Tunteet ja niiden myllerrys

Oletteko miettineet koskaan että ketä ne on ne äidit jotka nauttii täysillä raskauden joka hetkestä ja hehkuvat odotuksen onnea? Tai oletteko te niitä äitejä? Mikä mussa on vialla kun en nauti yhtään tästä? Ennen molempia raskauksia se on itänyt se sellainen mielikuva miten ihanaa olis olla raskaana..ja nyt taas olen päässyt kyllä tuosta mielikuvasta eroon koska eihän tää nyt mitään kivaa ole kun tunnen itseni valaaksi yämän turvotuksen kanssa, kaikenmaailman pahoinvoinnit ja väsymys ja seksuaalinen haluttomuuskin vielä.. Muistan viimeksi vikan raskauskuukauden aikana vannoneeni ettei enää ikinä että kuka hullu tähän ryhtyy. Otetaan tästä nyt irtaalleen se että olenhan minä suunnattoman onnellinen että saan toisen vauvan... Mutta voiku nyt edes jossain vaiheessa tästä raskaudesta nauttisi :meh:
 
Minkki elä pyytele anteeksi aitoa tunnetta. Hyvä kun täällä ainaski saa kertoa asian niin kuin se on. Äitiyteen liittyy aivan hulluja myyttejä. Totuus on että tää on paljon rankempaa fysiikalle ja psyykelle kuin yleisesti myönnetään.

Mulla oli täsmälleen sama fiilis eka kuukaudet. Pari vk sitten turvotus helpotti ja se hillitön väsymys alkoi äkkiä väistyä. Vielä vaivaa kipeät limakalvot ja hengästyminen, hemoglobiini nyt sentään noussu 109. Mutta kaikki tekeminen on yhä suorittamista. Oottelen yhä "keskiraskauden energistä hehkua" ja kesää. Viimeksi mainittuun uskon enemmän.

Se ihan pelottaa, että joudun taas supistelujen vuoksi loppukolmanneksella lepoon. Eka raskaudessa jouduin makaamaan vk 32-37. Silloin meillä myös remontti menossa ja olin tulla hulluksi ku sänkyyn kuulin miten vieraat talkoolaiset tyhjensi mun keittiönkaappeja. Väritkin häipyi pitkäksi aikaa ja oma huone oli kuin selli.
 
Mä en myöskään ymmärrä, miksi kukaan nauttisi raskaana olemisesta. Turvotus, pahoinvointi, painonnousu, ummetus, väsymys, supistukset... Ihanaa?

Vauvan odotus on sinänsä suurimman osan ajasta iloinen asia. Mitä nyt välillä ihmettelee, miksi tekee omasta tahdosta elämästään hankalampaa.
 
Ihana ettei muillakaan ole niin helppoa! Ja tuntuu ihan hirveältä valittaa kun tietää kuinka moni ei tule raskaaksi edes vuosien yrittämisen jälkeen.. Minkäs silti tunteilleen mahtaa :sorry:
Odotan myöskin sitä toista kolmannesta kun turvotus yms ehkä helpottaa ja alkaa tuntea itsevarmuutta taas omasta kehostaan (ennen loppuraskauden lyllertämistä).
 
Mä enemmänkin pelkään syntymän jälkeistä elämää. Entä jos tuleekin masennus tai ei yöllisten valvomisten jälkeen jaksa olla iloinen lapsesta yms.. Olen aina ollut "hyvä" nukkumaan, normaalisti voin hyvinkin nukkua 10 -12 tunnin yö unia + päikkärit. Tällä hetkellä edelleen väsymys ja nukun yöllä n. 8-10 h + parin tunnin päikkärit. Mutta kaippa se luonto hoitaa asiansa.
 
Helytsy hormonit auttaa kyllä jaksamaan sen väsymyksen mikä valitettavan todennäköisesti tulee..no itsekin kävin kyllä puolison kanssa äärirajoilla väsymyksen kanssa kun puolivuotias nukkui edelleen 1h-2h kerrallaan (eikä edelleenkään nuku ihan täydellisiä öitä). Meillä oli siis lapsen unirytmi siitä pahimmasta päästä, enkä kovin montaa tuttua tiedä joiden lapsi olisi nukkunut yhtä huonosti.
Enkä oikein osaa sanoa muuta apua siihen mahdolliseen tilanteeseen kanssakärsijöille kuin että ottakaa kaikki apu vastaan mitä saatte! Jos joku edes silloin tällöin suostuu hoitamaan lasta päivällä tai yöllä niin käyttäkää se aika nukkumiseen itse. Ja pyytäkää sitä apua jos tuntuu ettei enää jaksa ja varsinkin jos huomaatte masennuksen merkkejä!
Mä ajattelen positiivisesti seuraavaa vauvavuotta: "Ei se Voi ainakaan olla Pahempi kuin viimeksi!" :hilarious:
 
Täällä on kans yksi joka ei kyllä koe järin minkäänlaista nautintoa tästä raskaanaolosta. Kaikki ahistaa ja stressaa niin pirusti. Tuntuu että raskausaikana elämä on ihan hirveän rajoitettua kaikkine syömisineen ym. Aina miettii että onkohan tämäkään nyt hyväksi vauvalle jne... Oli asia sitten mikä hyvään. Ja tämä itkuisuus ja väsymys. Olen jo miehelle uhannut, että saa nämä kaksi kertaa riittää...
 
