Turhaa sekaantumista vai oikeutettua puuttumista?

ReginaVeritas

Keskustelun kolmiottelija
Helmikuunmammat 2014
Toisessa ketjussa syntyi keskustelua siitä, mihin epäkohtiin lastenkasvatuksessa ulkopuolinen saa puuttua ja mikä on 'turhaa sekaantumista'. Aihe on mielestäni niin mielenkiintoinen, että avasin sille oman ketjun. :)

Kysymys on siis tämä: Missä menee oikeutetun puuttumisen ja turhan sekaantumisen raja? Mikä sinun mielestäsi on sellaista toimintaa, johon ulkopuolinenkin saa puuttua? Saako vain suoraan väkivaltaan tai laiminlyöntiin puuttua vai saako huomauttaa jo huonosta käytöksestä? Millä tavalla puuttuminen tulisi sinun mielestäsi tehdä? Uskaltaisitko sinä ylipäätään puuttua näkemiisi kasvatuksellisiin (tai muihin) epäkohtiin? Oletko joskus jopa puuttunut johonkin tilanteeseen?
 
Hyvin usein leikkipaikoilla näkee sitä, että mammat juoruilee eivätkä katso jälkikasvunsa perään, että mitä ne mussut tekevät. Olen itse kyllä komentanut vierasta lasta, jos on lyönyt toista lasta tai töninyt jne. Yhden lapsen äiti suuttui minulle, mutta eipä hän joutanut kahvikuppinsa äärestä komentamaan lastaan, joka heitteli hiekkaa pienemmän päälle ja tämä pienempi itki surkeana, että lopeta. Tämän lapsen äiti kiirehtikin sitten paikalle ja kiitteli, että puutuin. Toinen tapaus oli, kun pieni poikani, joka oli juuri oppinut seisomaan tasoja vasten, oli vähällä loukata itsenä, kun villi isompi tyttö yritti irrottaa poikani otetta tuolista. Mainitsin ensin, että anna vauvan olla kun vauva ei osaa seistä ilman tukea. Ei mennyt kuin hetki, kun tyttö tuli takaisin ja taas yritti irrottaa poikani sormia tuolista ja kun poikani tomerasti piti kiinni, niin tämä tyttö alkoi huutamaan hänelle. Tästä minä kimpaannuin, otin lapseni ja marssin tytön äidin luo, ja sanoin kyllä ehkä vähän liiankin kovaan ääneen, että laita jo se puhelin hetkeks pois ja kato vähän lapses perään. Voisi minusta nimittäin itsekin sitä lastaan neuvoa, mitä voi tehdä ja ei voi. Jälkikäteen vähän nolotti, että sanoin niin tiukasti ja vähän turhan kovaa, mutta aavistuksen ärsytti, sillä itse kyllä katson lapseni touhujen perään, ettei vahingossa (onhan hän vielä pieni) satuta muita.

Ihan vaa pari tällasta tuli ny mieleen... ja niinkuin siel toises ketjus olikin puhetta, niin jos lapseen kohdistuu väkivaltaa, niin siihen kuuluu puuttua. Muutoin minua ei kiinnosta, miten lapsensa kasvattavat eikä ole minun asiani.
 
Tämä on vähän hankala aihe. :) Itse olen sitä mieltä, että jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua tilanteeseen, jossa lapsi selvästi on tai tulee olemaan kaltoinkohdeltu. Kuitenkin kaltoinkohteluakin on niin monenlaista! Ehdottomasti tuomitsen lapsen henkisen pahoinpitelyn (haukkumisen, uhkailun tms), mutta olisiko minusta puuttumaan tilanteeseen jossa sellaista kuulen ja näen? Jos näkisin jonkun pahoinpitelevän lasta, menisin aivan varmasti väliin, mutta entä ne muut tapaukset? Pahoin pelkään, että en uskaltaisi monessakaan tapauksessa puuttua tilanteeseen, vaikka kuinka se olisi minusta lapsen edun mukaista.

On kuitenkin tilanteita, joissa olen 'puuttunut' asiaan, vaikka ei ole ollut kyse lapsenpahoinpitelystä. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen, kun eräs tuttuni katosi ja hänen lapsensa jäivät isänsä hoitoon, sillä minulla oli hyvä syy epäillä, että mies pahoinpiteli tuttavaani. En kertakaikkiaan uskaltanut luottaa, että perheessä oli kaikki hyvin. Olen myös soittanut poliisille nähtyäni äidin tarjoavan lapselle siideriä. Muutaman kerran olen ollut niin huolissani läheiseni mielenterveydestä, että olen tehnyt asiasta lastensuojeluilmoituksen.

