä kyläilemään iltapäiväksi. Nyt olis tarkotus laittaa kohtapuoliin tyttö unille ja hakea miehen kanssa vähän ROSKARUOKAA ;-)  
 
Yumna; meillä onkin sitten aika sama aikataulu ja ikäero :) Meidän esikoinen on nyt 1v9kk1vko ja olen myöskin viikolla 8 :) Alunperin mietittiin, että ikäeroa voisi olla n.½ vuotta enemmänkin, mutta näin tämä nyt näyttäisi vaan menevän. Miltäs muuten tuntuu olla raskaana ihan eri aikaan vuodesta kuin viimeksi? Mä oon monesti ainakin miettinyt, että onneksi mun ei tällä kertaa (eikä todennäköisesti enää ikinä) tarvitse pukea talvikenkiä raskausmahan kanssa -edellisellä kerralla sain tarpeekseni siitä kun mies sai koko ajan olla kengittämässä. Toisaalta mietin myös sitä, että pikkujoulukaudella ja jouluna saan jo syödä homejuustoa ja graavilohta ihan hyvällä omallatunnolla. Pienet on ilot :)

Sukey; me ravattiin esikoisen kanssa kerhoissa ja muissa ihan työksemme: käytiin kahdessa MML:ssä, muskarissa, kirkon avoimessa, kahdessa eri jumpassa, vauvauinnissa ja niin edelleen (ei toki yhtäaikaa näissä kaikissa ;). Noista kerhoista kyllä tuli muutama hiekkalaatikkotuttu, mutta useimpiin näistä äidit tulivat parhaan kaverinsa, synnytysvalmennusryhmänsä, taloyhtiöporukkansa tms. kanssa ja näihin kuppikuntiin ei ollut useinkaan ulkopuolisilla asiaa. Olen kyllä tosi ylpeä, että me tyttären kanssa sitkeästi kuitenkin käytiin ja yritettiin tutustua muihin, vaikka vastakaiku välillä oli mitä oli. No, nyt on uusi paikkakunta ja uudet kerhot, muutenkin tuntuu aika erilaiselta jäädä kotiin kun tuon meidän pienen Runebergin kanssa pystyy oikeasti jo keskustelemaan ja hänestä on apuakin. Tänäänkin neiti vaati, että äiti vaan katsoo vierestä kun hän täyttää pesukoneen (ja hyvin täyttikin), huippua! :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top