Minä oon eilisen panikoinu. Tähän asti on ollu päivittäin alavatsakipuilua, mutta eilen se väheni lähes olemattomiin. Kauhea paniikki iski, että nytkö se kehitys sitten loppu ja ei ensi viikon nt-ultrassa kuulla hyviä uutisia :sad001 nyt aamulla tein raskaustestin, jossa oli hailakampi viiva. Mutta vissiin se haaleneekin ekan kolmanneksen lopulla? Nyt rv 11+6.
 
Älä noista oireista huoli. Ei niiden vatsakipujen tarvii koko raskautta kestää! :) Ja raskaustestin viivat ei tässä vaiheessa kerro enää mitään. Epävarmuudessahan tässä koko ajan eletään ennen kuin liikkeet alkaa tuntua, mutta ei noista syistä erityisen huolissaan tartte olla!
 
Kiitos M&S! Oon aika vähällä päässyt, ja tuo alavatsakipu on oikeastaan ollut ainoa jatkuva oire alusta saakka.
 
  • Tykkään
Reaktiot: M&S
Raskaustestiä ei tosiaan kannata tehdä enää ensimmäisen kolmanneksen lopulla. Hcg lähtee laskuun istukan ottaessa hommat haltuun. Hcg taso veressä laskee samoille lukemille kuin rv6-8. Muutenkin viivan tuottavat testit on epävarmoja, siis viivan väri ei ole oikeasti selkeesti verrannollinen hcg:n määrään. Itse hailuraisia saanut...
 
No suhteellisen tasainen olen ollut.Välillä on päiviä että heittelee oikein urakalla mutta ovat aika harvassa :) Tasaisin raskaus tähänmessessä.Tämä on kolmanteni ja ilman miestä :wink
 
Huoh täällä taas hormonihirviö terve vaan. Töiden jälkeen väsyneenä ja nälkäisenä menin avaamaan verokirjeen niin eikös sirltä mätkyt pamahtaneet :mad: siihen sit hirvee itkuraivokohtaus.. Stressaa tällä hetkellä muutenkin työt ja raha ja kaikki mahdollinen niin ei olis tarvinnu tätä enää......
 
Ymmärrän.Juuri kun pääsin sanomasta että joo tosi tasainen oon ni tänää sit kahdet oikein mojovat itkuraivarit vetässyt, toiset vielä pankin tiskillä!huh, olisittepa olleet kuulemassa...Siis ihan aiheestahan molemmat, tosiaan raha stressiä itseläkin.Nyt sitten rikosilmoitusta tekemään mun tililtä kadonneista rahoista :sad001 Monenlaista tänään ollut.Toinen raivarin paikka oli ystävälle ku oli ollut epälojaali mua kohtaan.
 
Mulla tosiaan ekan raskauden eka kolmannes oli wcn syleilyä ja mietin että onks tää koko loppu raskaus oikeesti tätä? Pojan la oli 17.7? ja jäin hänestä sen 30 arkipäivää aiemmin mammalomalle. Tosin, mä sain järjestettyä niin että pidin kaikki kertyneet vapaat sis. Kesäloman ennen mammalomalle jäämistä, eli aloitin lomailua hiukan etukäteen jo toukokuun puolessavälin!
Liitoskipuja joo oli vähän, mutta esim supistuminen makuun pääsin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vasta 30.7 kun poika sitten päätti syntyäkkin himpun yli puolen yön 2.8.13 ja kyllä, voin sanoa että nautin loppuraskaudesta täysin rinnoin ainakin siitä kesälomasta eteenpäin.
Itse synnytys meni ihan ok. Mutta kylläpähän sitä heti tän plussan jälkeen rupesin ajattelee että mihin ihmeeseen sitä on taas ittesä laittanu.. hullun hommaa.. mielialat ja tunteet molemmissa raskauksissa ollu ihan vakaat, tosin välillä meinaa mennä hermot tohon pikku isäntään ku se ei oikein usko mitään!! Äh.. niin ja seksi halut kyllä Kaikkos täällä ainaki ekaks kolmanneks.. tosin osasyynä lienee se iltapahoinvointi. Onneks isäntäkin näytti ymmärtävän mua :shy:
 
Meilläkin menossa kuiva kausi, pääsyynä väsymys.

Oon muutenkin herkkä ihminen ja nyt saatan pillittää melkein mille vaan, etenkin jos liittyy jotenkin lapsiin/vauvoihin. Pinna kiristyy nollasta sataan sekunnissa. Sitten hetken päästä pitää oikein miettiä mille edes tulistui :D
 
Mä kans oon ihmetelly että missä se hehku viipyy. Paha olo, väsy, itkuisuus, turvotus ja nyt vielä tuo raskausajan diabetes. Koko ajan joku ronklaa alapäätä ja pitää pissata sinne ja tänne purkkiin. Ainiin verikokeet vielä. Sitten stressi että onko vauvalla kaikki hyvin. Huhhuh. Kaikki ihmisetkin välillä ärsyttää kun ne ei osaa käyttäytyä niinku mä haluan
 
Tämä on meidän ensimmäinen raskaus joka alkoi kyllä vahingossa mutta on kyllä nyt hyvin tervetullut koskaan en ole joutunut testiä tekemään ja nyt se pelotti. Mitä mä sitten teen jos se onkin positiivinen? Mitä mies sanoo? Eihän me olla ajateltu että meille lapsi tulisi, mutta nyt kun ajatukseen lapsen tulosta on tottunut niin on se vain ihanaa!

Kovasti kumpikin mietitään onkohan se tyttö vai poika? Näyttääköhän se kummalta meistä? Samalla mun tunteet seilaa ees ja taas. Välillä on ihanaa, välillä kaikki itkettää, välillä suututtaa ja välillä kaikki mitä mies sanoo on jotenkin väärin ja loukkaavaa. Ihanat kamalat hormoonit!
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top