Unohtunut Helmikuu

Pari päivää pientä vuotoa oli kun alotin Cerazettet, mutta sen jälkeen ei oo menkkoja näkynyt tai kuulunut. Oon kyllä 1-2 kk välein tehnyt raskaustestin ihan varmuuden vuoksi. :)

Hellis, pitkä poika tosiaan! Meillä vasta lopetellaan koon 68 käyttöä. Ja äp:n violetit koon 60 housut on edelleen käytössä, alkaa käydä lyhyiksi ja lörpöttää mahdottomasti vyötäröltä... On tainnut housujen mitotus mennä vähän mönkään. Emma on nyt arviolta 70 cm ja 7,9 kg.
 
Muokattu viimeksi:
Ei ole menkkoja kuulunut vielä, mikä ei kyllä harmita tippaakaan. :) Johtuisiko sitten useista yöimetyksistä edelleen vai mistä.
Minäkin raivasin vihdoin viimeiset (tosi reilut) 68-kokoiset vaatteet pois. Äp-toppahaalari mahtuu vielä, seuraavan kokoinen roikkuu kyllä jo odottamassa käyttöä. Kun tietäisi mitä vauhtia tuo poikanen meinaa kasvaa, voisi ostaa valmiiksi sen semmoisen välikausipuvun missä on alaosa kurahousukangasta. Olen tosi huono ennakoimaan paljonko lapset kasvaa..
Kävin tänään eka kertaa ikinä täällä kirppiksellä. Itse on ollut vähän hankala omia kirppisvaatteita hinnoitella, ahneeksi ei viitsisi ruveta mutta voihan siisteistä vaatteista jotain pyytää. Oli ihan silmiä avaavaa katsella vaatteiden hintoja ja kuntoja. Toki jokainen päättää ihan itse millä hinnalla myy ja kiva kun voikin päättää.
 
Mulla kun imetys ei onnistunut pojun vaikean alun vuoksi, niin menkat tuli kuvioihin takas säännöllisenä jo pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Alkuun ne oli tosi runsaat osittain myös mielialalääkkeen vuoksi, mutta rauhoittui sitten. Aiemmat menkkakivut on historiaa. Otin hormoonikierrukan heti, kun sen vaan sai ja menkat muuttui ihan hirveiksi. Okei vuoto rauhoittui mutta kesti 10 päivää!! Edelleen vuodot kestää 5-10 päivää. Tää kierto oli ihan hämärä, viikko ennen kuin menkkojen piti alkaa tuli vuotoa joka loppui 1,5 vrk:n jälkeen. Vatsa ollut kipeähkö siitä saakka. Menkat alkoi "uudestaan" lähes ajallaan viikon päästä mutta vuoto on tosi niukkaa. Nyt arvuuttelen, että loppuuko ne menkat kokonaan kuten luvattiin pikkuhiljaa vai käynkö ostamassa raskaustestin ens viikolla... :/

Meillä on siirrytty täysin jo 80 vaatekokoon. Housut on vyötäröltä suuria, mutta pituus on ok. Meillä syömättömyys jatkuu edelleen, tosin sormiruokailu alkaa ottaa tuulta allensa hyvin hitaasti, lusikalle kietäydytään edelleen täysin eli pääasiassa mennään maidolla ja vellillä. Keittelin just bataattia, perunaa ja porkkanaa josko saisin vellin niistä tehtyä... Pähkäillään miehen kanssa mennäänkö maanantaina käymään avoneuvolassa tänn vuoksi. Katsomassa onko paino pudonnut tai pysähtynyt ja kyselemässä vinkkejä.
 
Tiukuliisa, olisipas hurjaa, jos siellä olisi kaveri vatsassa! Toki noiden kierukoiden kanssa ilmeisesti voi ensimmäisen vuoden ajan olla kaikenlaista häikkää ja vuotoja miten sattuu. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta muiden kokemuksia lukenut.

Mulle on tullut aamupahoinvoinnin tyyppistä oiretta. Raskaana en kuitenkaan ainakaan testien mukaan ole. Luultavasti johtuu yleisestä väsymystilasta, ruokavalion heikosta tasosta ja siitäkin etten oikein meinaa muistaa juoda. Inhaa silti, kun on huonoa oloa. Ei toki aina eikä joka aamu.

