Tutustumisketju

Meillä kaks saksanseisojaa, joista toinen on hullu. Se on jo 6v mutta on ihan adhd ja en sen seuraan omaa tai toisten lapsia kyllä jättäisi hetkeksikään valvomatta. Ei sillä, että se välttämättä tekisi sinänsä mitään pahaa, mutta kun se liikkuu ja pyörii koko ajan ja sen häntä on todella kipeä ruoska (metsässä juoksujen jlkn aina ihan verillä, kun se hakkaa häntäänsä puihin ja risukoihin). Miehen mielestä se on hieno koira. Itse en aina näe sitä hienoutta. Kyseistä otusta saa usein komentaa kovin käskyin. Toinen koira on vuoden vanhempi ja se taas on lauhkea kuin lammas ja herkkänahkainen. Reppanalla menee häntä koipien väliin, kun komennan sitä adh-tapausta... Meillä koirilla on rajattu alue, missä saavat kodissamme liikkuua. Yläkertaan ei ole mitään asiaa eikä sohville tms. Tuolla rajaushommalla saadaan myös sitten sen tulevan vaavin osalta kätevästi evättyä koirien vapaa pääsy lähelle. Onneksi mitään paimentamisviettejä nuilla koirilla ei ole.
 
Äippä ihana kiitos sinä joka paikan mahtava tietokirja :)
Aina sulta löytyy ratkasu kaikkeen! Ihanan helpottaavaa :)
Kiitos :Heartred
Joo, meiä koiruus ei oo koskaan tämän 5 vuoden aikana osottanu suojeluviettiä tai aggressiivisuutta mut aattelin että ku koskaa ei voi tietää jos se alkaakin vauvaa suojella vierailta ni kaikki vinkit on tosi hyödyllisiä :)
 
Mindis ei mullakaan kaikkeen vastausta ole:)
Meillä koiruuden kanssa sellainen ongelma kun en voi ulos mennä sen kanssa kahdestaan (raskausaikana) siitä tulee ihan hullu räyhähenki:sad001
Ei toi muuten ole ollut agressiivinen kun vaan pienen hetken kun eka synty, mutta kun ei koira sais olla ollenkaan vihaista sorttia, koskaan!
 
Äippä: taitaa se koiruus vaan pitää susta niin hyvää huolta ulkona ollessa, ettei vaan kukaan vahingossakaan yritä tehdä sulle mitään. Kyllä siinä varmasti olonsa turvalliseksi tuntee, mutta muita kohtaan se käytös ei olekaan niin kivaa.
Saisitko yhtään millään käskyillä hillittyä sen käytöstä?
 
Joo suojelua se vaan on, ja tosiaan ei pelota viikonloppu iltaisin mennä ylös pimeälle polulle, ainut vaan kun hyökkäilee muita koiria ( varsinkin isompia) päin ja murisee hämärän oloisille miehille... Ja se on sellainen kiltti hali nalle:)

Ei se ulkona ota mua tosissaan kun komenan lopettamaan, normi oloissa tottelee ja käyttäytyy täydellisesti :) enää puol vuotta sitten taas rauhoittuu, onneksi!
 
Moi kaikille!

Täältä liittyis mukaan kahden lapsen 28v. mamma Keski-Suomesta! Alusta asti olen käynyt lukemassa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi liittyä foorumille. Muksut edellisestä liitosta, tyttö 2009 syntynyt ja poika 2011, nyt uuteen liittoon sitten ensimmäinen yhteinen ja miehelle esikoinen. Asustellaan Jyväskylän lähellä, toistaiseksi vielä vuokralla rivarissa, mutta omasta talosta haaveillaan jostain syrjemmästä. Ei kai tässä näin alkuun kummempia, ajan mittaan varmaan tulee kerrottua enemmän itsestä! :happy:
 
Hei kaikille :) Mukaan liittyi nyt 26 vuotias ensimmäistään odottava. Puolison kanssa ollaan pitkään pohdittu ja suunniteltu lapsen hankitaan, mutta vasta nyt onnistui. Meillä tosissaa lapsen hankkiminen ei ihan yksinkertaista ole, koska olemme naispari. Kovasti jännittää, että meneehän kaikki hyvin ja tuleehan sieltä terve lapsi. Laskettu aika olisi näillä näkymin 26.12. Perheeseen kuuluu meidän aikuisten lisäksi kolme koiraa. :)
 
Heippa,
Minä oon 24v ja toista lasta odotan. Esikoinen syntynyt 06/2013 ja tällä toisella laskettu aika 26.12 eli ikäeroa sisaruksille tulee noin 2,5vuotta. Töissä en ole tässä välillä vakituisesti käynyt, vaan nauttinut hoitovapaasta ja tehnyt paria vuoroa kuussa sairaslomatuurauksia. Vakipaikka myyjänä kyllä löytyy, jonne palaan sitten ajallaan, kun laitetaan molemmat lapset hoitoon :)
 
Moikka,
Olen 25-vuotias ja ensimmäistä lasta odotan. Asumme avomieheni kanssa Helsingissä ja lisäksi perheeseemme kuuluu puolivuotias chihuahua. Mieheni kanssa tapasimme vuonna 2008 ja pillerit jätin pois 2012. Kerkesimme jo käydä lapsettomuustutkimuksissa, kun sitten nyt vihdoin tärppäsi :joyful: Miehelläni on jo yksi lapsi aiemmasta suhteesta ja tämä on siis ensimmäinen yhteinen lapsemme.
 
