Meillä on kanssa taapero-Houdini. Saa kanssa kädet turvaistuimesta pois ja sen jälkeen naureskelee ja kuikuilee etupenkille (meillä selkä menosuuntaan oleva istuin). Ja vyöt on meilläkin niin kireällä kuin saa. Ollaan selitetty että turvavyöt pitää pitää aina turvallisuussyistä kun autolla ajetaan ja isi ja äitikin pitää aina vöitä, mutta eihän tuo vielä usko mitään. Pojalle tulee aina kausia, että ottaa ne kädet pois joka ajokerralla ja sitten saattaa olla pitkä väli, ettei ota kertaakaan. Lisäksi meidän taapero-Houdini karkaa välillä matkarattaiden valjaista kaupassa jos jää liian kauaksi aikaa rattaat paikalleen.
Uhmaikä :-o
- Ketjun aloittaja Sophie82
- Aloituspäivämäärä
Meillä on myös britax two way enkä oikein tykkää koko jakkarasta, mutta asiansa ajaa. Nykyään kauhean vähän autolla mihinkään kuljetaan, sitten kun kuljetaan on kyllä matkaakin muutama sata kilsaa. Pojalle pitäisi kohta ruveta etsiskelemään isompaa jakkaraa kun kaukalo jää pieneksi. Saapa nähdä mihin päädytään, tuskin tällä kertaa ensimmäiseen minkä joltain palstalta löytää. Jos vaikka sitten toinen.. :)
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä besafe izi combi x3, vöillä kiinnitettävä versio. Oon kyllä tykänny! Menee tosin vaan 18kg asti, mutta vielähän siihen 4kg on että eiköhän passaa niin kauan että pikkukakkonenki on sen ikänen että siirtyy "isojen" poikien penkkiin :) esikoiselle täytyy sitte ettiä joku toinen. Huokaus.
Ennen ma nautin ihan taysin siemauksin pojan kanssa ulkoilusta. Aloitin lenkkeilytkin melko pian synnytyksen jalkeen. Saatoin tehda vaunujen kanssa jopa 10km lenkin miltei joka paiva. Viela 1-vuotiaanakin poika napitti kiltisti rattaissa, vaikka silloin me jo aloitettiin leikkipuistoissa kaynti. Vauvakeinut oli pop. Poislahdon kanssa ei ollut mitaan ongelmaa enka ma osannut edes kuvitella, etta se olisi joskus ongelma. Nyt sitten on tuo uhmis, jonka kanssa ulkoilu voi olla toisinaan oikeeta helvettia. Ma olen aina itse ollut ulkoiluihminen, joten toki harmittaa.
Ja tuo hiuksista repiminen. Tanaan poika sai oikein kunnon otteen molempiin nyrkkeihinsa mun hiuksia. Piti huutaa mies apuun, joka sitten vakisin irrotteli pojan nyrkkiotteesta mun tukkaa. Kun mies sai pojalta yhden kaden irti tukasta ja alkoi irrottaa toista nyrkkia niin poikapa nappas vapaalla kadellaan uudelleen tukasta kiinni. Kaikki loppui siihen, etta poika vollotti vuolaasti ja mun siimaletti on taas entista ohuempi.
Ja vaikka kuinka toruisi ja kieltaisi niin sama episodi tapahtuu ainakin kaksi kertaa viikossa. Sille on ihan sama onko mulla hiukset kiinni vai auki.
Ja tuo hiuksista repiminen. Tanaan poika sai oikein kunnon otteen molempiin nyrkkeihinsa mun hiuksia. Piti huutaa mies apuun, joka sitten vakisin irrotteli pojan nyrkkiotteesta mun tukkaa. Kun mies sai pojalta yhden kaden irti tukasta ja alkoi irrottaa toista nyrkkia niin poikapa nappas vapaalla kadellaan uudelleen tukasta kiinni. Kaikki loppui siihen, etta poika vollotti vuolaasti ja mun siimaletti on taas entista ohuempi.