Ehkä käynti avoneuvolassa kannattaa oman mielenrauhan vuoksi.
 
Mulla alkoi täysimetyksestä huolimatta Esikoisen aikana menkat 3kk synnytyksestä ja nyt taas tän tokan kans 3kk iässä alkoi ja loppui siihen ja vauvan ollessa 8kk tuli taas yhdet ja nyt taas loppuivat. Vaikka yöllä imetän varmaan enemmän kuin päivällä. En ymmärrä.
Täällä myös 80 koko on käytössä vaatteissa, pituuden puolesta.
 
Meillä on vielä 68 koko käytössä ja varmaan on jonkun aikaa. Tyttö kasvaa tasaisesti, mutta aika hitaasti. Kyselin viimeksi kun oli neuvolalääkäri, kun mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta että kuinkahan perinnöllistä mahtaa olla. Ei kuitenkaan syytä huoleen kun tasaisesti kasvaa! :) Eikä me miehen kanssa mitään super pitkiä olla, sanotaanko että ihan keskipituisia. Hauskaa vaan kun kaverin vauva on neljä kuukautta nuorempi ja ottaa kohta kiinni meidän vauvelin pituudessa :D
 
Tiukuliisa: Hormoonikierukka voi tehdä menkoista ihan hämärät. Vuotaa pitempään kun yleensä, mutta vähemmän ja välillä voi vaan tulla pientä välitiputtelua. Useimmilla loppuu menkat kokonaan, mutta siinä voi mennä vuosi tai ylikin.
 
Ai kauhee, ihan ihme herkistelypäivä tänään ollut... lounas ystävänkin kanssa meni pelkäksi poruksi, kun molemmat ollaan vähän herkkiksiä. Tullut luettua liian surullisia uutisia ja juttuja viimeaikoina, nyt pitää laittaa pannaan mokomat! En nyt kerro tässä tarkemmin ettei muitakin ala itkettämään, mutta koskaan ei saisi mitään pahaa lapsiin liittyvää lukea enää... lasten syöpäviikko tuossa vaan oli, siihen liittyvät surulliset tarinat ja ajattelu omalle kohdalle, niin aikamoisen porusopan saa itselleen keiteltyä, huh!
 
Tuleeko teille muille sellaisia hetkiä, että kun vauva yhtäkkiä pysähtyy tai rauhoittuu, niin ootte ihan paniikissa, että mikäs sille nyt tuli? :wideyed: Meidän poika kun oikeesti tosi, tosi aktiivinen aamusta iltaan, niin mulle tuli aina sellainen olo, että mikäs nyt on vikana :woot: Pari iltaa sitten rauhoittui kainaloon oleileen ja minä kurkin, että saiko se nyt jonkun kohtauksen ja tänään meni tohon matolle pötkötteleen, niin minä oon ihan, että apuva, mitä täällä tapahtuu :eek: Pientä hysteerisyyttä siis ilmassa, tunnistan sen itsekin :p On myös hauska mennä aina kyläileen toisten vauvaperheiden luo, kun saa ihmeissään katsella, kun oma lapsi istuu ihan hiljaa paikoillaan ja leikkii. Toisten lelut on niin parhaita :wink
 
Juu liika rauhallisuus saa meidät sanomaan " onkohan se tulossa kipeäksi" Sen verran touhukas tyttö on meilläkin :p Tosiaan muualla kun käydään niin tyttö on liekeissä, lelujen vuoksi :grin Sylki vaan valuu ihmetellessä :wink Käytiin hoplopissa viikonloppuna niin johan oli paljon kateltavaa ja kaikki piti tietenkin maistella. Tyttö vaan oli hiljaa ja katseli ympärilleen, konttaili pallon perässä :)
 
Meillä on jopa nukahdettu keskelle lattiaa kesken leikkien. :P Lähinnä mulla nousee korvat hörölle jos tulee liian hiljaista. Meidän pienessä kaksiossa kun ei pitkälle pääse ja on niin ollen lähes aina näköpiirissä. Tänään on ollut sellainen päivä, että jäbä on seurannut mua joka paikkaan, ihana utelias-Aatu meillä. :)
 
