Oireet vetävät nyt jostain syystä mielen tosi matalaksi. Mistään uusista tai odottamattomista oloista ei edes ole kyse, ihan tuttua kauraa tämä pahoinvointi, läpitunkevat vilunväreet, raskas väsymys ja hajuherkkyys. Mutta tuntuu, että siedän niitä jotenkin paljon huonommin tällä kertaa… varsinkin tänään on tuntunut, että mennään sietokykyni rajoilla. Ja vasta rv 6 alkamassa! Pahin vaihe on vasta edessä melkein kuukauden päästä. Miten minä selviän tästä.
Jostain syystä edes ajatus vauvasta ei nyt ole kannustava. Näin eilen kaveria, jolla on vastasyntynyt vauva, ja niin ihana kuin hän pieni tuhisija olikin, minua alkoi ahdistaa kun näin, miten työlästä pienen vauvan hoitaminen on. Tai siis tiesinhän minä sen jo ennestään, itsekin kaksi vauvaa saaneena. Ehkä aika on ehtinyt kullata muistoja. Mutta nyt joka tapauksessa ahdistaa kaikki tähän raskauteen liittyvä rankasti, ja se vähän pelottaa. En ollut yhtään osannut varautua, että kokisin tällaisia tuntemuksia vielä kolmannen ja viimeisen lapseni kohdalla. Toivottavasti tämä menee ohi pian…