Tutustumisketju

Minä olen 30v lähihoitaja Savon mualta, Siilinjärveltä. Töissä olen päiväkodissa. Perheeseen kuuluu mies (33v), poika kohta 4v ja koiraneiti 10v. Pillerit lopetin maaliskuussa ja kuulun niihin onnekkaisiin, joilla tärppäsi ekasta kierrosta. Esikoista yritettiin saada alulle n. 1v 4 kk.
 
Heippa vaan :) täällä ketjua seuraillut jo useamman viikon ja päätin uskaltautua esittäytymään. Olen 33- vuotias, minulla edellisestä suhteesta niinkin isot kuin 15- vuotias poika ja 13-vuotias tyttö. Avomiehelläni 40v. 14-vuotias tyttö ja 10- vuotias poika. Ja nyt tulossa toivon mukaan yhteinen ♡ Yhdessä olemme olleet ja mukavassa uusperhe kuviossa touhunneet kohta 4 vuotta. Itse olen ammatiltani lähihoitaja ja töissä päiväkodissa.
Rv 9+5
 
Mukaan ilmoittautuu 34-vuotias helsinkiläinen. Perheeseen kuuluu mies ja 1v 7 kk vanha poika. Toista lasta odotetaan saapuvaksi joulukuussa, laskettu aika tarkentuu ultrassa ensi viikon pe. Olen hoitovapaalla kotona esikoisen kanssa ja jos kaikki menee hyvin, vapaa jatkuu vielä pitkään . Jos tämä raskaus sujuu niin kuin ensimmäinen, löydätte minut keskustelemassa pahoinvoinnista vielä tammikuussa...
 
Täältäkin ilmoittautuu mukaan senioriosaston väkeä! Rv tänään tasan 9+0 ja aamulla käyty neuvolassa. Tuonne joulukuun mammoihin olenkin jo kirjoitellut, mutta virallinen esittely jäänyt tekemättä.

Ikää 36v ja ensimmäinen lapsi tulossa. Mies saman ikäinen.Takana yritystä vajaa vuosi ja takana yksi km viime joulukuussa. Nyt toivottavasti kestää minityyppi matkassa maaliin saakka ja saadaan maailman paras joululahja. LA tällä tietoa varhaisultran mukaan 23.12. Espoossa asustelen ja tiedottajan hommissa olen, eli siistiä sisätyötä, mikä on huomattavasti helpottanut väsymystä, vessassa juoksemista, ruokataukojen tarvetta ja muita oireita, joita on jonkun verran kertynyt:)
 
Täällä lokakuussa täyttävä 24w tytsy, joka odottaa 38w. Aviomiehen kans ensimmäistä yhteistä lasta :) miehellä entuudestaan mahtava 4w poika, jonka seurasta saamme nauttia joka toinen vknloppu :)
Itse olen kuntoutunut selkäydinvammasta, joka tapahtumahetkellä vei kävelykykyni, mutta hammasta purren olen opetellut kävelemään uudestaan, mutta töitä en ole vähään aikaan tekemässä :) miehen kanssa oltu yhdessä 2 ja puolivuotta ja naimisissa oltu 1 ja puolvuotta, mutta tunnettu jo 7 vuotta :)
Taustani on rankka, päihdeongelmia ja hoitojaksoja psykiatrisilla osastoilla, mutta kaikesta ollaan noustu :) He ketkä omaavat rajun ja rankan menneisyyden ja onnistuvat siitä voittajina nousemaan, odottaa hyvä tulevaisuus kunhan muistaa sen tahdonvoiman josta kaikki alkoi :)
Minun masu asukkini nimi on öttiäinen, enkä tiedä vielä haluanko tietää sukupuolta etukäteen :) kumpi vain, niin hukutan rakkauteen :Heartred
 
Voisin myös esittäytyä virallisesti, elikkä olen 25-vuotias esikoisen odottaja. Ukko on vuotta vanhempi ja viisaampi. Itse olen vähän hälläväliä tyyppi monessa asiassa. Mies on ulkomaalainen ja kotikielenä ainakin toistaiseksi vielä englanti. Yhdessä on oltu 2 vuotta ja lasta alettu yrittään viime syyskuussa, jolloin ekasta kierrosta raskaaksi, se kuitenkin päättyi keskenmenoon joulukuussa. Synnytän Suomessa, mutta ensi vuonna ehkä muutto takaisin miehen kotimaahan. Laskettu aika on ultran mukaan 6.12. joten itsenäisyyspäivän ihmettä odotellaan. :)
 