Ja vaikka kuinka toruisi ja kieltaisi niin sama episodi tapahtuu ainakin kaksi kertaa viikossa. Sille on ihan sama onko mulla hiukset kiinni vai auki.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Meidän hoitotäti on ollut kipeänä tän viikon, ja tyttö on ollut varahoidossa päiväkodissa (jossa on mennyt tosi hyvin). Eilen kun hain, niin tyttö sai kunnon raivarin, kun en pukenut sille päiväkodin huomioliiviä päälle. Ei auttanut vaikka selitin, että se on päiväkodin eikä me voida viedä sitä kotiin. Kamala huuto. Ja seuraavaksi siitä, kun ilmeisesti luuli pääsevänsä päiväkodin pihalle, ja joutuikin.... omaan kotiin. Hirveä kohtalo.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Täälläkään ei ole lenkit pojan kanssa rattaillen onnistuneet enää pitkään aikaan. Poju malttaa olla sen 10-15 min rattaissa ja sitten alkaa kiemurtelu ja seisomaan nousu. Tai sitten poju potkii kengät jalasta, ja sitten ihmetellään mihin ne on pudonnut. Repii hanskat kädestä, heittää lakin kadulle.. 
Ois vaan välillä kätevää että sais koiran lenkitettyä kunnolla pojun ollessa rattaiden kyydissä...
Ois vaan välillä kätevää että sais koiran lenkitettyä kunnolla pojun ollessa rattaiden kyydissä...
No meillä kävellään kotoa leikkipuistoon johon on reilu 100 metriä, siellä jotain touhutaan ja pois lähtiessä melko nopeasti tyttö haluaa rattaisiin. Matkan varrella jos kysyy haluatko kävellä, vastauksena useimmiten tarmokas pään puistelu. Toissa päivänä ei myöskään pihalla uskaltanut kävellä, kun tuolla pörräsi monta pelottavaa traktoria ja lehtipuhallinta "haravointi"hommissa.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Äh, tänään lähdetiin hoidosta ja olimme molemmat iloisia ja hyväntuulisia. Mutta tyttöpä päättikin, että hän kävelee kotiin, monen kilometrin matkan siis. Totesin että ei käy, ja nostin huutavan lapsen pyörän istuimeen (joka oli aika vaikeaa, kun tyyppi jännitti itsensä aivan tikkusuoraksi). Koko kotimatkan tuo huusi ja hakkasi mun selkää. 
Kypärä olisi pitänyt saada pois, ja puolet matkasta huusi "kypärä pois, kypärä pois, kypärä pois". Sitten onnistui saamaan toisen hanskan pois ja heitti sen menemään, piti kääntyä hakemaan. Totesin että sitten mennäänkin suoraan sisälle, koska ulkona tarvitsee hanskat. Seuraava huuto "mennään ulos, mennään ulos, mennään ulos". Kotona annoin sille suosiolla iPadin ja lasten areenan, koska en vaan jaksa ja ruokaakin pitää tehdä. Vuoden mutsi pisteet taas kasassa.
Kypärä olisi pitänyt saada pois, ja puolet matkasta huusi "kypärä pois, kypärä pois, kypärä pois". Sitten onnistui saamaan toisen hanskan pois ja heitti sen menemään, piti kääntyä hakemaan. Totesin että sitten mennäänkin suoraan sisälle, koska ulkona tarvitsee hanskat. Seuraava huuto "mennään ulos, mennään ulos, mennään ulos". Kotona annoin sille suosiolla iPadin ja lasten areenan, koska en vaan jaksa ja ruokaakin pitää tehdä. Vuoden mutsi pisteet taas kasassa.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Tarhasta lähtö ja kotiin tulo on aina yhtä yllätyksellinen. Joskus kaikki sujuu kuin tanssi ja joskus taas... ei. Poju saattaa flipata täysin jostain ihan käsittämättömästä asiasta ja ei auta muu kuin antaa hänen huutaa paineet pihalle. Kyllä se siittä aina on rauhoittunut
puikula
Vauhtiin päässyt keskustelija
Nyt oikeasti meinaa mun lehmän hermot repiytyä liitoksistaan! Täällä uhmaikä vaan nostaa pahemmin ja pahemmin päätään.
