Tupakoivia odottajia?

Anskimanski

Anskimanski

Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä haluisin tietää että onko täällä muita tupakoivia. En taho tänne ketään syyllistämään ketään, enemmänkin "vertaistukea". Tiedän että täytyisi lopettaa ja oon aina sanonu että sittenku oon raskaana mä lopetan, mutta miksi se on silti niin vaikeaa? Vaikka tiedän että se on haitaksi myös tulevalle pienelle, olen silti tupakoinut... hirveä syyllisyys aina päällä mutta silti...
 
En tupakoi, mutta rakastan juoda lasillisen viiniä lähes päivittäin. Olen ajatellut asian niin, että mitä jos lapseni myöhemmin kysyy, että miksi joit äiti enkä minä ollut tärkeämpi sen lyhyen ajan, mitä raskaus kestää. Mietin sitä aina, kun tekisi mieli juoda. Toivon sinulle voimia lopettaa tupakointi!
 
Lopetin tupakoinnin 5 kk ennen hedelmöittymistä. Nyt huomasin RV 5 aikaan ystävättäreni parvekkeelta tulleen tupakansavun vuoksi, että tuoksu teki hyvää. Otin kaksi henkosta ja oksennusolo helpotti. Olen nyt viikon aikana tupakoinut yhteensä 3-4 tupakkaa / viikko. Pari henkosta tupakasta ja huono olo rauhoittuu, oksennusolo poistuu. En ymmärrä. Olinhan jo kuitenkin tupakoimatta tässä välissä.
 
Täällä kans saman ongelman kans painitaan! Oon onnistunut silti tosi hyvin vähentää ja nyt tuntuu siltä et lopettaminenkaa ei oo mahdotonta. Vaikeeta tää on ja hermot kiristää jatkuvasti. Ennen meni aski päivässä ja plussan jälkeen max 2 tupakkaa päivässä tai ei lainkaan. Työpäivinä pystyy hyvin olee ilman mut vapaat on vaikeempia. Koko ajan koittaa vaan ajatella pikkusta ja sen hyvinvointia, mut kun oma itsekuri on niin helvetin huono. Ja tosiaan, mullakin tupakka helpottaa pahoinvointia. Vaikka kuinka koittaa olla ilman ja miettii et se ei tee vauvalle hyvää se ykskään ni silti takaraivos pyörii ajatus siitä et maailmassa on paljon terveitä lapsia joiden äidit on polttanut koko raskauden paljon tupakkaa, vaikkakin tuo ei ole mikään syy tehdä niin. Tää on vaikeeta ainakin mulle olla ilman ja tulee varmasti olemaan. Tsempit kaikille ja yritetään kovasti! Se pikkunen kun ei voi valita.
 
Mie en enää tupakoi, mutta siis plussan jälkeenkin vielä poltin. Tosin lopetin muutamassa päivässä. Ensin poltin kaksi tupakkaa päivässä, sitten vain yhden seuraavana. Seuraavana päivänä poltin puoliksi miehen kanssa, seuraavana otin vaan kolmet henkoset. Toka vikana iltana otin kahdet henkoset ja ne oikeesti maistu pahalta jo. Viimesenä päivänä teki mieli, vaikka muistin kuinka kamalalta edellisenä päivänä maistui, otin silti yhdet henkoset ja samaan aikaan ilmaantui pahoinvointia ja olin oksentaa henkosten jälkeen. Enää ei tee mieli vetää yhtiäkään henkosia esim mieheltä, vaikka tupakkaa tekee edelleen mieli toisinaan, pelkään ettei tää "tekee mieli" lopu ikinä..

Hyvä ystäväni poltti raskauksiensa aikana ja lapset ovat vähän hitaasti kehittyviä. Toinen esim oppi kävelemään vasta pari vuotiaana.
Jotenkin mielessäni oon koittanut yhdistää tupakoinnin tuohon lasten kehitykseen, vaikkei se välttämättä ole ainakaan se ainoa syy. Mutta kun itse ajattelen ett tupakka on se syy, pystyn itse olemaan edes hiukan helpommin polttamatta.
Tiedän että maailmassa on paaaaaljon terveitä lapsia tupakoivista äideistä huolimatta, mutta silti istutin omaan päähäni kauhuskenaariot jotta lopetus ois helpompaa.

Tsemppiä jokaiselle tupakan (tai muun paheen) kanssa kamppailevalle, tiedän lopettamisen tuskan ja toivon teille todella paljon voimia asian kanssa! :)
 
Mä vaihdoin muka laimeempaan että ois muka helpompi lopettaa. Ei kyllä varmaan oo mitään vaikutusta ku tulee poltettua melkein yhtä paljon ku ennenki. Mun mies ei oo ikinä polttanu ja se ei ymmärrä tän lopetuksen vaikeutta. Jos ois koko ajan tekemistä niin tää onnistuis ehkä paremmin, muutta mulla työpäivätkään ei kestä kun vaan sen 4-5 tuntia... inhottaa ärsyttää ahistaa ja silti pitää polttaa. Aattelin että kun nään sintin ekaa kertaa ultrassa et se auttas, et siitä tulis paljo konkreettisempaa, kuva löytyy pienestä, ei auttanu. Hävettää.
 
