Tunteet pinnassa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sheidi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nyt ärsyttää ja pahasti. :mad:

Tää tunteiden heittely on ihan kamalaa. Ihan kun ei tuntis itteensä enää ja joka ikinen asia minkä mieskin tekee saa mut suorastaan raivon partaalle. Siinähän oot sitten kun et tiiä ootko vihanen, jostain syystä nälkänen vai itkettääkö vaan niinkun jokaisena muunakin päivänä viikossa. Lisäksi tuntuu, että mieskin omalta osaltaan lietsoo mun skitsoamista kun ei ikinä osaa jättää aihetta sikseen vaan on saatava se viimeinen sana. :smiley-angry017

Onko muilla semmosta vaihetta, että omat mielipiteet on tullut hirveen tärkeiksi? Jotenkin tässä hormonimyräkässä ei kestä yhtään arvostelua tai kysymyksiä omiin elämäntapoihin ynnä muihin liittyen.
 
Mua ärsyttää suunnattomasti kun ukko tai meidän isoin koira aivastaa... se kuullostaa lähinnä karjumiselta mun korvaan , ennen en tosiaan oo moisesta välittäny. Ja jos mies sanoo poikittaisen sanan ihan mihin asiaan tahansa mä rupeen pillittää ihan urakalla... En kestä mitään kielteistä häneltä... :)
Ehkä tää tästä vähän rauhottuu kun tulee viikkoja lisää... Toivottavasti :)
 
Nyt mä oon vaan märissyt kuin viimeistä päivää!
Tää tunteiden heittely on ihan kamalaa. Ihan kun ei tuntis itteensä enää ja joka ikinen asia minkä mieskin tekee saa mut suorastaan raivon partaalle. Siinähän oot sitten kun et tiiä ootko vihanen, jostain syystä nälkänen vai itkettääkö vaan niinkun jokaisena muunakin päivänä viikossa. Lisäksi tuntuu, että mieskin omalta osaltaan lietsoo mun skitsoamista kun ei ikinä osaa jättää aihetta sikseen vaan on saatava se viimeinen sana. :smiley-angry017
Minä oon vaan lähinnä märissyt koko ajan!! Aivan idioottimaista koko ajan vollottaa jostain pienistä asioista. Eilen sain kauheat itkupotkuraivarit, kun kävimme hakemassa ruokaa ja sain väärän annoksen. Ensin märisin niin, että seinät tärisi ja sitten mies sattui jotain yllyttämään ja tulin kauhean raivon partaalle. Mies ei ole yleensä ikinä ennen korottanut ääntään, mutta päätti nyt tehdä sen virheen! :rolleyes: siitäkös minä vasta riemastuin, kun toinen oikein heittää vettä myllyyn ja lietsoo mun tunnetilaa! Olin jo niin raivoissani, että viskasin ruokani lattialle ja karjuin täyttä huutoa... :smiley-ashamed008 Jos ei olis ollut sen verran fiksu mies, että olis vaan itse rauhoittunut ja pitänyt lopulta suunsa kiinni, niin me oltain mesottu varmaan aamuun asti. Sanoinkin tuon episodin jälkeen, että tosi hienosti toimittu, että kehtaat edes alkaa vääntämään hormoonihirviön kanssa ja lietsot lietsoamistas. Tais mieskin ymmärtää, että vastaavaisuudessa on parempi vaan pitää turpansa kiinni :''D
 
Vietin vapaapäivää kotona. Oli suunnitellut, että siivoan ja laitan ruuan valmiiksi kun mies tulee kotiin. En jaksanut tehdä mitään. Mies tuli kotiin. Makasin sohvalla ja valitin huonoa oloa ja nälkää. Mies alkoi paistamaan meille munia. Söin ja aloin itkeä. Itkin saamattomuuttani ja sitä miten ihana mies mulla on. En saanut sitä kuitenkaan sanottua ääneen. "Ei mikään, ei mulla oo mikään". Itkun jälkeen olikin parempi olo ja jatkoin illanviettoa kainalossa hyvillä mielin.
 
Sain just itkupotkuraivarit kun tilaamani doppleri saapui postissa eikä se toimi! Siinä on joku kosketus häiriö,OLIS OLLU NIILLEKKI KYMPEILLE PAREMPAA KÄYTTÖÄ! Argh! Eipä sieltä varmaan mitään vielä olis kuulunutkaan mutta vituttaa palauttaa se ja odotella rahoja takasin! Että semmonen kriisi tällä kertaa oli miehen kommentti :rolleyes:
 
Ohjelmat itkettää. Kattelin eilen Supernannya, ja itkin ajoittain. Sit ykköseltä tuli joku leffa, joku kotiopettaja, ai että se oli niin nyyhky! Ennenkin ollu herkkä mutta....
 
itkin melkein koko voice of finlandin eilen,lauloivat niin hienosti ja tunteella... ja yks siinä lauloi kuolleelle lapselle, niin kyllähän siinä ilman näitä hormoonejakin olis itkeny..
 
Mä itkin tänään saunan kiulun takia. Tai siitä se lähti. Katsoin aamupäivällä tullutta Meryl Streepin ja Uma Thurmanin rakkaushömppäleffaa. Tuli mainokset ja menin laittaan saunan päälle. Nostin ylälauteilta kiulun. Se ei ole siinä koskaan, mutta oli jäänyt uuden vuoden rakettien katselusta siihen. Tuli ikävä lapsiani. Heidän kanssa katseltiin saunan ikkunasta värivalojen tanssia taivaalla. Sydän alkoi hakkaamaan tuhatta ja sataa, hengästyin ja vajosin käsien varaan kaiteille. Purskahdin itkuun: Mulla ei ole miestä.