Jos teidän murut jaksaa kävellä 100 m niin aplodit sille, meidän poika ei suostu kävelemään kymmentä metriä jos äiti on näkyvissä. Sykkyyn, sykkyyn, sykkyyn kuuluu meidän mantra. Ja jos sykkyyn ei päästä, alkaa kamala huutokonsertti jolle ei loppua näy! Oh no! Heittäytyy velttona maahan ja huutaa kunnes pääsee sinne sykkyyn.
Testasin tänään, laitoin kovan kovaa vastaan ja huuto jatkui 45 min kunnes "raahautui" kotiin metsäretkeltä. Ei hyvä luoja kun kakara osaa olla kovapäinen!
Jos sattuu päivä että hoidossa ei olla nukuttu täsmälleen sitä kahta tuntia, mikään ei käy. Vanhempani nauroivat katketakseen viimeksi nähdessämme kun tällainen kohtaus iski, kaikki oli ei ja viimetteeksi kysyi ihan vaan mielenkiinnosta että otatko karkkia... Ja tähän meidän sokerihiiri huusi vastauksen ei! Toki muutaman sekunnin päästä olisi karkkia halunnut mutta kun eka vastaus oli ei niin sitten ei....
Järki muuttaa kohta muulle paikkakunnalle näiden uhmaraivareiden iskiessä! Onneks mieheni osaa suhtautua raivareiden tullessa yhtä jääräpäisesti, (mistähän poika tämän jääräpäisyyden on perinyt...?) hän jaksaa pitää sovitusta kiinni ja minä voin vetäytyä. Huoh.
Jos teidän murut jaksaa kävellä 100 m niin aplodit sille, meidän poika ei suostu kävelemään kymmentä metriä jos äiti on näkyvissä. Sykkyyn, sykkyyn, sykkyyn kuuluu meidän mantra. Ja jos sykkyyn ei päästä, alkaa kamala huutokonsertti jolle ei loppua näy! Oh no! Heittäytyy velttona maahan ja huutaa kunnes pääsee sinne sykkyyn.
Testasin tänään, laitoin kovan kovaa vastaan ja huuto jatkui 45 min kunnes "raahautui" kotiin metsäretkeltä. Ei hyvä luoja kun kakara osaa olla kovapäinen!
Jos sattuu päivä että hoidossa ei olla nukuttu täsmälleen sitä kahta tuntia, mikään ei käy. Vanhempani nauroivat katketakseen viimeksi nähdessämme kun tällainen kohtaus iski, kaikki oli ei ja viimetteeksi kysyi ihan vaan mielenkiinnosta että otatko karkkia... Ja tähän meidän sokerihiiri huusi vastauksen ei! Toki muutaman sekunnin päästä olisi karkkia halunnut mutta kun eka vastaus oli ei niin sitten ei....
Järki muuttaa kohta muulle paikkakunnalle näiden uhmaraivareiden iskiessä! Onneks mieheni osaa suhtautua raivareiden tullessa yhtä jääräpäisesti, (mistähän poika tämän jääräpäisyyden on perinyt...?) hän jaksaa pitää sovitusta kiinni ja minä voin vetäytyä. Huoh.
Meidan uusin uhmavillitys on raahata mopo sohvalle tai sangylle, ja nousta itse mopon selkaan keulimaan. Ja kun kieltaa, niin alkaa huuto. Estan mopon raahaamisen sohvalle. Huutokonsertin jalkeen poika katoaa makuuhuoneeseen ja raahaa moponsa sangyn paalle. Ja kun nostan sen pois sangylta niin nyrkit edelleenkiin puristaa mopon ohjainsarvia.
Jos teemme lahtoa ulos niin mopo on pakko piilottaa siina lahtotohinassa vaikka vessaan, silla poika ei suostu luopumaan mopostaan vaan haluaa sen mukaan ulos. Voi sita raivoa kun ei saa! :arghh: Joskus olen istuttanut sen rattaisiin niin, etta poika edelleenkin puristaa kiinni mopostaan.
Ja ma viela kehtasin miettia kolmirattaista polkupyoraa synttarilahjaksi, sehan tasta viela olisi puuttunut...
