Plussasin 5.6, eli kuukausi sitten. Sitä onnea ja riemua kesti sen muutaman viikon, kun sitten mulla alkoi kamala vatsakipu, tiputteluvuotoa ja pääsin neuvolan kautta sairaalaan päivystykseen. Omien kuukautisista laskemien laskujen mukaan olin tuolloin viikolla 7. Sairaalassa lääkäri totesi että keskeytynyt on; olen pahoillani, tämä on tuulimunaraskaus. Väittelin siinä hetken lääkärin kanssa ja kyselin että onko se varma, kun mulla on kuitenkin ollu niin epäsäännölliset kuukautiset, että mitä jos tämä on saanut alkunsa vasta myöhemmin..että jos nyt olisikin vaikka viikko 6 tai 5. Lääkäri sanoi että koska mun vikat kuukautiset on ollut huhtikuun lopussa ja mun raskauhormoni oli niin korkea (13000), ja kun olen plussannut jo 2 viikkoa sitten, että vatsassa olisi näiden laskujen mukaan oltava 7+4 kokoinen sikiö. Ja sitä kun siellä ei näkynyt, vaan kohdussa oli pelkkä tyhjä pussi, niin tuulimuna diagnoosi tuli. Siitä sitten itkien jouduin menemään sinne äitiysosastolle hakemaan keskeytyslääkkeet, joiden avulla kohtu tyhjennetään kotona. Olin tosi surullinen ja surkeana, ollaan yritetty saada vauva jo yli vuoden ajan. Oli jo ilta kun pääsin sairaalasta kotiin. Menin suoraan nukkumaan ja ajattelin ottaa aamulla lääkkeet. Herättyäni sanoin miehelleni että en halua ottaa lääkkeitä ja soitin sairaalasta saamaani numeroon. Kerroin, että en haluaisi ottaa lääkkeitä ja pyysin uutta kontrolliaikaa. Sanoin että haluaisin oman mielenrauhan takia tulla vaikka viikon päästä uudestaan ja jos silloin sama tilanne, otan lääkkeet. No mulle sanottiin vaan että lääkäri on kyllä osannut katsoa tilanteen oikein ja että kannattaa nyt ottaa vaan ne lääkkeet että ei tule tulehduksia. Ei auttanut sitten muu, ku ottaa lääkkeet ohjeistuksen mukaan ja ei muuta kun odottelua.. Itkua ja odottelua.. Meni päivä, meni vuorokausi ja soittelin kätilölle jolta lääkkeet sain, että onko ihan normaalia että mitään ei tapahdu. Mua ohjeistettiin odottamaan vielä toinen vuorokausi. Välillä Cytotecin kanssa joutuu kuulemma odottamaan muutamankin vuorokauden. No sit oli mennyt 2 vuorokautta ja soittelin taas sairaalaan. Sain sitten ajan kontrolliin muutaman päivän päähän eri lääkärille, että nähdään mikä tilanne, että saanko lisää lääkkeitä vai menenkö kaavintaan. Asetuin pöydälle, mies oli mun mukana ja silitti mun päätä. Mua itketti ja yritin pidätellä sitä. Sitten kuulin kuinka lääkäri sanoi:" Oho.." ja tuli ihan hiljaista.... Lääkäri näytti mietteliäältä ja totesi että:" täällä on 7 viikkoinen sykkivä sydän" En pystynyt enää pidättämään itkua! Suru muuttui hetkessä iloksi! Onnen kyyneleiksi. Meidän vauva onkin olemassa ja sen sydän sykki mun masussa! Tää on niin käsittämätöntä! Se eka lääkäri teki täysin väärän diagnoosin! Silloin oli viikot 5+ ja lääkäri ei vaan nähnyt ruskuaispussin sisällä mitään ja päätti että on tuulimunaraskaus. Ilman että antoi kontrolli aikaa myöhemmäksi. Oon niin onnellinen mutta samalla pelottaa. Kysyttiin sitten lääkäriltä, että mitäs nyt kun olen ottanut ne keskeytyslääkkeet!? Lääkäri sanoi että keskenmenon riski on nyt suurempi ja että lääkkeet on saattanut aiheuttaa sikiövauriota, mutta sen saa selville vasta myöhemmin. Mutta varmuutta ei ole. Voi olla että lääkkeet ei ole vaikuttanut mitenkään. Ja mä kun vielä kyseenalaistin ne lääkkeet ja pyysin itkien lääkäriltä uutta kontrolliaikaa ennen niiden lääkkeiden ottoa, että jos viikon päästä näyttää samalta, ni mä uskon että mahassa ei ole ketään ja mulle vaan sanottiin että eiku ota nyt vaa ne lääkkeet että ei tule tulehduksia! Miten pätevä lääkäri voi tehdä näin suuren mokan, ja miks mulle ei voitu antaa uutta kontrollia aikaa? Keneltä se olisi ollu pois? Tämä uusi lääkäri ei osannut tarkkaan sanoa että mitkä mahdollisuudet on nyt mihinkin, koska näin ei ole hänen kohdalla koskaan käynyt eikä tätä ole pystynyt tietenkään mitenkään testaamaan. Toivotaan siis vaan parasta, että alkio/sikiö olisi ollut lääkkeiden otto aikaan niin pikkuruinen vielä, eikä verenkiertokaan ollut vielä vahvaa, että Cytotec ei olisi vaikuttanut siihen ollenkaan
Tänään siis 7+4, mulla vointi ihan kamalan huonovointinen mutta silti onnellinen
Päästään nyt tavallista useammin käymään ultrassa ja seuraava kerta onkin ensi keskiviikkona. Kunpa kaikki olisi hyvin. Tulipa pitkä teksti, kiva jos jaksoit lukea
Hirveästi tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia niille, joilla ei ole uutiset olleet hyviä! 
Ja tietysti onnittelut niille, joilla kaikki on ollut niinkuin pitää. Toivottavasti liityn tuohon jälkimmäiseen joukkoon parin tunnin päästä... 
❤
Ihan hirveää että tuo teidän ensimmäinen lääkäri oli noin jääräpäinen, ja ettei sun omaa fiilistä ja ajatuksia kuunneltu eikä otettu tosissaan! Varmaan ne lääkkeet ei vaan toimineet, jos et saanut niistä mitään oireita. Voisikohan tuosta tehdä valituksen, koska onhan toi nyt merkittävä juttu jos lapselle jää siitä jotain vaurioita! Selkeä hoitovirhe, vaikka ymmärrän kyllä että ei sillä ultralla aina nää niin selkeästi varsinkin jos on vasta ihan alussa raskaus, mutta tosiaan keneltä se olisi pois jos olisit saanut uuden kontrolliajan viikon päähän!