Jostain syystä itse koen, että minun on helpoin puuttua tilanteeseen, joka on 'tarpeeksi lähellä', sillä silloin voin tehdä siinä mielessä hyvillä mielin lastensuojeluilmoituksen, että tiedän tilanteesta tarpeeksi perustellakseni ilmoituksen, mutta nimettömänä tehty ilmoitus ei ole puuttumistani paljastanut.

Tietysti on sitten nämä Sinbbunkin kuvailemat tapaukset, joissa on tietysti kyse hieman erilaisesta puuttumisesta, mutta sekin on tärkeää. :)

Jotenkin nyt vähän tuntuu, etten saanut ajatuksiani oikein jäsennettyä, eikä tekstissä ole päätä tai häntää. :D Ehkä kirjoitain myöhemmin lisää ja paremmin. :)
 
Minunkin mielestä on oikein komentaa vierasta lasta, jos hänen toimintansa häiritsee itseäni tai muita. Ainakin kerran lentokoneessa jouduin komentamaan vieressä riehuvaa lasta, koska se riehuminen häiritsi jo omaa fyysistä koskemuuttani. Ärähdin vaan, että lopeta ja tuntui uskovan. Äiti vaan nukkui vieressä, kun kaksi lastansa riehuivat. Komentaisin samaan tapaan aikuistakin, jos aikuinen esimerkiksi turhaan meluaisi tai riehuisi niin, että siitä voi aiheutua toisille haittaa.

Ihan ventoviereiden asioihin en ole kova puuttumaan. Tutuille kyllä uskaltaa sanoa, koska silloin tuntee yleensä muutenkin asioiden taustat paremmin. No mutta jos suoraan näkis jotain väkivaltaa, niin tietysti pitäis puuttua, mut nämäkin on sellaisia juttuja, joissa pitää miettiä tarkkaan sitä väliintuloa, ettei itsekin joudu uhriksi, ja jos taas ajatuksena olis soittaa ammatti-ihmiset perään, niin mistä tietää, ketä nämä tuntemattomat on, ja jos he ehtivät poistua paikalta, niin lähteäkö seuraamaan. Tulipas outoja ajatuksia nyt tästäkin mulle mieleen.
 
Lisään vielä, et itelläni ei oikeestaan ole tullut vastaan tilannetta, jossa oikeasti olisi pitänyt miettiä, tehdäkö esimerkiksi lastensuojeluilmoitus tai sit en oo vaan osannut tunnistaa sellaisia merkkejä. Muuten kyllä olen aika kova oikeuden puolustaja. Ja naapurin kaltoin kohdellusta koirasta kylläkin olen ilmoittanut poliisille.
 
Niin... on mullakin käynyt mielessä, että mihin uskallus riittäisi, jos näkisi jotain kauheaa tapahtuvan. Nyt, kun itsellä on lapsi, niin en voi tietenkään vaarantaa omaa lastani puuttumalla.
Vaikea alkaa nyt erikseen erittelemään, millaisissa tilanteissa sitten milläkin tavoin puuttuisi, mutta aina voi soittaa hätänumeroon. Jos lapsi on väkivallan kohteena aikuisen toimesta, niin luultavasti minulla paukkuisi adrenaliinit sen verran lujaa, että puuttuisin tilanteeseen. Vähintään hälyttämällä apua, kunhan ei jätä huomioimatta lapsen hätää.
 
Tänään kyllä olis tehnyt mieli tosissaan komentaa yhtä äitiä. Bussissa meidän vaunujen vuereisissä vaunuissa lapsi alkoi yhtäkkiä oksentaa todella voimakkaasti niin, että oksenti kaikki vaattensa ja osittain myös meidän vaunujen päälle. Äiti rupes siinä sit selittää, ettei lapsella mitään oksennustautia oo, kun hän on vaan niin räkänen, että oksentaa. Olin silleen, et kiitti, no pitääkö se räkätauti lähtee toisille tartuttamaan. No kuitenkin enemmän mua huolestutti se, et lähdetään kipeetä oksentelevaa lasta raahaamaan johonkin kaupungille. Ei varmaan lapsestakaan ole kiva sairaana näissä helteissä kaikki vaatteet oksennuksessa kaupungilla pyöriä ja minun silmään tää poika näyttikin tosi väsyneeltä ainakin sen oksentamisen jälkeen. Ymmärrän, ettei oo kiva näillä kekeillä kotona olla sairaan lapsen kanssa, kun isompikin lapsi kuvioissa, mut silti pitäis miettiä lapsen kannalta. No empä silti sanonut mitään vaikka ärsytti. Enhän tiedä tilannetta varmaks mihin olivat menossa. Epäilen vaan...
 