Tää yksin odottaminen on tällä hetkellä ihan perseestä.
 
Paruin eilen ääneen kun huomasin facessa että mun kotikirkkoon on laitettu kastepuu johon jokainen vuoden aikana kastettava lapsi saa omalla nimellään varustetun lehden, ja kysyin vt kirkkoherralta (joka sattui olemaan paikalla facessa) että saako meidän lapsi sinne näkymättömän lehden, vaikka ihan eri seurakunnan alueella nyt asutaankin, ja voiko ristiäiset pitää vaikka mun vanhempien tykönä. Hän vastasi, että voi pitää ja saa varsinkin siinä tapauksessa ihan oikean lehden!
 
Aloin just itkeen kun telkkarissa jossain luonto-ohjelmassa norsu ajoi kolme urosgebardia pois pikkusten gebardivauvojen kimpusta :rolleyes:
 
Katottiinkohan me tiu samaa ohjelmaa ku vähän myöhemmin yks leijona äiti luovutettuaan pennun siskolleen vaelsi pahasti ontuen puun alle ja kuolla kupsahti siihen. Tulipas paha mieli :(
 
Niin oli. Juur siinä mietin kun se sen siskonsa kaa hengas että no emo menee sit lepäämään kun saa penikan hoitoon ja tulee takas kun on terve. Pikkasen teki mieli läpsäistä itteeni naiviudesta 3min myöhemmin. Ei oo eläinlääkärin palvelut saatavilla savannilla..
Juur tän takia en IKINÄ kato mitään luonotodokkareita kun ei vaan kestä sitä raadollisuutta.
Onneksi pentu sentään pääs laumaan vaikka lohduttomana etsiskelikin emoaan tovin.
 
En minäkään kestä elukkaohjelmia, varsinkaan jos on koiria ruudussa! :D Edelleen ärsyynnyn melko herkästä, mutta taitaa tällä haavaa olla räjähdysherkin kausi ohi. Enkä ole enää edes märissyt joka asiasta ;D jokainen voi kuitenkin päätellä mitä ekana tulee mieleen, kun alkaa olo normalisoitumaan ja oireet alkaa tunteiden heittelyä myöten kadota...
 
Mie katoin samaa ohjelmaa, ja kyyneleet toi silmiin se miten ihanasti se gebardiemo jakso niitten poikasten kans pelmuta :) jotenkin se äidinrakkaus liikutti. Ja miten just se leijonaemo sinnitteli hengissä siihen asti että poikasen tulevaisuus oli turvattu, ja sitten vasta luovutti ja meni kuolemaan. Piti ihan tehdä töitä etten siinä miehen vieressä ala luonto-ohjelmalle itkemään. :)
Varsinkin apinoista kertovat ohjelmat liikuttaa kun ne on niin inhimillisiä. Niitä katsoessa tajuaa että kyllä eläimilläkin on tunteet, ei pelkät vaistot.
 
Miksei miehen vieressä voi Retu itkee luonto-ohjelmalle? Mää ainakin pillitän joka päivä jollekkin ohjelmalle Jukan nähen, vaikka se mua siitä kiusotteleekin :D
 
Nokun itken muutenkin niin paljon ja joka asiasta, niin yritin etten itkis sille että jollain isolla kissalla on tunteet :D mies on välillä ihan hämmentynyt mun kans kun pyyhin kyyneleitä joka välissä.
 
Mä oon ollu häkeltyny ku miestä ei haittaa tai ole vaikea jos niiskutan jollekkin telkkarijutulle. Käyttää vaan tilanteen heti halimiseen ku en muuten oo alvariinsahalija ni noissa halit tulee tarpeseen :D
Lähinnä noi on itelle välillä että hei kamoon nyyyt, tää EI oo mikään aihe vollata, et tiedän tunteen. Plus että tulee asap karsee pitkäaikaispäänsärky jos oikeesti vollaa niin että vesi lentää ni siksikin koetan pitää minimissä. Aika vähällä oon päässytkin kyl. Viel.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla ei oo kyllä tunteet heitely päästä toiseen. Mä oon pysyny vaan siinä, että kaikki vähänkin surullinen, iloinen itkettää. Sunnuntaina en mitään muuta tehnytkään kuin itkin. :D H oli jo ihan, että pitääkö jotain asialle tehdä. Mutta kun tunsi ne vipeltäjän liikkeet ja sai hellyyttä..
 
Mäkin olen päässyt aika vähällä tunnemyrskyjen suhteen. Viime perjantai-iltana tosin makasin väsyneenä sohvalla ja ihan yhtäkkiä aloin parkumaan täysillä. Meni kauan ennenkuin pystyin itkun seasta miehelle selittämään että nyt vähän itkettää kun en oo jaksanut tehdä illalla muuta kuin makoilla.

Esikoisen ajalta mieleen on jäänyt yksi itku kun melko uusiin legginseihin tuli reikä. Se tuntui silloin maailman suurimmalta vastoinkäymiseltä! Jälkeenpäin tietenkin oon naureskellut asialla mutta voi mun mies raukkaa, mitähän sekin on ajatellut siinä tilanteessa :grin
 
Takaisin
Top