Tunteiden vuoristorata

[Snickers]

Millaisia tunteita teillä on raskauteen liittyen? Iloa? Pelkoa? Ja mitkä asiat noita tunteita herättää? Joko hormonit heittelee tunteita laidasta laitaan? Mitä tunteita tänään on ollut? Ärsyttääkö? Itkettääkö liikutuksesta?


Itse aloitan tällaisella vuodatuksella.

Itsellä on tänään ollut suunnattoman iloinen ja onnellinen olo raskaudesta. Oon haaveillut siitä miten esikoinen reagoi uutiseen ja vauvan tuloon.

Jos kaikki menee raskaudessa hyvin, huolestuttaa kuitenkin jo etukäteen tulevat huonosti nukutut yöt koska tiedän että uni on mun toimintakyvylle niin tärkeää.

Ja tottakai on toivomus siitä että vauva sieltä tosiaan tulee. Mutta on myös pelkoa siitä jos jotain meneekin pieleen ja vauvaa ei meille tulekaan.

Tänään myös ärsytti esikoisen venkoilut käsien pesulla erityisen huolella mutta toisaalta koin taas syviä rakkauden ja hellyyden tunteita kun leikittiin ja syliteltiin jälkeenpäin.

Nyt purkakaa kaikki tunteet, positiiviset, negatiiviset, mitä ikinä! Tänne saa vuodattaa!

 

[Aureeel]

Mä en uskalla vielä iloita ollenkaan tästä raskaudesta. Jos iloitsen nyt ja sitten tämä ei taaskaan onnistu, pettymys on niin suuri etten tiedä miten siitä taas pääsee yli. Neuvolaan soitin eilen ja teki mieli sanoa, että voiko sen ensimmäisen neuvolan skipata ja mennä suoraan ekaan ultraan, jotta tietää onko näistä asioista edes ”järkeä” jutella kun mitään varmuutta raskaudesta ei tässä vaiheessa ole.

 

[Snickers]

Mä en uskalla vielä iloita ollenkaan tästä raskaudesta. Jos iloitsen nyt ja sitten tämä ei taaskaan onnistu, pettymys on niin suuri etten tiedä miten siitä taas pääsee yli. Neuvolaan soitin eilen ja teki mieli sanoa, että voiko sen ensimmäisen neuvolan skipata ja mennä suoraan ekaan ultraan, jotta tietää onko näistä asioista edes ”järkeä” jutella kun mitään varmuutta raskaudesta ei tässä vaiheessa ole.

Totta! Mustakin tuntuu vähän turhalta se ensimmäinen neuvola. Mitä järkeä mennä sinne puhumaan ennen kuin on edes varmuutta mistään.

 

[Toivoaon]

Joo itse en edes varaa koko neuvolaa, ennen kuin ultrassa oon käynyt

 

[n84_]

Itte oon aika sekaisin ajatusteni kanssa. Oon äärettömän onnellinen raskaudesta ja kovasti toivon kaiken menevän hyvin ja innoissani vauva-ajatuksesta. Oletin, etten enää raskautuisi kovinkaan helpolla ja nyt jotenkin kaikki tapahtuu niin äkkiä, että kestää laittaa ajatuksia kasaan.

Eniten mua mietityttää mun ikä ja välillä mieleen tulee kurjia ajatuksia, että oonko liian vanha saamaan vielä lapsen ja miten oon sitten sen ja sen ikäinen, kun lapsi kasvaa. Oon saanut vanhemmat lapseni tosi nuorena (olin 20 ja 23) ja oon aina tykännyt ajatuksesta, että oon nuori vanhempi ja nyt sitte pitääkin muuttaa identiteetti sinne toiseen päähän . Myös vähän mietityttää, että mitä muut ajattelee, vaikka normaalisti en yhtään oo kiinnostunut muiden ajatuksista. Oon jo pitkään saanut nauttia itsekkäästä menosta, kun lapset on sen verran vanhoja, niin nyt vähän mietityttää miten hullu oon, kun aloitan kaiken alusta .

Mutta pääasiassa oon tosi innoissani ja onnellinen tulevasta !

 

[Karhuemo17]

Itte oon aika sekaisin ajatusteni kanssa. Oon äärettömän onnellinen raskaudesta ja kovasti toivon kaiken menevän hyvin ja innoissani vauva-ajatuksesta. Oletin, etten enää raskautuisi kovinkaan helpolla ja nyt jotenkin kaikki tapahtuu niin äkkiä, että kestää laittaa ajatuksia kasaan.