Ja äitini poltti iltatähden raskaus aikana, ja sillä oliki sitte koliikki. Oon miettiny että miten ite pärjäisin jos näin kävis jos en saa lopetettua. Oon varma etten pärjäis. Pakko ois kyllä lopettaa...
 
Joo mulla ei kyllä ollut mitään hyötyä niistä "kevyt" tupakeista, päin vastoin, ite ainki poltin sitä vielä enemmän. Sitten imeskelin sähkötupakkaa aina kun kaveri tai mies poltti ja teki äärettömästi mieli tupakkaa (yritin siis lopettaa monta kertaa jo ennen raskautta, koska raskautuminen ei ollut helppoa) ja siitä oli apua kyllä, mutta aina siirryin takas normitupakkaan. Nyt tän (toivottavasti viimesen) kerran lopetin suoraan mallun punasesta, eli oikeasti sillä vahvuudella ei taida olla kauheesti väliä.

Joo itseasiassa tällä ystävälläni josta aiemmin kerroin, oli lapset myös koliikkivauvoja. En tahdo pelotella todellakaan ketään, koska tiedän että normaalisti jokainen tupakoiva nykypäivänä tietää sen haitat vaikkei olisi raskaanakaan. Mutta itseä auttoi kerrata kaikki mahdolliset kamaluudet kärjistettyinä omaan elämään ja omaan lapseen. En tehnyt sitä syyllistämällä itseäni, vaan kysymällä itseltäni että uskonko että miusta olisi esim koliikkivauvan kanssa valvomiseen, ravaamaan neuvolassa ja fysioterapiassa taaperon kanssa joka ei kävele, ravaamaan puheterapiassa lapsen kanssa joka ei puhu. Siis kaikki mahdollisuudet todella kärjistettyinä, ja tunnistin itse olevani liian laiska sellaseen.

Tunnen vieläkin häpeää niistä tupakeista jotka poltin vaikka olin jo plussannut, mutta olen aivan äärettömän tyytyväinen siihen että sain lopetettua kuitenkin, vaikka kirosanoja tuli hurjaa tahtia silloin.
Mieheltä en juurikaan saanut tukea lopettamiseen, koska hän sanoi ettei itse pysty lopettamaan. Harmitti, mutta päätin olla yksinäni vahva. Sainkin sitten tukea mieheni ystävältä, joka kehui kuinka rohkea ja vahva olen. Se helpotti taakkaa oikeasti.

Ja jo vähentäminen on palkitsevaa, ainki ite sain sellasen ylpeyden tunteen kun pystyin esim iltapäivän olemaan polttamatta.
Ootteko kokeillu esim asettaa sellasia välietappeja, ett vaikkapa ensviikolla poltan vaan 5 päivässä. Miulla auttoi, vaikka viikonloput kavereiden kanssa menikin sitten aina vähän plörinäksi, mutta sentään viikolla sain vähennettyä :)

Ja itse siis alunperin lähdin vähentämään ja lopettamaan tilanteesta jossa poltin yli maksi-askin päivässä.. :)

Pyytäkää että joku tunnustaa tein yritystänne lopettaa, että saatte kiitosta ja tukea siihen.
Olette vahvoja, muistakaa se, tsemppiä!❤
 
Heinäkuisista huutelen. Oon polttanut 11v. noin askin päivässä ja kesällä ollessani raskaana poltin 5-7 tupakkaa/pvä. Tuo raskaus päättyi keskenmenoon vkolla 8+4. Vaikka tiedän, että luultavasti tupakoinnilla ei ollut tekemistä km kanssa niin silti syytän itseäni.

Plussasin uudestaan marraskuussa, ja heti plussan jälkeen lopetin polttamisen. En vaan enää pystynyt kun ajattelin, että tällä kertaa teen kaikkeni, että mun vauva selviytyy kohdusta elämää asti.

Lopettaminen meni kivuttomasti, lähinnä röökin haju ällöttää. Välillä se tuoksuu tosi hyvältä ja fiilistelen kuinka siisti olisi edes yksi polttaa. En kuitenkaan sorru.
Tänään yli 12vkoa polttamatta :)
 
Mun ei ole tarkoitus syyllistää nyt ketään, mutta jos joku saisi tästä lisäpontta lopettamiseen.
Tunnen siis äidin, joka esikoistaan odottaessaan tupakoi koko raskausajan. Esikko syntyikin sitten ihan ennen aikojaan ja ainut syy ennenaikaisuudelle oli äidin raskausajan tupakointi :/ Hän on syyllistänyt itseään asiasta paljon, mutta nyt tämä pieni keskonen on jo iso ja terve lapsi :)
 
Mulla kanss... väheni plussan jälkeen että max 6 tupakkia päivässä, kun ennen meni vähintään aski. Mutta ajattelin et viimestään ekan neuvolan jälkeen sitten kokonaan loppu.
 