Heippa vaan kaikille! :) täällä 18-vuotias nuori nainen Satakunnasta. Alotan todennäköisesti opiskelut syksyllä, jos saan opiskelupaikan. Vielä en oo suunnittelu että mitä teen sitten ens vuoden puolella kun laskettuaika lähestyy. Asun koirani kanssa. :) Raskausviikoilla 5+6 mennään.
 
Täällä huutelee 20vuotias esikoistaan odottava Heinolasta. :) Mitään ammattia mulla ei oo, mutta nyt oon tehnyt verhoiluhommia nuorten työpaja Torpalla puoli vuotta. Asun mun miehen ja 4 kissan kanssa. Tosin ainakin 2 kissaa meillä etsii uutta kotia, koska ollaan tultu siihen tulokseen, että 4 kissaa ja vauva on yksinkertaisesti liikaa. Tänään rv 16+1. :Heartred Niin ja tämä on meidän molempien ensimmäinen lapsi. Onko täällä muuten Heinolasta tai lähettyviltä porukkaa? Olis kiva saada mammakavereita näiltä seuduilta joiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja vaikka kahvitellakkin. :)
 
Pitäähän sitä tännekin jotain itsestä kirjotella... :)

Olen siis itse 31v ja mieheni pari vuotta minua vanhempi...Mulla on edellisestä liitosta 8v poika,joka syntyi 02/2007 2kk etuajassa eli rv 32+3, pikkukeskosena mitoin 930g ja 36cm :Heartred
Nykyisen mieheni kanssa mulla on kaksi poikaa..toinen 2v11kk eli 07/2012 ja myös etuajassa syntynyt eli rv 37+5 mitoin 2965g ja 48.5cm sekä 5kk eli 01/2015 ja myös etuajassa syntynyt eli rv 35+2 mitoin 2577g ja 47cm :)

Elikkä neljättä odotellaan tänne joulukuussa saapuvaksi :)

Lisäksi perheeseen kuuluu kaksi kissaa, 2v ja 14v sekä pieni koira 5v :Heartred
 
Moi! Mä olen 31v ensiodottaja PK-seudulta, joulukuussa odotamme uutta perheenjäsentä saapuvaksi 2-henkiseen perheeseemme. Tähän saakka elämä on mennyt opintojen, töiden ja talon rakentamisen parissa, kiirettä on pitänyt. Oikeastaan en ole aiemmin kokenut olevani valmis lasten hankintaan kuin vasta nyt. Opiskeluaika oli elämäni rankinta aikaa ja vei kaikki mehut. Työelämässä olen ollut mukana nelisen vuotta ja kirjoitan väikkäriä ohessa joten vähällä en pääse sielläkään. Talon rakennus on oma lukunsa joka pitää sisällään sekä hyviä että huonoja muistoja, onnen hetkiä ja hampaiden kiristelyä. Nyt olen kuitenkin miettinyt, että arvot täytyy lapsen tulon myötä laittaa uusiksi. Taidan jättää urahaaveet hetkeksi syrjään ja keskittyä täysillä tulevaan lapseen. Sillä miksi hankkia lapsia, jos ei niille ole aikaa? Tällaisia asioita olen joutunut pohtimaan viimeisien kuukausien aikana. Kiva tulla tänne foorumille kuulemaan teidän muiden ajatuksia ja kokemuksia odottamisesta ja äitiydestä.
 
Olen 25-vuotias (elokuussa 26v) ja mieheni 27-vuotias ja esikoista odottelemme. Yhteiseloa meille tuli täyteen toukokuussa 10-vuotta eli menimme yhteen -05. Kihloihin menimme -08, yhteinen omakotitalo ostettiin -09 ja naimisiin menimme viime kesänä -14 elokuussa eli kohta tulee vuosi täyteen. Olen sairaanhoitaja eli hoitotyötä teen, kolmivuorotyö, vakituinen työpaikka löytyy. Lapsen hankinta on ollut meille molemmille selviö jo monta vuotta, molemmat tiesi lapsia ehdottomasti haluavansa. Asiaa on kypsytelty jo pitkään ja asiasta on käyty monet vakavat keskustelut, riitaakin tullut kun minä olisin ollut valmis tekemään lapsen jo monta vuotta sitten, mutta mieheni ei. 2013 joulukuussa meidän Kanarian reissulla mieheni sitten polvistui eteeni ja pyysi "virallisesti" vaimokseen. Tuolloin hän ilmoitti, että naimisiin hän haluaa ennen lasta. :) Naimisiin siis mentiin, mutta halusin itse vielä nauttia häämatkastamme täysillä, joka suuntautui Thaimaahan, joten ehkäisyn lopetusta vielä viivästytettiin. Tammikuussa lopetin ehkäisyn käytön ja parin kierron jälkeen "Nappula" ilmoitteli tulostaan. Pelko persiissä odotettu nt-ultraan saakka miten kaikki menee, mutta nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta. Viikoilla 14+5 menossa. Viikon päästä seuraava neuvola. :)