Eniten mua mietityttää mun ikä ja välillä mieleen tulee kurjia ajatuksia, että oonko liian vanha saamaan vielä lapsen ja miten oon sitten sen ja sen ikäinen, kun lapsi kasvaa. Oon saanut vanhemmat lapseni tosi nuorena (olin 20 ja 23) ja oon aina tykännyt ajatuksesta, että oon nuori vanhempi ja nyt sitte pitääkin muuttaa identiteetti sinne toiseen päähän . Myös vähän mietityttää, että mitä muut ajattelee, vaikka normaalisti en yhtään oo kiinnostunut muiden ajatuksista. Oon jo pitkään saanut nauttia itsekkäästä menosta, kun lapset on sen verran vanhoja, niin nyt vähän mietityttää miten hullu oon, kun aloitan kaiken alusta .

Mutta pääasiassa oon tosi innoissani ja onnellinen tulevasta !

Meitä on täällä muutama muukin saman ikäinen, eli et ole yksin tässä myöhäisten junassa Itse olin ensisynnyttäjänä jo tilastollisesti hieman vanhempi, mutta ei tuota ikää ole huomannut leikkipaikoilla, päiväkodissa tai muuallakaan. Oma siskokin teki vielä 42 vuotiaan iltatähden, enkä ole osannut katsoa että hänkään hirveän vanha äiti olisi ollut. Joten ainakaan ei kannata murehtia tuota mitä muut ajattelee, meitä on tosiaan muitakin jotka tuolla katukuvassa toivottavasti loppuvuodesta / ensi vuonna vauvan kanssa menee

Mutta yhdyn tuohon ajatukseen, että kohta kaikki taas alkaisi alusta. Esikoinen alkaa jo olla kouluikäinen, eli varsin itsenäinen tapaus, ja tämän raskauden myötä olisi taas kohta valvottava yöt, ja sylissä joku joka on susta riippuvainen ensimmäiset elinvuodet. Mutta silti sitä on valmis kaikkiin niihin vähäunisiin öihin ja maraton imetyksiin

 

[n84_]

Meitä on täällä muutama muukin saman ikäinen, eli et ole yksin tässä myöhäisten junassa Itse olin ensisynnyttäjänä jo tilastollisesti hieman vanhempi, mutta ei tuota ikää ole huomannut leikkipaikoilla, päiväkodissa tai muuallakaan. Oma siskokin teki vielä 42 vuotiaan iltatähden, enkä ole osannut katsoa että hänkään hirveän vanha äiti olisi ollut. Joten ainakaan ei kannata murehtia tuota mitä muut ajattelee, meitä on tosiaan muitakin jotka tuolla katukuvassa toivottavasti loppuvuodesta / ensi vuonna vauvan kanssa menee

Mutta yhdyn tuohon ajatukseen, että kohta kaikki taas alkaisi alusta. Esikoinen alkaa jo olla kouluikäinen, eli varsin itsenäinen tapaus, ja tämän raskauden myötä olisi taas kohta valvottava yöt, ja sylissä joku joka on susta riippuvainen ensimmäiset elinvuodet. Mutta silti sitä on valmis kaikkiin niihin vähäunisiin öihin ja maraton imetyksiin

Joo, en mä liikaa murehdi, mutta välillä kun ajatukset oikein pyörii päässä, niin kaikkea sitä tulee mietittyä.

Sulla kuitenkin vielä on edes jotenkin muistissa odotusajan ja pikkulapsiarjen asiat esikoisen jäljiltä, mun vanhemmat "vauvat" on 16 ja kohta 19-vuotiaat ja musta tuntuu, että noiden jälkeen lähes kaikki asiat ja ohjeistukset ovat muuttuneet .

 

[Hapsukka]

Täällä tulee myös neljäkymppiä mittariin tulevana kesänä. Sillä tavalla vähän eri tilanteessa, että sain esikoiseni vasta vajaa viisi vuotta sitten, ja nyt odotan kolmatta. Mutta itselle lasten saaminen tässä iässä on tuntunut jotenkin ihan luonnolliselta, en ole osannut mieltää itseäni mitenkään erityisen vanhaksi äidiksi. Siihen tosin varmaan vaikuttaa se, että omassa ympäristössäni melkein kaikki naiset ovat tulleet äideiksi kolmenkympin jälkeen, osa ensimmäistä kertaa vasta 40v. jälkeen. Yksi heistä sai iltatähtensä muutama vuosi sitten, 47v. iässä.

