Ultra- ja neuvolakuulumiset

Juu ei jaksaisi odottaa enää ja samanaikaisesti on kauhuissaan tulevasta. Nyt 40+5 ja aina vaan käy olo kärsimättömämmäksi!
 
Joo just sellanen fiilis että syntyis jo ja samalla että apua mitä sitten tapahtuu :) ristiriitasia tunteita kun ei tiedä mitä odottaa kun eka lapsi. Mutta varmaan ihan normi oloja! :D
 
Onnea kovasti mami96!!! Jos haluat tuonne syntyneiden listaukseen, niin käythän sinne vähän tarkemmin laittamassa tietoja :)
 
Samat fiilikset kuin Sallylla, vaikkei eka lapsi ookaan.. Nyt siis rv 37+3 ja toisaalta tosi kärsimätön olo että syntys-nyt-heti-mä-en-jaksa-enää-oottaa-yhtään ja toisaalta taas että apua, apua en halua synnyttää ja kohta meillä on ihan oikeesti taas vauva! :) :Heartred

Huvittaa itseäkin kun fiilikset menee laidasta laitaan jatkuvasti.
 
Välillä kyllä jännittää tämä elämänmuutos, miten sitä osaa vauvaa hoitaa. Vielä muutama viikko aikaa totutella ajatukseen että kohta meitä onkin kolme :)
 
Tänään neuvola 40+6. Eipä siellä mitään ihmeempiä: pissa normaali, verenpaine ok, vaavin sykkeet hyvät. Mukana oli ensimmäistä harjoittelupäiväänsä aloitteleva kätilöopiskelija, jonka mukanaoloon annoin luvan. Oikein herttainen nuori opiskelija. Nyt sitten odotellaan synnytyksen käynnistymistä perjantaihin asti ja jos ei siihen mennessä ole syntynyt niin pitää soittaa äitiyspolille ja varata aikaa yliaikaiskontrolliin sunnuntaiksi. Mahtavatkohan silloin sunnuntaina sit jo heti käynnistää jos sinne asti menee???
 
Mulla on tänään laskettu aika. Neljä päivää tullut limatulppaa pois (tokihan sitä syntyy koko ajan uudestaan, jos ei synnytys käynnisty), mutta ei supistele eikä mitään. Äitipolin kontrollissa painoarvio oli tiistaina 3260g ultralla, tosin saattaa heittää kuulemma puolikin kiloa, sillä pään luinen mitta laski painoarviota, kun vauvan pää on jo niin alhaalla lantiossa, että puristuu jo pienemmäksi. Käsikopelolla veikkasi 3,5 kilon painoiseksi, ja pari viikkoa aiemmasta kerrasta oli tullut about 600 g lisää painoa. Nyt oli jo väljästi kahdelle sormelle auki ja tunsivat vauvan päänkin sisätutkimuksessa. Perjantaina rv. 40+4 mulla on aikaistettu yliaikaiskontrolli ja sanoi, että saatetaan käynnistää sitten kalvojen puhkaisulla. Hieman on mietteliäs olo nyt, kun kovasti toivoin, että käynnistyisi spontaanisti, mutta ne vähätkin merkit siitä on jääneet pois. Tai sitten voi olla, että tunnin päästä tulee tulva ja lähdetään kiireellä synnärille :D

Esikoinen oli tosiaan n. 4,2 kiloinen ja hartiat repivät mut aika pahasti, joten siksi kontrolloivat nyt äitipolilla. Paino ei siis ollut se ratkaiseva tekijä, vaan se asento, jossa poika syntyi...Käynnistys aloitettiin 41+5 ja poika syntyi 42+0, ja omalla kohdallani synnytyksen käynnistyttyä lääkkeillä aikaansaadut supistukset olivat aivan p*****stä eivätkä edistäneet asiaa yhtään. Tällä hetkellä on vähän pessimistinen olo sen suhteen, että sais kokea spontaanin käynnistymisen eikä hillittömän ronkkimisen ja lääkkeiden avulla käynnistettyä...Noh, pianhan tuo selviää :D
 
Ei kuulosta kivalta tuo käynnistys. :nailbiting: Tulis jo vauva. Vielä pahimmillaan 4 viikkoa jos menee 2 viikkoa yli. :sorry:
 
Kotivalo, meillä on samat viikot :)
Mulle sanoi terkka, etteivät tekisi viikonloppuna polilla (kätilöopistolla) yliaikaiskontrolleja, eikä samana päivänä kontrollin kanssa käynnistelekään, joten vissiin ens viikolle sit menee, jollei ala tällä viikolla itekseen tulee pihalle :|
 
Moi maggie. No niinpä justiinsa....ihan ymmärrettävää etteivät viikonloppuihin niitä ajoittele....eiköhän näin myös hyvinkäällä. Minkäslaiset fiilikset sulla on? Antaako edes mitään tuntemuksia tms?
Mulla on vaan hetkittäisiä mahan kovettumisia, jotka alkavat alhaalta. Pidemmän rasituksen jälkeen voi alaselkää särkeä. No, mut mitä oon ymmärtänyt niin ei aina sen kummempia tuntemuksia tulekaan.
 