Teretulemast joukkoon värikkääseen :) ootko tullut ihan suomeen synnytystä varten? Kuinka muuten teillä kun itse olet suomesta(?) Ja mies ulkomailta niin olitteko ennen raskautta keskustellut missä maassa tulette lapsen kasvattamaan?
 
kiitoksia :) En tullut Suomeen vain synnyttämään, tarkoitus oli muuttaa tänne ihan pysyvästi. Tuskinpa täällä kukaan mua tunnistaa ja Suomessa on niin paljon saksalaisisia miehiä, että voin varmaan paljastaa, että mies tulee siis Saksasta. Miehellä on täällä niin naurettavan pieni palkka koulutustasoonsa ja työkokemukseensa nähden, että houkuttelee tuo muutto tosi paljon.
Olen aina sanonut, että haluan lapset suomalaiseen kouluun ja mies myös samaa mieltä. Varsinkin kun Saksassa on niin tyhmät systeemit, että äidin on melkein aina oltava kotirouvana. Tässä on onneksi useampi vuosi vielä aikaa asua kummassa tahansa maassa, ennen kuin lasten koulu alkaisi. :)
 
Heips vaan kaikille!
Ehkä sitä vihdoin uskaltaa tämänkin uskoa todeksi ja liittyä joukkoon mukaan. Yksi keskenmeno takana, joten nyt ei ole millään uskonut, että Pikku pysyy mukana. Varhaisultrassakin olen käynyt ja omin silmin nähnyt kaverin ja kuullut sydänäänet, mutta siitä huolimatta on hyvin vainoharhainen olo. Ehkä se, että oireet ovat olleet hyvin vähäiset, on myös vaikuttanut epävarmuuteen.
Itse olen 33-vuotias pks:n tuntumasta ja mies 40. Vuosi ollaan oltu naimisissa ja ensimmäinen lapsi molemmille. Perheeseen kuuluu myös "pikkuinen" koira, jonka suhtautuminen tulevaan tulokkaaseen jännittää.
 
Mukana joulukuun mammoissa 30-vuotias ennestään yhden pojan 2v 9kk äiti, jolla samanikäinen avokkimies. Turussa asutaan ja perheeseen kuuluu myös 7v koira. Miehen kanssa oltu yhdessä jo 9 vuotta. Masukin laskettu aika tällä hetkellä 23.12, ensimmäinen ultra tulossa 11.6. Sitä tässä odottelen kovasti, tuntuu tämä raskaus vielä niin epätodelliselta. Hienoa päästä kirjoittelemaan tänne näin vilkkaaseen foorumiin :)
 
Tervetuloa mukaan uudet :) Nepatti, meillä on tollanen kans aika "pieni" 70kg koiruus. Mastiffin ja rotikan sekotus vähän reilu vuoden ikäinen ja aikamoinen mamman perskärpänen ni jännittää kans että miten sit vauvaan tottuu ja suhtautuu. On kyllä hyvä luonteinen ja ihana hauveli että en usko sen suurempia ongelmia tulevan kunhan alkujärkytyksestä pääsee yli kun vauvan kanssa kotiudutaan :) Eilen viimeks käytiin pojun kans pelloilla ja metsässä samoilemassa ja kyllä oli innoissaan, revitteli ja loikki hulluna menemään :D on se vaan ihmisen paras ystävä :Heartred
 
Teille koiran omistajille pakko kommentoida :) ja erityisesti siis niille, joille ensimmäinen tulossa :)

Se koira kyllä tietää, että olette pieniin päin ja elämä on muuttumassa :)
Mun äitini koira ilmoitti mulle aina uudesta raskaudesta, tunkemalla kuononsa mun haaraväliin ja tökkimällä tassuillaan :) yritti siis kertoa, että olen raskaana :)
Joten siis kun synnytys on ohi, niin saattaahan se koira siinä alkuunsa haistella, että mikäs nyytti se vauva oikeen on, mutta varmasti ottaa uuden tulokkaan suojelukseensa :)
 
Meidän 6-v hauva vauva otti ainakin kaikki lapset ilolla vastaan ekaa suojeli vähän liiankin kanssa ekat kuukaudet, mua puolustaa lenkeillä ( vain raskaus aikaan) hyvin on mennyt vauva+koira yhtälö :)
Meillä siis 25 kg Saksanpaimen+labbis mix.
Ei ole kertaakaan tarvinnut pelätä että lapsille jotain tekee, ne repii parkaa korvista, hännästä ja turkista ja toinen vaan katsoo että voisko joku tulla irroittaa nää musta:)
Meidän 4-v neiti voi jopa tota kävelyttää ja ei koira vois hienommin vieressä kävellä, on melkeinpä meidän esikon koira kun se ruokkii ja halii lumppaa, monet harmi itkut on tohon turkkiin itketty :)
 