Tältä pohjalta mietin, että mikä saa pohtimaan, mitä muut ajattelevat lapsen saamisesta ”näin vanhana”? Ja mitä he siis siitä ajattelisivat? En ole ainakaan itse kohdannut mitään kummoisempia asenteita omaan äitiyteen liittyen. Kai. Tai sitten en ole vain rekisteröinyt asiaa.

 

[n84_]

Täällä tulee myös neljäkymppiä mittariin tulevana kesänä. Sillä tavalla vähän eri tilanteessa, että sain esikoiseni vasta vajaa viisi vuotta sitten, ja nyt odotan kolmatta. Mutta itselle lasten saaminen tässä iässä on tuntunut jotenkin ihan luonnolliselta, en ole osannut mieltää itseäni mitenkään erityisen vanhaksi äidiksi. Siihen tosin varmaan vaikuttaa se, että omassa ympäristössäni melkein kaikki naiset ovat tulleet äideiksi kolmenkympin jälkeen, osa ensimmäistä kertaa vasta 40v. jälkeen. Yksi heistä sai iltatähtensä muutama vuosi sitten, 47v. iässä.

Tältä pohjalta mietin, että mikä saa pohtimaan, mitä muut ajattelevat lapsen saamisesta ”näin vanhana”? Ja mitä he siis siitä ajattelisivat? En ole ainakaan itse kohdannut mitään kummoisempia asenteita omaan äitiyteen liittyen. Kai. Tai sitten en ole vain rekisteröinyt asiaa.

Hyvä kysymys. Johtuukohan se sitten ihan vaan yksinkertaisesti siitä, että mä elin vuosikausia ajatuksella, että mun lapsiluku on täynnä ja tosiaan oon saanut noi lapset tosi nuorena. Siksi ehkä koen, että nyt oon jotenkin "vanha" vauvan äidiksi. Kun tosi pitkään oon kuitenkin ajatellut, et näin neljänkympin kynnyksellä mun vanhin lapsi on parikymppinen ja voisin ihan hyvin tulla nyt mummoksi ja jotenkin elämä heitti näin, että jos kaikki menee hyvin, niin saan vielä vauvan . Tän vuoksi ehkä ikäkriiseilen, mut yritän päästä tästä ajatuksesta yli .

Toisaalta ajattelen mä myös niin, että oon saanut lapset tosi nuorena, niin nyt varmaan iän myötä osaan enemmän nauttia kaikesta, mitä nuorempana osasin .

 

[MamaT]

Mua pelottaa, miten pärjään töissä, jos ja kun vaikea pahoinvointi alkaa. Olen ollut helmikuun alusta sairaslomalla muista syistä, jota jatkettiin vielä toisesta syystä. Paluu alkaa kuitenkin häämöttämään.

Tapaan asiakkaita 90% ajasta kasvotusten, ja työskentelemme muuten avokonttorissa. Tiedän, että esihenkilö tukee, mutta en haluaisi hänen olevan välttämättä ensimmäisiä ihmisiä, jotka tietää odotuksestani.. noh päivä kerrallaan pitää mennä ja seurata vointia, ja on varauduttava siihen, että esihenkilön kanssa pitää ottaa asia piankin puheeksi.

 

[Aureeel]

Mua pelottaa, miten pärjään töissä, jos ja kun vaikea pahoinvointi alkaa. Olen ollut helmikuun alusta sairaslomalla muista syistä, jota jatkettiin vielä toisesta syystä. Paluu alkaa kuitenkin häämöttämään.

Tapaan asiakkaita 90% ajasta kasvotusten, ja työskentelemme muuten avokonttorissa. Tiedän, että esihenkilö tukee, mutta en haluaisi hänen olevan välttämättä ensimmäisiä ihmisiä, jotka tietää odotuksestani.. noh päivä kerrallaan pitää mennä ja seurata vointia, ja on varauduttava siihen, että esihenkilön kanssa pitää ottaa asia piankin puheeksi.

Mulla vähän samat pelot. Erityisesti juuri stressaan tuota esihenkilölle kertomista, koska en haluaisi vielä kertoa, mutta esimerkiksi menetän palkan neuvolakäynnin takia jos en kerro.

 

[Snickers]

En muista mihin aikaan itsellä viimeks alkoi se hormonaalinen itkun partaalla oleminen mutta sitä ei oo ainakaan vielä ollut. Esim tyyliin itkin Disneyn animaatioita katsoessa kun oli niin kaunista Jotenkin odotan innolla sitä fiilistä

 

[Novak]

Päällimmäinen tunne on kiitollisuus ja toivottavasti mennään näillä eteenpäin. Tosin epätietoisuus mietityttää aina, kun ei tiedä onko raskaus oikeassa paikassa tai onko siellä ylipäätään ketään.