Pakko nyt sitten tulla jatkamaan keskustelua tännekkin :D

Olen ehdottomasti sitä mieltä että toisen lasta saa ja joskus pitääkin komentaa. Mielestäni ei kuitenkaan vanhempia syyllistävään sävyyn, ymmärrättekö pointtini? On kyllä hiukan ristiriitaista huomata miten jotkut kasvattaa lapsistaan öykkäreitä, mutta se ei kyllä ole minun asiani puuttua. Jos kuitenkin minun lasta kohtaan tehdään vääryyttä (kuten sinbbun tekstissä esimerkiksi) niin puuttuisin ehdottomasti.

Sitten taas jos näkisin jonkun antavan lapselleen vsikka suklaata välipalaksi, en kokisi asiakseni puuttua. En voi tietää että tekeekö äiti sitä aina jne. Jos näkisin taas äidin antavan lapselleen siideriä niin puuttuisin. Jos lapsen ikä alkaa olla 13, niin voi hänelle mielestä kielen päälle antaa maistiaisen (kyllä, se mikä kielletään, kiinnostaa). Sekin, jos joku äiti polttaa lapsensa seurassa tupakkia tekee välillä pahaa, mutta en ole ikinä puuttunut siihen..

Uskon, että asiasta kun asiasta voi mainita, tilanteen vaatimalla tavalla ja toista kunnioittaen :) mutta valitettavasti tapa jolla itse ymmärrämme asian, voi toinen sen kokea hyvinkin loukkaavaksi. Tästä aiheesta saisi väönnettyä niin kauan, mielipidettä on yhtä monta kuin ihmistäkin.
 
Voih... Tupakointi vauvan ja lapsen seurassa. Siihen en voi puuttua, vaikka se on silmissäni eräänlaista pahoinpitelyä sekin ja tulen surulliseksi, kun vauva elää siinä myrkkypilvessä. Samaa mieltä olen m-annikan mainitsemista esimerkeistä....

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Olen ollut kauppakeskuksessa töissä, jossa on rullaportaat. Olen puuttunut tilanteeseen aina, jos näen että lapset leikkivät rullaportaiden kanssa. Tyyliin hyppivät siinä meno-aukolla niin että menevät kyytiin ja hyppäävät pois, useampaan kertaan. Se on tosi vaarallista, ja minusta siihen pitää/saa puuttua, jos omat vanhemmat ei huomaa/välitä. Ihan ystävällisesti olen siis mennyt sanomaan jotain tyyliin, että "olepas varovainen, rullaportaissa ei saa leikkiä, tulehan pois siitä".
 
Pikkusiskoni oli tänään vaatekaupassa sovituskopissa, kun yhtäkkiä huomasi, että hänen koppiinsa oli kontannut vauva.
Hän päivittelikin minulle, että hyvä kun huomasi, hänhän olisi voinut astua vauvan jalan tai käden päälle ensin, jos ei olisi huomannut tätä siinä pienessä tilassa. Hän oli mennyt sanomaan viereisessä pukukopissa olleelle äidille, että sun vauvasi on täällä ja tämä oli ihmetellyt, että voi voi mitähän pitäisi tehdä.
Tuntui olevan ihan pihalla. Oma vauvansa menee lattioita pitkin, eikä äiti huomaa katsoa perään. Mietimme, oliko sillä äidllä kaikki ruuvit päässä, kun oli niin hajamielinen. Väsynyt, psyykkisiä ongelmia vai mitä oikein, ei voi tietää.
 
En tiiä oonko vähän pöpökammoinen..

Mutta järkytyin kyllä kun sairaalassa konttausikäinen vauva veteli joka suuntaan SAIRAALAN aulassa, Labrassa..yms.. Äiti lörpötteli puhelimessa ja käppäili perässä..

Jokaisen oma valinta tietty mitä antaa tehdä ja mitä ei..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
En tiiä oonko vähän pöpökammoinen..

Mutta järkytyin kyllä kun sairaalassa konttausikäinen vauva veteli joka suuntaan SAIRAALAN aulassa, Labrassa..yms.. Äiti lörpötteli puhelimessa ja käppäili perässä..

