Useamman lapsen äidit

Johan se mies sahaa siinä omaan jalkaan, meinaako se, että nainen tekee abortin ilman mitään tunteita, eikä katkeroidu itseensä ja mieheen, kun joutui tekemään moisen päätöksen? Tuskin kovin moni parisuhde edes kestää moista. Ihanaa, ettet jää tilanteeseen yksin, vaan lapset on täysillä mukana. :)
 
Höh olipa kurja lukea.. :sad001 harvinaisen tyhmä mies kun tuollaista kehtaa ees sanoa! Ja miksi ihmeessä ihmiset ei voi olla iloisia muiden puolesta? Nimimerkillä tääläkään ei innolla otettu vastaan yhtäkään lasta miehen äiti saataa jo myös mainita luvusta mutta se on kuitenki ollu tukena
 
Kertoisiko joku tunteita millasta on aloittaa pitkän tauon jälkeen vauvajutut uudestaan? Jopa ehkä yksin ilman miestä. Tai jos esikoisenkin syntymästä on hurjan pitkä aika? onko teillä mitä ajatuksia kenties toisenlaisia kuin tietenkin kokemus.
Me konkarit tiedetään mitä on vauva,lapsi,nuoriaika ja ehkäpä joillekin aikuisuuden kynnys omalta lapselta ja nyt uusiksi taas.
Joku voisi ajatella että eihän mulla ole omaa aikaa ollenkaan kun nuorena ja vanhempana synnyttelen 20 vuoden sisään mutta sepä oma aika tunne ei ainakaan ole este lapsen saannille ja hänen rakastamiselle. Itseltäni kysynytkin että mikä asia on tärkeämpää kuin oma lapsen kautta koetut asiat,ei mikään ❤
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kolmas näillänäkymin tulossa. Hirvittää aika tavalla ensimmäinen 7/14 ja toinen 7/15 ehkäpä se siitä..
 
Meillä odotellaan neljättä. Kävin ultrassa 6+4 varmistamassa kyytiläisten määrän. Meillä on esikoinen 12/11, kaksoset 8/13 ja nyt uusin sitten 5/17. Ikäero esikoiseen tulee melkein 5.5v ja tupliin melkein 4v. Jännityksellä odottelen tätä raskautta. Ihanaa kun kyseessä on normaali raskaus eikä riskiraskaus niin kuin viimeeksi. Luultavasti seuraavan ultran 11+ kerrotaan lapsille. tai myöhemmin. Katsotaan. Minä odotan kauhun sekaisin tuntein mitä anoppi sanoo.. oma äiti järkyttynee mutta tukee varmasti.
 
Äitiplusneljä minä en ymmärrä kyl yhtään ihmisten kauhistelua raskaudesta tai lapsien lukumäärästä yleensäkään... Mun anoppi on tokas kolmosen odotuksen alussa et kannattaako niitä nyt enää tehä, neljännen odotuksen alussa ilmoitti et mun pitäis mennä tekemään abortti kun ei tässä enää oo järkeä ja varmaan nyt kun kerrotaan tästä viidennestä niin se pistää välit poikki... Oma perheeni on ollut ilolla mukana odotuksessa eivätkä oo kauhistellut lapsimäärä millään tapaa:) ennemminkin ne odottaa koska uusi vauva uutinen tulee:D
 
Äippä x4: en minäkään. Jokainen tekee itse valintansa perhekoon suhteen. En käsitä miksi pitää sanoa mitään! Pitäisivät mölyt mahassaan ellei ole mitään hyvää sanottavaa.
 
Meille on tulossa molemmille 3. lapsi, ensimmäinen yhteinen lapsi:) Jännittää isompien koululaisten reaktiot vauvauutiseen kun vielä ei olla yhdessä asuttu, olemme uusioperhe. Taloa ollaan kuitenkin hankkimassa, nyt kun omani olen saanut myytyä. meillä lapset 10v, 8v, 7v, 2v.
 
Ihania nämä uus perheet ja "suutperheet" miten aijotte kertoa lapsille? Varsinkin uus perheiden kohdalla?
 