Musta tuntuu, että tuo meiän hirmu on nyt enemmän vaan muhun tän alkuraskauden aikana kiintynyt :) eilenkin yritti autoon väkisin tunkea kun kaupassa lähdin käymään..pannasta piti se sit taluttaa miehen luo kuistille :D jonkun verran on onneks pieniäkin nähny ja lapsiin tottunut, miehen veljen 1v ipanaltaki aina nuolee vaan naaman ku tulevat käymään :D
 
Mindeli: teidän koiraan verrattuna meidän kaveri on ihan rimpula... Painaa vaivaiset 44 kiloa, mutta ehkä kesän aikana saadaan 45 rikottua, kunhan massa kasvaa.

Kiva kuulla hyviä kokemuksia koirista vauvojen kanssa. Itsellä eniten arveluttaa tuo paimenkoiran vietti. Saa nähdä päästääkö ketään vauvan lähellekään. En siis pelkää, että tuo tekisi vauvalle jotain, lähinnä mitä tekee niille, jotka yrittävät yllättäen lähelle.
 
Nepatti meidän koirassa tota vahti ja paimennus viettiä ja ekan kanssa oli aika tarkka ketkä sai tulla vauvan lähette ja ketkä ei, kun sille osoitettiin että sen ei tarvii vahtia lapsia niin tilanne parani muutamassa viikossa:)
 
Meidän kourassa kans on noita laumavahtirotuja, mut tähän mennessä nuo vietit purkautunu enemmän tän meiän tilan ja sonnien vahtimiseen enemmän ku emännän ja isännän vahtaamiseen. Tuo mun perskärpäsenä oleminen tosin tässä nyt lähiaikoina korostunu :) uskon että vauvan kanssa menee kaikki ok, eikä ala toivottavasti ainakaan liikaa uutta perheenjäsentä suojelemaan. Sit pitää vaan rajat tehdä selväks, muutenhan ton kokosen sotanorsun kans ei elämästä tuu mitään, jos se ei oo ihminen, joka määrää :'D
 
Pohjustan sillä että mun isä on poliisi ja meillä on on ollut 6 poliisi koiraa kotona, joten meillä koirille on ollut aika kova kuri, sama jatkunu tälle meidän rontille ( Lunan isä oli puolustus koira) ja ollaan kovan koulutuksen kanssa saatu siitä mahtava hauva-vauva:)
Joo ja asiaan, kun Luna alkoi käyttäytyy agressiivisesti vieraita kohtaan kun ne lähestyi vauvaa, niin minä koiraa kielsin ja komensin menemään paikalleen, herkku paloja jaettiin kun oli nätisti, ei annettu tulla vauvan luo ilman meidän lupaa. Olisko mennyt viikko tai pari niin sitä ei kiinnostanut enää yhtään jos tuttu lähesty vauvaa tai otti syliin. Vieraita ihmisiä kohtaan on vähän varppeillaan ja katsoo meidän reaktioita että miten toimitaan, mutta komento "anna olla" ( sama komento kun yrittää kadulta syödä jotain) toimii siinä tilanteessa :)
Ainut tilanne milloin sillä on lupa vartioida on yöllä kun mies on töissä ( se on yötyöläinen) mies sanoo vaan sille että vartioi ja tuollahan se parhaillaan makaa ulko-oven edessä ja odottaa ja pitää huolta minusta ja toukasta :)

Olin vähän sokea alkuun kun en tajunnut ekojen päivien aikana sen viestejä, se meni AINA vauvan viereen istumaan/makaan jos vauva oli esim sitterissä, ja ei olis halunnut väistää kun menin vauvaa lähemmäs( ajattelin että ootpas söpö)
Olis jo silloin pitänyt pistää piste sille, että me kyllä hoidetaan ja suojellaan vauvaa, sen ei tarvii:)
Katsokaa koiruuksien käytöstä vähän kriittisesti kun vauvan tuotte kotiin jos alkaa olla esim tollaista mitä lumpalla oli ekat päivät niin pistäkää samoin tein piste siihen:)

Huh olipa pitkä sepustus, toivottavasti siitä on apua :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top