Jokaisen oma valinta tietty mitä antaa tehdä ja mitä ei..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

:D mä en nyt kyllä ymmärrä yhtään mistä tässä pitäis järkyttyä? :D
 
:D mä en nyt kyllä ymmärrä yhtään mistä tässä pitäis järkyttyä? :D


No joku labra, kuinka monia satoja ehkä tuhansia käy päivässä yskimässä/yrjöämässä..yms sinne lattioille :sick006
Tai aula. tuhannet sontaset kengät.. HYYYIIII
 
No joku labra, kuinka monia satoja ehkä tuhansia käy päivässä yskimässä/yrjöämässä..yms sinne lattioille :sick006
Tai aula. tuhannet sontaset kengät.. HYYYIIII

No eipä sitä kyllä sitten uskalla kun kotonaan laskea lapsi vapaaks ;) kyllähän sitä samaa saastaa on ihan joka paikassa.. Sairaat ihmiset kun tuppaa käymään kaupassa, kulkemaan julkisilla ja siis elämään kutakuinkin normaalisti ;)
 
Vieraiden kommentit voipi useimmiten jättää omaan arvoonsa... :)

En kyllä kaupan käytävillekään konttausikäistä lasta päästäisi. Jonnekin kahvilan lattialle tms. missä sitä liikennettä on jo jonkin verran vähemmän kyllä. Tai mutalammikkoon. Ja eteenkin sairaalassa kuitenkin ollaan esim. eritteiden kanssa ihan eri tavalla tekemisissä kuin tavallisessa arkielämässä yleensä.

Että Miupa voi itse elää pellossa ja nuolla metron kaiteita toki jos haluaa, mutta ei tarvitse niillekään naureskella, jotka mieluummin pitää jonkinlaisesta hygieniasta kiinni. Ei se silti sitä tarkoita, että hysteerikoksi tarvitsee alkaa.
 
Hysteerikkoäiti täällä hei! :grin Tämän ensimmäisen lapsen kanssa olen ollut todella varovainen, aina ollut jokin liina mukana, jolla lapsi sai ryömiä. Ja pidin vauvaa varmasti monen mielestä liikaa sylissä (mihin on muutan typerää puuttua). Ehkä sitä hiukkasen kuitenkin voisi höllentää tuota suhtautumista... :wink
 
Vieraiden kommentit voipi useimmiten jättää omaan arvoonsa... :)

En kyllä kaupan käytävillekään konttausikäistä lasta päästäisi. Jonnekin kahvilan lattialle tms. missä sitä liikennettä on jo jonkin verran vähemmän kyllä. Tai mutalammikkoon. Ja eteenkin sairaalassa kuitenkin ollaan esim. eritteiden kanssa ihan eri tavalla tekemisissä kuin tavallisessa arkielämässä yleensä.

Että Miupa voi itse elää pellossa ja nuolla metron kaiteita toki jos haluaa, mutta ei tarvitse niillekään naureskella, jotka mieluummin pitää jonkinlaisesta hygieniasta kiinni. Ei se silti sitä tarkoita, että hysteerikoksi tarvitsee alkaa.

No eipäs nyt nokkiinnuta sielä ;) jos istut vaikka tunninkin, tai edes puoli, labrassa odottelemassa, niin voipi olla liikkuvan lapsen kanssa hiukan hankala olla, jos ei voi lastaan liikkumaan päästää! Ja en tiedä toki labrojen eri käytännöistä, mutta kyllä täälläpäin ruukataan ottaa ne näytteet ihan huoneissa ;) ikinä en oo kenenkään nähny kuseksivan näytteitään odotustilassa tai edes oksentavan,räkivän, tai mitään muutakaan sellaista mitä ei voisi tapahtua esim, siellä kahvilassakin! Usko tai älä, sieläkin niitä pöpöjä on :) ja ei meillä lapset tai aikuiset nuoleskele lattioita tarkoituksella :D katsos, eipä sekään tarkoita jos tuossa edellä mainitussa tapauksessa ei nää mitään pahaa, että pellossa eletään ja metron kaiteita imeskellään ajan kuluks :D
 
Täällä päin ainakin ne vessat on ihan siinä labran vieressä (ei, en päästäis julkisen vessan lattialle myöskään tai vessojen eteen siellä kahvilassa) ja sinne labraan voi varata ihan ajan ettei tartte odotella puolta tuntia :) Mutta hei, kukin tavallaan. Mä en myöskään laske esim. käsilaukkua missään muualla kuin kotona lattialle.
 
Öö tyhmä kysymys, jos pitää labraan ottaa lapsi mukaan, niin eikö lapselle voi ottaa vaikka rattaita, ettei tosiaan tartte likasella lattialla antaa kontata?

Ja elmiinalla hyvä pointti, en mäkään käsveskaani lattialle laita missään( harvemmin kotonakaan, no tämä käytännön syistä kuitenkin enempi) Niin miksi pitäs pieni lapsi laittaa sinne laittialle konttaamaan ja keräämään kaikki roskat ym suuhusa?
 
Takaisin
Top