Ultrassa käyty... taas.. Tarvittiin kolme ultrausta että saatiin viimein laskettu aika meidän pienelle toukalle. Ensimmäisellä kerralla (kolme viikkoa sitten) sikiö oli niin pieni, että lääkäri totesi sen olevan yli neljä viikkoa pienempi kuin alkuperäisen lasketun ajan mukaan olisi pitänyt olla. Varattiin uusi aika ultraan tämän viikon maanantaille, jolloin viikkoja edellisen lekurin mukaan olisi pitänyt olla sitten 10+1. Ajanvarauksessa oli hoitajalla käynyt jokin kämmi ja oli varannut meille normaalin alkuraskauden ultran ja kun selitimme asiamme tohtorille, hän sanoi, ettei hänellä ole valmiuksia asian selvittämiseen. Ultrasi kyllä sen verran, että katsottin sydämmen lyövän ja että vauva on kuitenkin kasvanut edellisestä ultrauksesta.
Sitten uusi aika seuraavalle illalle.. Päästiin aivan mahtavalle erikoislääkärille, joka ultrasi hyvin (vatsan päältä ja myös alakautta että sai niskaturvotuksen tarkasti mitattua). Kokoa mittailtiin kauan ja nyt saatiin sitten vihdoin laskettu aika äitiyskorttiinkin! 26.5. on kirjattuna "viralliseksi" lasketuksi ajaksi (eli kolme viikkoa aikaisemmasta arviosta myöhemmäksi, raskausviikkoja nyt siis 11+3).
Sinänsä harmi, että raskausviikkojen "kadottua" saan elää uudestaan viimeiset kolme viikkoa, jotka luulin jo ohittaneeni. Mutta pääasia on että kaikki on kunnossa ja nyt vain sitten kasvatellaan massua ja sen asukkia. Niin, ja niskaturvotuskin oli minimaalista... kaikki siis senkin puolesta ok. Verikokeita emme edes halunneet tähän seulaan mukaan, koska seulonnan tulokset eivät kuitenkaan olisi muuttaneet päätöstämme mihinkään suuntaan. Lääkäri ymmärsi erittäin hyvin kantamme (keskusteltuamme asiasta totesi, että olemme selvästikin miettineet asian tarkkaan ja meillä on vahva mielipide siitä, mitä haluamme: haluamme tämän vauvan juuri sellaisena kuin se on ja tieto mahdollisista riskeistä olisi antanut meille vain aikaa soputua, ei vaihtoehtoja lapsen suhteen) ja heitti näin ollen labralähetteen roskiin..
Mutta näin täällä siis jatkellaan... ja yökkäillään edelleen