Nyt siis löytyy aviomies, punainen tupa ja Volvo. Lapsia odotellessa. :wink Perunamaa on vielä vaiheessa ja labradorinnoutajaa ei voi ottaa, kun mies niin allerginen. :D
 
Muokattu viimeksi:
Moi! Minakin olen jo pidempaan lueskellut foorumia, mutta vasta nyt aloin itsekin kirjoitella tanne. Nyt oon 14+ 4 ja esikoistani odotan. Talla hetkella olen Costa Ricassa argentiinalaisen poikaystavani kanssa ja Suomeen pian tulossa. Lapsi tuli ihan yrittamatta, mutta iloisena yllatyksena molemmille! Siita uutisesta lahtien onkin ollut paa aika sekaisin. Onneksi taa foorumi on toiminut vertaitukena! Ma oon 27-vuotias.
 
Hei,
Olen 34vuotias opiskelija Helsingistä ja odottelen toista lastani. Tällähetkellä on menossa raskausviikko 21+4. Esikoinen syntyi jo 2003, joten ikäeroa löytyy, mutta uskon sen olevan rikkaus. Miehelleni joulukuussa näillä näkymin syntyvä tiitiäinen on ensimmäinen biologinen lapsi. Mies tupsahti elämäämme 7vuotta sitten ja siitä lähtien ollaan eletty uusperheen arkea. Uutta tulokasta on yritetty viime syksystä lähtien häiden jälkeen. Välissä ehti olla yksi tuulimunaraskaus, joka oli aika kipeä paikka koko perheelle. Nyt ollaan odoteltu pääsiäisestä lähtien huolestuneen onnellisina. Jään virastani opintovapaalle vielä ennen äippälomaa. Jatkan loppuvaiheen opintoja myös äippäloman jälkeen, kunhan aika tuntuu oikealta.
 
Joelan täällä sama tilanne eli nyt parin viikon päästä jään opintovapaalle ja siitä sit äippälomalle ja sit äippäloman jälkeen jatkan vielä opintovapaata :)
 
Mindi S, mukava kuulla, että joku on samassa tilanteessa. Itse olen huolestunut stressin vaikutuksesta vauvaan. Voi kun osaisi olla mahdollisimman seesteisessä mielentilassa syksyn tenteistä huolimatta:bookworm:. Ihanaa odotusaikaa sinulle ja tsemppiä opintoihin:)!
 
Kiitos joelan ja samoin :)
Kyllä mä uskon että osataan molemmat olla stressaamatta liikaa :)
 
Kiva topic, jospa minäkin sitten esittäydyn heti vähän paremmin! :)

Olen itse 31-vuotias ja perheeseen kuuluu espanjalainen mies 32-v. ja paimenkoira. Miehen kanssa ollaan tavattu töiden kautta ja oltu yhdessä nyt 2.5 vuotta. Asumme Helsingissä, sekä mies että minä ammatiltamme tutkijoita (noh, ainakin toistaiseksi, katsotaan sit äitiysloman jälkeen onko mulla enää töitä...). Viikko sitten mentiin naimisiin. :Heartred Suomessa aiomme asua, jos vaan työtilanne pysyy siedettävänä. Se tosin vähän harmittaa, että anoppi on niin kaukana, minua ei yhtään haittaisi, jos olisi vähän lähempänä. :)

Odotamme ensimmäistä, LA 21.12. Alusta lähtien on ollut selvää, että lapsia halutaan, mutta alkuvuodesta iski hillitön vauvakuume, kun ystävälle syntyi ihanuus. Niinpä yhteistuumin päätettiin, että eiköhän jo aleta yrittämään, kun sitä täydellistä ajankohtaa ei kuitenkaan koskaan tule, eikä sitäpaitsi koskaan tiedä kuinka kauan menee, ennenkuin tärppää. No tärppäsi sitten molempien yllätykseksi heti. :D Muakin alussa kyllä kovasti huolestutti stressin vaikutus vauvaan, kun töissä oli painetta, eikä ekojen kuukausien pahoinvointi ja väsymys yhtään auttaneet selviytymään työtaakasta.

Tuo puikkonokka on onneksi suhtautunut ainakin lähipiirin lapsiin oikein kivasti, pusuja tahtoisi antaa, mutta antaa olla rauhassakin, kun käsketään. Katsotaan onko mustasukkainen alkuun, mutta luulisin, että siinä on sitten molemmin puolin virikettä, kun tottuvat toisiinsa. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top