Meillä ei ole mitään varsinaista työnimeä. Aluksi puhuttiin Pähkinästä, mutta se on jotenkin nyt jäänyt. Yleisesti ehkä puhumme Masutyypistä, ei siis mitään sen mielikuvituksellisempaa, ainakaan vielä :)
Meillä mahassa asustaa Otso-Irmeli Saanut alkunsa Otson nimipäivänä, ja kun ei tiedetä kumpi tulee, niin joku tytön nimikin piti tuohon perään liittää. Irmeli oli tarpeeksi hassu nimi, ja lisäksi kulkee suvussa. Mutta tuskin kuuluvat oikeaan nimeen millään tavalla nuo nimet.
Tyyppi, pikkuhyypiö, pikkarainen, ei oikeen osaa viel millää nimellä ajatella. Mut masukki on kyllä pois suljettu ja muutkin liian ei-me-mäiset jutut. Vaikka muuten satunnaisesti elukoille ja nykyisin myös masua kohti lässytänkin :D
No meillä on tylsästi vaan Vauva. Niinku esikoinenki aikoinaan. En ole uskaltanut nimetä, jotain typerää taikauskoa, vähän niinkuin sekin etten uskalla hommata mitään tavaroita vielä.. Tosin ei ole tarviskaan, koska lähes kaikki jo löytyy, mutta pinnasänkykin pysyy vielä pitkään varastossa.
Meidän 3,5vee toivottaa joka ilta "Hyvää yötä äiti, hyvää yötä isi ja hyvää yötä vauva".
Meillä se on tapiiri tai pikku-tapiiri Pitkä tarina, mutta kauan sitten mihelle tuli "lepinimeksi" tapiiri ja sitten maha-asukki on vaan ollut pikku-tapiiri.... tai pikku-murmeli... Mies sanoo muo murmeliksi.... niin mahssa on pikku-murmeli
Meillä mies kutsuu vauvaa Madoksi, itse en siitä erityisemmin innostu, kun ei ole mielestäni kovin imarteleva... :D Itse en ole sopivan tuntuista nimeä vielä keksinyt, kutsun vain vauvaksi tai pikkuseksi. Kaksi ekaa raskautta menivät kesken, ja toista kerkesin ruveta kutsumaan nimellä Papunen tai herra Papu, mutta tuntuu etten voi kutsua nykyistä samalla nimellä.