Tänään oli neuvola ja tänään myös the la...eikä haikaraa näy :sad001 ens maanantaina uus neuvola, toivon todella ettei tarvis enää sinne hilautua! Viime yönä uus tuntemus kun kova paineen tunne masussa. Myös samanlaista kuvotusta ollu kun ihan alkuraskaudesta.. Ja myös ihan totaalisen väsynyt olo yhtäkkiä! Alkaskohan pikkuhiljaa tapahtua jo jotain :)
 
Eiköhän se sieltä pian tule. :happy: Itse ainakin luulen, että mitään oireita ei välttämättä edes tule, vaan synnytys vaan käynnistyy silloin kun sitä vähiten odottaa. Ihannetilanne tietenkin olisi hyvin nukutun yön jälkeen ja vauva ulos ennen iltaa. :p
 
Eilen oli neitillä eka neuvola ja tänään saatiin ens viikolle uusi aika (päästään ulkoileen ekan kerran vähä enemmän kuin matka parkkipaikalle autoon) :) 80g oli neitille tullu painoa lisää, ja kiirehän tässä tulee jotta saavutetaan syntymäpaino (3385g) eli armotonta syömistä tiedossa 8pvn ajan jotta saatas tavote saavutettua :D
 
Mulla käynnistettiin 31.8. tableteilla ja samana iltana alko tapahtuun, seuraava päivä (1.9.) syömättä/juomatta ja sinä iltana synty siro pikku prinsessa (joka oli mulle ihan todellinen yllätys joten itkuhan siinä pääsi)
 
Sitä syntymähetkeä on kyllä vaikea kuvitella etukäteen. Varmasti itken myös. :Heartred
 
Tänään just puhuttiin neuvolassa siitä hetkestä, kun sain esikoisen syliin :D Joillekin varmasti tulee heti sellanen äärimmäinen, satumainen onnen ja autuuden tunne mitä usein esim. mediassa suitsutetaan tyyliin "kaikki kipu unohtui, kun vauva tuli syliin" ja sitten paljon ylisanoja perään. En todellakaan halua kuulostaa kyyniseltä, ilonpilaajalta tai negatiiviselta, mutta itsellä oli ekana se tunne, että oho, nyt se on siinä. Ja 14,5 tunnin jälkeen pää oli aivan tyhjä...ja todennäköisesti ensimmäinen ilonaihe oli se, kun huomasin, että mulla kulkee moneen kuukauteen ekaa kertaa nenän kautta ilma :D Sitten kun siinä hetken sai ajatuksiaan jäsenneltyä, iski tajuntaan, että minusta on juuri tullut kokonaan uusi ihminen ulos tähän maailmaan ja että se on oikeasti mun lapsi, ja sitten tuli itku, joka vaihtui taas hetken päästä sellaiseen ihmettelevään olotilaan, jossa ei oikein edes löytynyt sanoja sille miltä juuri silloin tuntui.

Ehkä se mitä yritän tässä sanoa, on se, että kaikille ei käy niin kuin elokuvissa, että pikkulinnut lentelee ja kaiken pitää automaattisesti tuntua supermahtavalta. Kroppaan saattaa sattua, tikkejä saatetaan laittaa, istukka ei välttämättä irtoa ihan helpolla (sitä muuten en edes huomannut, että sen verran taisi niitä pikkulintujakin olla pään ympärillä), jne. Että antaa myös tilan niille muille tunteille eikä tunne syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa siitä, että onni ei ryöpsähdäkään tsunamina tajuntaan. Tai sitten se ryöpsähtää juurikin niin :) Toivotaan kaikille pikkulintuja, hattarapilviä ja endorfiinihumalaa :Heartred
 
kiitos ainos kirjoituksestasi! Samoja asioita olen itsekin mietiskellyt toisinaan, että kuinka sitä reagoi juuri syntyneeseen vauvaan. Hekumoissani toivon ja kuvittelen sen endorfiinihumalan tulevan, mutta yritän pitää mielessä muutkin mahdolliset fiilikset. Ehkä tosiaan on sitten itselleen armollisempi jos onnen tunteet eivät heti tulisikaan.
 
Mä olen onnellinen jos vauva syntyy elävänä ja terveenä. Jotenkin pelottaa, että mitä jos kaikki ei suju hyvin. Tänään katselin muita äitejä ja vauvoja kaupassa ja tuntui vielä niin kaukaiselta, että saisi sen oman lapsen syliin.
 
Mutta ei kai auta kuin pysyä positiivisena ja luottaa omaan kehoon ja kätilöihin. :shy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top