Meillä on ajatus kertoa lapsille kun maha kasvaa ja konkretisoituu koko raskaus. Mutta toisaalta kun kerrotaan isovanhemmille niin kuuleehan ne siinäkin jossain vaiheessa.. eli varmaan kerrotaan lapsille ennen kuin isovanhemmille. Ehkä he haluavat kertoa isovanhemmille :D
 
Meidän perheessä nyt sitten kerrottiin heti varhailsultran jälkeen kaikille lapsille vauvauutisesta ja vastaanotto oli vaihtelevaa. Oma vanhempi tyttäreni oli asiasta tosi innoissaan ja ihastuksissaan, halasi meitä molempia, samoin kuin pienempi tyttäreni alkoi myös puhumaan että "äidin masussa on vauva" ja tuli läpsyttelemään mahaa:) Miehen tyttäristä vanhempi suuttui aiheesta ja paineli mököttämään omaan huoneeseen ja nuorempi ilmoitti alkuun ettei halua pientä sisarusta. Tämä tyttö kapinoi edelleen minua vastaan ja toivoisi äidin ja isän olevan yhdessä ja minun lapsineni katoavan pois:sad001 Isolle tytölle (10v) taisi olla kuitenkin enemmän järkytystä siinä ajatuksessa, että olemme hänen isänsä kanssa olleet "silleen":laughing021, kun ovat tässä kevään ja kesän aikana jutelleet kavereiden kanssa aiheesta.
Pari päivää asiaa mietittyään pienempi tytär (7v) on ottanut asian hyvin vastaan, ja nyt "sintti" on päässyt meidän perheen keskusteluihin mukaan. Isomman kanssa ottaa aikaa enemmän tottua ajatukseen:happy119
 
Jospa se isoin tyttökin alkais tottua ajatukseen uudesta vauvasta:) mä luulen et noi meidän likat on iloissaan uudesta vauvasta! Toivottasti... Edelleen odotan kauhulla päivää kun mies ilmoittaa porukoilleen ilouutisen...o.O
 
Meilä on 3v lapsi ja nyt siis toinen tulossa ikäeroa tulee 3,5vuotta. Esikoinen on ollu päivähoidossa vuoden ikäisestä asti. Miten ootte toimineet (te joilla on jo kaksi tai useampi lapsi) pysyykö vanhempi lapsi päivähoidossa kun jäätte vauvan kans kotiin vai onko kaikki lapset kotona? En tiiä mitä mieltä olisin ku toisaalta lapsi viihtyy hoidossa ku on kavereita, onko julmaa poistaa lapselta tuo ilo lopettamalla päivähoito, vai onko julmaa pitää toinen lapsi hoidossa kun toinen on kotona.
 
Meillä lapset ei oo vielä käynyt päivähoidossa mutta kerhossa käyvät 3xvko:) itse lähtisin lähestymään lapsen kannalta, et jos lapsi haluaa itse olla päiväkodissa niin mun mielestä siellä voi esim osapäiväsenä olla mut jos tuntuu et alkaa reagoimaan kun äitikin kotona vauvan kaa ja isompi "joutuu" menemään hoitoon niin pitäisin varmaan kotona mut yrittäisin järjestää hoitokavereiden kaa treffejä...
 
Meillä kanssa tulee olemaan about 3,5 vuotta ikäeroa. Tyttö meni päiväkotiin vasta nyt syksyllä 3 vuotiaana, mutta kävi kerhossa (yksin siis) koko viime talven. Minusta meidän tytölle tulisi todella tylsää, jos joutuisi nyt olemaan koko ajan vain kotona (tai äidin/isän ja vauvan kanssa). Varmaankin sellainen osa-aikanen tai vähemmän päiviä viikossa malli olisi paras. Siinä saisi sekä aktiivisessa seurassa ja tehdä omia, "isojen" juttuja muiden lasten kanssa ja toisaalta saisi enemmän myös niitä rauhallisia, "ollaan yhdessä perheenä ja katsellaan" päiviä. Minäkin luulen, että on parasta mennä lapsen ehdoilla. Jotkut tarvitsevat enemmän säpinää ja toiset kaipaavat rauhallisuutta.

Meillä tyttö jatkaa päiväkotia, sillä minä voin vauvan kanssa jatkaa opiskeluja miehen auttaessa siinä, mutta leikki-ikäisen kanssa ei mikään tuollainen järjestely onnistu.
 