Lisaksi tuo on niin fiksu, etta jos mopoa ei nay missaan niin se alkaa hakata vessan ovea tai jotain muun suljetun tilan ovea ja mun on pakko antaa sille se mopo, kun en jaksa kuunnella sita hakkaamista ja kinuamista (plus naapureitakin on kiva ajatella joskus)...
Jos teemme lahtoa ulos niin mopo on pakko piilottaa siina lahtotohinassa vaikka vessaan, silla poika ei suostu luopumaan mopostaan vaan haluaa sen mukaan ulos. Voi sita raivoa kun ei saa! :arghh: Joskus olen istuttanut sen rattaisiin niin, etta poika edelleenkin puristaa kiinni mopostaan.
Ja ma viela kehtasin miettia kolmirattaista polkupyoraa synttarilahjaksi, sehan tasta viela olisi puuttunut...
Lisaksi tuo on niin fiksu, etta jos mopoa ei nay missaan niin se alkaa hakata vessan ovea tai jotain muun suljetun tilan ovea ja mun on pakko antaa sille se mopo, kun en jaksa kuunnella sita hakkaamista ja kinuamista (plus naapureitakin on kiva ajatella joskus)...
puikula
Vauhtiin päässyt keskustelija
Taitaa Littlered olla meidän muksut vähän samasta puusta veistettyjä.. Poika sai synttärilahjaks plaston kaivurin ja se pitää olla koko ajan mukana. Vessaan, nukkumaan, ulos tai ruokapöytään ei tule kuin mittavien perustelujen ja lupausten kanssa. Kyllä se kaivuri sua odottaa, pistä ny vaan parkkiin. Se parkkiin laittaminen on muuten pelastanu meidän päivät, sehän on kuin leikki. Täällä laitetaan parkkiin kaikki kengistä lähtien..
^ Ai hyvä idea toi parkkiin laittaminen, täytyy kokeilla :)
Meillä poika testaa kovasti, pystyykö pompottamaan vanhempiaan (tai ainakin äitiä). Esimerkiksi eilen päikkäreiltä herätessä huudettiin kovasti äitiä hakemaan, kun menin pojan huoneen ovelle, minut käskettiin pois, menin pois niin alkoi taas äidin huutaminen ja niin edelleen. Sitten piti päästä syliin, ei vaan pois, ei vaan syliin, ei vaan pois, saada vettä, ei kelvannut hetkeä aiemmin kaadettu vaan piti ottaa tuoretta kraanasta, ei vaan vesipullosta jääkaapista, ei vaan kraanasta, pitää juoda sylissä, ei kun pitää päästä pois sylistä, ja sitten toki aina hirveä huuto, kun äiti teki "väärin"
No, leikki loppui aika lyhyeen kun äiti ei suostunut pelaamaan. Jos ei olisi ärsyttänyt niin paljon, olisi naurattanut, kun toinen tekee elämästään niin hankalaa
Meillä poika testaa kovasti, pystyykö pompottamaan vanhempiaan (tai ainakin äitiä). Esimerkiksi eilen päikkäreiltä herätessä huudettiin kovasti äitiä hakemaan, kun menin pojan huoneen ovelle, minut käskettiin pois, menin pois niin alkoi taas äidin huutaminen ja niin edelleen. Sitten piti päästä syliin, ei vaan pois, ei vaan syliin, ei vaan pois, saada vettä, ei kelvannut hetkeä aiemmin kaadettu vaan piti ottaa tuoretta kraanasta, ei vaan vesipullosta jääkaapista, ei vaan kraanasta, pitää juoda sylissä, ei kun pitää päästä pois sylistä, ja sitten toki aina hirveä huuto, kun äiti teki "väärin"
No, leikki loppui aika lyhyeen kun äiti ei suostunut pelaamaan. Jos ei olisi ärsyttänyt niin paljon, olisi naurattanut, kun toinen tekee elämästään niin hankalaa
Tanaan teimme lahtoa ulos ja poika ei suostunut luopumaan jostain pikkuesineestaan vaan se piti ottaa mukaan. Rattaissa sille juteltiin. Sitten paastiin leikkipuistoon niin poika puristi lelua koko ajan nyrkissaan. Kaikki kiipeily, liukumaen laskeminen ja muu meuhuaminen piti tehda se lelu kourassa. Aina jos koitin ottaa pois, niin alkoi kauhea huuto. Se leikkitelineen rappusia ylos kiikkuminen yhden kaden varassa oli aika vaikeen nakoista muutes...
