Ultra-kuulumiset

Hah, mun äiti kyllä sanoi, että ekalle ei osannut pelätä minkään olevan huonosti, tokalle jo oli huolissaan ja kolmannesta vielä enemmän :D tieto voi myös lisätä tuskaa.

Mulla varmaanki juuri näin, esikoisesta olin rennon rauhallisesti koko raskauden, toisessa panikoin aluksi ja nyt oon enemmän huolissani kaikesta
 
Mäki stressaan enemmän tän tokan kun ekan kohdalla, varmaan johtuu siitä kun tärppäs niin nopeesti uudestaan et sitä jotenkin tyhmänä aattelee ettei kaikki voi mennä yhtä hyvin kun ekan kanssa :)
 
Hah, mun äiti kyllä sanoi, että ekalle ei osannut pelätä minkään olevan huonosti, tokalle jo oli huolissaan ja kolmannesta vielä enemmän :D tieto voi myös lisätä tuskaa.
Juurikin näin. Esikoisesta en osannut pelätä ja olin luottavaisempi, nyt olen ihan hermoraunio. Eikä minua lohduta, kun äitinikin jaksaa jankuttaa "Voiko se toinen olla yhtä terve kuin ensimmäinen" yms mukavaa ja tsemppaavaa...
 
Mä taidan tästä toisesta stressata enemmän :facepalm: myös kun nyt joudun syödä lääkkeitä ym.
 
Mä oon kans joka raskaudessa pelänny enemmän, että mitä jos... Vaikka yhdessäkään näistä ei ole ollut mitään ongelmia, tieto vaan lisää tuskaa tosiaan.
 
Jotenkin hassua, että omia tutkimustuloksia ei pääse mistään näkemään.. Pitäisihän ne kaikki omat tulokset itselle näkyä :O
 
Meilläkään ei labratulokset tule omakantaan, mikä on musta ihan hyvä. Ne pitäis aina saada lääkärin lausumana, eikä yksittäiset arvot kerro maallikolle juuri mitään.

Meillä systeemi oli myös tuo, että niskaturvotus merkattiin neuvolakorttiin ja seuloista sanottiin että soitetaan, jos on lisätutkimusten tarvetta.
 
Meillä ei onneks tuu sinne niitä yksittäisiä arvoja vaan vain ne lopulliset riskiluvut.
 
Mulla kanssa stressaan hieman enemmän kun tietää mitä mahdollisesti olisi menettämässä. Tutut vaivat taas ei silleen stressaa, koska tuttua huttua. Neuvolassa käynnit ja ultrat ei ole niin jänniä kuin esikoisesta. Ja uskon kyllä jos mulle sanotaan että kaikki on ok, mutta tää oman pään sisällä vellominen ja huolien keksiminen on kauheaa :confused:
 
Kävin tänään (rv 13+0) nt-ultrassa ja olo on huolestunut, vaikka periaatteessa kaikki on hyvin. Niskaturvotus mitaksi saatiin 1,83 ja siksi huolettaa, koska vertaan sitä näihin alle 1 tuloksiin, joita kaikilla muilla tuntuu olevan. Riski Downin syndroomaan oli noin 1:19800 ja t18 negatiivinen (meillä ei kerrota lukuja, jos tulos ei ole hälyyttävä).

Meillä oli mitta kans 1,6 ja kätilön mukaan meni ihan normaalin viitearvoihin eli älä ole huolissasi :)
Minäkin ymmärsin että pitää olla yli 3 ja silloinkaan ei ole mitenkään varmaa että lapsessa olisi mitään vikaa :)
 
Meidän pahin pelko toteutui tänään. Aamulla alkoi vatsakivut ja verenvuoto. Päivystyksessä lääkäri kertoi ettei sydänääniä enää löytynyt. Vauva oli kuollut rv12. Nyt oli rv 14+1.
Alkoi itsestään vuotamaan ulos mutta sitä vauhditettiin lääkkeillä. Saatiin vauvaa katsella hetki. Poika olisi ollut.
Hematoomaa epäilevät syyksi mutta istukka ja sikiö menevät patologille, jossa suoritetaan ruumiinavaus. Hautauskin piti miettiä.
Olo on tyhjä, epäuskoinen, täysin musertunut. Ensi viikolla piti mennä äitiyshousuja ostamaan. Aivan käsittämätön tilanne. Herättäkää meidät tästä painajaisesta.
 
Meidän pahin pelko toteutui tänään. Aamulla alkoi vatsakivut ja verenvuoto. Päivystyksessä lääkäri kertoi ettei sydänääniä enää löytynyt. Vauva oli kuollut rv12. Nyt oli rv 14+1.
Alkoi itsestään vuotamaan ulos mutta sitä vauhditettiin lääkkeillä. Saatiin vauvaa katsella hetki. Poika olisi ollut.
Hematoomaa epäilevät syyksi mutta istukka ja sikiö menevät patologille, jossa suoritetaan ruumiinavaus. Hautauskin piti miettiä.
Olo on tyhjä, epäuskoinen, täysin musertunut. Ensi viikolla piti mennä äitiyshousuja ostamaan. Aivan käsittämätön tilanne. Herättäkää meidät tästä painajaisesta.

Voi ei !:(
 
Voimia Sarggu123! Ihan kamala tilanne :(
 
Sarggu123, miten kamalaa... :sad010Voimia teille sinne. :Heartred
 
Meidän pahin pelko toteutui tänään. Aamulla alkoi vatsakivut ja verenvuoto. Päivystyksessä lääkäri kertoi ettei sydänääniä enää löytynyt. Vauva oli kuollut rv12. Nyt oli rv 14+1.
Alkoi itsestään vuotamaan ulos mutta sitä vauhditettiin lääkkeillä. Saatiin vauvaa katsella hetki. Poika olisi ollut.
Hematoomaa epäilevät syyksi mutta istukka ja sikiö menevät patologille, jossa suoritetaan ruumiinavaus. Hautauskin piti miettiä.
Olo on tyhjä, epäuskoinen, täysin musertunut. Ensi viikolla piti mennä äitiyshousuja ostamaan. Aivan käsittämätön tilanne. Herättäkää meidät tästä painajaisesta.

Olen niin todella pahoillani puolestanne :(
 
Takaisin
Top