Meillä esikoinen on ensi syksynä eskarilainen ja menee sinne puolipäiväisenä. Kaksoset tuolloin 4v ja jatkavat osa-aikaisena hoidossa. Uskon, että saavat siellä tekemistä erilailla kuin äidin ja vauvan kanssa kotona. Ja vapaapäiviä tulee silti riittävästi.
 
Äitiplusneljä meidänkin esikko lähtee ens syksynä eskariin! Mua jännittää se jo nyt ihan pirusti kun se on todella ujo ja hiljainen uusien ihmisten kanssa... Mitenköhän sitä sais rohkaistua? On toi onneksi käyny kerhossa 3xvko ja alkanut siellä rohkaistumaan mut on kyl niin hitaasti lämpenevää sorttia että ei tosikaan... 3 vuotta käynyt siellä ja vasta viime keväänä alko rohkaistumaan muihin lapsiin ja aikuisiin... Kyllä äitiä ressaa miten mun vauva siellä eskarissa pärjää...
 
Äippä x4 sanoi:
Äitiplusneljä meidänkin esikko lähtee ens syksynä eskariin! Mua jännittää se jo nyt ihan pirusti kun se on todella ujo ja hiljainen uusien ihmisten kanssa... Mitenköhän sitä sais rohkaistua? On toi onneksi käyny kerhossa 3xvko ja alkanut siellä rohkaistumaan mut on kyl niin hitaasti lämpenevää sorttia että ei tosikaan... 3 vuotta käynyt siellä ja vasta viime keväänä alko rohkaistumaan muihin lapsiin ja aikuisiin... Kyllä äitiä ressaa miten mun vauva siellä eskarissa pärjää...
Click to expand...

Ihan samaa voisin meidän esikoisesta sanoa. Hyvin hitaasti lämpenevä ujo ja herkkä tyttö.
Ens syksyn eskarin aloitus jännittää kuitenkin selvästi äitiä enemmän kun tyttöä itseensä. Hyvin odottavaisin ja iloisin mielin on nyt vielä ainakin puhunut aiheesta :)

Ja meillä ainakin harrastuksissa käydessään on hyvin jo ehtinyt kerätä rohkeutta, eikä tunne oloaan yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi vaikka ei aina uskalla mennä samalla lailla mukaan muiden lasten touhuihin. Ja kuuleman mukaan, tyttö reipastuu kummasti, kun äiti häviää näköpiiristä. Itse jos olen mukana, niin herkemmin jäisi sitten vaan kainaloon ujostelemaan. :wink

Niin ja eskariin lähdöstä... tuo vuoden nuorempi pikkusisko on toki kateudesta vihreä, kun hänkin haluais!
Tällä hetkellä ollaan lasten kanssa kotosalla, kun itse olen työttömänä. Hyvinhän tytöillä toki leikit kaksin sujuu, kotonakin, kun on aina se sisko leikkikaverina. Lisäksi käydään sitten kaksi kertaa viikossa harrastuksissa. (Kerran yhdessä ja kerran käyvät erikseen)

Mutta varmasti tilanne muuttuu kun vauva syntyy keväällä ja esikoinen lähtee eskariin syksyllä, niin silloin neiti 5v varmaan kaipaisi vähän virikkeitä päiväänsä.

Millä perusteilla lapselle saisi virikepäivähoitopaikkaa ja maksaako se?
Rahallinen tilanne kun on vähän kädestä suuhun meininkiä.
Virikehoitopaikkaa aion kyllä kysyä, ja tyttö varmasti sitä kaipaisi.
 
Outomamma olen kuullut kerrottavan että meidänkin tyttö rohkaistuu kun mä katoan:D kyllähän se varmasti pärjää mutta tälleen ulospäinsuuntautuneena ihmisenä tää on vieras asia ja kun se on mun eka vauva niin haluan että sillä on kaikki hyvin... Tyttö on kyl mielellään menossa eskariin ja siitä jo kovin puhutaan mut äitiä vaan ressaa:wink
Tälleen omassa jengissä nää on kyl sellaisia kälättäjiä ja jatkuvasti menossa mut vieraiden kanssa onkin sit vähän nihkeempää ainakin alkuun...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top