Muutos perhekoossa kahdesta lapsesta kolmeen mietityttää myös. Samoin se, kestääkö kroppa kun on ollut aika koetuksella. Tässä on ollut raskauksia ja imetyksiä aika tiuhaan. Hyvin olen palautunut, mutta onhan se silti kuluttavaa. Ikääkin on enemmän mutta aika keski-ikäinen odottaja (täytän tänä vuonna 34) olen.

 

[Jannnah]

Täällä ollut hirveä ahdistus.. raskaaksi tulin siis ehkäisystä huolimatta. tämä olisi 4 lapsi ja jos kaikki menee hyvin niin olisi 2 alle 2v. Kaksi vanhempaa ovat vilkkaita epäilen, että pojalla olisi ADHD ja esikoinen taas kokee kiusaamista koulussa. Aloitti syksyllä koulussa ja siitä asti kaikkea ollut mikä vaikuttanut myös lapseen ihan liiankin paljon.. Tässä ollut kaikkea ja pelottaa ja ahdistaa pärjäänkö vaikka onkin puoliso siinä, mutta hän on liian ”chill” tai sitten minä käyn ylikierroksilla kun olen sellainen joka asuu ajatuksissaan. Välillä herään hirveeseen ahdistukseen ja mietin liikoja. Onneksi kun kaikki lapset kotona tulee huojentunut olo. Kai tässä isoin pelko on se miten asiat menee lapsen synnyttyä kun on tämä pieni taapero joka vielä tarvii niin paljon äitiä. Riittääkö minun aika kaikille. Minun kaksi vanhempaa ”taistelee” minun ajasta ja koitan antaa molemmille kahdenkeskistä aikaa mutta yleensä pikkunen tulee paukuttamaan ovea tai yrittää pelata meidän kanssa lautapelejä. Kolme on vielä ollut ihan hyvä ajatus, mutta nyt tämä 4 pelottaa. Rakastan lapsiani saman verran mutta välillä isommilta tulee sitten ”sä tykkäät tosta enemmän” lause joka pysäyttää joka ikinen kerta.. Olen kyllä esikoisen kanssa ollut nyt enemmän koska rajun kiusaamisen takia ollut vähän itkuinen ja alakuloinen niin siitä varmaan tullut tällänen mustasukkaisuus.

 

[LiilaKaari]

Sekalaiset fiilikset, oon innoissani, kauhuissani ja jännittynyt samalla kertaa. Raskaus toivottu 2v yrittämisen jälkeen. Saatu aluille lapsettomuushoitojen avulla, mikä aiheuttaa omaa jännitystään kun ensimmäiset hoidot kyseessä eikä uskaltaisi vielä liikaa iloita.

 

[Jannnah]

Minun sisko synnytti marraskuussa juuri ja vauva sai alkunsa ivf hoitojen avulla. Uskon, että kaikki varmasti menee hyvin ja kaikki tunteet ovat sallittuja.. minulla 4 nyt tulossa jos ei mene kesken niin voin sanoa, että kyllä minua pelottaa enemmän kuin esikoisen aikaan. Kyllä kaikki palaset on sitten aina mennyt omille paikoilleen.

 

[jamm]

Sekalaiset fiilikset, oon innoissani, kauhuissani ja jännittynyt samalla kertaa. Raskaus toivottu 2v yrittämisen jälkeen. Saatu aluille lapsettomuushoitojen avulla, mikä aiheuttaa omaa jännitystään kun ensimmäiset hoidot kyseessä eikä uskaltaisi vielä liikaa iloita.

Meillä toinen tulossa ivf hoitojen avulla

 

[LiilaKaari]

Ihana kuulla onnistumisista. Jotenkin nuo onnistumisprosentit on niin pienet (noin 30-40%). Ettei oikein tiedä miten toiveikas uskaltaisi olla.

 

[Snickers]

Noniin. Hormonit ainakin heittelee tunteita, nimittäin esikoisen kanssa Frozenia katsoessa itkettää ihan randomeissa kohdissa kun oon jotenkin niin mukana hahmojen tarinoissa ja tunteissa

 

[Bebetuulia24]

Noniin. Hormonit ainakin heittelee tunteita, nimittäin esikoisen kanssa Frozenia katsoessa itkettää ihan randomeissa kohdissa kun oon jotenkin niin mukana hahmojen tarinoissa ja tunteissa

Mekin tänään katsottiin Frozenia kun itsellä tulee sellasia ihan veto pois hetkiä pitkin päiväö