Itse olen lopettanu tupakoinnin jo joku vuosi ennen raskaaksi tuloa mutta ihan mielenkiinnosta että mikä siitä tekee teille niin vaikeeta lopettaa? Itse lopetin ihan seinään muutenvaan eikä mitään ongelmaa ja jotenkin en osaa ajatella muutakun että tupakointi on tapa eikä niinkään pakko. :) en siis syyllistä koska kunkin oma asia.
 
Mä luulen että se addiktion syvyys riippuu henkilön omasta psyykestä. Mun mies on juonut vuosikausia ihan alkkismääriä ja lopetti kans ihan seinään joitakin vuosia sitten kun sai riittävän hyvän syyn. Nykyään siis todella kohtuukäyttäjä. Oon ajatellut ettei se sit varsinaisesti ollut addiktoitunut vaan se oli sille vain huono tapa ja pahan olon itselääkintää. Mut ei se vaan kaikilla mene noin. Ja onhan nikotiini tosi addiktiivinen aine. Kannustaisin kaikkia jotka tän asian kanssa kamppailee pyytämään apua vaikka sieltä neuvolasta, nikotiinivierotukseen on nykyään hyviä lääkkeitäkin ja kun raskaana yrittää lopettaa niin uskoisin että terveydenhuollosta tarjotaan kaikki mahdollinen apu.
 
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että millä perusteella pystyivät sanomaan että enneaikainen synnytys oli vain ja ainoastaan tupakoinnista johtuvaa?
 
akidi sanoi:
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että millä perusteella pystyivät sanomaan että enneaikainen synnytys oli vain ja ainoastaan tupakoinnista johtuvaa?
Click to expand...

Tähän en osaa vastata, tiedän vain sen mitä mulle on kerrottu. On sen verran arka aihe, etten ole sen enempää kehdannut kysellä. Käsittääkseni istukassa oli ollut jonkinlaista vikaa ainakin.

Minä itse poltin sähkötupakkaa ennen, mutta kun esikoisesta plussasin, jäi se pois samantien. Ei vaan enää tehnyt mieli yhtään :)
 
Mua vähän järkyttää lukee näitä:wideyed: anteeks suorat puheet ja hirveesti tsemppiä kaikille lopettamiseen!! Mulle oli itsestään selvyys et rööki loppuu heti kun plussaa näyttää, ja lopetinkin silloin kun esikoisen plussasin. Kun lopetin imetyksen poltin muutaman tupakin sillon tällöin jonkun seurana... En antais itelleni ikinä anteeks jos lapselle tapahtuisi jotain ja syynä olisi mun polttaminen. Mutta tosiaan hirveesti tsemppiä teille ja kyllä siihen pystytte!!:wink
 
Pakko nyt kommentoida kun joskus jotain lääkäriohjelmaa aiheesta katsoin. Brittilässähän raskaanaolevista tupakoi iso osa ja ihan vaan sen takia et vauvat on yleensä pienempiä ja syntyy ennenaikasena. Siis halusivat mahdollisimman pienen vauvan ettei paikat hajoo :s siinä näytettiin sit ultrakuvaa + vauvan happisaturaatioo kun äiti poltti. Ja kyllä se pieni alko nopeesti hätäsen näkösesti liikkua ja happisaturaatio läks laskuu :/ tupakan polttaminen on kuulemma sama kun puristas napanuoraa nyrkillä :sad001
Tsemppiä kaikille tupakoinnin lopettamiseen! :)
 
Joo... Mua järkyttää kans. Täällä oli puhetta, että on jokaisen oma asia, polttaako raskauden aikana. Mun mielestä ei oo, koska siinä on vastuussa toisen, viattoman ihmisen elämästä.

Sit oli puhetta siitä, että tupakointi helpottaa pahoinvointia. Mulla on Hongkongista ostettuja yrttejä, siis ihan luontaisia yrttejä, joiden mä tiedän helpottavan mun oloani tosi paljon. Otanko mä niitä? En, koska niitä ei oo todettu turvallisiksi. Mä kärsin ite mieluummin kun vaarannan lapseni.

Sori, mut mulla ei riitä ymmärrys. En haluu pahottaa kenenkään mieltä tällä, toivon, että saatte lopetettua.
 
Eikös se tän ketjun juju ollut, että ketään ei syyllistetä? Tai toive aloittajalta oli niin... Varmasti polttajat ahdistuvat muutenkin jo tarpeeksi ilman syytöksiä, joten eiköhän me muut voitais vaikka pysyä ketjusta poissa. Tarkoitus ei kuitenkaan tässä ryhmässä ole pahoittaa kenenkään mieltä vaikka eri mieltä jatkossakin asioista tullaan olemaan. Tässä ketjussa tarvitaan sitä positiivista tsemppiä, että kaikki saisivat lopetettua!
Ja en siis ole ikinä polttanut enkä varmasti koskaan tule polttamaan, mutta en silti ole täydellinen itsekään ja ymmärrän ettei riippuvuuksista niin helposti pääse aina irti vaikka joku tuttu olisi joskus päässytkin. Itselläkin noita liikakiloja on ihan liikaa vaikka nekin on haitallisia terveydelle.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top