Just tuo, miksi pitaa omien mielioikkujen ja paahanpinttymien takia tehda omasta elamastaan niin hankalaa!
Jos lelu tippui maahan ja ma yritin nostaa sen pois, niin sama huuto. Jos joku toinen lapsi lahestyi poikaa, niin poika veti lelun rintaansa vasten ja vain mulkoili toista vihaisesti. Lopulta poika meni yksin leikkipuiston aidan perimpaan nurkkaan hypertelemaan leluaan kuin joku klonkku kalleinta aarrettaan. Ja kyseessa oli vain joku mitaton muovikuutio!
Lopulta minunkaan ei kestanyt edes lahestya tyyppia, silla se kuvitteli, etta kuitenkin koitan ottaa silta sen lelun pois.
Ja homma meni tietenkin taas ajojahdiksi ja sintturoinniksi. Hohhoijaa.
Just tuo, miksi pitaa omien mielioikkujen ja paahanpinttymien takia tehda omasta elamastaan niin hankalaa!
Jos lelu tippui maahan ja ma yritin nostaa sen pois, niin sama huuto. Jos joku toinen lapsi lahestyi poikaa, niin poika veti lelun rintaansa vasten ja vain mulkoili toista vihaisesti. Lopulta poika meni yksin leikkipuiston aidan perimpaan nurkkaan hypertelemaan leluaan kuin joku klonkku kalleinta aarrettaan. Ja kyseessa oli vain joku mitaton muovikuutio!
Lopulta minunkaan ei kestanyt edes lahestya tyyppia, silla se kuvitteli, etta kuitenkin koitan ottaa silta sen lelun pois.
Ja homma meni tietenkin taas ajojahdiksi ja sintturoinniksi. Hohhoijaa.
Meilla on nyt taisteltu uhmisruokailun kanssa. Ensin poika haluaa syoda itse. Heittaa lusikan lattialle monta kertaa aina kun ma annan sen lusikan sille takaisin... Sitten koitan ruokkia hanta, mutta uhmis vain puistelee paatansa. Sitten annan lusikan takaisin hanelle, se lentaa lattialle, ja lopuksi koko lautanen lentaa lattialle.
Sitten vien lautasen takaisin keittioon ja siivoan sotkut. Poika katselee, mita ma teen ja alkaa vinkua, osoittelee sormellaan keittion suuntaan ja menee lopuksi hakkaamaan keittion ovea. Sitten sama hulluutus uudelleen.... Samalla pidan toisella kadella kiinni lautasesta, mista uhmis kimpaantuu. Irrotan otteeni lautasesta, jolloin uhmis velmusti hymyillen koittaa kumota sen sisaltoa poydalle. Otan kiinni, ei saa ottaa kiinni, otanpas...
Mies sanoi kerran, etta me ollaan pojan kanssa kuin kissa ja koira. Normaalisti poika syo ihan kiltisti, mutta silloin kun vastustaa, niin se tehdaan kaikille osapuolille ihan pirun vaikeeksi. 
Sitten vien lautasen takaisin keittioon ja siivoan sotkut. Poika katselee, mita ma teen ja alkaa vinkua, osoittelee sormellaan keittion suuntaan ja menee lopuksi hakkaamaan keittion ovea. Sitten sama hulluutus uudelleen.... Samalla pidan toisella kadella kiinni lautasesta, mista uhmis kimpaantuu. Irrotan otteeni lautasesta, jolloin uhmis velmusti hymyillen koittaa kumota sen sisaltoa poydalle. Otan kiinni, ei saa ottaa kiinni, otanpas...
Mies sanoi kerran, etta me ollaan pojan kanssa kuin kissa ja koira.
Normaalisti poika syo ihan kiltisti, mutta silloin kun vastustaa, niin se tehdaan kaikille osapuolille ihan pirun vaikeeksi.