Voi miten ihanaa, minusta tulee täti ekaa kertaa syksyllä :Heartred Veljeni saa lapsen tyttöystävänsä kanssa :happy:
Miten onkaan mukava kun voi tavaroitaan heille antaa ja ostella vauva juttuja sekä nuuhkutella sitten sitä pientä nyyttiä :happy:
Tuli oikein haikeus kun tässä taannoin myytiin jo kaukalo pois, niin se meidänkin viimenen vauva kasvoi isoksi :shy: kysyin jo mieheltä että oliko tää oikeesti viimenen meille, ni oli kuulemma, ei enää :stop: Itsekin olen kyllä oikeasti samaa mieltä, vaikka minut valtaakin tunne, ei enää vauvan tuoksua meillä :sad010Haikeeta, niiiin haikeeta :grin
 
Oon nyt pari viikon sisään käynyt katsomassa kolmen kaverin alle kuukauden vanhoja, ja on aivan järkyttävää huomata, kuinka iso poika tuo oma jo onkaan! Ei se oo voinut koskaan olla sellainen pieni rääpäle! Ja seuraavassa silmänräpäyksessä tietysti hirveä vauvakuume.. Onneksi tämä ei ole vielä meidän viimeinen! Ja olen myös salakavalasti huomannut nostalgisoivani raskautta, vaikka mun raskaus oli kamala ja oli tasaisen hirveä alusta loppuun.. Mutta olihan se silti upeata tunnustella potkuja (tai meidän vauvan tapauksessa katsella kun vatsa heilui puolelta toiselle vauhdissa) ja fiilistellä sitä tunnetta, että mun sisällä kasvaa joku! Ja tavallaan ensi kerralla se voi olla vielä useampi tunne, kun jotenkin paremmin osaa ajatella, miten sieltä tulee esiin pieni vauva, joka kasvaa hetkessä tuollaiseksi mahtavaksi persoonaksi. Ja kuinka se persoonallisuus voi näkyä jo vatsassa! Oon tuon vauhtiveikon puuhia katsellessani monta kertaa naureskellut, kun muistan kuinka vuosi sitten mietin, tuleekohan meidän vauvasta kovin vauhdikas kun mylläsi vatsassa niin kovin. Kyllä vain! Kätilökin kysyi vartti pojan syntymän jälkeen, et oliko hän vatsassa jo niin vauhdikas :D Vaikka mun mielestä se oli hullu kysymys, kun siinä rinnalla röhnötti sellainen voimaton rääpäle..
 
Meidän jätkä on päättänyt, että hän lähtee nyt käveleen! Ei toki vielä ilman tukea osaa, mutta pari päivää on mennyt niin, että aina kun yritän laskea häntä lattialle, niin kinkee ja punkee väkisin jalat suoraksi ja takaisin seisomaan. Sitten alkaa pienet jalat käydä! Voi sitä ilmettä, kun toinen tajunnu, että näinkin pääsee ja täähän on kivaa :joyful::Heartred Ja se tyyli, kun maha edellä takakenossa painetaan meneen :p Kipaisin äsken sellaisen kävelykärryn, vai mikä se on, pitää vaan malttaa odottaa iltaan, kun isimies tulee töistä, niin sit päästään kokeileen :) Ettei isimies missaa ekaa kävelyretkeä :joyful:
 
Niin ne vaan pienet eri tahtia kehittyy. Meillä mennään edelleen ryömien, konttausasentoa reenataan ihan huikean tarmokkaasti mutta vielä ei luonnistu. Poikanen on oppinut taputtamaan, ei varmaan ihan tarkoituksella mutta mikä riemu on pienellä naamalla kun taputtaa äitin kättä vasten! Tai naamaa.. ♡
 
Meidän tyttä vasta konttaa, mutta nyt ihan viime aikoina hän on alkanut osoittaa kiinnostusta yrittää nousta tukea vasten ylös. Toistaiseksi enemmänkin polviseisontaan. Kontatenkin pääsee hyvin joka paikkaan. Vessassa on meillä yksityisyys huipussaan, kun sinne konttaa aina hetkessä pieni iloinen seuralainen.
 
Vessarauha on mennyt kyllä jo ajat sitten, jaloissa pyörii saman tien kaksi pientä. Harvassa on ne hetket kun saa oikeasti olla vessassa yksin ihan oven takana.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top